Eipä ole hetkeen herunut tekstiä tännekään. Oleminen on ollut aika hanurista. Kipuja ollut vaikka muille jakaa, liikunta- ja jumppahommat nollassa, pillerikuuria toisensa perään, unettomuutta ja sydän kiukutellut.
Reiluun kuukauteen en ole käynyt treenailemassa. Unta keskimäärin 3 tuntia yössä. Aika sumuista meininkiä siis. Nyt olo on alkanut hieman parantua, mitä nyt pumppu on alkanut hakkaamaan ihan hulluna muutaman kerran. Tänään tai siis eilen viimeksi. Kävin netistä hieman etsimässä tietoa näistä tykytyksistä ja jollakin sivulla mainittiin että nestetasapainohäiriöt voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä. Onhan tässä tullut oltua suu kuivana moneen otteeseen kun on joutunut kovia kipulääkeitä vetämään. Lääkkeeksi mainittiin magnesium. Parit mankkupillerit naamaan ja olo parani parissa minuutissa! Vielä kun saisi unen päästä kiinni niin alkaisi olo paranemaan. Ja tavoitteeksi voisi ottaa maanantaille paluun salitouhuihin.
Tämä vuosi on ollut surkea kerta kaikkiaan. Koulutuskokeilu helmikuussa, melkein 2kk hajalla siitä kokeilusta, kesällä alkoi taistelut vakuutusyhtiön päätöksiä vastaan (taas) ja nyt vuoden loppuun taas todellinen koettelemus terveyden kanssa. 2013... 13, epäonnen luku. Sitä se on ollut. Tuokoon ensi vuosi hyvää tullessaan.
Ensivuoden alkuun on tiedossa terveyden kannalta ihan hyvää. Hermoratatutkimus, magneettikuvaus, rötgen ja spesialistin vastaanotolla käynti. Lisäksi kunnallisen fyssari on alkanut suunnitella kuntoutusjaksoja. Jos tähän paskaan alkaisi tulemaan kohta selvyyttä. Odotukset ovat suht korkealla, mutta edelleen pessimistiksi muuntuneena olen varovainen ajatuksissani. Niin monta kertaa on saatu pettyä.
Maanantaina salille taas aloittelemaan kunnon kohotusta. Sitä odotan innolla. Salilla ei pety!
Tuli pidettyä vähän yli viikon tauko liikunnasta. Lähdin mökille rentoilemaan ja pitämään taukoa kaikesta. Hissukseen olemista ja kävin päivittäin hissukseen metsässä kävelemässä haulikon kanssa. Saalista ei tullut, mutta tavoite täyttyi silti. Pääsin rentoutumaan luontoon ja heittämään ajatukset ihan muualle. Mukava reissu!
Tänään lähdin taas salille. Intoa riitti mökkireissun ja muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen. Kroppaa jumitteli ja polvea kolotti, mutta salille kävi tieni. Vuorossa jalkatreeni. Ja koska taukoa oli liikunnasta ollut, päätin tehdä kunnon rääkin.
Ajatuksena oli tehdä reisiojennus ja -koukistus alkuun esiväsytyksenä... Reiiskoukistuslaitos oli varattuna joten kävin tekemässä hackin välissä... Pointtina oli tehdä esiväsytystä lihaksille. Näin isoissa liikkeissä ei tarvitse käyttää niin paljoa painoja. Ja näin myös kävi. Etenkin prässissä sai tiputtaa pois n.80kg normi painoista ja tekeminen oli tosi raskasta. Hirvittävien tärinöiden kanssa sain väännettyä muutamat sarjat. Pohkeita tehdessä reidet olivat vatkulia ja vasemman jalan polvi muljahti yli pari kertaa kun jalkojen kontrolli alkoi pettää.
Vasemman eli huonomman jalan polvi onkin ollut kipeä. Lihasten huonon kontrollin takia polvi yliojentuu kävellessä ja on tehnyt sitä jo kauan. Polvituen kanssa kävely onnistuu paremmin, mutta kävely tuntuu jotenkin tyhmältä kun polvi jää hieman koukkuun... Sitä kun on tottunut siihen yliojennukseen. Mutta sitäkään ei ole itse mitenkään voinut huomata kun jalassa ei ole ollut onnettomuuden jälkeen tuntoa. Ja nythän sen alkaa huomaamaan kun polvi alkaa sanomaan sopimusta irti. Täytyypä ottaa asiaksi mennä lääkärin luo juttelemaan polvesta.
Mökkireissulla kävin fysioterapeutin luona niin siellä kuulin sen mitä olin itsekin päätellyt. Nuo sisäreiden lihakset, jotka minulle eivät toimi, stabiloivat polvea. Ja lihasten toimimattomuus aiheuttaa polven huonoa kontrollia ja tuota yliojentumista.
Tuli höpistyä salilla itse Herra Kuntosalin Omistajan kanssa treenihommista ja tuli ajatusta kirjoitella tänne erilaisista treeniohjelmista. Vaihtoehtoja ja valinnan varaa on ihan niin paljon kuin mielikuvitusta riittää. Tosin tietynlaisia ohjelmia ei ehkä kannata seurata pitkiä aikoja vaan muutella ohjelmaa säännöllisesti. Erilaisia juttuja kannattaa toki kokeilla aina välillä ja tällä tavalla sotkea hermotusta.
Eli mä pistän biisiä soimaan ja alan rustaamaan. Tässä voi ehkä mennä tovi... Aloitetaan biisittely ajan kuvaan sopivalla Killswitch Engagen "Desperate Times"- biisillä"
Salillahan voi treenata monella eri tavalla. Voi tehdä joka kerta koko kropan läpi tai jakaa treenin osiin. Jos salilla käydään kerran tai kaksi viikossa, voi tuo koko kropan jumppaaminen läpi olla ihan hyvä juttu. Kaikki riippuu oikeastaan siitä, kuinka usein käyt salilla. Ja kuinka intensiivistä treenaaminen on.
Mutta jos mennään treenijakoja läpi hieman. 2 jakoisessa treenissä kroppa käydään läpi kahdella treenikerralla. Ja vaihtoehtoja tälle on aika paljon. Heitetäänpä hatusta pari esimerkkiä:
(Laitan lihasryhmät sellaiseen järjestykseen, joissa itse ne treenaisin...)
1. päivä, Ojentavat lihakset (rinta, etureidet, olkapäät, pohkeet, ojentajat)
2. päivä, Koukistavat lihakset (selkä, takareidet, hauis)
Kaksi ekaa on ohjelmana tavallaan raskaampia kuin vika. Kahdessa ekassa on mm rinta ja olkapäät samana päivänä. Jos rintatreenin tekee ensin, voit huomata että olkapäät eivät jaksakaan suoriutua liikkeistä lähellekkään maksimipainoilla. Vikassa ohjelmassa on vähennetty treenattujen lihasten vaikutusta seuraavissa liikkeissä.
3-jakoinen treeni on ollu mulla se yleisin. Pisimpään on tullut treenattua,
Toimiva ohjelma kerta kaikkiaan. Välillä aina tullut toki sekoiteltua 3-jakoista treeniä eri muotoon, mutta aina olen oikestaan palannut tuohon ns perus-kolmijakoon. Usein olen vaihtanut hauis- ja ojentajatreenien paikkaa.
Kehitellään vielä yksi vaihtoehto 3-jakoon... Hajoitetaan jalkatreeni osiin tähän vaihtoehtoon:
Nykyisin kun saan tapella kipeän selkäni kanssa ajatuksenani on ollut tehdä treenikerroista ajallisesti lyhyempiä, olen hajoittanut tuon 3-jakoisen treenin yksinkertaisesti osiin:
Mielessäni on käynyt jakaa jalkatreeni etu- ja takareisien osalta, mutta toisaalta omalle kuosilleni sopii hyvin, että välissä on tavallaan kevyempi treenipäivä ja treenattavana on pienempi lihasryhmä. Näin salilla tulee käytyä, mutta treeni pysyy etenkin kipeän selän osalta kevyenä.
Parin viikon ajan olen hieman tiivistänyt treeniä että saisin yhden lepopäivän viikolle lisää, joten veivaan nyt näin:
Erilaisia ohjelmia ja niiden variaatioita on siis tosi paljon. Ja tähän suohon kun sekoitetaan mukaan supersetit ym erikoistekniikat ja aletaan jakamaan treeniä voima- ja volyymipainoitteisiin osiin niin saattaa salitreeniä aloittelevalla henkilöllä mennä sormi suuhun.
Paskoja ohjelmia ei mun mielestä ole olemassa kun muistaa muuttaa ohjelmaa säännöllisesti. Tekemällä oppii huomaamaan että mikä juttu toimii ja mikä ei. Esimerkiksi vuosia sitten treenailin kuukauden pari samana päivänä rinnan ja olkapäät. Olkapäät olivat aivan loppu jo rintatreenin jälkeen eikä rauta tahtonut oikein nousta enää olkapäillä. Aikani kun kituutin ja muutin ohjelmaa ja tein taas olkapäät jalkojen kassa samalla kerralla ja silloin huomasin kuinka paljon olkapäihin olikin tullut poweria lisää! Kannatti kärvistellä!
Ja jos joku ihmettelee, että milloin vatsalihaksia jumpataan... Niitä mä oon tehny joko himassa treenin välipäivinä tai sitten salitreenin jälkeen. Monet tekee vatsoja alkulämmittelyn yhteydessä, mutta mä oon huomannu, että väsyneillä vatsoilla ei pidetäkkään kroppaa enää ihan niin kunnolla nipussa esim kyykkyä tehdessä... Mutta taas: niin monta tapaa kuin on tekijää!
Eilen keskiviikkona kävin puntilla aamupäivästä pyörähtämässä ja salilta lähtiessäni päätin, että seuraava päivä on "take-it-easy-päivä". Niin pahalta tuntui treenin lopettamisen jälkeen. On kyllä omituista... Vaikka ajatuksen, hyvän tuntuman ja fiiliksen kanssa treenailee menemään ja treenin aikana ei mitään pahoja tuntemuksia ole laisinkaan niin odotas kun pääset pukuhuoneen pankille istumaan ja alat ottamaan treenitossuja pois jalasta... Siinä vaiheessa suusta pääsee se suurin ähkäisy koko treenin ajalta. Fillarointimatkan aikana kotiin kroppa taas hieman "lämpenee", mutta kun hyppäät pois fillarin selästä ja tallustelet fillarivarastosta kohti kotioveasi kivut alkavat taas raastaa olemustasi.
Olenhan jo aikaisemminkin sanonut, että käyn treenailemassa juurikin siksi, että tekemisen aikana kun lihakset ovat lämpiminä, ei kivut vaivaa niin pahasti. Se lyhyt kivuttomampi hetki vuorokauden aikana ajaa minut kuntoilemaan kerta toisensa jälkeen.
Toki asiat eivät olleet näin silloin kun aloittelin salitreeniä kolme kuukautta selkäoperaation jälkeen. Silloin oikeastaan kaikki tekeminen oli kivuliasta. Esimerkiksi penkillä selällään tekeminen (penkkipunnerrukset ym...) ei oikein luonnistunut kun en yksinkertaisesti päässyt penkille selälleen. Ja kun selälleen menin, ylös könyäminen oli todella hankalaa. Treeni alkoi kulkea oikestaan vasta siinä vaiheessa kun lihakset alkoivat "pehmenemään" hieman ja ottamaan treeniä vastaan. Vaikutusta oli tietysti myös sillä kun osasin jättää ne "huonot liikkeet" pois ohjelmasta ja treenata määrällisesti oikein. Eli oikeastaan vasta vajaa vuosi sitten koin, että nyt treenin laatu ja määrä alkaa olemaan oikea. Eli nelisen vuotta meni oikeanlaista treeniohjelmaa ja rytmiä hakiessa. Mutta ei terveydentila ole silti paljoakaan parantunut...
Alkulämmittelyt piti myöskin muuttaa täysin. Ennen veivasin kuntofillaria tai soutulaitteella. Nyt fillaroinnin osalta riittää se, että polkaisen salille (alle 10min). Soutulaittetta ei edes kannata harkita. 5 minuutin veivaamisen jälkeen kestää 10 minuuttia että selkä on taas suorassa ja tuon rupeaman huomaa kipukäyrässä pari päivää.
Nykyisin alkulämmittelyt teen kuminauhoilla, kepillä, kevyesti venyttelemällä sekä aloittamalla treenin tekemällä runsaasti toistoja kevyillä painoilla. Aikaa lämmittelyyn menee ehkä noin 10min + fillarointi salille. Omasta mielestäni lämmittelyjä tulee tehtyä liian vähän, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävästi koska salilla ei ole vuosikausiin sattunut vahinkoja/vammoja/kramppeja. Tai no, harvemmin liikun oikeasti painojen suhteen niin äärirajoilla että vahinkoja pääsisi tapahtumaan. Täytyy koputtaa puuta!
Toki kaikki muu tekeminen vaikuttaa jaksamiseen, mutta jos katsotaan viimeistä puolta vuotta taakse päin... Elämässäni ei ole oikeastaan muuta ollutkaan kuin treeni ja lepo. Jos tähän soppaan lisätään yhtään muuta tekemistä, jaksaminen kärsii välittömästi. Mutta toisaalta nämä "älä-tee-mitään-päivät" ovat niitä pahimpia. Niin mielelle kuin kropalle. Siksi vietänkin nyt "take-it-easy-päivää"!
Aamupalan jälkeen naksautin saunan päälle, siemailin kahvit ja samalla katselin päivän uutistarjonnan läpi. Aamusauna ja join reilusti vettä. Kohta voisin rakennella jotakin syömistä ja napata kipulääkkeen. Selkää ja jalkaa alkaa särkemään. Eli jotakin pientä liikettä täytyy alkaa kropalla suorittamaan, mutta iisisti!
Tilannettani kuvastaa hyvin mm jenkki-armeijassa tutuksi tullut lyhenne "SNAFU", eli "situation normal: all fucked up".
Ainoaat positiiviset havainnot ovatkin kuuluneet terveyskeskuksen puolelta. Olen parit kerrat käynyt fysikaalisessa saamassa jumppaohjeita ja keskuisteluissa on tullut ilmi jopa höpinöitä jonkilaisesta kuntoutusjaksosta. Sellaisia kun kuulemma on ihmisille järjestetty. Minulle ei tietystikään ole moisista koskaan puhuttukaan. Pillerireseptejä vaan käteen ja koulutuskokeiluihin testaamaan kivunsietokyvyn rajoja.
"Jos koulutuskokeilu ei onnistu niin tilanne arvioidaan uudelleen". Näin minulle sanottiin viimeksi kun olin puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiöön. No, tilanne arvioitiin pieleen menneen kokeilun jälkeen niin, että minulle annettiin terveen paperit käteen ja annettiin potku perseelle. Näinhän se menee, jos ei hommat ala sujua.
Omaehtoista liikehoitoa olen toki harrastellut. Muuten treeni menee ihan mukavasti mitä nyt jalkatreenissä on pitänyt jättää isot liikkeet pois ja muutenkin jättää kumartelut ja syvemmät kyykistelyt väliin. Kävelylenkit myös saa jäädä pois kuvioista. En kyllä ole käynytkään pitkiin aikoihin pitemmällä lenkillä... Alkuviikosta kävin lyhyen lenkin tekemässä ja välillä tuntui, että en jaksa pitää selkää kunnolla suorassa ja vatsalihakset jumittivat pahasti.
Olen viiden kuluneen vuoden aikana pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, että omatoimisella kuntoilulla en taida päästä takaisin työkuntoon. Milloinkohan muut alkaisivat tajuamaan saman?
Parina viimeisenä viikonloppuna kävin harrastamassa sosiaalista elämää viinilasin ääressä. Oli mukava käydä "rentoutumassa" ja vaihtaa maisemaa edes hetkeksi. Tuli myös huomattua taas kunnon huonous. Kahvipöytäkeskustelut ja saunomiset ovat todellista myrkkyä. Yhden illan istuskelemisesta selkä ja etenkin vatsalihakset ovat aivan hajalla. Mielessä kävi jopa niinkin hassu toive, että olisinpa edes samassa kunnossa kuin missä olin esimerkiksi 2 vuotta sitten. Silloin pystyin olemaan edes sen yhden päivän jotenkin muiden menossa mukana. Nyt sosiaalinen elämä on alkanut kaventumaan entisestään. Punttiksella ja kombatanissa käyminen ovatkin olleet oikeastaan ne ainoat tilanteet arkielämässäni milloin tapaan ihmisiä. Muuten aika kuluukin kotona levätessä. Maisemanvaihdos tekisikin nyt hyvää. Auton remppailu ym pakolliset menot vain teettivät niin suuren loven lompakkoon, ettei nyt vain ole varaa lähteä mihinkään.
Huomenna olisi tapaaminen lääkärin kanssa. Saa nähdä onko kyseessä taas yhtä turha käynti kuin viimeksi... Viimeksi lääkäri vain luki papereitani ja höpisi, että kyllähän minun pitäisi mennä takaisin töihin. Pelkkien paperien perusteella lääkäri totesi, että ei minussa ole mitään sellaista vikaa, jota esim leikkaamalla voitaisi korjata, eikä magneettikuvissakaan todennäköisesti mitään nähdä. Näiden saarnojen jälkeen hän kuitenkin kysyi minulta, että mitkä minun ajatukseni ovat työhön palaamisen suhteen. Jostain syystä lääkärin leuka loksahti auki kun sanoin, että "ensin toivoisin että minut tutkitaan kunnolla, sitten katsotaan mitä asialle voidaan tehdä, leikata tarpeen mukaan/kuntouttaa kunnolla, sitten mahdollisesti uudelleenkoulutus ja sitten töihin." Kai tuokin lääkäri ajatteli, että olen vain taas yksi muuten vain selkäänsä valittava, työtä vieroksuva henkilö joka on ennemmin kotona tietokoneen ääressä istuva kuin työssä elantonsa ansaitseva veronmaksaja. Tuosta käynnistä jäi suuhun vain paskan maku. Ihme, ettei kirjoittanut burana-reseptiä... Toivottavasti huominen käynti olisi parempi ja asioissa mentäisiin edes jollakin tasolla eteenpäin. Tämä takaperin asiassa eteneminen alkaa kyllästyttämään.
Perjantaina olikin maa valkoisena kun aamulla avasin sälekaihtimia. Teinkin heti aamupalan jälkeen sen kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan vastenmielisen duunin, eli renkaitten vaihdon autoon. Nyt saa talvi tulla. Saa vain nähdä miten nuo jo vuosia vanhat talvirenkaat toimii... Parasta olisi toimia, kun varaa ei ole uusiakaan ostaa. Etenkin ku tällä viikolla piti upottaa autoon rahaa muutenkin, no oikeastaan uusien talvirenkaiden verran. Molemmat takalaakerit meni vaihtoon. Ei mahda mitään. Pakkohan ne oli vaihtaa. Eli totaalinen persaukisuus jatkukoon.
Perjantaina en käynyt salilla. Renkaiden jumppaaminen oli ihan riittävä urakka. Lepäilin sitten päivän ja menin illalla tappelutreeneihin ja siitä kaverille saunomaan. Selkä kipeänä saunareissulta kotiin nukkumaan.
Lauantaina kömmin aamupäivällä salille. Vuorossa oli käsivarsitreeni. Haba ja ojentaja. Muutin hieman ohjelmaa vaihtelun vuoksi. Näin sain tuoreemmilla käsillä tehtyä rintatreenin ja pääsin kokeilemaan miltä tuntuu tehdä pitkästä aikaa käsivarret yhdellä treenillä.
1. Dippi lisäpainolla
2. Hauiskääntö käsipainoilla istuen
3. Superina kapea penkki + hauisveto mutkatangolla selkä seinää vasten
4. Push down yhdellä kädellä ristitaljassa
5. Hauiskääntö yhdellä kädellä ristitaljassa
Oli aika toimiva setti. Etenkin supersettejä tehdessä paukut tuntuivat loppuvan täysin kesken. Olihan siinä pohjilla tietysti raskas dippi ja tiukat setit hauiskääntöä.
Illaksi tulikin lähdettyä yökylään. Kokkailtiin ruokaa ja saunottiin. Eli hauskaa, mutta myrkkyä selälle. Istuskelut keittiön pöydän ääressä ja saunan lauteilla tuntuvat vieläkin. Aamulla ihmettelin, että onko vitutuskäyrä aiheuttanut jonkinlaisen vatsahaavan kun vatsaa poltteli ihan törkeesti. Kun palasin kotiin iltapäivällä niin venyttelin hieman ja vatsalihaksia venyttäessä löysin syyn kipeään vatsaan. Vatsalihakset aivan jumissa. Vähän väliä olen vatsoja venyttänyt, mutta ei tunnu auttavan. Kivuliasta on edelleen. Eikä suolikaan toimi kunnolla... Vessassa saa juosta jatkuvasti. En tiedä millä tämän tilanteen saisi rauhoittumaan. Ei tässä oikein unikaan meinaa tulla silmään kun vatsaa polttaa ja lihaksia kiristää.
Fysikaalinen voisi tehdä hyvää, mutta eipä tässä ole taas sitä rahaa juurikaan muuhun kuin ruokaan ja laskuihin. Viimeksi kun lähetin vakuutusyhtiöön lääkäriltä saamani lähetteen fysioterapiaan yhtiöllä oli hieno selitys, miksi he eivät korvaa fysikaaliskäyntejä.
"Koska onnettomuudesta on kulunut jo viisi vuotta, ei fysikaalisen tarve voi liittyä tapahtuneeseen työtapaturmaan." Aika parantaa haavat....
Tämän sunnuntai-päivän lepäilyt tuntuvat tekevän kropan vain entistä kipeämmäksi. Eli huomenna jatkuu omaehtoinen ja omakustainen liikehoito. Se riittää. Onhan se huomattu tässä viiden vuoden aikana. Lääkkeet vahvenee, pää tyhmenee ja kroppa kipeytynee entisestään. Siinäpä on tulevaisuuden kuvaa kerrakseen.
Penkkipunnerrus, kunnon lämmittelyt alkuun kuminauhoilla, kepillä pyörittelyjä ja tangolla kevyemmällä painolla lähdetään nostamaan pikkuhiljaa painoja.
Kun on noustu sopiviin painoihin, tehdään 5 sarjaa, 5 toistoa/sarja. Aika paljon tuli toistoja ja sen kyllä huomasi seuraavia liikkeitä tehdessä.
Rinta ristitaljassa. Penkkisession jälkeen painoa sai olla kohtalaisen vähän, mutta ajatuksen kanssa kun tekee saadaan aikaiseksi kunnon tuntuma rintaan.
Vipunostot maaten sivulta. Painot alas laskettaessa aikaan saadaan huikea venytys rintaan, mikä tuntuu aika hyvältä edellisten liikkeiden jälkeen. Rintalihakset huutavat ja paukut aivan loppu. Hieno fiilis! :)
2. päivä, hauis
Hauisveto mutkatangolla. Hyvä liike missä kovemmillakin painoilla selkä ei lähde kaareutumaan taakse. Liike on suht lyhyt, mutta lihakseen saadaan hyvä supistus.
Scott-penkissä hausikääntö käsipainolla 1 käsi kerrallaan.
Scott-penkissä selin hauiskääntö käsipainoilla vuorotahtiin niin että kyynärvarret saavat tukea penkin tyynyosasta. Puhdas liike ja habat kiittää!
3. päivä, olkapäät ja jalat
Olkapäitä. Smithissä pystypunnerrus edestä istuen selkänojallisella penkillä. Tätä en ole tehnyt kuin nyt kaksi kertaa pitkään aikaan ja hyvältä tuntui ja painojakin sai laittaa ihan mukavasti. Raskas liike ja hieno tuntuma.
Selkä seinää vasten vipunosto edestä levytankopainolla. Tätä kokeilin nyt ensimmäisen kerran ja tuntui niin hyvältä että tämä jää ohjelmistoon. Selälle ei tule osuutta tekemiselle ja vain olkapäät tekevät työtä.
Lopuksi superina pystypunnerrus laitteella failureen asti ja heti perään vipunostokoneessa sama juttu. Hillittömät poltot olkapäihin ja puhekin alkoi sammaltamaan näiden sarjojen jälkeen, eli treeni taisi mennä perille!
Jalat. Selkä on sen verran jojossa, että tein pelkästään laitteilla.
Reisiojennus. Koko painopakka läpi 6 toistoa/paino lyhyillä palautumisilla.
Reisikoukistus. Sama juttu, paitsi koko painopakkaa en kykene läpi käymään, eli nousin niin koviin painoihin kuin pystyin ja tiputin painoa pois jonkin verran ja tein parit pidemmät sarjat kevyemmällä.
Pohkeet. Pohjelaitteessa seisten. 4 x 20.
Siinä oli omalle kunnolleni aika kova setti yhdelle päivälle. Vasemmassa reidessä tuntui kipuja ja hieman myös polvessa, mutta ei mitään vakavampaa.
Seuraavana päivänä huomasin tehneeni, liikaakin yhdelle päivälle. Olo oli aika karmea ja yö meni miten meni. Eli lepopäivä ja itse asiassa tili pari päivää oltua poissa salilta...
4. päivä, selkä
Leuanveto. 3-4 sarjaa, 10 toistoa. Ensin niin monta leukaa kuin menee, loput negatiivisina toistoina. Eli hypätään ylös ja lasketaan hitaasti alas jarruttamalla. Eli esim 7 leukaa ja 3 negatiivista.
Ylätalja lapiokahvalla. Tässä ei mitän ihmeellistä, kun vaan ajatus mukaan tekemiseen ja sellaisella painolla, että liike pysyy puhtaana.
Kulmasoutu levytangolla vastaotteella. Omalta osaltani joudun tekemään tämän aika pystyssä asennossa, mutt jälleen kerran ajatuksen kanssa tehdessä tuntuma on oikein hyvä ja jos tuntuma katoaa niin sitten vaan painoja vähemmäksi.
Alatalja suoralla tangolla suht leveällä otteella. Muutamat sarjat näin, kylläkin ilman selän kumarelemista. Loppuun pari sarjaa tosi leveällä otteella. Hyvä kokeilla eri tangoilla ja eri oteleveydellä!
5. päivä, ojentajat
Dippi lisäpainoilla. Lisäpainoilla dippi menee helpommin ojentajiin, eikä niin paljon rinnalle, koska painojen ansiosta kroppa pysyy paremmin pystymmässä asennossa.
Lattiapenkki smithissä. Tosi hyvä ja kova liike ojentajille. Toista kertaa kokeilin tätäkin ja polte ojentajissa oli niin hyvä, että tätä teen vastaisuudessakin!
Ristitaljassa yhden käden push-down myötäotteella. Paukut olivat ojentajissa jo aika vähissä, mutta tällä irtosivat ne viimeisetkin voimanrippeet.
Nopea treeni, muuta sitäkin tehokkaampi!
Siinä oli puuhastelut salilla noin viikon ajalta. Tällä kertaa koko kroppa tuli käytyä läpi viidellä salikäynnillä. Jos virtaa on enemmän ja olo parempi, saatan käydä kropan läpi kolmellakin kerralla. Monesti käy kuitenkin niin, että yhden lihaksen/lihasryhmän treenaaminen on jo tarpeeksi ja näen parhaaksi lähteä lepäämään. Eli silloin kropaa käydään läpi kuudella käynnillä. Näin jokainen treenirupeama pysyy ajallisesti sopivan lyhyenä.
Olo ei ole ollut mikään kehuttava, mutta salille tullessa olo piritsyy lähes aina ja jostakin niitä voimia aina löytyy treeniin. Jos olo ei tehdessä kohene niin sitten vain painoja vähemmäksi ja keskittyy vain ja ainoastaan siihen, että oikeat lihakset aktivoituvat liikkeitä tehdessä. Kaikki tekeminen on plussaa eikä kevyempi treeni tee pahaa. Treeniä se on huonompikin treeni!
Kello repii 2.35, siirryin yöunille toiveikkaana ennen ilta kymmentä. "Muka" väsytti. Sekin väsymys karisi silmistä aika nopeasti kun jalkaterässä alkoi sellainen hermojen flash dance, ettei paremmasta väliä. Varpaat aloittivat kunnon kiemurtelun ja koko jalkaterä vääntyili meiningissä mukana. Ja sama meininki jatkuu edelleen. Reisi myös aloitti iloisen ilmoittelemisensa olemassaolostaan. Hieroin hieman reiden ulkosyrjää, jossa lihakset ovat aika pahasti jumissa lähinnä aina. Tekeehän ulkosyrjän lihakset paljon töitä kun sisäsyrjästä osa lihaksista ovat poissa pelistä hermovaurion vuoksi. Oli omituisen tuntuista kun peukaloa liu'utti reisilihasta pitkin kohti polvea, kun reiden sisäsyrjässä tuntui samaan aikaan aivan siltä kuin joku olisi puukolla viiltänyt lihoja irti. Ja hieronnan tuloksena tuli vielä kaiken kukkuraksi polveen kipuja. Kyllä nämä hermokivut jaksavat koetella... Pilleriinkin turvauduin, mutta eipä tuo tuonut kuin hetkeksi aivoihin vielä tyhmemmän olon ja nyt oloni tuntuukin itse asiassa aika pirteältä. Hyviä lääkkeitä! Ei auta kipuihin, mutta tyhmemmäksi ne tekee!
Omituinen väsymys on vaivannut viime aikoina. Olen nukkunut pääsääntöisesti pitkiäkin yöunia, mutta silti olen käsittämättömän väsynyt. Selkä on tosin ollut taas kipeämpi... Ehkä unen laatu on vaan niin huonoa. No huonoahan se uni on ollut vapusta 2008 lähtien, että tällä rintamalla ei toki ole mitään uutta uutista kerrottavaksi.
Toissapäivänä olo oli karmaiseva! Pelkäsin jo että tuleeko kaveripiirissä riehuva flunssa minulle kun joka paikkaa särki, väsytti ihan sikana ja ääni oli poissa... Lääkitsin itseäni marjoilla ja auringonhattu-uutteella. En siis tehnyt koko päivänä muuta kuin kävin kaupassa ja autoa rassauttamassa. Lepopäivä.
Toissayö oli myös aika kehno, unta tuli riivittyä sellainen 4-5 tuntia, mutta aamulla piti oikein ihmetellä kun olo tuntui ihmeen pirteältä! Pistinkin aamutoimien jälkeen kamat kasaan ja kävin tekemässä salilla ystävällisen rintatreenin. Penkkipunnerrusta tietysti ja superina ristikkäistaljassa vemputuksia ja vipunostoja penkillä maaten. Penkki menee tosi kivasti kun tekniikka alkaa osumaan kohdalleen. Veivasin 5 x 5-setit ja hyvältä tuntui. Supersettejä tein 4 ja sain vedettyä rintalihaksista aika pitkälti kaikki mehut pois. Lopuksi tatamin puolella vatsalihaksia.
Hyvä setti, minkä jäljet tuntuvat vieläkin rintalihaksissa. Hyvän treenin merkki!
Loppu päivä meni rennosti. Kävin kaupoilla, tein ruokaa venyttelin, tein hermojumppaa ja pyykkäsin. Ja luultavasti tuosta hermojen jumppaamisesta tämä karmea olo taisi saadakin alkunsa. Vaikkakin jumppailin joskus 16-17 aikoihin, ja näin kuvittelin ettei tämä vaikuttaisi unen saantiin.
Ilta tuntui kohtalaisen pitkältä... Mielessä kävi pienen kävely- tai fillarinlenkin heittäminen, mutta jätin suosiolla väliin. Vai tulivatko paikat kipeäksi eilisen lepopäivän ansiosta? Jaa-a.
Eli olo on hanurista. Yllättäen. Eilen sain postia vakuutusoikeudesta. Mites se eräs Klamydian "Mä lähden himaan"- biisin yks kohta meni... Niin! "Anomus perseeseesi työnnä!" Näinhän siinä kävi. Yllättäen. Aikaisemmin saatoi jopa hieman syke kohota kun näitä kirjeitä availi, mutta nyt ei paljoa mieli/kroppa jaksa enää reagoida. Kun on tarpeeksi saanut lokaa niskaan, ei jaksa enää olkaansa kohauttaa vaan antaa sen paskan läsähtää paikoilleen. Vähän kuin duunissa aikanaan tuli huomattua, että sitä sadepukua on turha laittaa enää päälle kun kaikki vaatteet ovat jo sateessa kastuneet.
Kaveri soitteli tänään ja juteltiin jonkin aikaa kunnes kaveri kysyi, että onko mitään hyvää tapahtunut? Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Punttiksella menee ihan kivasti niiden liikkeiden osalta mitä pystyy tekemään"! Kyllä huomaa mikä on mun juttu tällä hetkellä! Ja saa jotakin ihmeellistä tapahtua jos minua ei nähdä huomenna punttiksella tekemässä hauis-treeniä! Tiukkaakin tiukempi setti edessä. Pienet lihaksen kun saa treenattua lyhyessäkin ajassa aivan tyhjiksi. Eli lyhyt treeni, paljon happoa ja paljon hyvää tuskaa!
Kello 3.23. Leffaa tuuttiin ja silmät selälleen. Voisin keksiä pari parempaakin tapaa viettä yöni.
Kuinkakohan vakuutusyhtiön ihmiset nukkuvat yönsä? Luultavasti paremmin kuin minä, uneksien mitä kaikkea kivaa hommailevat tulevilla bonuksillaan... Hyvää yötä!
Lämmittelin jalkoja reisi ojennus- ja koukistuslaitteessa kunnolla ja siirryin hack-kyykyn ihmeelliseen maailmaan. Ei oikein kunnon tuntumaa tähän löytynyt. Vasen polvi hieman vihoitteli taas ja tuntuma koko vasuriin oli aika kehno. Silti sain veivattua ihan mukavat tuntumat lihaksiin. Jätin alas menot hiemat vajaaksi ja tällä säästelin polvea.
Seuraavaksi loikkasin jalkaprässiin. Prässissä jumppaaminen onkin ollut helpointa näistä raskaista liikkeistä niin kauan kuin olen selkäni kanssa joutunut taistelemaan. Mitä nyt välillä mennyt sekin persiilleen.... Mutta nyt liike meni taas kunnolla perille sinne mihin pitääkin! Hieno fiilis kun saa ongelmakohtiin treenin perille kunnolla! Vetäisin hyvän fiiliksen kunniaksi kunnon prässi-rääkin ja siirryin smith-tangon luo.
Askelkyykkyä smithissä. Hieno liike, mutta vasempaan kankkuun kävi ilkeästi. Niinkuin iskias vaivaisi. Pari kevyttä sarjaa riitti siis tätä juttua. Täytyy kokeilla uudestaan paremmalla onnella.
Lopuksi pohkeita istuen laitteessa.
Olo tuli jalkatreenin aikana sen verran löysäksi ja kankun vihlaisut saivat aikaiseksi sellaista oloa, että päätin jättää olkapäät treenaamatta ja lähdin kotiin syömään, venyttelemään ja lepäämään. Illalla olisi kuitenkin vielä tappelua vuorossa.
Olo oli hieman voipunut kun lähdin illaksi treeneihin. Vuorossa oli nyrkkeilyä. Se kelpasi minulle! Liikettä koko kropalle ja sopivaa kiertoliikettä yläkropalle. Pistareiden hakkaamista 3 minuutin erissä. Huomasin taas tehneeni jotakin! U-väistöjä tehdessäni vasen jalka meni yllättäen voimattomaksi ja puutuneen tuntuiseksi... Omituista. Mutta eipä hirveästi yllättänyt. Vasuri elää omaa elämäänsä ja en omasta mielestäni voisi yksinkertaisesti treenata mitään jos pelkään/välttelen jatkuvasti kipuja ja oireita joita kroppani tekemisen kautta aiheuttaa.
Koska eilen en olkapäitä treenannut, oli tänään jumppapäivä.
Yö meni vähän niin ja näin. Olin hereillä jo ennen kuutta. Ei muuta kuin aamupalaa, kahvia, hieman kotona ihmettelyä ja fillarilla salille.
Istuen selkänojalla smithissä pystypunnerrus. Ihan kivasti sai tähänkin laittaa painoja, kun vertaa mitä esim vuosi sitten uskalsi tankoon laittaa. Muutamat lyhyemmät sarjat isommilla painoilla...
Sitten vipunostolaitteeseen. Hirvittävien polttojen kanssa 4-5 sarjaa. Ihana fiilis!
Vipareita edestä käsipainoilla. 4 sarjaa ja heti kun toistoja piti alkaa avittaa selkää kumartamalla, painoja vähemmäksi. Nämä selän kumarrukset ja yli ojennukset ovat myrkkyä.
Loppuun takahartioita ylätaljassa naruilla. Hieno tuntuma tässäkin.
Tuntumaa otti selkäkin, mikä oli lievä pettymys. Selkä alkaa tosiaan kipeytymään lähes joka treeniä tehdessä, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Täytyy vaan näköjään alkaa taas vähentämään liikevalikoimaa...
Huomenna on lepopäivä. Mitä nyt meinasin käydä hieman fillaroimassa/jaloittelemassa ulkona ja venytellä kunnolla. Lepopäivä ei siis ole lepopäivä vaan verryttelypäivä. Niin monta kertaa olen nähnyt mitä totaalinen lepo minulle tekee... Ihminen on tehty liikkumaan. Piste.
Eilen illalla ihmettelin maailman menoa töllön ääressä ja makoilin sohvalla. Kävin pyörähtämässä mutkan keittiössä vettä juomassa ja samalla vilkaisin lämpömittariin. Ulkona oli vain 4 astetta lämmintä. En voinut itselleni mitään vaan oli pakko lähteä ulos katsomaan lähempää tätä ihmeellistä luonnonilmiötä. Pistin uutta musiikkia korvanappeihin ja kävin tallustelemassa kylillä pikku lenkin rauhalliseen tahtiin. Ilmassa oli sellaista mukavaa rauhallisuutta ja viileyttä joka saa mieleni piristymään. Kesä tuntui olevan aika pitkä ja on mukava, että kelit alkavat viilenemään. Mä tykkään! Ja käyköhän kelien kanssa kuten olen hieman aavistellut, eli että shortseista saa siirtyä suoraan pitkiin kalsareihin.
Ja kohta saa alkaa taas lukemaan facebookista kuinka ihmiset kitisevät kylmistä ilmoista... Heräisivät perkeleen velliperseet! Olemme Suomessa ja todennäköisesti nuo kaikki valittavatkin ihmiset tulevat lopun ikänsä olemaan. Voisi kuvitella, että jokainen suomalainen olisi jo tottunut talvisiin olosuhteisiin. Maassa maan tavalla! Näin ajatellaan... Mutta jos natiivit eivät halua sopeutua vallitseviin olosuhteisiin niin jotakin on pahasti pielessä. No, jatkuva valittaminenhan on meillä kai geeneissä. Avaudunhan minäkin täällä blogissa kaikesta negatiivisesta, mitä joudun terveyteni kanssa kokemaan, mutta pidän kuitenkin valitukseni mahdollisimman pitkälle täällä kirjallisessa muodossa kuin että kuuluttaisin näistä kaikille tutuille ja siinä samassa tuntemattomillekin. Vallitseville olosuhteille ei kuitenkaan voi mitään, joten niiden kanssa on vain osattava elää.
Tämän hetkisessä terveyden tilassa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut. Eilisiltainen kävelylenkki herätti minut aamulla viiden aikaan selkä- ja jalkakivun muodossa. Jokin aika sitten saamieni jumppaohjeiden noudattaminen teettää aikamoisia kipuoireita alaselkään sekä vasemman jalan oirekohtiin, eli reiteen ja pokeeseen. Jumppan tarkoituksena olisi venyttää ja liikuttaa hermoja selkänikamien hermokanavissa. Olen kuitenkin jumppaillut ohjeiden mukaan päivittäin. Jos sieltä tulisi hyviäkin vaikutuksia esiin kun vain jaksan ahertaa.
Punttiksella olen luonnollisesti käynyt säännöllisesti. Selkä on vain alkanut rajoittamaan tekemistä enemmän kuin aikaisemmin... Juuri kun viimeisimmässä kirjoituksessa hehkuttelin kuinka kivuttomia salitreenihetket ovat... Viime selkätreenissä kipuja oli kulmasoutua ja alataljaa tehdessä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Teki oikeasti pahaa pitää kropan asentoa yllä suoritusta tehdessä. Jalkatreenit ovat olleet pelkästään laitteiden varassa jo jonkin aikaa. Treeni alkaakin pyöriä koko ajan enemmän ja enemmän laitteiden ympärillä. Onneksi salilta löytyy hyvät laitteet!
Omituista vain on se, että lihaskunto on omalle levelilleni aika hyvä, mutta kuosi on muuten aika hanurista. Eli niissä liikkeissä joita salilla teen, käytetyt kilomäärät ovat aika pitkälti samoissa mitä ne ovat parhaimmillaan olleet. Joissakin liikkeissä aletaan kolkuttelemaan ennätyskilojakin! Hassua vain on se tosiasia, että kivut vaivaavat pahemmin kuin aikaisemmin. Lepoa kroppa saa varmasti riittävästi, omasta mielestä liikaakin! Ja kun kivut vain pahenevat jos lepään enemmän. Pahimpia pelkojani onkin että sairastun tähän lähipiirissä vellovaan flunssaepidemiaan... Vuoteenomaksi joutuminen onkin havaittu kunnon buusteriksi kivuilleni.
Eli tässä nyt keikutaan veitsen terällä tekemisen ja levon määrän kanssa. Oikeanlainen tekeminen saa yleensä aikaan hyvää oloa tekemisen aikana, mutta tekemisen lopettaminen tekee pahaa ja tekemättömyys on kaiken pahan alku ja juuri. Siinäpä on palaa pureskeltavaksi.
Muistaakseni pari vuotta sitten höpisin vakuutusyhtiön edustajan kanssa puhelimessa ja heppu meni vihjaisemaan, että minulla kannattaisi hankkia jokin harrastus! No perhana! Eipäs olekaan käynyt kolmen vuoden työkyvyttömänä olemisen aikana mielessä kertaakaan, että voisin alkaa harrastamaan jotakin! HAH! Voin kyllä sanoa, että olen etsinyt itsekseen, perheen ja kavereiden kanssa harrastusmahdollisuuksia joilla saisin aikani kulumaan järkevällä tavalla.
Toki lasken punttisalin ja kombatanin harrastuksiksi, mutta salitreeniä pidän enemmänkin kuntoutuksena ja rutiinina joka pitää elämässäni jonkinlaista rytmiä yllä.
Salitreenin kuuluu toki muitakin osa-alueita kuin pelkästään salilla oleminen ja tekeminen... Lihashuolto (venyttely ym), ruoka, lepo jne. Säännöllisellä rytmillä tehdään tuloksia.
Kombatan on toki harrastus, mutta vie aikaani vain kolme tuntia viikossa, eli kovinkaan paljoa...
Harrastuksien etsinnässä on käyty läpi kansalaisopiston tarjonnat ja kaikki mahdolliset ajatukset mistä milloinkin, mutta aina vastaan tulee sama asia. Kun ei pysty istumaan eikä olemaan jalkojen päällä kovinkaan pitkiä aikoja niin moni homma kaatuu jo alkutekijöihinsä. Liikkumaan pystyy ja liikettä pitääkin elämässä olla. Mutta liikkumiskykyni on vain rajoittunut ja liikkumisen rajat tuntuvat jatkuvasti vain supistuvan.
Ja nyt kun ajattelee asiaa... Jos pystyisin jotakin aikaa vievää kunnolla harrastamaan, pystyisin kyllä kuluttamaan aikaani samalla tavalla työelämässäkin! Eli se harrastus saisi jäädä ja tilalle voisin ottaa työn. Salitreenillä kun voisi tienata... Siis itse tehdyllä treenillä! Treenin ohjaaminen kun on kaukana itse tehdystä treenistä. Ohjaaminen on enimmäkseen sitä jaloillaan olemista... Perhana kun silti harmittaa se kuntosaliohjaajakurssi... No mutta jos uudelleenkouluttautumista miettii niin ennemmin silti lähtisin uudelleen kokeilemaan sitä hienomekaniikan kurssia. Siitä saisi kuitenkin todennäköisesti helpommin kokopäiväduunin ja paremman leivän. Lisäksi voisi tietysti suorittaa saliohjaajan ja ehkä jopa personal trainerin tutkinnon... Siinäpä olisi tavoitetta! Ensin pitäisi vain saada pari muuta asiaa kuntoon...
Edellisen kirjoittelun jälkeen elämä jatkoi menoaan samalla tahdilla. Kiukulla vääntäydyin salille aina kun suinkin pystyin, korvanappeihin musiikki soimaan sopivan kovalle ja 100 prosenttinen keskittyminen treenin tekemiseen ja 100 prosenttinen pyrkimys kipujen unohtamiseen.
On hämmentävää huomata treenin jälkeen pukuhuoneessa, kuinka hankalaa on saada esim kengät ja verkkarit pois jalasta, könytä salin eteiseen laittamaan ulkokengät jalkaan, hypätä fillarin selkään ja polkaista kotiin. Treenin aikana kipuja ei ole. Tai en niitä huomaa. Saman huomasin tänään tappelutreenin jälkeen. Treenin aikana en huomannut juurikaan kipuja, ainoastaan vasemman jalan ja lonkan huonon kontrollin. Muuten treeni sujuu ilman ongelmia. Ongelmat alkoivat oikeastaan vasta kotimatkalla autossa. Selkä kiukuttelee edelleen tosi pahasti ja alavatsan lihakset kipuilevat. Olo on jäätävä.
Juuri noiden treenin aikana koettujen kivuttomien hetkien takia treenaan mahdollisimman usein. Tosin olen jättänyt suosiolla kamppailu-urheilun vähemmälle. Sinänsä harmittaa "jäädä jälkeen" treenin suhteen. Mitä enemmän treenaa, sitä enemmän tekniikoita oppii ja uuden omaksuminen helpottuu. Mutta tämän hetkinen kunto ei salli enempää. Punttiksella aion treenailla vaikka pää kainalossa. Välillä olen vain käynyt hakkailemassa nyrkkeilysäkkiä tai vain venyttelemässä ja tekemässä kevyempää jumppaa. Joka kerta salilla ei tule painoja heiluteltua.
Järjestin itselleni taukoa liikunnasta ja lähdin morjestamaan vanhempiani mökille. Lentsikalla alkumatka (lento oli HALPA) ja vanhemmat hakivat kentältä ja köröteltiin kimpassa loppumatka mökille. Reilu viikko tuli chillailtua ja pikku puuhastelujen kanssa aikaa vietettyä. Tein mm saunan lauteille ja kesäkeittiön penkille sopivassa kulmassa olevat selkänojat. Nyt on parempi istuskella kun ei tarvitse pystysuoraan seinään nojailla! Aikaisemmin onkin ollut melkoista rääkkiä istua ensin saunassa huonossa asennossa ja sitten siirtyä kesäkeittiöön jäkittämään samanmoiseen selän tappavaan asentoon.
Eräs päivä lähdin kylillä käymään ajatuksissani salihommat. Ensin menin liikuntahallille missä henkilökuntaa ei näkynyt missään ja meinasin, että menen salille ja maksan lähtiessäni, mutta eihän se niin helposti käynyt. Punttisalia ei löytynytkään samasta paikasta missä se oli aikaisemmin ollut. Eikä sitä salia löytynyt minkään avoimen oven takaa. No ei muuta kuin sitten uimahallille kokeilemaan parempaa onnea. Eipä käynyt sielläkään flaksi vaan respan/kassan luukulla oli lappu "suljettu". Ja päiväsaikaan uimahallin salilla käy niin paljon koululaisia ettei treenistä tule oikeastaan mitään, joten asensin nenääni pari pienikokoista hernettä ja ajelin takasin mökille syömään kaupasta ostamani proteiinipatukan. Tunsin kuinka lihakseni kasvoivat, kaasujalkani lihakset nimittäin.
Seuraavana päivänä oli pakko lähteä liikkeelle. Mökillä puuhastelu ei riitä pitämään hyvää oloa yllä vaan tuo pienimuotoinen liikkuminen ja istuskelu ovat todellista myrkkyä kropalleni. Päätin lähteä pikku kävelykeikalle. 45 minuuttia metsäteillä tallustelua, ajatuksen kanssa perseen heiluttelua. Eli kävelyä lantiota kunnolla kääntelemällä, tekee aika hyvää jumittuneelle alaselälle. Kävelylenkki tuntui hyvältä, mutta lenkin jälkeen vasen jalka meni lakkoon ja selkä sanoi moi-moi. Kaukaiselta tuntuvat ne parin-kolmen vuoden takaiset ajat kun pystyin tekemään lähelle parinkin tunnin mittaisia kävelylenkkejä... Polven sisäsivuun taas alkoi koskea, ja pahimmat tuskat alkoivat taas vasta illalla nukkumaan mennessä. Koko jalka kankusta pohkeeseen tosi kipeä ja varpaat kipristelivät. Ala siinä nyt sitten nukkumaan! Selkä kuin kipeä rautakanki, kankku tulessa, reisi ja pohje ovat kuin puukkojen neulatyyny ja tuntui kuin joku repisi varpaat irti. Nukku-Mattia ei sinä yönä näkynyt. Pillereitä kylläkin.
Tulin takaisin kotiin eilen. Selkä ihan hirveässä kunnossa. Tavoilleni uskollisena kävin kuitenkin hakemassa salikorttiin tänään lisää laatuaikaa kuukauden verran. Huomenna olisikin tarkoituksena lähteä kaverin kanssa salille jumppailemaan. Täytyykin ottaa treenistä kaikki irti, koska voi olla että kohta tämä omakustanteinen ja omaehtoinen liikehoito saattaa loppua likviditeettiongelmieni takia.
Välillä tunnen olevani elämän ja helvetin välimaastossa. Onneksi olen vielä jotenkin järjissäni. Kiitokset siitä menee perheelle ja ystäville.
Täytyy myös olla tietenkin tyytyväinen siitä että olen periksiantamaton jästipää ja olen päättänyt että nämä terveydelliset vaivat täytyy saada kuntoon mahdollisuuksien mukaan ja näitä vakuutusyhtiön touhuja en villaisella paina. Nämä asiat selvitetään nyt loppuun asti. En aio olla se vakuutusyhtiön edustajan mainitsema "väliinputoaja" tai se lammas joka tyytyi kohtaloonsa vakuutusyhtiön mielivaltaisen väsytystaktiikan puristuksessa. Perkele!
Selkä jumittelee ja ilmoja pitelee. Pari kertaa olen käynyt punttiksella jumppailemassa ja kerran tatamilla puukkohippasilla selän pahemman kramppailun jälkeen. Rauhallisesta tekemisestä selkä näköjään tykkää, mutta vähänkin enemmän seisoskelua tai istumista niin sitten ei hyvä heilu.
Kävin viikonloppuna (pe-su) kaverin mökillä chillailemassa, pääosin saunassa ja saunan terassilla/laiturilla. Hyvää seuraa, hyvää musiikkia ja alkoholijuomia. Hyvä meininki sai mustia pilviä yllensä tosin jo perjantai-iltana kun selkä ilmoitti ettei pitänyt lainkaan jalkeilla olemisesta tai istumisesta. Lauantai olikin aikamoista tuskaa. Yritin mahdollisimman paljon olla meiningeissä mukana, mutta eipä sitä pysty kunnolla keskittymään mihinkään kun kroppa huutaa kivusta. Eräs ystäväni kysyikin yhdessä vaiheessa että onko pahat kivut päällä... Ehkä erotuin liikaa joukosta kun isolla porukalla ollaan pitämässä hauskaa ja meikäläinen makoilee aurinkotuolissa hiljaa.
Tuskainen reissu, mutta edelleen olin ennemmin kavereiden kanssa kuin että olisin ollut viikonlopun kotona.
Viikonlopun reissusta kun pääsin kotiin lepäilin hetken ja kävin punttiksella kokeilemassa että miltä liikehoito tuntuu. Ihan mukavaltahan se tuntui. Mitä nyt kaikki kumartelut ja pyllistelyt eivät oikein luonnistu. Mutta sehän salilla on hyvä, että koko kropan pystyy helposti treenaamaan läpi kun käyttää eri tapoja tehdä liikkeet ja kokeilla eri laitteita.
Maanantaina kävin pelkästään illalla tappelutreeneissä. Hiki lensi ja oli hauskaa, jälleen kerran! Ja onneksi ei treenattu mitää maahan vientejä tai muuta missä pitäisi kumarrella/kaatuilla... Selkä on niin kankeassa kunnossa etten oikeastaan pystyisikään sellaiseen könyämiseen.
Eilen oli välipäivä liikunnasta. Kävin kaverin kanssa ajelemassa mutkin satakunnassa, kaverin piti käväistä autokaupoilla. Oli ihan mukava päivä. Aika kuluu mukavasti kun keli on kohdillaan ja maisemat vaihtuvat. Kroppa nyt ei tietenkään hirveästi autossa istumisesta välittänyt ja viime yönä selkä herätti minut kello neljän aikoihin eikä uni tullut enää silmään. Nousin sitten ylös aamupalalle, katselin pari leffaa, surffailin netissä ja lähdin käymään salilla. Meininki salilla.... kankeaa, yhdellä sanalla sanottuna. Vuorossa oli selkä/ojentajatreeni. Selkä liikkeinä vain niitä liikkeitä joissa ei tule vartalon kiertoja tai kumarruksia. Eli leuanveto, ylätalja ja kulmasoutu aika pystyssä asennossa. Ojentajille ranskalainen punnerrus (penkille selälle meneminen painojen kanssa tosi hankalan tuntuista) ja ylätaljassa parit liikkeet. Nopea treeni. Aikaa kului silti salilla n.1,5 tuntia kun piti pysähtyä jutustelemaan välillä kanssa-treenaajan kanssa... Mutta mikäpä kiire siinä oli. Mukava harrastaa sosiaalista elämää.
Tänään olisi mahdollisuus mennä illalla taas tatamille jumppailemaan. Saa vain nähdä miten tässä olo antaa periksi. Pienet päikkärit voisi vetäistä ja sitten tunnustella ja kuullostella että mitä selkä sanoo. Nyt tuntuu aika pahalta, mutta onneksi tässä on monta tuntia aikaa levätä, nukkua, syödä ja venytellä. Ja sitten vasta katsotaan mikä on jaksamisen taso. Monta, monta kertaa olen ennen treenejä miettinyt että nyt ollaan niin kipeitä, ettei jaksa lähteä treenille, mutta kun sitkeästi itsensä repii tatamille ja heittäytyy meininkiin mukaan, huomaa nopeasti taas kuinka hyvää vartalon liikuttaminen suuremmilla liikeradoilla tekeekään. Aikaisempaan kirjoitukseeni vedoten: mikään työ ei vastaa kunnolla tehtyä liikuntasuoritusta!
Aamen!
Sunnuntaina aamulla selkä tuntui omituisen "kireältä", mutta en osannut kiinnittää siihen mitenkään erityistä huomiota. Ainahan mulla on selkä kipeä ja jumissa!
Kävin veivaamassa fillarilla kauppareissun ja siinä ajellessani selkä tuntui omituisen ilkeältä... Ihme vihlaisuja. Kotiin päästessäni aloin tekemään ruokaa ja siinä samalla tyhjentelin asianpesukonetta. Kumartaessani lautasia koneesta selässä vihlaisi oikein kunnolla. Loppu päivä menikin venytellessä, piikkimatolla maatessa ja lepäillessä. Vielä illalla nukkumaan mennessäni luulin, että ei mitään pahaa tapahtunut... Mutta vähän aikaa sängyssä maattuani kivut pahenivat tosi pahoiksi. Oli pakko nousta hakemaan kipulääkettä kaapista... Sängystä ylös nouseminen oli todella kivuliasta ja kun pääsin lopulta seisomaan tuntui että pienekin virheasennon ottaminen sai selän, kylkien ja vatsan seudun kaikki lihakset kramppaamaan todella kivuliaasti! Muutama askel kerrallaan ja välillä nuo krampit tiputtivat minut melkein lattialle. Aivan järkyttävää! Pilleriä naamariin ja takaisin sänkyyn.
Ja lääkkeen kanssa kävi perinteiset. Sain nukuttua n. 2 tuntia ja heräsin kipuihini. Taas sama rääkki, ylös sängystä ja kaapista vahvempaa, pitkävaikutteisempaa lääkettä. Nyt lääke toimi kipuihin mutta ei nukkumiseen. Silmät vain pyörivät päässä seuraavana aamunakin kun soitin terveyskeskukseen, josta suositeltiin tulemaan päivystykseen. Sen verran paha tilanne oli, kun vessassa käynnit olivat myös hankaloituneet... Virtsaaminen oli vaikeaa ja kakkosella en ollut käynyt sunnuntai-aamun jälkeen.
Pääsin lääkärin juttusille aika nopeasti, alle vartin odotuksella. Lääkäri suositteli tulehduskipulääkkeen ottamista kuurina ja kirjoitti lähetteen fysikaaliseen. Tulehduskipulääkkeitä kaapista löytyy, mutta tuo fysikaalislähete jää todennäköisesti käyttämättä koska rahaa minulla ei ole yhteenkään käyntiin. Tulot kun ovat nolla.
Lähetin lääkärinlausunnon ja lähetteen fysikaaliseen vakuutusyhtiöön. Kunnon pessimistiksi kun olen muotoutunut, voitte kuvitella kuinka korkealla toiveeni ovat pääsystäni fysikaaliseen josta voisi olla konkreettista apua tilanteeseen...
Ei auta muuta kuin kärvistellä kotona ja pureskella pillereitä. Ja odotella että milloin se oikea vessahätä tulee seuraavan kerran. Kohtahan tässä on mennyt neljä päivää. Nukkumiset päin persettä kun joka kerta herää kun kättä heilauttaa unissaan.
Kävin kävellen punttiksella tänään. Toivoin että kävely saisi edes hieman selkää vertymään ja salilla kävin puolapuiden avulla venyttämässä selkää ja kylkiä. Tosi pahasti lihakset jumittaa ja kramppailee venytystä vastaan. Oli ihan mukava käydä ulkona pyörähtämässä mutta olo on niin väsynyt ja pää liian sekaisin, että olisin voinut liikkumisesta ja hienosta kelistä nauttia.
Työkyvynalenema alle 10%... Niin... Taitaa olla neljäs kerta selkäoperaation jälkeen että selkä jumittuu näin pahasti. Viimeksi kun näin kävi, OMT-fyssan kertakäsittely auttoi ja tuon käynnin yhtiö maksoi. Saa nähdä mikä nyt on tilanne.
...eli eilen en tehnyt mitään sykettä nostattavaa. Aamupäivällä pistin leffaa telkkariin ja samalla kun katselin leffaa venyttelin kropan lihaksia läpi. Saunomiset päälle ja runsaasti vettä saunajuomaksi.
Rento päivä. Aika vain ei tuntunut oikein kuluvan. Onneksi sain kahvitteluseuraa illemmalla.
Toissayö meni siis aika kehnosti nukkumisen suhteen, joten odottelin viime yöstä parempaa. Eipä siinä kovin hyvin käynyt. Heti kun menin sänkyyn makoilemaan selkä alkoi ahdistamaan. Kipuja ja omituista puristusta/kiristystä joka sai olon tuntumaan todella tukalalta ja levottomalta. Ja vasen jalka aloitti myös temppuilun. Muutamia kertoja jalkaan iski niin paha "sähköisku", että koko jätkä pomppasi sängyssä. Muutaman tunnin ajan yritin saada unta. Tunsin itseni kuitenkin väsyneeksi.
Olo oli kuitenkin niin levoton ja tuskainen, että klo 12-01 aikoihin oli pakko lähteä ulos kävelemään. Jalat jumissa/kipeänä, selkä jumissa/kipeänä ja välillä tuntui että koko yläkropan lihakset jumittavat niin pahasti ettei hengittäminenkään sujunut kunnolla. Liekö lihasperäistä vai vitutuksen/ahdistuksen aiheuttamaa...
Vähän reilu puoli tuntia kävin kävelemässä ja kotiin päästyäny söin hieman. On todella ärsyttävää jos unta odotellessa alkaa maha kurnimaan. Mielessä kävi särkylääkkeen ottaminen, mutta miedot kipulääkkeet eivät tunnu auttavan ollenkaan ja vahvemmat lääkkeet saavat vain pääni sekaisin. Eli ei lääkkeitä.
Uusi yritys. Sänkyyn makoilemaan ja tyynyjen avulla jalkoja koholleen. Kävely tuntui auttavan jonkin verran. Vielä sain kuitenkin yhden elokuvan katsella kun mitään ei tuntunut vieläkään tapahtuvan, mutta olin kuitenkin nukahtanut lopulta ja heräsin aamulla silmät ristissä.
Alunperin suunnitelmissa oli tälle päivälle punttista ja kamppailu-urheilua... Taitaa olla parasta mennä vain tappelutreeneihin katsomaan miltä liikehoito tänään tuntuu. Jos kroppa antaa periksi voisi illalla käväistä punttiksella. Olo ei kyllä ole kovinkaan hohdokas, mutta eipä tuo eilisen tekemättömyys tuntunut hyvää tekevän. Eli ei enää lepäilyä vaan tekemään vaan, jaksamisen mukaan. Treeniähän se huonokin treeni on. Eikä lihasten aktivointi ole tietääkseni kenellekkään pahaa tehnyt.
Taas tuli nähtyä mitä ns totaalinen lepopäivä teettää.
Toiveissa olisi päästä tämän setin kimppuun tänään...
Myöhemmin samana päivänä lisättyä...
Lähdin kombatan-treeneihin, mutta vain kuullakseni että treenejä ei ole. Hyvä,hyvä! Onneksi en ajellut aivan turhaan treenisalille, koska paikalle tullut kaveri houkutteli kyläilemään luonaan. Hänellä kun on kotonaan punttisali. Meinasin, että siellähän saan tehtyä salitreenin ja jäisin samalla saunomaan ja grillailemaan!
No, eipä siitä salitreenistä tullut mitään. Tekeminen oli aivan karmeaa ja hiki virtasi jo tankoon painoja lastatessa. Huonosti nukutut yöt ja pahasti jumissa ja kipeä selkä tekevät urheilusuorituksista lähes mahdottomia. Oli siis parempi siirtyä kaverin olkkariin töllön ääreen istumaan. Hetken istahdettuani päätinkin lähteä ennemmin kotiin lepäämään. Ja ajomatkalla kotiin selkä prakaili taas kuten aikaisemmin kevättalvella parhaimmillaan. Kaljakaupan kautta kotiin "rentoutumaan".
Vituttaa.
Pari päivää on mennyt aika kehnoissa meiningeissä. Selkä vaivaa aika pahasti. Viime yö jäi aika lyhyeksi kun heräsin vähän klo neljän jälkeen. Jos saisin suoritettua tämän päivän läpi ilman päiväunia niin illalla uni ehkä tulisi silmään paremmin ja pidemmäksi aikaa.
Maanantaisen punttis-katastrofin jälkeen lepäsin loppu päivän. Eli jätin tappelu-treenit suosiolla väliin. Ja muistin maanantaina illemmalla, että saliohjelmaan olisi nyt kuulunut olkapäätreenikin... Mutta kiukuspäissäni unohdin koko homman ja lähdin jalkajumpan tyngän jälkeen kotiin. No en kyllä tiedä olisiko siitä tullut enää mitään... Menin sitten tiistaina illalla tekemään olkapääjumpan.
Olkapäät treenasin turvallisesti pelkästään laitteilla. Eli vimpaimilla joissa istuskellaan. Näin taas säästellään selkää. Vipunostolaitteella ja pystypunnerruslaitteella tuli jumppailtua. Aika nopea treeni, mutta lyhyessäkin ajassa ehtii tehdä paljon sarjoja. Kevyemmät painot ja lyhyet palautumiset. Ja sain olkapäihin aikaiseksi hirvittävät poltot! Tuo treeni paikkasi ajatuksissani maanantain huonoa treeniä...
Keskiviikkona pääasiassa lepäilin.
Eilen kävin heti aamulla salilla tekemässä selkä/ojentajatreenin. Selkäjumpassa jätin suosiolla tekemättä tangolla tehdyt kulmasoudut, alataljan ja muutkin liikkeet jotka rassaisivat taas pahemmin kipeytynyttä selkääni.
Eli leuanveto, ylätalja ja kulmasoutu laitteella. Olo oli jotenkin tuskainen selkätreeniä tehdessä, mutta ihan hyvän tuntuman sain yläselälle. Alaselkää en ole juurikaan erikseen treenaillut. Sen verran pahat kivut alaselkään kohdistetut liikkeet aiheuttavat...
Ojentajille ojentajapunnerrus ylätaljassa naruilla, smithissä pystypunnerrus istuen kapealla otteella ja push down ristitaljassa yhdellä kädellä. Lopuksi venyttelysessio.
Aikaa kului salilla n.45 minuuttia. Olenkin yrittänyt tehdä treenin noin tunnissa, ihan maksimi 1,5 tuntia. Ja jos aikaa kuluu tuo 1,5 tuntia niin sitten on jo vietetty aika paljon aikaa venyttelyiden kanssa tai sitten on treenattu kaverin kanssa ja silloin aikaa kuluu aika paljon jutustellessa.
Treenin jälkeen kotiin syömään ja lepäämään. Illalla kombatan-treeneihin. Muuten ihan ok treenit, mutta lopussa selkä jämähti niin tukkoon että jätin loppujumpat kesken. Kaikesta huolimatta fiilis oli ihan ok. Kavereiden näkeminen ja treenailu teki mielelle hyvää! Kroppa taas alkoi kranttuilemaan ja yö meni miten meni.
Tänään on "älä tee mitään"- päivä. Tai ehkä hieman venyttelyä... Huomenna taas uusi salikeikka ja kombatan-treeniä todennäköisesti taas kevennetyllä toimenkuvalla.
Aamulla uhkuin hyvää oloa! Aamupala, hetki internetissä ja uutta musiikkia soimaan. Five Finger Death Punch:n uutukainen pauhasi läpi pari kertaa, siivosin nopeasti kämpän ja valmistelin itseni punttisalireissulle. Uusi kiukkua täynä oleva FFDP:n albumi soidessa korvanapeista polkaisin rallatellen salille. Olo oli hyvä ja tarmokas!
Hyvät alkulämmittelyt fillaroinnin päälle, kevyttä venyttelyä ja jalkojen heilutteluja sivuille sekä eteen/taakse. Siirryin kyykkytelineen luo ja otin tyhjän tangon niskan taa ja tein muutamat kyykkäykset kokeillakseni mikä on päivän kuosi. Jos vaikka tekisin taas kyykkyä, pitkän tauon jälkeen. Tulihan kyykyn mahtavuutta liikkeenä hehkuteltua jo aikoja sitten!
Tanko niskan takana kertasin mielessäni oikean tekniikan, lavat yhteen ja koko yläselän lihakset tiukaksi paketiksi, takapuolta taaksepäin ja polvia varpaiden osoittamaan suuntaan. Kun reiden ovat suunnilleen lattian kanssa saman suuntaisesti, survaistaan jaloilla kroppa takaisin lähtöasentoon. Helppoa kun sen osaa!
Mutta. Selässä tuntui aivan hirveältä. Tein pari kyykkäystä vielä varmistuakseni että kyykky saa jäädä väliin. Siis tein kyykyt pelkällä tangolla. Ei hyvä. No sitten siirryin hack-laitteeseen. Siinä sain tehtyä muutamat sarjat ilman pahempia tuntemuksia selässä. Seuraavaksi jalkaprässin kimppuun. Lastasin kelkkaan sellaiset normi-painot millä pystyn ihan 100-varmasti tekemään kevyesti 10-15 toistoa vaikka keskellä yötä herätettäisiin pumppailemaan jaloilla. No eipä prässistäkään tullut mitään. Selässä tuntui aivan hirveältä. Eipä ole koskaan aikaisemmin prässi jäänyt selän takia tekemättä mut nyt kävi näin.
Pohjelaitteessa vielä 3 sarjaa pumppailua ja äkkiä kotiin.
Ehkä elämäni hirvein punttisalireissu! Muutamia kertoja on salireissulta lähdetty kotiin häntä koipien välissä kun veto on loppunut kesken väsymyksen takia, mutta eipä ole koskaan käynyt näin että heti ensimmäistä lämmittelysarjaa tehdessä huomaa, että tästä ei tule mitään. Ja vielä kun ottaa huomioon aamuisen hyvän olon.
Illalla olisi vielä kombatan-treenit... Jos nyt vääntäytyisin paikalle edes morjestamaan kavereita. Tai sitten käyn tekemässä tekniikka-osuuden treeneistä jos ohjelmassa on jotakin kevyttä... Ja mahdolliset alku- ja loppujumpat jätän tekemättä. Tai sitten jätän suosiolla väliin.
Aivot narikkaan ja sohvalle makaamaan.
Hellettä ja punttista ja frisbee golfia. Siinä viikonlopun ainekset.
Eilen kävin aamupäivällä kaverin kanssa punttiksella treenailemassa olkapäitä. Smithissä pystypunnerrusta istuen, vipunostoja sivulle seisten yksi käsi kerrallaan (Hyvä liike, kun toinen käsi tekee liikettä ja toisella kädellä otetaan tukea esim penkistä. Näin liikkeeseen ei tule mukaan selän avulla tehtyä heijaus-liikettä, eli liike lähtee puhtaammin olkalihaksilla), vipunostot eteen käsipainoilla, takahartiaa ylätaljassa naruilla ja smithissä olan kohautukset.
Kaveri jatkoi vielä treeniä hauis-jumpalla. Minä lopetin tuohon suosiolla kun selässä tuntui vielä hyvältä. Siirryin odottelemaan kaveria tatamin puolelle ja loppujen lopuksi venyttelin koko kropan läpi ajatuksen kanssa. Aikaa taisi venyttelyihin mennä lähemmäs tunti... Keksityin eniten keskivartalon lihaksiin sekä jalkoihin. Salilta lähtiessäni olo olikin oikein hyvä! Jalat tuntuivat hassun pehmeiltä ja kyljet ja vatsa mukavan rennoilta. Olikin mukava mennä kotiin syömään pikku välipala ja levähtää kunnolla muutama tunti ennen frisbee golf- kierrosta.
Venyttelyt auttoivat selkeästi fribuilua. Heitto kulki koko kierroksen ajan paremmin kuin aikaisemmin eikä selän kivut alkaneet haitata heittämistä kuin vasta kierroksen puolenvälin jälkeen. Kierroksen jälkeen nopeasti kotiin lepäämään. Nyt en uskaltanut venytellä ennen nukkumaan menoa... Aikaisemmista kokemuksista viisastuneena. Ja ihan hyvä niin koska aamulla olo oli ihan kohtalainen.
Ja kohtalainen riittää mulle! Eli aamupalan jälkeen hetken lepo ja sitten siirryinkin taas salille. Nyt vuorossa olivat kädet. Hauista ja ojentajaa. Aloitus dipillä, jossa saa käyttää jo lisäpainoja! Hauista istuen käsipainoilla, superina ojentajaa ylätaljassa naruilla ja hauista alataljassa suoralla tangolla, ylätaljassa yhden käden pushdown vastaotteella ja loppuun hauista ristitaljassa. Superina tehty setti sai aikaiseksi mahtavat poltot niin hauikseen kuin ojentajaankin! Hieno fiilis kun treeni menee perille!
Treenin päälle taas venyttelyjä. Selkä ja jalat taas yhtä jumissa kuin aina. Ihan sama kuinka paljon ja usein venyttelen, aina venyttelyt aloittaessani saa aloittaa ns nollasta. Jumituksen määrä on siis vakio.
Ainoa miinus oli ylätaljassa naruilla tehty push down. En ole kyseistä liikettä tehnyt pitkiin aikoihin ja nyt taas muistan miksi en ole sitä tehnyt. Selkä ei oikein tykkää. Tai sitten tuo pitäisi tehdä ihan viimeisenä kevyemmillä painoilla... Vain ja ainoastaan pumppi-liikkeenä.
Eli nyt taas tuli muistutus siitä, että seisten minulla ei kannata tehdä liikkeitä joissa on riski selän yliojentumiseen tai köyristymiseen. Ja kun tekemisen aikana en huomaa pakosti mitään, mutta jälkeenpäin selkä muistuttaa tekemisistäni.
Loppu päivä lepoa ja maksimissaan pieni fillarilenkki... Kello on kuitenkin niin vähän, että seinät saattavat alkaa kaatumaan päälle, jos jään kotiin makaamaan illaksi.
Huomenna loppuu kesätauko kombatan-treenien osalta! Mukava päästä taas treenailemaan! Tai olihan viime viikonloppuna kesäleiri, jossa tuli opeteltua uusia tekniikoita ja nähtyä treenikavereita. Leiri oli kolmipäiväinen, mutta treenitouhut jäivät aika vähille vaikka mahdollisuus olisi ollut treenata 4-6 tuntia/päivä. Selkä oli niin kipeä, että sain kiukulla treenailtua n. pari tuntia/päivä. Muuten katselin muiden treenailua, otin valokuvia ja lepäsin. Vituttaa raskaasti katsella vaivaisena kun muut pitävät hauskaa, mutta oli silti hauskempaa olla kavereiden kanssa reissussa, kuin vietää viikonloppu kotona.
Onneksi olin maksanut leirin etukäteen... Vakuutusyhtiön päätös tapaturmaeläkkeen lopettamisesta kun ei ollut vielä tiedossa. Jos leirimaksu olisi pitänyt maksaa vasta leirillä, olisin jättänyt väliin koko reissun.
Kun 2,5 vuotta sitten aloitin harrastamaan kombatania pystyin treenaamaan viikonlopun mittaisen treenirupeaman kohtalaisesti läpi. Toki kroppa kipeytyi aika pahasti, mutta levolla ja kevyellä kuntoilulla pääsin pahimmista kivuista yli. Vasta nyt rupesin kunnolla muistelemaan, miten kuntoni on muuttunut ajan kanssa. Kuntoni on huonontunut hitaasti tasaiseen tahtiin.
Lyhytkestoiset suoritukset selvitän läpi, mutta vähänkin pitemmät tekevät olemisesta vaikeaa.
Nyt kesäleirillä treenasin 2 oppituntia/päivä ja olo oli hirvittävä. Edellisellä vyötekniikkaleirillä (la-su) jätin suosiolla lauantain treenit väliin, että pystyisin tekemään edes jotakin sunnuntain vyökokeessa. Vuosi sitten kesäleirillä kunto kestikin selkeästi enemmän rasitusta.
Jotakin pitäisi siis yrittää asialle tehdä... Tekemisen vähentäminen ei tosin tunnu vaihtoehdolta. Vaaka-asennossa tulee maattua muutenkin jo ihan riittävästi. Liikkeen ja levon määrät tuntuvat olevan oikeassa suhteessa, mutta silti kuntokäyrä osoittaa alas. No asialle ei pysty todennäköisesti tekemään mitään vielä.
Onneksi nyt ollaan jo elokuun puolella, eli ihmiset alkavat palaamaan takasin kesälomiltaan työelämään. Tämä tarkoittaa sitä että piakoin voisin saada uutisia vakuutusyhtiöstä ja nuo uutiset ratkaisevatkin paljon tulevia liikkeitäni. Jos uutiset ovat huonoja niin jatkosuunnitelmat ovat onneksi valmiina.
Odottavan aika on pitkä. Ja kun tietää ettei tämä odottelu ainakaan paranna minua, on olo henkisellä puolella aika tuskainen.
Tänään vaihdettiin salilla muutamat sanat vanhemman naishenkilön kanssa asiasta. Hän sanoi, että vaikka kuinka raskasta duunia hän kotona tekeekin, salilla treenaaminen tekee todella hyvää kun liikkeet saa keskitettyä tiettyihin kohtiin vartalossa. Loistava kuulla tuollaista, etenkin reippaalta ja toimeliaalta vanhemmalta naiselta! Hänestä ja hänen asenteestaan saisi moni ottaa mallia!
Kuinkakohan monta kertaa olen kuullut sanottavan, että "Mulla ei tarvi käydä salilla koska mulla on niin raskas duuni". Paras läppä minkä olen kuullut oli että "Ei mulla tarvi käydä illalla missään kuntoilemassa kun joka päivä kävelen lounastauolla ruokalaan syömään".
Työelämässä ollessani tein fyysisesti raskasta työtä, mutta pyrin silti käymään punttiksella säännöllisesti. Ja moni ihmettelikin, että kuinka jaksan työpäivän päätteeksi mennä vielä salille rehkimään.
Omalta osaltani voin sanoa, että työ enemmänkin kuluttaa kuin kehittää. Kestävyyttä toki voi kehittääkin, mutta tuskin voimaominaisuuksia, jos työjuttuja ei tee ajatuksen kanssa treenihommat mielessä. Esimerkiksi varastomyyjän hommissa tuli kannettua ja nosteltua paljon rakennustarvikkeita, puutavaraa, betonisäkkejä ym. Joskus duunikavereiden kanssa jumppailtiin betonisäkkien kanssa ja kilpailtiin, että kuinka monta säkkiä kerrallaan kukakin saa kannettua varaston perukoilta ulos trukkilavan päälle. Tällaisen työn voisin laskea jo kehitystä tuottavaksi jos tämän tyyppistä jumppailua pääsee tekemään säännöllisesti. Mutta kukapa jaksaa alkaa kisailemaan päivästä toiseen. Työ on kuitenkin monille se pakollinen juttu joka hoidetaan mahdollisimman iisisti. 8 tuntia kelloon tuijottelua, kärvistelyä ja töiden väistelyä. :) Vapaa-ajalla sitten tehdään jotain jos huvittaa. Moni valitsee illanviettopaikakseen sohvan ja jääkaapin välillä kävelyn. Töissä "rehkitään" ja kotona kerätään virtaa seuraavaa työpäivää varten.
Nämä illat sohvalla makaavat henkilöt joko eivät tiedä kuinka paljon lisävirtaa salitreenaaminen sekä muut urheiluharrastukset tuovat elämään. Tai sitten he tietävät kuinka hyvää liikunta tekisi, mutta sohvan vetovoima on liian suuri.
Oli työ sitten istumista, seisomista, jalkaisin liikkumista paikasta toiseen tai hyvinki fyysisesti liikkuvaa... Ei vapaa-aikana tehty treeni voi tehdä muuta kuin hyvää! Työpäivän aikana kerätyt rasitukset ja jännitykset laukeaa ja tätä kautta myös mieli piristyy.
Vaikka työn tekeminen saattaa tuntua raskaalta ja esim salille, lenkille, fillaroimaan, sulkapalloa hakkaamaan lähteminen on jo ajatuksena mahdotonta. Liikkuminen yksinkertaisesti tekee kropalle ja mielelle todella hyvää. Liikkumalla ajatukset saa muualle ja kunto kasvaa. Hyvin nopeasti voi huomata, että ne työn raskaat hommat alkavat kulkea entistä helpommin ja kuinka työpäivän jälkeen sohvalla makaaminen saatta tuntua tylsältä kun energiaa täytyisi päästä purkamaan vaikka lenkkipolulle.
Sekin tuli huomattua että 8 tunnin työpäivä ei ole mikään tuulesta tempastu juttu. Selkeästi huomasi eron 8 ja vaikka 10-tuntisen työpäivän välillä. 10 tunnin työpäivän jälkeen salilla käyminen oli enemmänkin turhauttavaa. Veto oli poissa ja treeni oli enemmänkin itsensä kiusaamista. Kun taas 8 tuntisen jälkeen paukkuja löytyi selkeästi enemmän.
Minä olen ottanut treenihommat työkseni, kun "oikeisiin" töihin en kykene työtapaturmassa saamien vammojen takia. Tätä "treenityötä" jatkan niin kauan kuin minussa henki pihisee. Jos hyvin käy, olen vielä jonakin päivänä kykeneväinen "oikeisiin töihin". Tuntuu vain, että selkäni vaatisi lisätutkimuksia, koska juuri selän osalta olen ollut jatkuvassa hitaasti alaspäin viettävässä alamäessä.
Nyt vuorossa on lounastauko ja lepäilyä! Eli sohvaa ja jääkaapilla vierailua! Eli juuri sitä pahaa josta juuri paasasin! :)
Mökkireissulta kotiin palatessani postiluukkuun oli tipahtanut kirje vakuutusyhtiöstä. Ajattelin sen olevan vain ilmoitus kuukauden ajalta maksetusta tapaturmaeläkkeestä. Kirjekuoresta löytyikin tuon kyseisen ilmoituksen lisäksi toinen ilmoitus, jossa kerrottiin vakuutusyhtiön lautakunnan päättäneen että työkyvyn alenemani on alle 10%. Tämä tarkoittaa että he lopettavat tapaturmaeläkkeen maksamisen heti elokuun 1. päivä alkaen.
Perusteluja, kuinka tähän päätökseen on tultu, ei ollut.
Ajankohta tuon kirjeen saamiselle oli pahin mahdollinen. Yli puoli Suomea kun tuntuu olevan kesälomilla. Koko Ortonin kipupoli on suljettuna, liiton asiantuntijat ovat lomilla... Asioiden hoitaminen jatkuukin täydellä teholla vasta ensikuun puolella kun ihmiset palaavat työpaikoilleen.
Melkoista puhelin/paperirumbaa tässä on käyty. On haettu lääkärintodistus, tilailtu lomakkeita, soiteltu liittoon, kelaan, työkkäriin jne... Nyt olen tehnyt kaikkeni turvatakseni talouteni jos vakuutusyhtiö ei hyväksy valitustani. Ei voi muuta kuin odottaa.
Tuntuu uskomattomalta miten tähän tilanteeseen on tultu.
Ensin työkokeilu vanhassa työpaikassa (työskentely kevennetylläkin työnkuvalla kipujen takia mahdotonta), sitten viikon mittainen koulutuskokeilu (opiskelu kipujen takia mahdotonta), lääkinnällinen kuntoutus lopetettiin, koska lääkkeistä ei saatu kunnollista vastetta, fysioterapiasta ei juurikaan apua, mutta omt-fysioterapiasta sekä jäsenkorjauksesta selkeää hetkellistä hyötyä (vakuutusyhtiö ei korvaa) ja viimeiseksi toinen koulutuskokeilu (opiskelu edelleen kipujen takia mahdotonta).
Koska kaikki lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen kokeilut menivät pieleen on vakuutusyhtiöllä jäljellä enää yksi vaihtoehto: rimpuilla eroon korvausvelvollisuudestaan keinolla millä hyvänsä ja katsoa kestääkö "asiakkaan" henkiset voimavarat taistella vakuutusyhtiötä vastaan.
Nämä tämänkaltaiset päätökset ovat yllättävän yleisiä. Olenkin ihmetellyt miten valtio on aikanaan antanut lakisääteisten eli pakollisten vakuutusten myöntämisoikeuden ainoastaan rahallista voittoa tavoitteleville osakeyhtiöille. Ja itse tapaturmavakuutuslaki antaa vakuutusyhtiöille liikaa liikkumatilaa päätösten teossa. Ja kun huomioon ottaa kaiken sen metelin mitä julkisuudessa on kuultu vakuutusyhtiöiden päätöksistä, vakuutuslääkäreistä ja korkeimman oikeuden antamista nooteista vakuutusoikeudelle, on omituista miksi asialle ei tehdä mitään.
Mökillä. Mukava olla taas täällä. Jälleen ohjelmassa pikku puuhastelua, kalastelua ja olemista oman tahtonsa ja jaksamisensa mukaan. Hieman on kuitenkin ikävä treenihommia, mutta eiköhän aikuinen ihminen pärjää ilman harrastuksiaankin hetken... Kylällä olisi sali... Jos silti vaikka piipahtaisi kauppareissulla mutkan heiluttelemassa painoja! :)
Ennen mökille tuloa ehdin käväistä salilla muutaman kerran sairastelun jälkeen. Sellaista kropan käynnistelyä taas, ei mitään "suuren ohjelman suorittamista". Kevyttä harrastelua ja hieman uusien juttujen kokeilua. Jalkoja en treenaillut vielä ollenkaan... Selkä on vaivannut nyt taas enemmän, eli mukavuussyistä jätin jalat vielä rauhaan. Jos kauppareissullani eksyn salille, voisin käväistä vaikka jalkalaitteissa istumassa!
Eilen oli mukava hissuttelupäivä. Aamulla hieman touhusin autoon poppivehkeitä, käytiin kylillä pyörähtämässä sekä kahvittelemassa tuttujen luona. Kokkailin ruokaa, käytiin hetki vetämässä uistinta, pelattiin korttia, saunottiin, kärtsättiin makkaraa... Todella iisiä ja mukavaa. Päivä lipui nopeasti ohi kun koko ajan oli mukavaa tekemistä. Selkä vain jaksaa kiusata taas pahemmin. Illalla yritin saada paikkoja auki venyttelemällä ja taas kävi sama juttu kuin pari kuukautta sitten. Iltavenyttelyn jälkeen yö menee reisille. Nukuin ehkä noin 3 tuntia ja heräsin puoli kolmelta yöllä. Selkä on kipeä ja vatsalihakset kramppailevat.
Katselin telkkarista confederations cupin finaalipelin loppuhetket, yritin surffata netissä huonolla menestyksellä (puhelimen nettiyhteys ei oikein toimi täällä..) ja nyt toivon ettei tämä kirjoitus katoa, kun painan "julkaise"-nappia.
Väliinputoaja-vitutus-meininki siis jatkukoon!
Onneksi olen kuitenkin mökillä! Ja tänään saamme seuraa tähän jo muutenkin värikkääseen mökkielämään! Eli ei täällä voi pysähtyä makaamaan sänkyyn naama nurinpäin! Täällä olemisesta nauttii, oli olo mikä tahansa!
Täytyy vain harrastaa täälläkin vakuutusyhtiön määräämää omaehtoista ja omakustanteista liikehoitoa. Se auttaa! Täytyy vain olla varovainen etten harrasta liikaa... Muuten menee paikat rikki!
(Tämä oli ns. mustaa huumoria)
Kello on 4.37. Nyt voisin mennä keittämään aamukahvit!
Juhannus suoritettu kunnialla! Perjantai-aamun avaus tapahtui punttiksella. Jalkatreeni kevyehkösti ja hieman olkapäitä... Kevyehkösti, koska edellisestä kunnon salitreenistä oli kuitenkin aikaa lomareissun ja sairastelun takia noin 2,5 viikkoa. Juhannuksen ohjelmisto jatkui kaveriporukalla frisbeegolfia heittelemällä (ekaa kertaa heittelemässä omilla kiekoilla...). Keli oli hieno ja aika kului leppoisasti kiekkoja pusikoiden keskeltä etsiskellessä ja janojuomana ollutta punkkua litkiessä. Heittokierroksen jälkeen matka jatkui kaverin kotiin, jossa saunottiin, grillailtiin, chillattiin ja nautittiin alkoholijuomia. Aika perinteistä suomalaista meininkiä. Aamulla taksilla kotiin nukkumaan. :)
Lauantai meni pääosin nukkuessa, mutta illalla piti poistua neljän seinän sisältä ja kävin uimassa sekä lepäilemässä hetken hiekkarannalla. Olo oli palautunut taas "normaaliksi" :)
Sunnuntaina olikin taas salipäivä. Treenivuorossa käsivarret. Hauista käsipainoilla istuen, dippi, scott-penkkiä käsipainolla, ranskalainen punnerrus, ristitaljassa hauista ja pushdown yhdellä kädellä.
Treeni meni perille hienosti ja paukut loppuivat käsistä aika totaalisesti. Hieno fiilis!
Illalla taas käytiin nakkelemassa kiekkoja. Mukava leppoisa iltalenkki!
Tänään olisi vuorossa taas salihommia kaverin kanssa. Vuorossa olisi selkäjumppa. Saa nähdä mitä eilen treenatut käsivarret tykkäävät... Jos tekisin vaikka kulmasoutua, alataljaa ja ylätaljaa... Ainakin. Ylätaljaa ajattelin kokeilla ensin normisti niskan taa/rinnallee, mutta lisäksi testaan tehdä loppuun negatiivisia toistoja, eli rumasti repimällä painot rinnalle ja hitaasti päästää painot takaisin ylös tuntuman kanssa. Todella tehokasta kun tämä tehdään oikein, eli ei käsien varassa roikkuen vaan siten että tuntuma selän lihaksiin pysyy koko liikkeen ajan.
Juhannuksen seisoskelut, kävelyt, istumiset ja aktiviteetit rassaavat luonnollisesti kuntoa. Mutta nämä kolotukset ovat sivuseikka tällä kertaa. Kavereiden tapaaminen ja yhdessä touhuaminen ajoi kevyesti kaiken muun ohi tällä kertaa! Se oli juhannus!
Treenihommat alkoivat taas tuntumaan paremmilta kun kävin pari kertaa kaverin luona niskaa ja selkää niksauttamassa. Ei mitään huraa-huutoja ole päästellyt, mutta parempaan kuntoon niskan kanssa on menty. Hitaasti mutta varmasti. Salilla tuli käytyä ja treeni kulki mukavasti pitkästä aikaa, samaten tappeluhommissa jumppailut kulkivat mukavasti. Mitä nyt selkä jämähti tukkoon entiseen malliinsa.
Lomareissullakin tuli käytyä! Viikon reissu Italiaan! Teki hyvää vaihtaa maisemaa ja meininkiä ihan muuhun. Auringossa löhöilyä, uima-altaassa polskuttelua ja parina päivänä kävimme pällistelemässä paikallista meininkiä sekä Maranellossa ihmettelemässä Ferrareita!
Kelit olivat kuulemma noin 10 astetta normaalia kylmemmät, mutta meille suomalaisille aivan riittävän lämpimät, 20-25 astetta. Natiivit vain ulkoilivat toppaliivit ja fleecet päällä ja ihmettelivät että miten me tarkenemme olla shortseissa ja t-paidoissa... :) Lähtöpäivänä lämpötila kipusi yli kolmenkymmenen ja olo muuttui ainakin minulle aika tukalaksi. En ole viime vuosina osannut nauttia helteistä... Veto on pois ja olo tukala.
Loma meni hienosti muutamaa vastoinkäymistä lukuunottamatta. Lentoyhtiö hukkasi matkatavaramme ja saimme odotella lomakohteessamme niiden toimitusta melkein kolme vuorokautta... Ja kotimatkalla ukkosmyrsky pitkitti ensimmäistä lentoamme niin paljon, että saimme juosta hillitontä munaravia vaihtolennollemme vai todetaksemme, että tuo jatkolento oli myöhässä teknisen vian takia ja lentokenttähenkilökunnan puutteellisuuden vuoksi... Konetta oli lastaamassa vain yksi työntekijä! Istuimme siis hiki päässä koneessa, jossa ilmastointi ei ollut päällä (lämmintä oli) n. 45min. Ja lentokentällä oli kaiken lisäksi ollut tulipalo... Porraskäytävällä lattiat märkänä ym..
Selkä tietysti alkoi ahdistamaan jo menomatkalla Italiaan. Lentokentillä odottelut, koneessa istuminen ja vuokra-autossa jäkittäminen tuntuivat koko loman ajan. Skippasinkin pari päiväreissua ja jäin ennemmin lepäilemään ja lillumaan altaaseen. Meinasi vituttaa. Muut kävivät reissailemassa ja katselemassa ympärilleen kun mä taas jäin makoilemaan aloilleni. Tätähän tämä on ollut, mutta tuollaisella reissulla nämä asiat ahdistavat. Kotimatka olikin melkoista tuskaa. Lennoilla nautitut bisset ja punkut puuduttivat pois hieman pahinta särkyä.
Nuo perus-shitit kun unohtaa niin reissu oli oikein mukava! En pistäisi ollenkaan pahakseni vaikka joskus vielä menisin samaan paikkaan viettämään lomareissun!
Nyt olenkin vain lepäillyt kotona. En ole käynyt salilla enkä tappelemassa. Olo onkin aika flunssainen. Kiitos tästä saattaa mennä lentoyhtiöön. Ensin istutaan perse hiessä koneessa melkein tunti ja sitten isketään ilmastoinnit täysille. Eli kai tästä tulee päälle perinteinen loman jälkeinen flunssa...
Mieli tekisi kyllä palata treenihommiin, mutta kai se on TAAS pakko pitää taukoa ja odotella parempia aikoja... Tekemättömyys tekee taas minut nälkäiseksi eli jatkuvasti saan olla hieman käsijarru päällä syömisten kanssa...
Niin syöminen! Italiassa! Voi helkkari kun saisin edes yhden kaupan siirrettyä Italiasta tänne! Ei siellä ollut kauppojen hyllyt täynä einespöperöitä, leipiä, kakkuja, keksejä ja karkkeja. Enemmänki hyllyillä oli raaka-aineita, eikä mitään puoliksi pureskeltua sontaa. Vihannekset ja hedelmät maistuivat paremmilta, liha-valikoima hyvä (ei marinadissa uivaa vaan puhdasta lihaa) ja suuri puheenaihe meillä oli kananmunat. Ne maistuivat todella hyvälle! Munan kuoret olivat paksut ja keltuainen oli kirkkaan keltainen, kuin pieni aurinko! Tänäänkin paistamissani kananmunissa kuoren menivät rikki pikku hipaisulla paistinpannun reunaan ja keltuainen ei loistanut kirkkaana... Kai kohta joku kemisti keksii jonkin kemikaalin, mitä syöttämällä kanoille keltuaisiin saadaan lisää väriä...
Ja tulipa taas mieleeni tämä juttu... Linkin juttu on niiin totta ja saa pienen mieleni hermostumaan. Taas.
Eli hakusessa olisi nyt hyviä ja maukkaita raaka-aineita ruokapöytääni, jotka eivät maksa ihan vitusti, terveyttä sekä jos jollakin olisi myydä minulle halvalla uusi, ehjä selkäranka jonka sisällä kulkee ehjät hermot.
Telkkarissa tuli tänään "Inhimillinen tekijä". Keskustelun aiheena oli borrelioosi ja haastateltavana oli kaksi tautia sairastavaa henkilöä. Toinen oli kärsinyt taudista pitkään, mutta diagnoosia ei oltu löydetty ja henkilö kärsi kaikenlaisista oireista ja hänet oli jo leimattu luulosairaaksikin...
Tuli mieleen ohjelmaa katsellessani, kuinka olen itsekin kuullut kavereiltani epäilyksiä kunnostani. "Onkos tuo sairasloma vaan sun päässä"...
"Täytyyhän sulla nyt töitä tehdä"...
"Kyllähän ny sullekki töitä löytyy"...
"No jos sä pystyt nytki täällä olemaan nii miten sä et töissä voi olla?"
Näitä juttuja on kuultu ja tulen niitä kuulemaan vielä tulevaisuudessakin.
Onhan se totta että pystyn olemaan bileissä aivan kuten muutkin, istuskelemaan terassilla tuoppi kädessä, heilahtamaan tanssilattialla ja saunomaan jatkoilla aamuun asti... Mutta eipä kovin moni tajua/tiedä minkälaista elämää vietän tuollaisen riemukkaan päivän jälkeen. Kipukierteen alkamiseen ei tarvita muuta kuin vaikka tuollainen "nollauspäivä". Muut eivät näe mitä kulissin takana tapahtuu. En ole jatkuvasti valittavaa ihmistyyppiä, vaan pidän kipuni usein omana tietonani ja kun kivut äityvät liian koviksi, häivyn paikalta vähin äänin. Onneksi minulla on muutamat kaverit, jotka ymmärtävät edes jollakin tasolla minkälaista elämää vietän. Heille ei tarvitse olla selittelemässä.
Totta on sekin että saisin varmasti keikkaluonteistakin työtä kun vain ottaisin muutaman puhelun, mutta mitä järkeä on tehdä työtä, jos pahimmassa tapauksessa kroppa menee samaan kuntoon missä se oli esimerkiksi helmi-maaliskuussa. Ja jos helpolla pääsen niin olen muuten vaan huomattavasti kipeämpi kuin nyt niin sanotusti "normaalisti".
Työhommat vaikuttaisivat elämään kipujen muodossa sekä saisin toki enemmän sisältöä elämääni. Rahallista hyötyä tuskin saisin, koska tienaamani liksa vähennettäisiin tapaturmaeläkkeestäni. Todellisuudessa saisin rahallisesti takkiin jos lähtisin tekemään jotakin osa-aikaisesti. Matkat, safkat,liiton maksut ym kun vie oman osansa.
Toki ajatus työskentelystä kuulostaisi ja tuntuisi hienolta. Ei tarvisi änkytellä ja sössöttää mitään "mitäs sä teet työkses?"- kysymykseen ja saattaisin jopa unohtaa ajatukset "kakkosluokan kansalaisuudesta".
Mutta en näe mitään järkeä tehdä elämästäni vielä vaikeampaa kuin mitä se nyt jo on. Ja ihan sama mitä kaverit tai muut ihmiset sanovat!
Voisin jopa sanoa olevani kovassa kunnossa, olenhan treenannut säännöllisesti. Uskallan väittää että pesisin terveen normi konttorirotan lihaskuntotestissä mennentullen, mutta näitähän ei voida vertailla mitenkään. Siis jos toisenlaista "kuntoa" verrataan. Kuin verrattaisiin voimanostajan ja maratoonarin kuntoa. Voimanostajan vahvuus on lyhytkestoisissa suorituksissa ja maratoonari jaksaa veivata tuntikausia. Itse pystyn touhuilemaan lyhyitä aikoja, mutta konttorirotalla riittää kestävyyttä istuskella, seisoa ja käveleskellä ympäriinsä aamusta iltaan. Terveellä on myöskin kyky toipua päivän rasituksista illan ja yön aikana.
Tämänkin asian selittelemiseen saisi kulumaan aikaa vaikka kuinka ja paljon. Asia on tavallaan hyvin yksinkertainen, mutta silti hyvin hankala selittää lyhyesti ja ymmärrettävästi. Ja lääkäreille on näitä on saatu selitellä. Mutta eipä nuo lääkärinlausuntoihin päätyneet selvitykset ole vakuutusyhtiön kantaa muuttaneet mihinkään. Eikä vakuutusyhtiöstä ole kuulunut kuukausiin mitään. Eikä myöskään vakuutusoikeudesta. Vakuutusoikeuteen olisi melkein pitänyt kirjoitella vielä yksi vastine kunnolla, ajatuksen kanssa... Mutta nyt se on myöhäistä. Kaikki faktat on sinne jo toimitettu ja toivon, että jonkilaista ymmärrystä/järkeä vakuutusoikeudesta löytyisi.
Noin viikko sitten niksauteltu niska alkoi taas kiusaamaan pahemmin maanantain tappelutreenien jälkeen. Nukkuminen muuttui hankalaksi ja aamuisin niska oli kipeä ja jumissa. Eilen keskiviikkona kävin tekemässä salilla treenin käsivarsille ja niskassa tuntui välillä melkoinen puristus ja treenin jälkeen alkoikin loppupäivän kestänyt päänsärky. Eli tappelutreenit sai jäädä jälleen kerran väliin, ties monennen kerran...
Onneksi tälle päivälle olin varannut ajan kaverin niksautuspajalle. Aamulla olo oli ihan hirveä. Niska jumissa ja omituinen tutina päällä koko kropassa. Olo onneksi helpottui paljon hieronnassa ja niksattelussa. Kaveri sanoi että niska oli niin jumissa, että avatut nikamat keräävät ympärilleen paljon nestettä. Ja tuo neste saattaa aiheuttaa ongelmia. Mutta kyllä siellä lihaksetki oli jumissa...
Selkäkin on taas huonompaan suuntaan... Kävin lauantaina kaverin remppatalkoissa + saunomiset päälle. Siitä se selän kunto taas huononi. Pitkään tuli oltuakin paremmassa kunnossa... Reilu kuukausi, jos oikein muistan.
Kun nyt saisin tuon niskan vaivat pois niin olo helpottuisi paljon ja pääsisin kärvistelemään "vain" selkäni kanssa.
Viikko on kulunut niskan kanssa tapellen. Maanantaina kävin hierojalla. Hieronnan jälkeen venyttelin kunnolla niskan seudun lihaksia ja jonkinlaista apua tuosta käsittelystä oli. Pari päivää meni paremmin ja kävin salillakin jumppailemassa. Keskiviikkona kuitenkin menin aamusta salille suorittamaan jalkatreenin, jonka aikana alkoi taas tuo jyskyttävä kipu niskassa ja hetkelliset repivät päänsäryt. Tyypillisesti väänsin treenin kuitenkin loppuun asti, vaikka välillä sain kysellä itseltäni että "onko tässä itsensä kiduttamisessa mitään järkeä?"
Sitten soitin treenikaverilleni joka tekee töikseen niksauttelu- ja hierontahommia. Miksiköhän en tuotakaan ollut aikaisemmin tehnyt? (Tyhmä)
Sain hänen vastaanotolleen ajan jo täksi aamuksi ja kävinkin jo hänen hoitopöydällään makoilemassa. Kaveri sanoi hetken tutkinnan jälkeen, että niskassa on nikama lukossa. Noniin, eipä normi hieroja tällaisesta puhunut mitään. Ei tainnut kyllä tietääkkään asiasta mitään.
Jonkin aikaa hierontaa, ilmeisesti paikkoja hieman auki ja sitten kaveri väänteli pääni niin outoon asentoon, että rupesi pelottamaan! Melkoiset rutinat ja paukkeet kaveri sai niskastani kuulumaan! Paukuttelun jälkeen ei enää kuulemma uskaltanut enää tehdä mitään... Sen verran isoja asioita jo tapahtui että enempää ei nyt käsittelyjä tehty. Noin puoli tuntia siinä meni. Potilaskorttiin tietoja ylös, jubailua, lihasten pehmitystä ja nikamien paukuttelua. Kiitos, näkemiin! Tälle päivälle ei urheilua, ainoastaan riittävästi juoda nestettä ja varautua että niska tulee olemaan pari päivää kipeä.
Atlasnikama oli jumissa. Ja todennäköisesti on ollut jumissa kauan. Nyt kun muistelee niin oireet alkoivat pahenemaan pääsiäisen tienoilla... Mutta on kuulemma mahdollista että tämänkin alkuperä saattaa juontaa juurensa erääseen keväiseen päivään vuonna 2008. Jumitus voi olla oireeton vuosikausia ja pahentua pienestäkin ärsykkeestä.
Olo on nyt outo... Päässä heittää, lievä päänsärky, korvissa humisee, koko oikea hartia on omituisen rennon tuntuinen, oikean lavan alla ollut kipukohdassa tuntuu hassu kutina/värinä ja vasemman käsivarren kipukohta tuntuu myös jotenkin erilaiselta. Saa nähdä, että johtuiko kaikki ylävartalon vaivat tuosta nikaman lukkotilasta. Jos vaikka ensi viikolla pääsisin kunnolla salille ja pitkästä aikaa tappelutreeneihin!! Viime treeneistä on kulunut aikaa aivan liikaa!
...on aivan jumissa! Kävin muka salilla treenailemassa, jos vaikka alkaisi paikat aukenemaan, mutta mitä vielä! Aina kun sykkeet nousivat korkeammalle alkoi niskassa hirvittävä tykytys ja aivan hullu päänsärky! Pari kertaa tuntui että meinaa oksennus lentää mutta onneksi sain sen verran pidäteltyä...
Penkkipunnerruksen ehdin suorittaa ja hammerissa pari sarjaa kunnes raja tuli vastaan...
Hiljaisuus ennen myrskyä (vesilasissa)
Jätin treenin alkutekijöihin ja kävin salin naapurissa olevasta hierontalaitoksesta varaamassa ajan... Toivottavasti tuosta olisi oikeasti jo kerralla hyötyä. Ettei hieroja ole solmimassa kanssani elinikäistä työsuhdetta. Pari kertaa huomannut, että akuuttia vaivaa mennessäni hoitamaan ollaan alettu korjailemaan varpaiden asennosta lähtien kroppaa kuosiin. Välillä on pitänyt oikeasti sanoa, että jos nyt vaan tämän akuutin vaivan saat kuntoon niin riittää mulle.
Kerran sain lähetteen niskajumituksen takia hierojalle. Olikohan 5 kertaa... Tai jotain sellaista. 4 kertaa pelkkää silittelyä ja viimeisellä käynnillä kundi runnoi niskan auki vängellä. Pauke vain kuului kun heppu hiki hatussa väänteli ja käänteli. Olisi nyt ajatellut hieman meikäläistäkin hoitojen aikana... Vaikka jo ekalla kerralla runnonut paikat auki kerralla ja loput käynnit käsitellyt muuten niskaa ja hartioita parempaan kuosiin.
Tulin siis salilta himaan hieman pettyneenä. Nyt kun selkä on paremmassa kunnossa paikat prakaavat muualta. Ensin käsivarsi ja nyt niska. No tätä tämä treenaaminen kai on. Vaivojen kanssa taistelua. Päivä kuluikin tennispallon ja venyttelyjä tehden niskaa pehmitellessä. Vitutuspäissäni kävin hakemassa päkin kaljaa ja saunoin oikein kunnolla. Kohta alkaa Suomi - Venäjä jääkiekkomatsi telkkarista, eli keskityn täysillä siihen ja kärvistelen itseni uneen. Viikonloppuna taas ohjelmassa vain lepoa. Kaipaisin tekemistä mutta en sitä järjestä. Taas vanha virsi: ensin paikat kuntoon, sitten tehdään enemmän!
Eilen tuli täyteen 5 vuotta onnettomuudestani, eli voisiko sanoa "uuden elämäni" alkamisesta. Eilen tuli asioita ajateltua, vaikka olenkin aihetta tarkoituksella vältellyt... Jossittelu ei ole fiksua, mutta välillä ajatuksissa rypeminen vain kuuluu asiaan.
"Mitä jos..."
...olisin vaihtanut työpaikkaa kun ajatus alkoi pyörimään mielessäni...
...en olisi luottanut tiettyihin henkilöihin...
...olisin vain tehnyt asiat toisin tuona aamuna...
Nyt pärjäisin suurella todennäköisyydellä taloudellisesti paremmin, olisin työelämässä, voisin paljon paremmin fyysisesti ja etenkin henkisesti, mahdollisuuksia mihin tahansa olisi enemmän ja suurimpana... Ei tarvitsisi ihmetellä ja odotella jotakin... Ei olisi tätä pysähtyneisyyttä. Ei olisi taistelua vakuutusyhtiön kanssa.
Mutta näitä ajatuksia ei kannata liikaa. Kannattaa keskittyä ennemmin vain tähän hetkeen... Ulkona on kaunis ja lämmin kevätilma, sauna on lämpenemässä ja olo on mukavan raukea tiukan salitreenin jäljiltä.
Viimeksi kävin salilla kevyesti jumppailemassa viime keskiviikkona. Tappelutreeneissä en ole käynyt yli viikkoon. Olen antanut käsivarren levätä. Ja heti kun sali- ja tappelutouhut on jäänyt pois, on selkä alkanut kipeytyä. Niska on tosi jumissa ja tuntuu että niskan jumituksella on yhteys tuohon kipeään käsivarteen... Tänään olikin pakko lähteä salille kokeilemaan jos paikat alkaisivat aukenemaan.
Vuorossa oli jalka-hartiapäivä.
Kyykky kevyesti, prässi, reisi ojennus, -koukistus ja pohkeita.
Pystypunnerrus smithissä istuen, vipunostot sivulle käsipainolla, kohautukset käsipainoilla, kohautukset alataljassa naruilla.
Lopuksi vatsoja jumppapallon kanssa.
Tein nyt olan kohautuksia enemmän kuin normaalisti. Katsotaan jos niska alkaisi aukeamaan... Täytyy vain venytellä KUNNOLLA tänään.
Tuo niskan jumitus ja käsivarren kipu on jotenkin outoa. Kivut kädessä ja jumitus niskassa on pahinta aina aamuisin. Kävi mielessä, että voisiko nämä vaivat johtua vain jonkinlaisesta stressi/ahdistus/vitutusreaktiosta. Että yön aikana puristan alitajuisesti lihaksilla... Olen kokeillut eri tyynyjä, nukkua eri alustoilla sekä yöreissuillaki tullut käytyä ja aina sama juttu. Aamuisin jumittaa pahimmin. Ja itseasiassa olen nukkunut levottomasti viimeaikoina. Tiedä häntä.
Pitihän tämäkin nyt taas nähdä ja tajuta taas vaikeimman kautta. Eihän tuo käsi kestänytkään tekemisiä. Ihan kuin joku parin päivän lepo ja hierominen auttaisi... PAH!
Hetken oli taas parempi ja nyt taas kipeytyi oikeasti. Nyt on pakko jättää kaikki käsillä tekeminen pois ohjelmasta. Eli punttiksellla kaikki missä on kädet mukana ja tappelutreenit kokonaan pois. Salilla ajattelin kuitenkin käydä jumppailemassa vatsoja, jalkoja ja selkääkin pystyy tekemään ilman käsiä! :)
Eilen kävinkin jalkatreenin tekemässä.
Prässi, hackki, reisi ojennus, -koukistus ja pohkeita.
Ja lopuksi vatsoja.
Painojen lastaaminen prässiin alkoi jo tuntumaan kädessä... Ei hyvä.
Ajattelin kuitenkin pitää salilla käymisen ohjelmassa. Täytyy kai sitä päiväohjelmassa edes jotakin olla! Saahan tuossakin tunnin-pari kulutettua aikaa.
Selkä on pysynyt ihan ok-kunnossa. Kävin tiistaina autoa huollattamassa ja sillä reissulla tuli seisoskeltua n. tunnin verran korjaamolla ja siinäkin ajassa selkä kipeytyi. Ohimenevää kuitenkin, mutta tuntuu että kaikesta koetusta kivusta pieni osa varastoituu kroppaani ja pikkuhiljaa niistä pienistä kivun murusista kasautuu kunnon riippakivi josta ei helposti päästäkään eroon.
Täytyy vain nauttia tämän hetken paremmasta olotilasta ja olla pelkäämättä tulevaa huonompaa aikaa. Se huonompi aika kun tulee varmasti. Muuta en voi kuin tehdä vain ne asiat jotka menevät tärkeysjärjestyksessä riittävän korkealle. Eli jos tekeminen on kipujen arvoista.
Viimeksi ehdin jo uhota, että nyt tulee taukoa treenistä kipeytyneen käden takia... No torstai ja perjantai meni lepäillessä ja kättä lääkitessä. Mutta perjantaina rupesin venyttelemään kipeytynyttä käsivartta paremmin ja löysinkin keinon millä sain venytyksen kohdistettua juuri kipeään kohtaan. Venyttelyä ja ankaraa hierontaa... Taisi tämä vaiva mennäkin ohi näillä toimenpiteillä! Käsivarren iho on arkana kun runnoin kipeitä lihaksia urakalla, mutta tuo ei haittaa enää yhtään. Käsi tuntui jo eilen niin hyvältä että kampesin itseni salille. Jalkatreeni ja olkapäät olivat vuorossa.
Kyykky, bulgarialainen kyykky, reisi ojennus ja loppuun pohkeita.
Pystypunnerrus laitteella, vipunostot laitteella ja ylätaljassa naruilla veto.
Lopuksi hakkasin hetken nyrkkeilysäkkiä ja tein vatsoja jumppapallon kanssa ja tein staattisia pitoja.
Treeni oli ihan hyvä, olo oli vain jotenkin väsynyt... Saattoi johtua perjantai-iltana juodusta punaviinistä! :) Mutta etenkin jalkatreeni meni hienosti perille! Pitkästä aikaa jaloissa ja kankuissa tuntuu kunnolla treenin jälkeisenä päivänä. Treeni menee ihan eritavalla perille, kuin aikaisemmin. Taitaa tästäkin mennä kiitokset jäsenkorjaajalle...
Tänään oli loistava ilma! Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Saattoi olla jo yli 10 astetta, mikä tuntuu jo oikeasti lämpimältä talven jälkeen. Kävin pitkästä aikaa pitemmällä kävelylenkillä. Suunnittelemani lenkki muuttui matkan aikana kun peltoaukealla kulkeva tie oli poikki tulvan takia, joten matka lyheni hieman kun jouduin oikaisemaan peltoja pitkin, että pystyin pysymään edes jotenkin suunnitelmissani. Kävelyyn meni aikaa n 2 tuntia. Tahti ei ollut kova, enemmänkin tuli nautiskeltua hienosta kelistä. Oli hieno huomata että kunto kestää pitemmänkin kävelylenkin! Selkä tietysti jumittaa mutta ei kipeytynyt samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kävely tuntuikin rennommalta. Kovin rennoksi en kyllä itseäni tuntenut kun kenkiä piti alkaa ottamaan pois jalasta... Mutta vähemmän kivulias kävelykokemus piristi mieltä! Viikon päästä voisin kokeilla uudestaan jos mitään ihmeellisiä tuntemuksia ei jälkeen päin ilmaannu!
Huomenna treenit jatkuvat. Mielenkiinnolla odotan, mitä käsi tykkää. Vuorossa kun on selkätreeni ja ojentajat. Puristusvoimaahan tarvitaan etenkin selkätreenissä, eli nyt pääsen testaamaan kunnolla auttoiko nuo venytykset ja hierominen oikeasti. Toivon parasta!
Nyt tulee taukoa treenihommista. Hieman meinaa pukata tenniskyynärpään oiretta. Eli kyynärpään vierestä kivistää. Omaa tyhmyyttä taas pelkästään... Tämä vaiva on kiusannut jo remppailuista asti, mutta tyhmä kun olen, en ole antanut käden levätä riittävästi vaan painanut menemään.
Maanantaina tappelutreeneissä käsi kipeytyi kunnolla ja keskiviikkona salitreeni piti lopettaa kesken.
Näinhän se menee... Jatketaan niin pitkään kun paikat kestää, ennen ei levätä.
Voltarenia käteen ja pilleriä naamaan. Totaalista lepoa ainakin viikon verran eli nyt ei tehdä yhtään mitään. Kävelylenkkejä ja fillarointia, that's it.
Käsi alkoi vaivaamaan tosiaan remppailujen aikaan. Maalailut, tapetin poistot ym vaatii aika paljon puristusta käsiltä ja työhön tottumattomat lihakset prakaavat herkemmin. Mulla ku kroppa ei ole tottunut muuhun kuin lyhyempiin rykäisyihin... No ei auta muu kuin levätä. Aika parantaa. Tenniskyynärpää on ehtinyt vaivata minua jo kerran ja silloin käsi meni rikki todella rankassa työssä. Tuli kannettua käsipelillä tukkeja, sahatavaraa ja rakennustarvikkeita/tavaraa paljon. Silloin oli silloin. Kunto oli kova eikä ollut ihme että sillä työmäärällä ja työnkuvalla paikat olivat kovilla. Nämä nykyiset touhut ovat olleet lasten leikkiä aikaisempaa verrattuna ja silti pauke kuuluu kropasta.
Ennen onnettomuutta siis tein rakenteluhommia ja hoitelin firman juoksevia asioita, pidin huolta kalustosta ja varastosta. Onnettomuus tapahtui duunikeikalla jossa työtä riitti. Kaikki tavara piti kantaa käsipelillä työpisteille, mitä nyt mönkkärillä ja peräkärryllä ajeltiin siirtymät, mutta kaikki lastaaminen, purkaminen ja lopullinen tavaran siirtäminen paikoilleen tapahtui käsipelillä. Työpäivien pituus taisi liikkua keskimäärin 10 tunnin paikkeilla. Päivät riehuttiin metsässä rakennushommissa, illat hakattiin sulkapalloa ja sulkiksen jälkeen mentiin punttisalille. Salilta majapaikkaan saunomaan ja nukkumaan. Kunto nousi tuona aikana kohisten, mutta romahdus tapahtui sinä eräänä aamuna jolloin onnettomuus tapahtui. Ne kovan kunnon päivät ovat historiaa ja kullattu muisto mielessäni. Mutta eipä näitä jaksa enää murehtia. Jatketaan elämää näillä valttikorteilla jotka ovat käteen jääneet.
No maanantaina oli ihan hyvä selkä-ojentajatreeni... Kulmasoutu, ylätaljaa ja alataljaa. Ranskalaista punnerrusta, push-downia ja kick-back ylätaljassa yhdellä kädellä.
Toivomuksena olisi pikainen toipuminen ja mahdollisimman nopea palaaminen treenin pariin. En ihan heti muista milloin treenaaminen on tuntunut niin mukavalta mitä se on ollut viimeisen parin viikon aikana!
Salitreeni on harvinaisen epäkiitollista touhua. Ensin treenataan peräsuoli pitkällä kuukausitolkulla, että saadaan aikaiseksi tuloksia. Sitten tulee päälle vaikka pari viikkoa kestävä tauko flunssan takia. Ja paluu salille on todella tuskainen. Töitä saa tehdä pitkään, että päästään takaisin samaan kuntoon missä oltiin ennen sairastumista. Mutta onneksi en edelleenkään treenaa tulosvastuullisesti! :) Onhan se hienoa että tehdyn treenin tulokset näkyvät joko peilissä tai sitten ihan konkreettisesti tangossa käytettävien painojen määrässä. Mutta kyllä minut on salille ajanut se fiilis jonka tehdystä treenistä saa palkinnoksi. Se olo kun salilta kävelee kotiin lihakset väsyneinä... Se on jotain huumaavaa. :)
Omalta osaltani saan vielä taputella itseäni selkään aina kun ajattelen mistä lähtökohdista olen itseni puskenut edes tähän kuntoon missä nyt olen (lukuunottamatta kättäni:).
Uskon että moni samassa kunnossa oleva on jäänyt ennemmin kipujensa kanssa kotiin makaamaan ja popsimaan lääkkeitä. Valittelemaan kuinka lääkkeet lihottavat ja sumentavat järjen juoksun.
Hah, ajattelin että kirjoitan nopeasti pari riviä tekstiä mutta taas tuli pitemmät avautumiset! Tätä vartenhan tätä on alettu kirjoittamaan! :) Ajakoon siis asiaansa!
