...ihmeellistä asiaa...
Selkä jumittelee ja ilmoja pitelee. Pari kertaa olen käynyt punttiksella jumppailemassa ja kerran tatamilla puukkohippasilla selän pahemman kramppailun jälkeen. Rauhallisesta tekemisestä selkä näköjään tykkää, mutta vähänkin enemmän seisoskelua tai istumista niin sitten ei hyvä heilu.
Kävin viikonloppuna (pe-su) kaverin mökillä chillailemassa, pääosin saunassa ja saunan terassilla/laiturilla. Hyvää seuraa, hyvää musiikkia ja alkoholijuomia. Hyvä meininki sai mustia pilviä yllensä tosin jo perjantai-iltana kun selkä ilmoitti ettei pitänyt lainkaan jalkeilla olemisesta tai istumisesta. Lauantai olikin aikamoista tuskaa. Yritin mahdollisimman paljon olla meiningeissä mukana, mutta eipä sitä pysty kunnolla keskittymään mihinkään kun kroppa huutaa kivusta. Eräs ystäväni kysyikin yhdessä vaiheessa että onko pahat kivut päällä... Ehkä erotuin liikaa joukosta kun isolla porukalla ollaan pitämässä hauskaa ja meikäläinen makoilee aurinkotuolissa hiljaa.
Tuskainen reissu, mutta edelleen olin ennemmin kavereiden kanssa kuin että olisin ollut viikonlopun kotona.
Viikonlopun reissusta kun pääsin kotiin lepäilin hetken ja kävin punttiksella kokeilemassa että miltä liikehoito tuntuu. Ihan mukavaltahan se tuntui. Mitä nyt kaikki kumartelut ja pyllistelyt eivät oikein luonnistu. Mutta sehän salilla on hyvä, että koko kropan pystyy helposti treenaamaan läpi kun käyttää eri tapoja tehdä liikkeet ja kokeilla eri laitteita.
Maanantaina kävin pelkästään illalla tappelutreeneissä. Hiki lensi ja oli hauskaa, jälleen kerran! Ja onneksi ei treenattu mitää maahan vientejä tai muuta missä pitäisi kumarrella/kaatuilla... Selkä on niin kankeassa kunnossa etten oikeastaan pystyisikään sellaiseen könyämiseen.
Eilen oli välipäivä liikunnasta. Kävin kaverin kanssa ajelemassa mutkin satakunnassa, kaverin piti käväistä autokaupoilla. Oli ihan mukava päivä. Aika kuluu mukavasti kun keli on kohdillaan ja maisemat vaihtuvat. Kroppa nyt ei tietenkään hirveästi autossa istumisesta välittänyt ja viime yönä selkä herätti minut kello neljän aikoihin eikä uni tullut enää silmään. Nousin sitten ylös aamupalalle, katselin pari leffaa, surffailin netissä ja lähdin käymään salilla. Meininki salilla.... kankeaa, yhdellä sanalla sanottuna. Vuorossa oli selkä/ojentajatreeni. Selkä liikkeinä vain niitä liikkeitä joissa ei tule vartalon kiertoja tai kumarruksia. Eli leuanveto, ylätalja ja kulmasoutu aika pystyssä asennossa. Ojentajille ranskalainen punnerrus (penkille selälle meneminen painojen kanssa tosi hankalan tuntuista) ja ylätaljassa parit liikkeet. Nopea treeni. Aikaa kului silti salilla n.1,5 tuntia kun piti pysähtyä jutustelemaan välillä kanssa-treenaajan kanssa... Mutta mikäpä kiire siinä oli. Mukava harrastaa sosiaalista elämää.
Tänään olisi mahdollisuus mennä illalla taas tatamille jumppailemaan. Saa vain nähdä miten tässä olo antaa periksi. Pienet päikkärit voisi vetäistä ja sitten tunnustella ja kuullostella että mitä selkä sanoo. Nyt tuntuu aika pahalta, mutta onneksi tässä on monta tuntia aikaa levätä, nukkua, syödä ja venytellä. Ja sitten vasta katsotaan mikä on jaksamisen taso. Monta, monta kertaa olen ennen treenejä miettinyt että nyt ollaan niin kipeitä, ettei jaksa lähteä treenille, mutta kun sitkeästi itsensä repii tatamille ja heittäytyy meininkiin mukaan, huomaa nopeasti taas kuinka hyvää vartalon liikuttaminen suuremmilla liikeradoilla tekeekään. Aikaisempaan kirjoitukseeni vedoten: mikään työ ei vastaa kunnolla tehtyä liikuntasuoritusta!
Aamen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti