Eilen keskiviikkona kävin puntilla aamupäivästä pyörähtämässä ja salilta lähtiessäni päätin, että seuraava päivä on "take-it-easy-päivä". Niin pahalta tuntui treenin lopettamisen jälkeen. On kyllä omituista... Vaikka ajatuksen, hyvän tuntuman ja fiiliksen kanssa treenailee menemään ja treenin aikana ei mitään pahoja tuntemuksia ole laisinkaan niin odotas kun pääset pukuhuoneen pankille istumaan ja alat ottamaan treenitossuja pois jalasta... Siinä vaiheessa suusta pääsee se suurin ähkäisy koko treenin ajalta. Fillarointimatkan aikana kotiin kroppa taas hieman "lämpenee", mutta kun hyppäät pois fillarin selästä ja tallustelet fillarivarastosta kohti kotioveasi kivut alkavat taas raastaa olemustasi.
Olenhan jo aikaisemminkin sanonut, että käyn treenailemassa juurikin siksi, että tekemisen aikana kun lihakset ovat lämpiminä, ei kivut vaivaa niin pahasti. Se lyhyt kivuttomampi hetki vuorokauden aikana ajaa minut kuntoilemaan kerta toisensa jälkeen.
Toki asiat eivät olleet näin silloin kun aloittelin salitreeniä kolme kuukautta selkäoperaation jälkeen. Silloin oikeastaan kaikki tekeminen oli kivuliasta. Esimerkiksi penkillä selällään tekeminen (penkkipunnerrukset ym...) ei oikein luonnistunut kun en yksinkertaisesti päässyt penkille selälleen. Ja kun selälleen menin, ylös könyäminen oli todella hankalaa. Treeni alkoi kulkea oikestaan vasta siinä vaiheessa kun lihakset alkoivat "pehmenemään" hieman ja ottamaan treeniä vastaan. Vaikutusta oli tietysti myös sillä kun osasin jättää ne "huonot liikkeet" pois ohjelmasta ja treenata määrällisesti oikein. Eli oikeastaan vasta vajaa vuosi sitten koin, että nyt treenin laatu ja määrä alkaa olemaan oikea. Eli nelisen vuotta meni oikeanlaista treeniohjelmaa ja rytmiä hakiessa. Mutta ei terveydentila ole silti paljoakaan parantunut...
Alkulämmittelyt piti myöskin muuttaa täysin. Ennen veivasin kuntofillaria tai soutulaitteella. Nyt fillaroinnin osalta riittää se, että polkaisen salille (alle 10min). Soutulaittetta ei edes kannata harkita. 5 minuutin veivaamisen jälkeen kestää 10 minuuttia että selkä on taas suorassa ja tuon rupeaman huomaa kipukäyrässä pari päivää.
Nykyisin alkulämmittelyt teen kuminauhoilla, kepillä, kevyesti venyttelemällä sekä aloittamalla treenin tekemällä runsaasti toistoja kevyillä painoilla. Aikaa lämmittelyyn menee ehkä noin 10min + fillarointi salille. Omasta mielestäni lämmittelyjä tulee tehtyä liian vähän, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävästi koska salilla ei ole vuosikausiin sattunut vahinkoja/vammoja/kramppeja. Tai no, harvemmin liikun oikeasti painojen suhteen niin äärirajoilla että vahinkoja pääsisi tapahtumaan. Täytyy koputtaa puuta!
Toki kaikki muu tekeminen vaikuttaa jaksamiseen, mutta jos katsotaan viimeistä puolta vuotta taakse päin... Elämässäni ei ole oikeastaan muuta ollutkaan kuin treeni ja lepo. Jos tähän soppaan lisätään yhtään muuta tekemistä, jaksaminen kärsii välittömästi. Mutta toisaalta nämä "älä-tee-mitään-päivät" ovat niitä pahimpia. Niin mielelle kuin kropalle. Siksi vietänkin nyt "take-it-easy-päivää"!
Aamupalan jälkeen naksautin saunan päälle, siemailin kahvit ja samalla katselin päivän uutistarjonnan läpi. Aamusauna ja join reilusti vettä. Kohta voisin rakennella jotakin syömistä ja napata kipulääkkeen. Selkää ja jalkaa alkaa särkemään. Eli jotakin pientä liikettä täytyy alkaa kropalla suorittamaan, mutta iisisti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti