Selkä sanoi taas morjens.
Sunnuntaina aamulla selkä tuntui omituisen "kireältä", mutta en osannut kiinnittää siihen mitenkään erityistä huomiota. Ainahan mulla on selkä kipeä ja jumissa!
Kävin veivaamassa fillarilla kauppareissun ja siinä ajellessani selkä tuntui omituisen ilkeältä... Ihme vihlaisuja. Kotiin päästessäni aloin tekemään ruokaa ja siinä samalla tyhjentelin asianpesukonetta. Kumartaessani lautasia koneesta selässä vihlaisi oikein kunnolla. Loppu päivä menikin venytellessä, piikkimatolla maatessa ja lepäillessä. Vielä illalla nukkumaan mennessäni luulin, että ei mitään pahaa tapahtunut... Mutta vähän aikaa sängyssä maattuani kivut pahenivat tosi pahoiksi. Oli pakko nousta hakemaan kipulääkettä kaapista... Sängystä ylös nouseminen oli todella kivuliasta ja kun pääsin lopulta seisomaan tuntui että pienekin virheasennon ottaminen sai selän, kylkien ja vatsan seudun kaikki lihakset kramppaamaan todella kivuliaasti! Muutama askel kerrallaan ja välillä nuo krampit tiputtivat minut melkein lattialle. Aivan järkyttävää! Pilleriä naamariin ja takaisin sänkyyn.
Ja lääkkeen kanssa kävi perinteiset. Sain nukuttua n. 2 tuntia ja heräsin kipuihini. Taas sama rääkki, ylös sängystä ja kaapista vahvempaa, pitkävaikutteisempaa lääkettä. Nyt lääke toimi kipuihin mutta ei nukkumiseen. Silmät vain pyörivät päässä seuraavana aamunakin kun soitin terveyskeskukseen, josta suositeltiin tulemaan päivystykseen. Sen verran paha tilanne oli, kun vessassa käynnit olivat myös hankaloituneet... Virtsaaminen oli vaikeaa ja kakkosella en ollut käynyt sunnuntai-aamun jälkeen.
Pääsin lääkärin juttusille aika nopeasti, alle vartin odotuksella. Lääkäri suositteli tulehduskipulääkkeen ottamista kuurina ja kirjoitti lähetteen fysikaaliseen. Tulehduskipulääkkeitä kaapista löytyy, mutta tuo fysikaalislähete jää todennäköisesti käyttämättä koska rahaa minulla ei ole yhteenkään käyntiin. Tulot kun ovat nolla.
Lähetin lääkärinlausunnon ja lähetteen fysikaaliseen vakuutusyhtiöön. Kunnon pessimistiksi kun olen muotoutunut, voitte kuvitella kuinka korkealla toiveeni ovat pääsystäni fysikaaliseen josta voisi olla konkreettista apua tilanteeseen...
Ei auta muuta kuin kärvistellä kotona ja pureskella pillereitä. Ja odotella että milloin se oikea vessahätä tulee seuraavan kerran. Kohtahan tässä on mennyt neljä päivää. Nukkumiset päin persettä kun joka kerta herää kun kättä heilauttaa unissaan.
Kävin kävellen punttiksella tänään. Toivoin että kävely saisi edes hieman selkää vertymään ja salilla kävin puolapuiden avulla venyttämässä selkää ja kylkiä. Tosi pahasti lihakset jumittaa ja kramppailee venytystä vastaan. Oli ihan mukava käydä ulkona pyörähtämässä mutta olo on niin väsynyt ja pää liian sekaisin, että olisin voinut liikkumisesta ja hienosta kelistä nauttia.
Työkyvynalenema alle 10%... Niin... Taitaa olla neljäs kerta selkäoperaation jälkeen että selkä jumittuu näin pahasti. Viimeksi kun näin kävi, OMT-fyssan kertakäsittely auttoi ja tuon käynnin yhtiö maksoi. Saa nähdä mikä nyt on tilanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti