Eilen oli antoisa ja raskas treenipäivä.
Kampesin salille puolilta päivin. Vuorossa jalka/olkapäätreeni.
Lämmittelin jalkoja reisi ojennus- ja koukistuslaitteessa kunnolla ja siirryin hack-kyykyn ihmeelliseen maailmaan. Ei oikein kunnon tuntumaa tähän löytynyt. Vasen polvi hieman vihoitteli taas ja tuntuma koko vasuriin oli aika kehno. Silti sain veivattua ihan mukavat tuntumat lihaksiin. Jätin alas menot hiemat vajaaksi ja tällä säästelin polvea.
Seuraavaksi loikkasin jalkaprässiin. Prässissä jumppaaminen onkin ollut helpointa näistä raskaista liikkeistä niin kauan kuin olen selkäni kanssa joutunut taistelemaan. Mitä nyt välillä mennyt sekin persiilleen.... Mutta nyt liike meni taas kunnolla perille sinne mihin pitääkin! Hieno fiilis kun saa ongelmakohtiin treenin perille kunnolla! Vetäisin hyvän fiiliksen kunniaksi kunnon prässi-rääkin ja siirryin smith-tangon luo.
Askelkyykkyä smithissä. Hieno liike, mutta vasempaan kankkuun kävi ilkeästi. Niinkuin iskias vaivaisi. Pari kevyttä sarjaa riitti siis tätä juttua. Täytyy kokeilla uudestaan paremmalla onnella.
Lopuksi pohkeita istuen laitteessa.
Olo tuli jalkatreenin aikana sen verran löysäksi ja kankun vihlaisut saivat aikaiseksi sellaista oloa, että päätin jättää olkapäät treenaamatta ja lähdin kotiin syömään, venyttelemään ja lepäämään. Illalla olisi kuitenkin vielä tappelua vuorossa.
Olo oli hieman voipunut kun lähdin illaksi treeneihin. Vuorossa oli nyrkkeilyä. Se kelpasi minulle! Liikettä koko kropalle ja sopivaa kiertoliikettä yläkropalle. Pistareiden hakkaamista 3 minuutin erissä. Huomasin taas tehneeni jotakin! U-väistöjä tehdessäni vasen jalka meni yllättäen voimattomaksi ja puutuneen tuntuiseksi... Omituista. Mutta eipä hirveästi yllättänyt. Vasuri elää omaa elämäänsä ja en omasta mielestäni voisi yksinkertaisesti treenata mitään jos pelkään/välttelen jatkuvasti kipuja ja oireita joita kroppani tekemisen kautta aiheuttaa.
Koska eilen en olkapäitä treenannut, oli tänään jumppapäivä.
Yö meni vähän niin ja näin. Olin hereillä jo ennen kuutta. Ei muuta kuin aamupalaa, kahvia, hieman kotona ihmettelyä ja fillarilla salille.
Istuen selkänojalla smithissä pystypunnerrus. Ihan kivasti sai tähänkin laittaa painoja, kun vertaa mitä esim vuosi sitten uskalsi tankoon laittaa. Muutamat lyhyemmät sarjat isommilla painoilla...
Sitten vipunostolaitteeseen. Hirvittävien polttojen kanssa 4-5 sarjaa. Ihana fiilis!
Vipareita edestä käsipainoilla. 4 sarjaa ja heti kun toistoja piti alkaa avittaa selkää kumartamalla, painoja vähemmäksi. Nämä selän kumarrukset ja yli ojennukset ovat myrkkyä.
Loppuun takahartioita ylätaljassa naruilla. Hieno tuntuma tässäkin.
Tuntumaa otti selkäkin, mikä oli lievä pettymys. Selkä alkaa tosiaan kipeytymään lähes joka treeniä tehdessä, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Täytyy vaan näköjään alkaa taas vähentämään liikevalikoimaa...
Huomenna on lepopäivä. Mitä nyt meinasin käydä hieman fillaroimassa/jaloittelemassa ulkona ja venytellä kunnolla. Lepopäivä ei siis ole lepopäivä vaan verryttelypäivä. Niin monta kertaa olen nähnyt mitä totaalinen lepo minulle tekee... Ihminen on tehty liikkumaan. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti