Vakuutusyhtiön vastine vakuutusoikeudelle

Sain hyvät jouluterveiset vakuutusyhtiöltä. Heidän lisävastineensa vakuutusoikeuteen menevästä valituksestani. Vastine koski pelkästään polvi- asiaa. Kirjoittivat seuraavaa:

"Lääketieteellinen kuvaus on ristiriidassa puhelimitse antamani selvityksen kanssa. Polven oireilua ja lausunnossa kuvattua toistuvaa altapettämistä ei ole todennettu lääketieteellisin menetelmin. MRI-kuvauksessa polvessa ei ole todettu rakenteellista, tapaturman yhteydessä syntynyttä vammaa.

Olen puhelimitse (puheluiden päivämäärät mainittu) kertonut harrastavani raskasta liikuntaa 5 kertaa viikossa. Kuntosaliharjoittelun lisäksi olen kertonut harrastavani kovaa kuntoa vaativaa filippiiniläistä itsepuolustuslajia 1,5h kestävinä rankkoina harjoituksina 2-3 kertaa viikossa. Laji vaatii harrastajaltaan nopeutta ja liikkuvuutta, jolloin on ilmeistä, että kuvatut polvioireet ovat ristiriidassa kerrotun kanssa. Tapaturmasta ei kertomani mukaan ole haittaa kuntosali- tai itsepuolustuslaji-harrastuksessa.

Polven limapussin tulehdus voi johtua liiallisesta rasituksesta sekä toistuvista iskuista tai revähdyksistä. Polven limapussin tulehdus on todennäköisemmin seurausta liiallisesta rasituksesta sekä liikunnasta. Vasemman polven oireet eivät ole syy-yhteydessä tapaturmavammaan."

Siinä tiivistettynä kirjelmän sisältö.

Polva ei siis ole tutkittu riittävästi. Lääkärit ovat tähän mennessä taivutelleet ja väännelleet polvea. Ei muuta. Lisätutkimuksia siis kaipailen.
Kuntosali- ja itsepuolustuslajin treenien raskautta ja vaativuutta on paisuteltu aivan äärimmäisyyksiin. Yhtiön edustajahan ei tiedä laisinkaan mitä osaltani treenisaleilla tapahtuu.
Ristiriidassa on myös lausuntoni ettei tapaturmasta ole haittaa harrastuksissani. Viimeisimmässä puhelussa kuitenkin mainitsin, että en ole kyennyt kunnolliseen treenitouhuun lähes 1½ kuukauteen. Tämä jäi mainitsematta. Ilmeisesti ihan vahingossa.

Näpyttelin uuden vastineen samantien. Vaadin polven lisätutkimuksia sekä fysioterapeutin/OMT-fysioterapeutin opastuksen kanssa tapahtuvaa kuntoutusta.

Vakuutusyhtiön selitykset alkavat mennä saivarteluksi ja olen havaitsevani jälleen suoranaista valehteluakin. Jokaisen kiven he kääntävät ja kokeilevat. Hehän eivät tämän asian päätöksen viivästymisestä kärsi pätkääkään. Heillä on aikaa antaa lakimiesten kaivella ja tonkia lääkäreiden kanssa koko keissi läpi ja tehdä sivulauseessakin mainitusta asiasta käänteentekevä asianhaara.

Voin sanoa, että joulu meni aika pipariksi. Päässä pyöri nämä asiat ja siihen lisäksi vakuutusyhtiöstä soittelivat ja ehdottivat minulle kuntosaliohjaajan koulutusta. Nyt pitäisi sitäkin tutkia netistä ja katsoa minkälainen koulutus olisi kyseessä. Aikalailla paskanmaku suussa ja kivuliaana tässä saa elämää eteenpäin katsoa.

Työkykyä on siis jäljellä

Vakuutusyhiöstä soitettiin tänään. Kysymys oli tästä työkyvyn arvioinnista sekä minun omasta arviostani mahdollisesta työhön palaamisesta/ opiskelusta. Lääkärin lausunnon mukaanhan minulla on työkykyä jäljellä. Olivat pitäneet palaveria tänään tapaukseni eteenpäin saamisesta ja kyselivät, että kiinnostaisiko minulla kouluttautua esimerkiksi liikunta-alalle. Esimerkiksi kuntosaliohjaajaksi tai jos jotain löytyisi harrastamani taistelulajin puolelta.
Olipa vakuutusheppu niinkin luovalla tuulella, että kyseli jos vaikka kokkaushommat kiinnostaisivat... TV-kokiksi niin ei olisi niin pitkiä työrupeamia. HAH! :) Sanoin, että nyt on niin paljon kokkausohjelmia että suositun formaatin kehittäminen vaatisi jo aika omaperäistä ajatusta. Oikeasti alaston kokki-ohjelma voisi ehkä saavuttaa suosiota alkuyön ohjelmistossa!
Ja tulihan se puhelinmyyjä-kysymyskin sieltä... Jos niitä hommia kiinnostaisi alkaa tekemään. Vastasin, että saan allergiakohtauksen jo ajatellessani asiaa.

Aikaisemmin sain kyselyn jossa käskettiin mainitsemaan työ jota pystyisin tekemään. Eipä käynyt mielessä, että vakuutusyhtiö olisi jälleen halukas kustantamaan minun opiskelujani. Menihän se 2010 vuonna tehty koulutuskokeilu täysin mönkään...

Ajatus esimerkiksi kuntosaliohjaajan työstähän ei kuulosta ollenkaan pahalta. Olenhan kerran käynyt pääsykokeissa liikunnanohjaajan koulutukseenkin. Ja kuntosali onkin ollut lähes ainoa paikka sairaslomien/eläkkeelläolon aikana, jossa olen tuntenut oloni hyväksi. Siellä olen saanut ajatukseni muualle ja välillä jopa unohtanut olevani krooninen kipupotilas. Ja salilla on lähes poikkeuksetta ollut aina mukavaa.

Täytyy tutkiskella jälleen kerran nettiä ja katsoa minkälaisia mahdollisuuksia minulla olisi lähteä opiskelemaan. Kurssimuotoinen opiskeluhan onnistuisi... toivottavasti. Kolme iltaa putkeen kestäneen metsästäjänkurssin pystyin tuskalla istumaan läpi, eli enköhän pystyisi samantyyppisiä rykäisyjä hoitamaan nytkin. Vaikka parin drinkin voimalla, jos ei muuten! :)

Tammikuussa kuulemma palaavat asian ääreen... Ja siihen mennessä pitäisi minullakin tehdä asian eteen mietintöjä. Ja näitä asioita ei tarvitse hirveästi enää miettiä. Voin vaatimattomasti sanoa, että kaikki vaihtoehdot on käyty mielessä läpi moneen kertaan!
En ole viettänyt 4,5 vuotta haavi auki kotona odotellen, että joku kolkuttaa oveen, ottaa kädestä kiinni ja ilmoittaa mihin suuntaan minä nyt lähden jatkamaan elämääni. Tulevan suunnitteleminen kuuluu tietääkseni lähes jokaisen ihmisen ominaisuuksiin. Pysähtymällä täysin paikoilleen saa aikaiseksi vain ongelmia.

Jos tästä vielä hyvää seuraisi... Jos tulevana vuonna tapahtuisi jotain. Sellaista jolla olisi vaikutusta pidemmälle kuin siihen seuraavaan vakuutusyhtiöstä tulevaan kirjeeseen tai puheluun asti. Ja mielellään tuo tapahtuma voisi olla pitkästä aikaa jotain positiivista.

Jatkuvaa sairastelua

Mikähän nyt mättää. Syksyn pitkät flussat haittasivat elämää. Kun aloin päästä taas takaisin hyvään vauhtiin taas treenien suhteen alkoi vatsatauti. Ja tämä taas on kestänyt jo kaksi viikkoa! Onko vika nykyajan sitkeämmissä taudeissa vai onko syy minussa?

Mietin että voiko vika olla liian tiukassa treeniohjelmassa? Tarvisiko muutenkin hajalla oleva kroppa enemmän lepoa? Ja vaikuttaako nämä asuntokauppahommat myös psyykkiseen kuntoon ja sitä kautta fyysiseen? Ja voiko ruokahommilla olla jotain tekemistä tämän kanssa?
Vaikka lähes joka päivä tehty treeni tuntui hyvältä, enkä tuntenut itseäni väsyneeksi, saattoi olla liikaa. Kroppahan ilmoittelee sairasteluilla, jos meno on mennyt liian raskaaksi. Tämän olen pariin otteeseen huomannut kun olin työelämässä. Ja nyt kun kroppa on muutenkin hajalla ja rasituksesta palautuminen huomattavasti hitaampaa, uskallan epäillä levon puutetta syyksi tähän romahtamiseen.

 Nyt tarvitaan muutoksia meininkiin. Jätän salitreenit tekemättä, kunnes olen saanut muuton ja pikku remppailut tehtyä. Tappelemassa pyrin käymään, jotain liikuntaa täytyy lukujärjestykseen kuulua!

Kun tämä kaikki muu hässäkkä rauhoittuu aloitan ja jatkan salihommia siten, että lepo lisääntyy. Ei enää salilla lähen joka päivä. Vaikka se mukavalta tuntuikin. 3 kertaa (max 4) salilla/viikko ja siihen muuta treeniä päälle jaksamisen mukaan. Täytyy vaan keksiä jotain kevyempää ajanvietettä muulle ajalle. Ja mitähän sekin sitten olisi. Jos vaikka alkaisin lueskelemaan lisää yhteiskuntaa kritisoivaa journalismia!

Kun olen kiinnostunut terveyteen liittyvistä asioista olen lueskellut juttuja ravinnon vaikutuksesta terveyteen. Hetki sitten luin tutkimuksesta jossa todettiin, että paremmin tienaavien odotettu elinikä on n.10 vuotta pidempi kuin huonotuloisten. Kun mietitään syytä tuohon mieleen tulee ensin terveydenhuollon laatu. Toiseksi parempituloisilla on varaa hankkia ruokapöytään laadukkaampia raaka-aineita.

Rahalla pääsee yksityiselle hoitoon nopeammin kuin kunnalliselle ja yksityispuolella hoitokin tuppaa olemaan parempaa. Ja jos vertaat kunnallisen terveysaseman henkilökunnan naamoja yksityisen puolen henkilökuntaan niin ero on melkoinen (omat kokemukset). Yksityisellä käydessäni palvelu on iloista ja pirteää. Kunnallisessa henkilökunta näyttää yleensä siltä, että ei vois hommat hirveästi kiinnostaa. Eli onko kunnallisessa töissä kaikki jotka eivät ole päässeet töihin yksityiselle? Ja sekös ottaa päähän!

Kun ruokakaupassa katsellaan hintoja, huomataan että lähes kaikki halpa on pitkälle prosessoitua ruokaa. Valmisruokaa ja puolivalmisteita, josta on poistettu kaikki terveellinen ja tilalle on jätetty pelkkä tyhjänpäiväinen vatsantäyte. Kun rahasta on ollut puutetta ainoana vaihtoehtona on tuo teollinen kuona, jota ruoaksikin jotkut kutsuvat. Monessa tapauksessa ruokavalion puutteellisuus voi johtua myös vanhoista päähän pinttyneistä tavoista, tietämättömyydestä tai vain välinpitämättömyydestä. Ruoka kuin ruoka, jos sillä nälkä lähtee niin se riittää ja halvempihan on se parempi.

Pankkifarssi

Reilun viikon verran olen saanut repiä hiuksia päästäni asuntokauppojen yhteydessä tapahtuneiden sähläysten kanssa. Nyt on hommat näiden ongelmien kanssa lähes selvitetty. Huomenna teen kaupat tulevasta kodistani. Kerrataan kuitenkin mitä on tapahtunut.

Kävin tekemässä alkukaupat omasta asunnostani ostajan pankissa. Unohdin tyhmyyksissäni ottaa mukaan tilinumeroni (en muista ulkoa), joten virkailija keksi avata tilin minulle heidän pankkiinsa. Rahat siis kilahtivat tuolle uudelle tililleni. Samalla reissulla pyysin lainatarjousta samaiselta virkailijalta.

Hänen lainatarjouksensa oli hyvä, joten soitin muutaman päivän päästä hänelle ja ilmoitin, että he saavat minusta asiakkaan. Olin jo löytänyt itselleni asunnon ja tarjoukseni oli hyväksytty joten sovimme kaupantekotilaisuuden kyseiseen pankkiin. Loppukaupat vanhasta asunnostani tehtäisiin keskiviikkona ja torstaina olisi kaupat uudesta. Näppärää, eikö?

Kauppojen tekoa edeltävällä viikolla virkailija kyseli sähköpostilla, että mihin korkoon haluan sitoa asuntolainani. Tuohon kysymykseen vastattuani sain sähköpostin missä kerrottiin lainan marginaali sekä lainan nostosta aiheutuvat kulut. Marginaali oli 0,22% korkeampi kuin lainatarjouksessa ja lisäksi nyt tuli ilmi nämä lainannostokulut (nosto/toimituskulu yht. 1000€). Ihmettelin tätä marginaalin nousua sekä näitä kuluja, joista ei ollut aikaisemmin mitään puhetta. Virkailija vain vastasi, että hän ei ole tehnyt minulle lainatarjousta vaan ainoastaa "suuntaa-antavan laskelman".
Verenpaineet kävi aika korkealla tuon sähköpostin lukemisen aikana!!!

En lähtenyt tuohon vedätykseen mukaan, vaan soitin heti toiseen pankkiin, josta olin saanut LAINATARJOUKSEN. Marginaali oli kohtuullinen ja lainannostokulut 200€. Tähän asti hommat menivät vielä aika helposti. Soittelin uuden asuntoni välittäjälle, hän oli yhteydessä myyjään ja uuteen pankkiini ja päätimme kauppapäivän. Eli keskiviikkona myyn omani ja perjantaina ostan uuden. Aikaisempi ajankohta ei käynyt, koska myyjän pankki oli jo ehtinyt lähettää asunnon osakekirjan tuohon alunperin sovittuun pankkiin. Perjantaihin mennessä posti on varmasti saanut osakekirjan toimitettua pankkiini.

Tuli keskiviikko ja menimme tekemään loppukaupat. Virkailija lähti siirtämään rahoja ja me muut jäimme neukkariin käymään kauppakirjaa läpi ja jutustelemaan noin puoleksi tunniksi. Ehdittiin muutaman kerran miettiä, että mikä voi rahan siirtämisessä kestää niin kauan? Vitsiäkin asiasta heiteltiin. Lopulta virkailija palasi huoneeseen ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Rahat oli siis siirretty nykyisen asuntolainani hoitotilille ja loput omalle tilille pankkiin johon olin menossa asiakkaaksi. Kaikki hyvin!

Seuraavana , eli torstai-aamuna heräsin puhelinsoittoon. Nykyisen pankin virkailija soitti ja kyseli, että teimmekö me asuntokauppaa edellisenä päivänä? Puhelun syynä oli se, että rahaa ei ollut tilille ilmestynyt. Pyysin virkailijaa soittamaan kaupantekopankkiin ja kysyä sieltä. Katsottiin vielä läpi kuitit jotka sain keskiviikon rahalähetyksestä ja tilinumerot täsmäsivät. Lähetin vielä sähköpostia rahat siirtäneelle henkilölle ja sain vastauksen, että asia on kunnossa. Siis kaikki hyvin!

Koitti perjantai. Eli tänään tehdään kaupat tulevasta kodistani! Juuri kun olin lähdössä ovesta ulos puhelin soi. Uuden pankkini virkailija soitti ja ilmoitti ettei tililläni ole rahaa. Eli kauppoja ei voida tehdä jos minulla ei ole rahaa. Kaiken lisäksi asunnon myyjä oli jo mennyt pankkiin... Hyvissä ajoin kuulemaan ettei kauppoja voida tehdä. Pettymys oli ollut suuri. Virkailija selvitti asian myyjälle, välittäjälle ja myöskin minulle. Kovimmin tämän uutisen otti vastaan välittäjä, joka joutui perumaan seuraavan viikon lomansa koska nämä asuntokaupat siirtyivät juuri seuraavalle viikolle. Sovimme, että kaupat tehdään seuraavan viikon tiistaina (huomenna). Maanantaita ei uskallettu valita, koska meillä olisi maanantai aikaa vielä odotella jos rahat eivät jostain kumman syystä olisi vieläkään tililläni.

Erikoista oli vielä osakekirjan seikkailut. Ne oli lähetetty tuolta "suuntaa-antavasta" pankista eteenpäin, mutta välittäjän saaman seurantakoodin mukaan paketti/kirje oli kadonnut matkallaan. Välittäjä soitteli postiin ja kyseli kirjojen perään ja postissakin oltiin ihmeissää, että mitä on voinut oikein tapahtua. Lopulta kirjat löytyivät. Ne olivat pankkia lähinnä olevassa postikonttorissa! Ja pankkivirkailijalle oli tullut saapumisilmoitus. Nämä osakekirjat eivät kuulemma liiku tällä tavalla yleensä, mutta saatiinpahan tämäkin asia hoidettua erikoisemmalla tavalla.

Perjantaina soitteli vielä nykyisen pankkini virkailija ja tiedusteli, että olenko kartalla tapahtumissa. Eli että rahat eivät ole edelleenkään lainanhoitotililläni. Hän oli yrittänyt saada kiinni rahat siirtänyttä virkailijaa, mutta ei ollut saanut konttorista ketään kiinni, koska koko konttorillinen oli lähtenyt pikkujouluristeilylle. Eli perjantaina ei asiaan saataisi mitään selkoa.... Maanantaina asiat ovat varmasti hoidossa! Ja sitten kaikki on hyvin!

Tänään aamusta puhelin soi ja siellähän soitteli tulevan pankkini virailija. Tilillä ei edelleenkään rahaa. Tarkisteltiin vielä, että kuiteissa olevat tilinumerot ovat oikein. Oikein olivat. Mutta. Maksun saajana olin minä ja maksajana minä. Siis rahat oli ensin lähetetty sille minulle avatulle tilille ja sieltä eteenpäin. Miksi näin? Uuden pankin virkailija sai lopulta kiinni tuon "suuntaa-antavan" virkailijan. Anteeksipyyntöjen jälkeen hän lupasi laittaa rahat tililleni pikana. Pikanahan ne rahat olisi pitänyt jo alunperin laittaa eteenpäin!!!!!!!!!!!!!

Harvinaisen paljon harmia ja monelle henkilölle näistä sotkuista tuli. Uusi pankkiyhteyshenkilöni onneksi hoiti hommat hienosti, välittäjä samoin sekä asunnon myyjä ymmärsi sotkujen johtuvan muusta kuin minusta. Myyjä itseasiassa soitteli minulle tänään ja käytiin asioita hieman läpi. Hän pyysi myös tuon "suuntaa-antavan" henkilön puhelinnumeroa. Aikoo vaatia korvauksia ainakin matkakuluista jotka hänelle koitui tuosta turhasta pankkireissusta. Oikein. Itsekin kirjoittelin kyseiseen pankkiin kirjelmän jossa vaadin korvauksia näistä sotkuista ja sen aiheuttamista kuluista sekä harmaista hiuksista. Korvausten määrää tulen varmasti vielä hämmästelemään.

Jos jollakin on asuntokaupat menneet vielä monimutkaisemmaksi niin en edes halua kuulla kyseistä tarinaa. :) Haluan, että huomenna saadaan nimet paperiin ja raha-asiat hoidettua. Sen jälkeen haluan rauhoittua ja keskittyä vain tulevaan jouluun ja muuttoon. Ja jos tästä jo viikon päällä olleen vastataudin saisi kuriin. Ei ollut kovinkaan mukava juosta pankeissa keskustelemassa asioista, kun piti keskittyä siihen että ei tule lasti housuun jos keskittyminen herpaantuu... Onneksi vessassakin voi hoitaa näitä asioita puhelimitse. Ja kuinkahan paljon aikaa näiden sähläilyjen takia on vietetty puhelimessa? Ei taida meikäläisen puhepaketti riittää!

Huominen on toivoa täynnä! Ehkä huomenna voin sanoa "kaikki hyvin!" sitä itseään tarkoittaen!

Vastine

Kirjoittelin vastineen vielä valitukselleni, joka on jatkamassa matkaa vakuutusoikeuteen. Tutkiskelin vakuutusyhtiön omaa vastinetta ja kävin läpi kaikki lääkärinlausunnot jotka olen saanut. Lisäksi laitoin kysymyksen terve.fi- sivustolle, jossa lääkärit vastaavat kysymyksiin (maksaa 30€).
Pistin kysymykseeni kaikki faktat mitä lääkärinlausunnoistani irti sain ja vastaus oli seuraavanlainen:


"Todennäköisesti polven sisäsyrjän kipu liittyy vasemman puolen hermovaurioon ja jalan heikentyneeseen liikehallintaan. Kun jalkojen liike on epäsymmetrinen, voi seurauksena olla polvinivelen seudun kiputila. Bursiitti tuskin on ainoa syy kipuun. Ortopediaan perehtynyt fysioterapeutti voisi parhaiten antaa apua kiputilaan ja sen toistumisen ehkäisyyn. Suosittelen yhteydenottoa ortopediin. Hän voi antaa lähetteen fysioterapiaan."

Vastaus oli loistava, tulihan siinä ilmi ettei polvikivut johdu pelkästään limapussin tulehduksesta ja hoitona toimisi se fysikaalinen hoito, mitä vakuutusyhtiö ei suostu korvaamaan. Ainoa kysymysmerkki on se, että kuinka tosissaan vakuutusoikeudessa otetaan lääkärin höpinät, kun hän ei ole potilasta nähnyt. Mutta mainitsin siitä, että näkemättä potilasta vakuutusyhtiönkin lääkärit tekevät päätöksensä.

Lisäksi tutkin vasta nyt kunnolla hermoratatutkimuksen tuloksia. Siitähän selvisi mielenkiintoisisa asioita. Tuloksissa oli taulukoita joissa oli lukuja ja latinankielellä outoja sanoja. Vähän aikaa kun lappua katselin niin tajusin että ne latinankieliset höpinät onkin lihasten nimiä. Googlettemalla löytyi mielenkiintoista tietoa mm vastus medialis (sisempi reisilihas). Sisempää reisilihasta pidetään yleensä polvinivelen stabilaattorina, eli tukilihaksena. Ja mm tuota lihasta käskyttävä hermo oli saanut hittiä.
Ja usempi muukin reiden sisäsyrjällä oleva lihas ei toiminut kunnolla.
Apinakin voi todeta, että polvi voi ruveta vaivaamaan jos ympäröivät lihakset ei toimi kunnolla.
Saa nähdä ovatko vakuutusoikeuden ihmiset apinoita viisaampia.

Muusta valituksen sisällöstä, eli siitä fysikaalisesta, en pystynyt puristamaan mitään faktoihin perustuvaa enää. Kaikki on sen osalta jo paperilla. Mutta tunteisiin vetoavaa juttua... "Minulla on oikeus saada kivuton elämä". Mikä on ollut koko tapaturmanjälkeisen elämäni päämäärä. Mutta tästäkin aiheesta saa tapella. Vakuutusyhtiön osalta minun kivunhoitoni loppui siihen kun lääkärin kanssa huomattiin, että lääkkeillä on niin suuri negatiivinen vaikutus ettei niiden syömistä kannattanut jatkaa.
Kiitos siitä!

Lisäselvityspyyntö

Lääkäri siis kirjoitteli E-lääkärinlausunnon työkyvynarvioinnista. "Periaatteessa työkykyä on jäljellä, jos olisi löydettävissä sellainen työ, jota voisi tehdä omaan tahtiin ilman staattista kuormitusta. Kelloon sidottuun istumatyöhön tai liikkuvaan työhön ei kykene."

Työkykyä on siis periaatteessa jäljellä. Nyt vakuutusyhtiö pyytää minulta kirjallista selvitystä, mikä voisi olla minun mielestäni sopiva työ tai ala missä pystyisin mahdollisesti tekemään työtä sattuneen tapaturman rajoitteiden takia.

Mielenkiintoinen kysymys. Aika monen alan työhön vaaditaan jonkinlainen koulutus. Ja kouluttautuminen vaatii istumista, mikä ei oikein onnistu. Jostain syystä mielessäni on kolkutellut pelko, että joudun tekemään/kokeilemaan jotain puhelinmyyjän työtä. Se on jo ajatuksenakin niin vastenmielinen ajatus... Muutenkaan myyntityötä tehneenä en voi sietää ajatusta että soittelen ihmisille ja yritän tyrkyttää heille jotain tuotetta. Ajatteleminenkin jo puistattaa!

Mutta ainoa vaihtoehto tuntuisi olevan kotona tehtävä työ, jota voin tehdä silloin kun kroppa sallii sen. Kun kiputilanne on paha, on keskittyminen huonoa. Lukeminen tuottaa vaikeuksia. Pienimuotoinen näpertely onnistuisi, jos tekeminen ei vaadi pöydän äärellä istumista. Tietokoneella tehtävä työ ei myöskään onnistu, jos istuma-asennon on oltava "normaalin ryhdikäs". Näitäkin tekstejä kirjoitellessani olen aikamoisessa röhnötys-asennossa sohvalla ja näppäilen langattomalla näppäimistöllä tekstiä television ruudulle. Ja itseasiassa selkääni alkaa särkemään tässäkin. Ja paikoillaan ei voi olla pitkiä aikoja.

Ja onko tämä mahdollisuus tyriä totaalisesti, jos kirjoittelen tähän asioista väärällä tavalla? Arki on hankalaa muutenkin fyysisesti ja henkisestikin. En haluaisi siitä yhtään sen vaikeampaa kuormittamalla kehoani enempää ja hankkimalla itselleni enempää henkistä painetta. Henkisen paineen määrästä vastaa vakuutusyhtiö teoillaan jo aivan riittävällä paineella.

Jotakin tuohon lappuun on kirjoitettava. Toki mieleni tekisi päästä tekemään työtä jolla on tarkoitus, mutta ajatus ja kehon kyvyt eivät tunnu osaavan hahmottaa yhteistä kohtauspistettä.

Valitus jatkaa matkaansa vakuutusoikeuteen

Viimeisin valitukseni koskien kuntoutustani jatkaa matkaansa vakuutusyhtiöstä vakuutusoikeuteen.
Vakuutusyhtiön perustelut ovat edelleen: omatoiminen liikehoito riittää ja onnettomuudesta on jo yli neljä vuotta.

Ja "saadun lääketieteellisen selvityksen perusteella polvivaivat eivät johdu tapaturmasta". He ovat ilmeisesti saaneet jostain sellaista tietoa, jota minulle ei ole kerrottu eikä minun hallussa olevissa lääkärinlausunnoissa ole mainittu.

Vaikka osasinkin jo odottaa tätä päätöstä, tunnen oloni lannistuneeksi. Ihan sama mitä mitä valituksessani kerron, millä perustelen asiani/vaatimukseni, minkälaisia lääkärinlausuntoja, kuinka monen lääkärin yhteneväisiä lausuntoja laitan liitteksi valitukseeni. Tulos tulee varmastikin olemaan aina sama. Maksan itse kuntoutuksen, fysikaaliset ja kaiken mikä liittyy toimintakykyni parantamiseen.
Kuten minulle ilmoitettiin jo tämän ruljanssin alkumetreillä: "kuntoutuksen tulee olla omaehtoista ja omakustanteista".

Minulle on annettu maksusitoumus laajamittaiseen työkyvyn arviointiin. No ei näillä kuntoutuksilla paljoa työkykyä ole kohta jäljellä. Tokihan liikuntaharrastukseni auttavat, mutta ne eivät auta siihen, että kropan epätasapaino, liikehallinta ja kivut estävät kropan normaalin rennon toiminnan. Tähän haluaisin apua.

Kivun kanssa olen jo oppinut elämään, mutta en sen ajatuksen kanssa että joudun edelleen olemaan vuosikausia tietämätön mihin tämä elämä johtaa. Viimeisten kahden lääkärikäyntien välillä kului aikaa melkein 1½ vuotta. Ja tuona aikana ei tapahtunut mitään. Kuntoni ei ole muuttunut mihinkään eikä vakuutusyhtiönkään osalta olla asiaan paneuduttu muutamaa puhelua lukuunottamatta. Onko tämä väsytystaistelua parhaimmillaan? Kuinka paljon vakuutusyhtiöllä kiinnostaa saada asiaa eteenpäin?

Tämä on yksipuolista asemasotaa. Vakuutusyhtiö on kaivautunut poteroonsa taustallaan suuri organisaatio ja minä yritän yksin levittää propagandaa tuon itsepäiseksi, kuuroksi, mykäksi ja sokeaksi heittäytyneen vastustajan jalkoihin. Siellä he odottavat hyvin toimeentulevina ja mukavasti aikaansa viettävinä ja muulta maailmalta silmänsä ja itsetuntonsa sulkevina, että tuo yksinäinen vastustaja väsyy ja lähtee pois. Vastustajan lannistuttua poteroissa voidaan avata kuohuviinit ja laskea kuinka paljon bonuksia voidaan jakaa.

On olemassa tietysti vaihtoehto. Muutan asumaan metsään. Tai muuten vaan paikkaan, jossa eläminen/asuminen ei maksa mitään. Silloin minulla olisi rahaa käydä fysikaalisissa ja kuntoutuksissa!
Vakuutusyhtiön henkilöhän antoi mulle kaksi vaihtoehtoa aikaisemminkin. Valitan, ja saan odottaa päätöstä vuodenkin. Ja päätös voi olla kielteinen. Ja toinen vaihtoehto on, että maksan kaiken itse.
Hyvä ettei ole enempää vaihtoehtoja! Siinähän voisi mennä jo asiat hankalaksi!

Helpotus

Huh! Nyt se melkein kolme kuukautta kestänyt asunto-rumba alkaa helpottamaan!

Oma on siis myyty ja tilalle on löytynyt uusi "koti-aihio" mitä saan alkaa rassailemaan. Vasta vuodenvaihteessa kylläkin, mutta nyt on aikaa suunnitella remppaa ja joulukuun lopulla pikkuhiljaa aloittaa tavaroiden pakkailu. Enää ei tarvitse istua takapuoli homeessa tietokoneen edessä ja surffailla etuovi-oikotie-jokakoti-sivuilla, lähetellä viestejä välittäjille, soitella ympäriinsä ja kierrellä näytöissä. Tuntuu niinkuin olisi raskas paino nostettu pois harteilta ja mielenkiinnolla odotan miten uni maistuu kun ehdin jo hieman hermoilla näiden asioiden kanssa...

Viikonloppuna oli tappeluleiri. Lauantaina oli oppitunteja klo 11-17 ja siihen päälle n. tunnin vyökoe. Voin sanoo että selkä ja polvi oli aika kipeänä! Ja ovat vieläkin.
Eilen pidin lepopäivän kaikesta, mitä nyt pienen kävelylenkin kävin tekemässä.

Tänään kävin salilla. Jalkoja ja olkapäitä/hartioita. Kyykkyä kevyesti, prässiä, reisiojennusta ja -koukistusta ja pohkeita. Hartioita pystypunnerruksella ja kahdenlaisia vipunostoja käsipainoilla.
Hartiat tuntuivat olevan hyvin mukana treenissä, mutta jalat ovat tosi jumissa ja vasemman jalan sisäreisi oli tosi kipeä reisiojennusta tehdessä... Kipu ei tuntunut lihaskivulta vaan hermokivulta. Outoa, koska yleensä hermokivut ovat olleet pahat ainoastaan levossa. Tähänkö ollaan menossa, eli onko ilmassa kehitystä siihen huonompaan suuntaan??

Työkyvyn arviointi

Noniin! Eilen puhelin pirahti ja soittaja oli vakuutusyhtiön edustaja. Maksusitoumus oli lähetetty lääkäriasemalle ja pääsin työkyvyn arviointiin!

Tänään menin siis käymään Helsingissä juttelemassa lääkärin kanssa, joka oli asiastani kokonaan tietämätön... Enkä tietystikään muistanut ottaa minkäänlaisia dokumentteja tai lääkärinlausuntoja mukaani. Onneksi olin kyseisellä lääkäriasemalla käynyt aikaisemmin, joten perustiedot koneelta löytyi. Harvinaiseksi tämän käynnin teki se, että tämä lääkäri jopa käski ottaa paidat pois päältä ja hän oikesti tutki selkääni ja jalkojani. Lisäksi otettiin röntgen kuvat edestä, sivulta sekä sivulta taivutuskuvat. Käynti kesti noin tunnin mikä on tähänastisista lääkärikäynneistäni todennäköisesti pisin.

Lausunnon loppukaneetti on: "Periaatteessa työkykyä on jäljellä, jos olisi löydettävissä sellainen työ, jota voi tehdä omaan tahtiin ilman staattista kuormitusta. Kelloon sidottuun istumatyöhön tai liikkuvaan työhön ei kykene."

Harvinaisen hyvin todettu. Mutta mitähän kyseinen duuni voisi olla? Työ jota voisin tehdä silloin kun kroppa sen sallii ja mielellään sellaista työtä jonka tekeminen ei vaadi pitkää palautumista takaisin työkuntoon. Ja työ joka ei haittaa muuta elämää. Tarkoitan, että jos teen päivällä muutaman tunnin työtä niin pystyn vielä illallakin tekemään muuta kuin makaamaan sängyssä ja popsimaan särkylääkkeitä. Elämässä kun saisi olla muutakin sisältöä kuin työ ja siitä palautuminen.

Näitä erilaisia vaihtoehtoja työlle ja opiskelulle pyöriteltiin aika paljon jo noin kolme vuotta sitten Vervessä sosiaalityöntekijän kanssa. Tilanne ei noista ajoista ole kiputilanteen suhteen muuttunut juurikaan, eli tilanne tuntuu edelleen mielestäni aika hankalalta. Mutta oli hieno pelailla ajatuksilla työhönpalaamisen ja opiskelun suhteen! Kaivella muistoista ajatuksia toiveammateista tai alasta jota kiinnostaisi opiskella. Motivaatio opiskeluun oli suuri. Mahdollisuus siihen kun oli annettu näin "vanhemmalla iällä". Mutta kuten jo todettu. Ei onnistunut silloin opiskelu, eikä työskentely edes kevyellä työnkuvalla. Eikä tilanne ole kropan kipujen kohdalla muuttunut näiden parin-kolmen vuoden aikana...

Mutta mitähän seuraavaksi tapahtuu? Ja milloin?
Omasta mielestäni seuraava askel saattaisi olla jälleen tuo verven kaltainen systeemi, eli asiantuntevan henkilön kanssa suunnittelua ja mietiskelyä mahdollisista työvaihtoehdoista. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, saan olla aika pitkään "rauhassa" tämän asian tiimoilta. Kiirehän ei ole mihinkään. Ainakaan vakuutusyhtiöllä ei tunnu kiirettä olevan.

No jos ei mitään tapahdu tällä saralla niin ompahan aikaa paneutua uuden asunnon hommaamiseen ja pikku pintarempan tekemiseen. Parempi, että saan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Hyvä treenifiilis on palannut!

Jonkin aikaa tuli rohjusteltua salilla aika köpöisissä tunnelmissa. Maan vetovoima oli kai vahvistunut kun ei painot meinannu oikein nousta. Nyt parin viikon aherruksen jälkeen on alkanut jo tuntumaan vähän edes siltä mitä treeni oli ennen sairasteluja. Happi kulkee paremmin eikä lihakset mene hapoille enää niin nopeasti. Selkä ja jalka vain tuntuu olevan taas enemmän kuin normaalisti jumissa.

Kuntopiiritouhua tein salilla vain hetken ja siirryin legendaariseen kolmijakoiseen treeniin.
Eli rinta-hauis, selkä-ojentaja ja jalat-hartiat. Siinä ohjelma millä mennään kroppa läpi kolmella treenillä. Ja tuolla kolmijakoisella ohjelmalla menen nyt jonkin aikaa kunhan kroppa tottuu kunnolla treenaamiseen. Tappelutreeneissä tahti on myös koventunut, eli taitaa olla ihan fiksua ottaa salin kanssa vähä rauhallisemmin, vielä.

Nyt kun salitouhut on taas lähtenyt käyntiin paremmin, huomasin kuinka paljon kroppa kaipasi salitreeniä! Uni on maistunut paremmin, ruokarytmit on taas entisellään ja olo on muutenkin paljon pirteämpi. Kun vaan tuo selkä taas tulisi parempaan kuntoon niin voisin jopa nautiskella olostani! :)

Vakuutusyhtiöstä ei ole kuulunut mitään. Ei edes siitä työpsykologin (vai-mikä-se-ny-olikaan) tapaamisesta ei ole kuulunut, vaikka siitähän piti kuulua jo syyskuussa. Voisi olla parempi etteivät lupailisi enää mitään. Ainakaan aikataulullisesti. Alan olemaan aika kypsä näihin katteettomiin lupailuihin. Mm olen odotellut mahdolliseen eläkepäätökseen liittyvää raporttia n. 1½ vuotta. Ja toissa kesän tienoilla mulle ilmoitettiin oikein päivämäärä, että milloin lautakunta alkaa käsittelemään tätä eläkepäätöstä. Parempi että pysyisivät vaan hiljaa ja avaisivat suutaan sitten kun on oikesti jotain kerrottavaa. Siis totuuspohjaista kerrottavaa.

Kämppähommat on edistyny pankkikierroksilla ja uusia asuntoehdokkaita on käyty katselemassa. Saa nähdä mitä tässä oikein tulee tapahtumaan ja mihin päin alan kamoja siirtämään.
Time will show!

Paluu elävien kirjoihin

Aamulla tapahtui jotain erikoista. Tuli sellainen olo, että on päästävä tekemään kropalla jotain. 15 minuuttia myöhemmin olin salilla. Paluuni oli henkisesti vahva, mutta fyysisesti heikko. :)

Miten voi 15 kilon kiekko painaa niin paljon! Treeni oli naurettavaa, mutta treeni tekee aina hyvää.
Painot piti pitää minimissä, tuntuma liikkeisiin oli surkea ja hapot löi päälle nopeasti. Tätä tämä touhu saa nyt olla jonkin aikaa.

Kuntopiiriä taas alkuun!

Aloitus penkkipunnerruksella. Muutama sarja kevyesti.
Ojentajat penkissä levytangolla, leveä myötäote. Muutama setti.
Selkää alataljassa yhdellä kädellä.
Hauista alataljassa suoralla tangolla seisten.

Ja samat lihakset eri liikkeillä vielä kerran läpi.

Rinta ristitaljassa, veto sivulta eteen alas.
Ojentajat ylätaljassa suoralla tangolla vastaotteella.
Selkää ylätaljassa.
Hauis istuen käsipainoilla.

Fiilis treenin jälkeen oli hyvä, mutta itse treeni oli huono. Mutta mitä voin odottaa näin pitkän tauon jälkeen. Huomenna lisää treeniä ja vuorossa jalat. Kevyesti.

Ja asunto-asiaa. Kämppä on myyty! Uuden metsästys on alkanut, mutta vielä ei ole natsannut. Aikaa uuden löytämiseen kuitenkin on tammikuun puoleenväliin asti, eli ihan riittävästi.

Vakuutus-hommista ei ole kuulunut mitään. Aika outoa, koska yleensä sieltä on ilmoitettu aika nopeasti valituksen seuraamuksista. Jos nyt sain aikaiseksi riittävän pätevän valituksen aikaiseksi ja yhtiöllä menee pidemmän aikaa sen käsittelemiseen. Kai siellä kysellään lakimiehiltä, että laitetaanko valitus eteenpäin käsittelyyn vai suostutaanko korvaamaan laissa määrätyt korvaukset.

Odotukset tuon asian suhteen eivät ole korkealla, mutta onneksi nyt on muutakin mietittävää. Uuden asunnon etsimisessä ja mahdollisessa remppailussa unohtuu helposti kinastelut vakuutusyhtiön kanssa. Nyt edessä on uuden alku, vaikka muu elämä junnaakin paikoillaan.

Niinkuin vakuutusvirkailija minulle sanoi jokunen viikko sitten puhelimessa :" Sä nyt vaan oot sellasessa väliinputoajan tilassa". Näinhän se on. Mä oon eläkeläinen kenellä ei ole eläkepäätöstä. Tämä ei helpota asioita. Esimerkiksi en meinannut saada rahoitusta uuden auton hankintaan, koska minulta puuttuu eläkepäätös jota en saa koska minua ei päästetä eläkkeelle nuoren ikäni takia.
Löysin netistä viimeisintä valitusta tehdessäni seuraavan kommentin:

"Työeläkelakien mukaan työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kahdella viidesosalla yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Työkyvyn arviointia sisältävä ratkaisu perustuu arvioon hakijan kokonaistilanteesta, tällöin arvioinnissa yhtenä tekijänä otetaan huomioon sairauteen, vikaan tai vammaan liittyvä kipu." (Helsingissä 22 päivänä heinäkuuta 2010, Peruspalveluministeri Paula Risikko)

Ilmeisesti oma kokonaistilanteeni on sellainen, että minua pidetään väliinputoajan asemassa niin kauan, että jotakin tapahtuu. Jotain, en tiedä mitä. Ja tietääkö vakuutusyhtiökään.
Mutta niin kauan kuin vakuutusyhtiö ei halua kuntoutumiseeni panostaa, tilanne ei tule muuttumaan.

Lääkäri Antti Heikkilä mainitsi kirjassaan, että selkäpotilaan on mahdotonta päästä eläkkeelle. Mutta kun selkäpotilas masentuu... Silloin eläkkeelle pääsee nopeasti.
Onko tämä ainoa mahdollisuuteni saada jonkinlainen piste tälle tilanteelle? En tiedä kuinka kaukana masennus on ollut, ei kai kovinkaan kaukana. Lääkekokeilujen aikaan elämä oli aika kauheaa. Mutta en pidä tuota masentumista vaihtoehtona. Mutta ei näitä asioita voi valita. Enkä ole itselleni tätä tilannetta valinnut/tehnyt. Mutta siitä saan kärsiä nii fyysisesti kuin henkisesti. Ja nyt tuo henkinen kärsimys on kasvamassa vitutuksesta suurempiin sfääreihin.

Jos nämä elämän muut osa-alueet saisivat mielen piristymään. Vaikka se välillä hankalalta tuntuukin myöntää, elämässä on paljon muutakin kuin kipu ja taistelu tuulimyllyjä vastaan.

Auto-ongelmia ja Muutoksehakulautakunta-ongelma

Eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoiteltua mitään. Tehdään muutos asiaan!

Viimeinen kuukausi on mennyt aika hiljaisesti liikkumisten suhteen. Ensin jylläsi tosiaan flunssa pariin otteeseen, sitten alkoi keuhkoissa ihmeellinen polttelu ja yskiminen ei näyttänyt ohimenemisen oireita lainkaan. Sitten huomasin, että auton hansikaslokero on märkä. Niin oli myöskin apukuskin jalkatilan matot märkänä. Ei muuta kuin sisälämmitin puhaltamaan autoa kuivaksi... Auto rupesi kuivumaan ja huomasin että aina kun kävin autolla ajamassa pienenkin mutkan, alkoi keuhkoissa polttelemaan. Ja syyhän siihen on tietysti home... Löysin syyn auton kastumiselle, mutta tuon homeen kanssa en pysty elämään, koska olen altistunut homeelle jo kauan sitten ja homeinen ilma saa keuhkot reagoimaan aika rajusti. Auto meni vaihtoon reilu viikko sitten ja olo on jo parempi! Tappelutreeneihin palasin maanantaina ja hyvältä tuntui. Mitä nyt kroppa on mitä on yli kuukauden tekemättömyyden jäljiltä.
Salitreeni taitaa jatkua ensikuun puolella, kun rahatilanne sallii treenikortin hommaamisen.
Mutta pitkästä aikaa, suunta on taas ylös!

Kämppä on myytävänä ja malttamattomana odottelen että se oikea ostajaehdokas, kuka lyö tarpeeksi rahaa tiskiin, osuu kohdalle. Sitten alkaisi se mielenkiintoisin osuus, eli uuden kodin etsiminen.

Ja se valitusrumba vakuutusyhtiön kanssa. Päätös tuli muutoksenhakulautakunnasta bumerangina. Vakuutusyhtiön ei tarvitse kustantaa mitään mun kuntoutukseen liittyvää vaan omatoimisen liikehoidon tulee riittää. Näin!
Uuden valituksen sain valmiiksi eilen ja lähetin sen vakuutusyhtiöön. Todennäköisesti vakuutusyhtiö ei sitä hyväksy vaan se lähetetään edelleen vakuutusoikeuden käsiteltäväksi. Ja vakuutusoikeuden touhuthan ovat samaa luokkaa kuin muutoksenhakulautakunnan, eli en odota kovinkaan positiivisia uutisia siltäkään rintamalta...

Päätös jonka sain muutoksenhakulautakunnalta tuli siis samanlaisena, lähes sanasta sanaan kuin minkä vakuutsyhtiö minulle lähetti. Oman valitukseni oli lautakunnalle esittänyt joku henkilö joka on papereitani tutkinut ja lautakunta teki päätökset esitysten mukaan... Olisi kiva tietää kuinka kauan tuon päätöksen tekoon on tuhlattu aikaa.
Ja se riippumaton lautakunta. Siihen kuuluu 6 henkilöä. Kaksi lääkäriä ja liuta lakimiehiä. Miten mulla on sellainen olo, että päätösten teon jälkeen lautakunta on siirtynyt saunomaan vakuutusyhtiön mökille ja juomaan kallista skumppaa.
Jokuhan näissä Suomen vakuutusasioissa mättää, jos väkilukuun nähden täällä tehdään valituksia reilusti eniten koko euroopassa!
Vakuutusyhtiöillä on liikaa valtaa.

Esimerkiksi eräs tapaus. Kolari. Auto ajoi toisen perään, peltiä meni ruttuun. Asia oli menossa oikeuteen, kunnes peräänajettu myönsi poliisille syyllisyytensä, koska hän oli jarruttanut risteyksessä vihreiden valojen palaessa ja näin aiheuttanut peräänajon. Vakuutusyhtiö ei suostunut poliisin lausuntojen perusteella maksamaan peräänajajan auton lunastushintaa, koska vakuusyhtiö halusi itse tutkia tapahtumasarjan ja tehdä sen jälkeen omat päätöksensä asian suhteen.
Siis mitä?
Yhtiö siis olisi voinut tehdä silti kielteisen päätöksen korvausten suhteen, vaikka vastapuoli oli tunnustanut syyllisyytensä ja peräänajaja ei ole syyllinen, mutta silti peräänajaja voisi joutua maksamaan itse vahingot. Lopulta vakuutusyhtiö korvasi mutta verenpaineet kävivät aika korkealla.

Vakuutusyhtiöillä siis ei ole mitään tekemista valtiollisen lain kanssa. He perustelevat päätöksensä lakiin, mutta tulkiten lakeja niin, että heillä ei tarvitse kukkaron nyörejä löysytellä.

Vakuutusyhtiön, jonka kanssa teen "yhteistyötä", omassa esitteessä sanotaan seuraavaa:

"Tapaturmaisesti vammautuneella ja ammattitautipotilaalla on oikeus kuntoutukseen, jos korvattu vamma heikentää olennaisesti työ- tai toimintakykyä tai ansiomahdollisuuksia. Lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta kustannetaan sekä lääkinnällistä että ammatillista kuntoutusta. Kuntoutuksen ajalta maksetaan täyttä päivärahaa tai tapaturmaeläkettä.
Lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on parantaa vammautuneen työ- ja toimintakykyä. Kuntoutuksena korvataan mm. vamman vaatimat kuntoutusjaksot avo- tai laitoshoidossa sekä toiminnan rajoitusten vuoksi välttämättömiä apuvälineitä."

Kun sain lääkäriltä luvan alkaa kuntouttamaan selkääni, minulle suositeltiin ja annettiin lähete fysikaaliseen hoitoon, sekä uima-altaassa tapahtuvaan kuntoutukseen. Soitin vakuutusyhtiöön tästä ja kyselin, että kuinka toimitaan. Heppu ilmoitti, että hän kysyy asiasta vakuutusyhtiön lääkäriltä ja palaa asiaan. Puhelin soi yllättävän pian ja minulle ilmoitettiin, että vakuutusyhtiön lääkärin mukaan kuntoutuksen tulee olla omatoimista ja omakustanteista.
Tämä on vale. Ymmärrän vakuutusyhtiön toiminnasta sen, että asioita jätetään kertomatta. Inhimillisiäkin erehdyksiä tapahtuu, mutta valehtelua en hyväksy. Kyse on minun oikeuksistani. Ja työnantajan oikeuksista, joka maksaa vakuutusmaksut!

Jos lääkäri kliinisten tutkimusten perusteella tekee päätöksiä, jotka vakuutusyhtiön edustajat kieltävät, on mielestäni minut tutkineen lääkärin ammattitaitoa ja uskottavuutta horjutettu. Mutta lääkäritkin taitavat olla kallellaan lääkeyhtiöiden ja vakuutusyhtiöiden suuntaan niin pahasti, ettei heitä nämä asia hetkauta.
Vai olenko minä vai kehittelemässä omaa salaliittoteoriaani?
Jos salaliittoja ei ole, niin ei väliä. Silti vituttaa rajusti.

Jälkiviisautta ja tulevan odotusta

Noniin! Edellisen kirjoittelun jälkeen alkoikin tapahtumaan. Pari tuntia ehti kulua ja olo muuttui hirvittäväksi. Kroppa nosti lämpöjä ja sairastelu alkoi/jatkui... Hermot oli aika tiukilla ja olin aika kiukkuinen. Itselleni. Ja taudille. "Olisi pitänyt tämäkin tajuta!!"

Pari päivää täysin kanttuvei. Siirsin patjat olkkarrin töllön eteen lattialle ja siinähän makasin odotellen olon paranemista. Torstaina olo alkoi olemaan selvästi jo parempi ja heti mieleen alkoi tulla jo ajatuksia kävelylenkille tai salille lähdöstä, mutta nyt! Odotan ainakin maanantaihin asti olon paranemista ja sitten katson oikeasti peiliin, tunnustelen oloni tarkoin ja sitten teen johtopäätökset urheilu-urani jatkosta.
Tänään oli jo hyviä merkkejä ilmassa. Kauppakasseja kolmanteen kerrokseen kantaessani sykkeet taisivat pysyä jopa alle 150 eikä paita ollut hiestä märkänä. Eli suunta on selvästi ylöspäin.

Tulevaa... Kohta alkaa mielenkiintoiset ajat!! Asunto lähtee kohta myyntiin! Kaksi vuotta tulee ensikuussa täyteen, eli lappu luukulle ja uutta kämppää etsimään! Kämppä kaverille kaupattavaksi (itse en halua alkaa myyntihommaa tekemään...) ja kaikkein jännintähän on se uuden etsiminen. Tietysti hommaan kuuluu tylsiä juttujakin kuin pankeissa juokseminen ja selitysten kuunteleminen siitä, kun mun eläkkeillä ei kovinkaan pitkälle pötkitä laina- ja asuntomarkkinoilla. Ja sitten vittumaisin homma eli se muutto. Ja mahdollinen remppa. No murehditaan niitä myöhemmin.

Ja mielenkiintoinen käänne tapahtui pari viikkoa sitten kun vakuutusyhtiön sälli soitteli ja kyseli kuulumisia. Lätistiin suht pitkä tovi. Kerroin punttitouhuista ja kamppailuharrastuksesta, kuinka olen niitä jaksanut harrastaa ja kiputilanteista tietysti.
Mielenkiintoiseksi tuon puhelun teki vakuutushenkilön ehdotus jonkilaisesta työohjauksesta tai jostain sen suuntaisesta... Eli yhtiö pistää minut lääkärikeskukseen juttelemaan ammattilaisen kanssa mahdollisesta työhönpaluusta! Mielenkiintoista! Ilman muuta lähden mielelläni juttelemaan ammattilaisen kanssa, etenkin jos siellä saadaan oikeastii aikaiseksi rakentavaa keskustelua ja myöskin tekoja vakuutusyhtiön puolelta.
Pieni epäilyksen kipinä kuitenkin syttyi, kun aloin ajattelemaan asiaa enemmän... Koulutuskokeiluhan meni penkin alle niin miten voisin pystyä työssä käyntiin jos koulutuskokeilun pelkkä paikalla oleminen oli kivuliasta ja johti pillerikierteeseen, unettomuuteen ja aamuisin pillerihuuruissa liikenteessä olemiseen.

Pieni epäilys siis sisälläni velloo, mutta ei tästä mahdollisuudesta voi olla minulle haittaa. Päinvastoin! Joko löydän itseni jostain tekemässä jotain mihin pystyn tai sitten tulemme taas samaan lopputulokseen kuin koulutuskokeilun jälkeen, eli no can do. Meni hommat jommin kummin päin, olemme kaikki varmaasti viisaampia asian suhteen. Tämän kuun aikana kuulemma postiluukusta pitäisi tipahtaa maksusitoumus...

Elätellään nyt ensin toiveita pelkästään siitä maksusitoumuksesta! Ja niin ne fysikaalisten kustantamiset. Niistähän on valitus sisällä eikä mitään ole kuulunut neljään kuukauteen.

Eipä tässä ole kiire mihinkään. Reilun neljän vuoden odottelu vaan alkaa pikkuhiljaa tuntumaan aika raskaalta. Kyllä fyysistä kipua yritetään hoitaa, mutta henkistä kanttia saa hoitaa itse. Itse olen aika lehmän hermoinen, mutta niitä heikkoja hetkiä on tuntunut tulevan tiuhempaan ja tiuhempaan. Toivon vain, että hommat saadaan jonkinlaiseen pakettiin lähiaikoina tai sitten saan itse järkättyä elämäni muut osa-alueet siihen uskoon, että pystyn viettämään aikani muullakin tavalla kuin ajattelemalla liikaa näitä negatiivisia asioita. Nämä negatiivisetkin asiat on läpikäytävä läpikotaisin, kunhan niitä ei jää liikaa pyörittelemään.

Tämän blogin kirjoittelu on puhdistanut ilmaa paljon. Ajatukset joita olen kirjoittanut liittyen onnettomuuteen ovat olleen pääosin sävyltään synkkiä ja niiden läpikäyminen on ollut välillä henkisesti raskasta, mutta jälkeenpäin on tuntunut hyvältä lukea kirjoittamiani tekstejä ja todeta, että olen päästänyt ne tuntemukset itsestäni ulos niin rehellisesti kuin olen osannut kirjoittamalla. Kirjoitettu teksti tuntuu olevan rehellisempää ja suorempaa kuin puhe ja ehkä siksi sen lukeminen jälkeenpäin hieman säväyttää. Hyvällä tavalla! "Sainpahan tuonkin pois sydämeltäni!"

Välimallin oloa

Takana kolme päivää sängyssä ja vajaa viikko olo on ollu sellainen välimallin lentsuinen, ei terve, mutta ei kuitenkaan rehellisen sairaskaan. Vituttaa tällänen.

Lauantaina kävin silti kaverin kanssa salilla tekemässä hartiatreenin. Tekeminen tuntui ihan hyvältä, keuhkoissa vähä tuntui ja hapenotto ei ole ihan normikunnossa. Syke käy myös hieman korkeammalla kuin normaalisti.
Kun lauantain hartiatreeni ei jättänyt jälkeensä happoja/jumitusta, päätin lähteä tänään salille.

Vuorossa ojentajat hieman kevennettynä, eli tein normaalin 4 sarjan sijaan 3 settiä. Annetaan kropalle sen verran armoa.

Dippi, ranskalainen punnerrus + ojentajapunnerruksia ja loppuun kickback ylätaljassa.

Suht nopea treeni, mutta ei haittaa tässä elämänvaiheessa. Sauna teki hyvää ja limat lähti rööreistä liikkeelle! Nyt olo on hitusen väsynyt, räkä lentää ja ojentajat tuntuvat siltä, että niillä olisi tehty jotain. Tunnustelen oloani huomenna aamusta ja sitten teen päätöksiä treenin/levon suhteen.
Ennemmin teen vaikka kevyttä treeniä kuin odottelen himassa neljän seinän sisällä tämän omituisen flussan jämän katoamista. Ja voihan tämä tukkoinen olo johtua vain viime viikon makaamisesta ja röörien tukkoisuudesta. Tiedä häntä!

Pakkolepoa...

Noniin, tulihan sitä jo tehtyä treenihommia tosissaan jonkin aikaa ennen ensimmäistä stoppia!
Viime perjantaina kurkku tuli kipeäksi ja selkä kosahti jumiin. Jätin perjantain treenailut suosiolla väliin, koska olin lähdössä viikonlopuksi tappeluleirille. Siellä saisin urheilusuoritusta itselleni enemmän kuin riittävästi.

No, eipä siinä ehtinyt kuin lauantain reenailla kevyesti kun la-su-välisenä yönä lentsu iski päälle kunnolla. Lepäilin suurimman osan päivästä, mutta illan vyökokeeseen osallistuin buranan ja finrexinin voimalla. Olinhan jo vyökokeen maksanut ja halusin kokeeseen osallistua. Koe meni ihan hyvin. Huonolta tuntui vain hetkinä jolloin piti enemmän itseään heilutella, mutta muuten olo oli ihan ok, olosuhteet huomioon ottaen. Kokeen jälkeen kamat kasaan ja kotimatkalle. En tiedä vaikuttivatko syömäni lääkkeet edelleen vai oliko kyseessä vyökokeen nostattama adrenaliini-huuma, mutta kotimatkalla en oikein muuta oiretta flunssasta huomannut kuin että nenää piti pyyhkiä vähänväliä. Oli ilmassa kyllä pientä voittaja-oloakin! :)

Kotiin päästyäni olo oli hieman nuutunut, nappasin flunssatroppeja naamaan ja menin nukkumaan. Yöllä kun heräsin niin olo oli aivan karmea! Siitä se sitten alkoi, oikea sairastaminen.
Maanantai ja tiistai meni täysin peiton alla maatessa. Tänään olen jo pystynyt jopa oleskelemaan olohuoneen puolella istuma-asennossa... Eilinen meni katsellessa Star Wars:n viisi viimeistä elokuvaa. Todellinen action-päivä siis takana.
Nyt kun olo alkaa jo vähän parantua niin milei alkaa tekemään hieman erilaisen actionin ääreen!

No, eipä tässä ole sairasteltukaan pitkään aikaa. Tilastotappio siis. Mutta lauantaina viimeistään kavereiden kanssa salille vertailemaan tekemisiä! Siihen saakka parantelen itseni siihen kuntoon, että paluu salille tulee olemaan... Voitokas! :)

Kovaa treeniä, ettei vaan liian kovaa?

Viime viikko meni tiukasti treenin kanssa. Näiden pitempien sarjojen tekeminen muuttaa treenin aivan toisenlaiseksi. Palautuminen treeneistä tuntuu kestävän pitempään mitä ajattelin! Onko syynä tähän tuo muutaman viikon mittainen tauko, liian rankka aloitus, liikaa muutakin tekemistä, kroppa vai kaikkien näiden yhdistelmä?

Kävin edellisen kirjoitteluni jälkeen treenaamassa jalkoja, hartioita ja tänään kävin selkätreenin tekemässä. Kun lähdin kävelemään salille jalat tuntuivat ihmeen väsyneiltä, hartiat jumittivat treenin aikana ja kulmasoutuja tehdessäni käsivarret alkoivat ilmoittelemaan väsymisestä.
En nyt vielä ala tekemään muutoksia ohjelmaan vaan mennään vielä tällä pari viikkoa ja katsotaan sitten oikeasti miltä tuntuu. Toivon, että tämä väsymys alkaa menemään ohi ja paikat alkavat tottumaan tähän lähen päivittäin tapahtuvaan noin tunnin mittaiseen treenituokioon. Tunti päivässä ei tunnu paljolta... Omasta mielestäni saan kuitenkin riittävästi lepoa ja unikin on maistunut viime viikkona ihan hyvin. Toki tappelutreenit tulee vielä rasittamaan lisää, mutta eri tavalla.

Pari- kolme viikkoa sitten tuli kropalla mitta täyteen. En tehnyt mitään ihmeellistä, mutta kaikenlaista normaalia toimintaa tuli kalenteriin lähes joka päivälle. Kavereiden luona vierailua, rumpujen soittelua ym... Tuli oltua paljon liikkeellä ja sitten eräänä iltana ei uni tullutkaan silmään. Suoranaisia kipuja ei ollut, mutta outo "värinä" selässä ja jaloissa. Kroppa tuntui levottomalta vaikka mieli oli tyyni. Kolme yötä meni valvoessa ja mielen tyyneys oli tiessään. Viikonloppuna oli reissu kaverin mökille ja alkoholin voimalla tuli jopa nukuttua. Tuon reissun jälkeen olen saaanut jotenkin nukuttua, mutta väsynyt olo on jäänyt päälle.  

Nyt täytyy opetella sanomaan ei muulle tekemiselle ja keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin. Niin vaikeaa kuin se onkin. Ja kun tuntuu, että pelkkä vierailulla käynti, kahvipöydässä istuminen tai ulkona grillin äärellä seiskoskelu riittää aiheuttamaan kipua, unettomia öitä ja sitten koko paketti onkin levällään ja takaisin iloisuuteen pohjautuvaan treenaamiseen/olemiseen pääseminen on taas vaikeaa... Kuten aikaisemmin mainitsin, että pelkkä kotiin lepäämään jääminen ei ole keino päästä kivuista eroon. Ennemmin pitäisi jatkaa samoja juttuja mitä aikaisemminkin, eli pitää päivärytmi käynnissä mutta vain kevyemmin.

Treeni jatkukoon, muut hommat rauhoitetaan ja viikonloppujen tissuttelut pois. Toivon, että näillä evästyksillä saan taas itseni takaisin pirteiden ihmisten joukkoon!

Käsivarsia

Eilen pyörähdin salilla rääkkäämässä hauiksia. Treeni oli oikein herkullinen! Kunnon lämmittelyjen jälkeen ensimmäisestä varsinaisesta liikkeestä viimeiseen olivat aikamoista kärsimysnäytelmää. Mutta nyt vasta alan huomaamaan minkälaista on treenata pitemmillä sarjoilla! Sarjan alku tuntuu hyvältä, jopa kevyeltä, mutta hyvin nopeasti 8-10:n toiston kohdalla alkaa jo tuntumaan oikeasti ja toistot 12-15 ovat jo aikamoista puristamista. Ekan sarjan jälkeen tuntuu ettei kolmeen sarjaan yksinkertaisesti pysty tekemään 15:ta toistoa, mutta jostain se puristus sinne viimeisillekin toistoille löytyy!
Eilinen ohjelma oli seuraava:

1. Selkä scott-penkkiä vasten seisten mutkatangolla 4 x 15
2. Käsipainoilla istuen vuorotahtiin 4 x 15/käsi
3. Ristitaljassa ylhäältä pään taakse molemmat kädet samaan aikaan 4 x 15
4. Loppuun vähä vatsoja... Vatsat ollu aika loppu muutenkin, mutta sain tehtyä muutaman setin

Tänään oli ojentajapäivä. Ja ohjelma seuraavanlainen

1. Ranskalainen punnerrus 4 x 15
2. Ojentaja laite (scott-penkki) 4 x 15
3. Kick back ylätaljassa 4 x 15

Ranskalainen punnerrus oli raskas ja veti mehut aika totaalisesti loppu treeniltä. Ja tuntuu, että nuo 15 toiston sarjat tuntuu tekevän ranskalaisesta punnerruksesta oikein erityisen rankan!

Ojentajalaitteen tekeminen tuntui melkein loppuverryttelyltä koska painoa ei tarvinut laittaa pakkaan juuri lainkaan! Samaten kick back oli aika hapokasta. 10 kiloa tuntui ihan liian kevyeltä alkuun, mutta sarjojen kaksi viimeistä toistoa meni hirmuisella vääntämisellä. :)  

Yhtä asiaa on pitänyt oikein alkaa ihmettelemään. Hikoilua. Aivan järjetöntä, suorastaan valumista. Mistähän tämä voi oikein johtua? Tavallaan on hyvä että hiki irtoaa, mutta joku raja silläkin. Onko aineenvaihdunta lähtenyt urakalla käyntiin ja pistänyt kropan huuhteluohjelman käyntiin?

Onneksi dödö on keksitty, omistan pesukoneen ja tietääkseni urheiluharrastuksissa tapahtuva hikoilu on sallittua!

Nyt se alkaa! Kunnon treeni!

Viikonloppu meni loistavasti! Kavereiden kanssa paljuillessa. Eilen ei ollut toivoakaan salille lähtemisestä eikä tänä aamunakaan olo ollut mikään paras mahdollinen. Salille kuitenkin raahauduin ja onneksi näin tein koska nyt olo on loistava. Väsynyt mutta loistava.
Nyt otin vihdoin ja viimein vihkon mukaan, mihin kirjoittelen muistiin kaikki salikäynnit. Liikkeet, mitä painoja käytin sekä sarjojen ja toistojen määrät. Helpottaa paljon tulevia salikäyntejä!

Rintatreeni. Alkulämmittelyjen jälkeen aloitin dipillä 4 x 15. Seuraavaksi penkki käsipainoilla 4 x 15. Kolmas liike ristitaljassa alhaalta eteen kunnon tuntumalla ilman riuhtomista 4 x 15 ja viimeiseksi vipunostoja penkillä edestä alas lantiolle/hieman alle kunnon venytyksellä. Tätä tein 4 x 10. Seuraavalla kerralla pienemmillä painoilla tavoitteena 4 x 15. Voi olla että painoksi riittää toiseen käteen kännykkä ja toiseen pukukaapin avain... : )
Se oli siinä. Ja joka liikkeen kanssa sai tehdä töitä oikeasti. Tärinää ja tutinaa oli havaittavissa ja lopussa rintalihakset alkoivat olemaan jo niin puhki, että oli vaikea saada tuntumaa aikaiseksi kun tunto puuttui. Eli treeni meni perille!

Olkapään kanssa ei ollut ongelmia. Käsipainoihin siirtyminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta ja etenkin penkin tekemisen kanssa käsipainoilla saan hyvin pidettyä tuntuman hyvänä ja lapaluiden asennon oikeana. Enää ei toinen lapa irtoa penkistä työnnön aikana huomaamatta niinkuin tapahtuu suoran tangon kanssa. Hyvä!

Nyt treenimotivaatio on kohdallaan, etenkin viimeviikonlopun jälkeen! Ensiviikonloppuna on pakolliset kekkerit joihin osallistun täysillä ja sen jälkeen laitan korkin kiinni joksikin ajaksi, heitän hyvästit krapuloille ja alan treenaamaan niinkuin hyvinä aikoina ennen kesän hulinoita. Nyt vain treeniin pieniä muutoksia ja kuunnellaan mitä kroppa sanoo. Ja miltä kroppa alkaa näyttämään jos saan tehtyä tätä hommaa tiukemmin vaikka näin alkuun pari- kolme kuukautta!

Huomenna taas salille ja vuorossa olisi muistaakseni hauis ja lisukkeeksi käsivarsia! Meinasin kirjoittaa, että en malta odottaa... Mutta olen rehellinen itselleni ja myönnän että paukut on nyt niin loppu, että lepään mielelläni huomiseen!

Uusi aloitus

Ja taas mennään!

Noniin! Nyt eletään perjantaita. Kävin tiistaina hakemassa liian pitkältä tuntuneen tauon jälkeen aikaa punttikorttiin. Ja niinkuin aina tauon jälkeen... aloitus tuntui ihan hirveältä! :)

Aloittelin nyt treenin nyt hieman eri tavalla kuin aikaisemmin tauon jälkeen. En tehnytkään kuntopiirityyppisesti koko kroppaa vaan tiistaina otin kohteekseni rinnan ja selän. Rintaa dipissä ja penkissä käsipainoilla, jota en ole tehnyt pitkiin aikoihin. Tuntui yllättävän hyvältä ainakin kipeän olkapään osalta! Ja selkää laitteen kanssa jossa vedetään ylätaljamaisesti kahvat alas sekä yhden käden kulmasoutua levytangolla (sairaan hyvä liike!). Ja se oli siinä! Kuulostaa aika lyhyeltä rykäisyltä, mutta nyt tein 15 toiston sarjoja. Melkoinen muutos! Painoa vaan tankoon huomattavasti vähemmän että jaksaa tehdä kaikki 15 toistoa. Tämä muutos tuntui hyvältä, koska joudun käyttämään pienempiä painoja ja sitä kautta liikkeet ovat puhtaampia ja toistot kympistä viiteentoista tuottaa lihaksissa järjettömät poltot! Eli treeni tuntuu menevän perille oikeisiin paikkoihin!

Keskiviikkona käsivarsia. Hauiskääntö käsipainoilla istuen ja yhdellä kädellä alataljassa. Ojentajaa ylätaljassa naruilla pään takaa ja ylätaljassa yhdellä kädellä ylhäältä alas. Ja tässäkin painoa aika paljon vähemmän, 15 toistoa ja hullut poltot lihaksissa!

Torstaina hartioita smith-tangolla istuen ja tanko rinnan kautta ylös. Aikaisemmin tein tätä vain niskan taakse, mutta olkapää tuntui tykkäävän rinnalle laskusta aika paljon enemmän... Näin jälkiviisautena... Sitten käsipainoilla vipunosto alhaalta ylös ja ylhäällä pystypunnerrus ja painot takaisin alas. Huippu liike! Loppuun vielä olan kohautukset. Ja ennen kotiin lähtöä vielä jalkoja reisiojennukset ja koukistukset laitteissa ja päälle pohkeet. Ja illalla vielä tappelutreenit. Oli aika pehmee olo kun pääsin kotiin illan treeneistä! Eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Taisi olla hieman turhan raaka päivä.

No, huonosti nukutun yön jälkeen päätin lähteä salille. :) Ja taas vuorossa rinta ja selkä. Rintaa taas käsipainoilla penkissä. Tuntuma oli jo parempi kuin ekalla kerralla. Hammer pressiin seuraavaksi ja loppuun vähän penkkipunnerrustyyppistä rimpuilua laitteessa...
Selkää ylätaljassa niskan taakse, alataljaa sekä nyt kokeilin sitä polvilta nostoa. Maastanostoa en uskalla alkaa tekemään enkä edes kokeilemaan liikkeen pituuden takia. Polvilta nosto tuntui hyvältä! Mielenkiinnolla odotan että miltä tuntuu huomenna! Jos ei kummoisia kipuja aiheudu niin tuo liike pysyy ohjelmassa! Tein kolme sarjaa ja kympin toistot, 1 sarja 70 kilolla ja 2 sarjaa 90 kilolla. Ihan riittävästi painoa ja lopussa alkoi jo tuntumaan että alaselkä alkaa pyörisymään. Aika heikossa kunnossa selkä siis on edelleen. Kun lopetin liikkeen tekemisen ja lähdin kävelemään kohti pukuhuonetta selässä tuntui hieno pieni värinä. Aivan kuin veri olisi alkanut kiertää pitkään tukossa olevissa lihaksissa. Mutta tosiaan... Mitkähän ovat fiilikset huomenna?

Huomenna en lähde salille. Välipäivän paikka. Ensi viikon vielä meinaan ajaa itseni sisään salirasitukselle ja sitten taas siirtyä samaan ohjelmaan kuin aikaisemmin eli yksi lihasryhmä/ treenikerta.

Lomailua treenailusta

Tuli harrasteltua matkailua ja rentoilua. Tuli autoiltua n. 3000km parin-kolmen viikon sisään. Paikat on jumissa venyttelyistä huolimatta. Selkää särkee.
Tappelutreeneissä olen käynyt, mutta nyt on mennyt reilu kaksi viikkoa ilman punttista. Ja sen kyllä tuntee. Olo on löysä ja nukkuminen ei ole ihan sitä mitä se on parhaimmillaan ollut.
Eilen illalla ei ollut kaukana etten tarttunut pilleripurkkiin. Viikonloppun aikana harrastettu tappelutouhu ei auttanut jumituksiin eikä kipuihin. Nyt paikat ovat entistä kipeämmät ja käsivarret mustelmilla ja käämenet rakoilla. Mutta jokainen hetki oli tämän tuskailun arvoista!

Seuraavaksi suunnitelmissa on salille paluu. Ja nyt käännetään ruuvi hieman kireämmälle treenin suhteen! Treenit kirjoitetaan vihkoon muistiin, pidennetään sarjoja ja nyt muutellaan ohjelman liikkeitä. Jätän pois kaikki liikkeet jotka aiheuttavat ongelmia. Mm. penkkipunnerrus pois ja tilalle laitteella tehty rintaliike. Pystypunnerrus tangolla pois, tilalle käsipainot.... Näillä muutoksilla säästelen olkapäätä. Ja jalkatreeniin myös pieniä juttuja. Pääpointtina olisi koventaa treeniä ja vähentää kipuja. Kuulostaa omaankin korvaan mahdottomalta, mutta kokeillaan!

Lisää lääkeasiaa

Nyt kun lääkkeistä tuli kirjoitettua niin jatketaanpa hieman.

Sain sellaisen käsityksen näistä kokeilemistani lääkkeistä, että vakuutusyhtiö vaatii, että markkinoilla olevien lääkkeiden vaihtoehdoista on kokeiltava tietyt lääkeaineet. Kai nuo eri lääkkeiden eri tavalla vaikuttavat molekyylit on kokeiltava läpi, jos jostain lääkeaineesta löytyisi apu kipuihin ja pääsisin lääkkeen avulla takaisin töihin. Näin vakuutusyhtiö pääsisi halvimmalla mahdollisella tavalla pesemään kätensä tästä "asiakkaasta". Lääkkeethän ovat naurettavan halpoja verrattuna vaikka "oikeaan" hoitoon. Fysikaalinen maksaa 40-60€/h, OMT-fysioterapia 80-90€/45min... Ja paljonko maksaa allasjumppa, kuntosali harjoittelu yms. ohjattuna. Näillä saataisiin oikeasti korjattua virheliikkeitä, avattua jumittuneita lihaksia, saada kuntoutusohjeita itsenäiseen harjoitteluun ja ylläpidettyä kuntoutumisen edistymistä.

Yhden fysikaalisessa käynnin hinnalla saadaan potilaalle ostettua monta purkillista pillereitä joilla potilas saadaan pidettyä hiljaisena ja toiveikkaana tulevaisuuden suhteen. Ja tämä pillereiden syöntihän on nykyihmisille se ainoa tapa kivun hoitoon. Elämän tulee olla helppoa ja mikä on helpompaa kuin jatkaa elämää kuin ennenkin. Ei tarvitse muuttaa elämäntapoja, jotka aiheuttavat oireita. Syö vaan lääkärin ammattitaidollaan tietokoneelta etsimät lääkkeet, jotka kadottavat kaikki huonot itseaiheutetut  oireet. Kaikillahan tilanne ei ole näin, mutta useilla kyllä. Elämäntapojen muuttamisella moni pääsisi lääkkeistä eroo kokonaan.

Olen tullut siihen tulokseen, että vakuutusyhtiö ei ole pyrkimässä samaan tavoitteeseen kuin minä. Itse olen pyrkimässä takaisin sellaiseen kuntoon, joka mahdollistaisi takaisin työelämään pääsyn. Koska lääkkeet eivät ole tapauksessani toimineet, on mielestäni kokeiltava muita keinoja.
Vakuutusyhtiön keinot ovat lääkkeet, koska ne ovat halpoja. Itse kokeilemani keinot, joista olen kuullut/ottanut selvää ovat kalliimpia kuin lääkkeet ja sen takia vakuutusyhtiö ei ole suostunut näitä mahdollisuuksia kustantamaan. Eikä näillä tapaturmaeläkkeillä mitään ihmeellisiä juttuja pysty itse kustantamaan.

Eräältä lääkäriltä kysyin että onkohan vakuutusyhtiössä tultu siihen tulokseen, että minun työkuntoon saaminen ei ole mahdollista. Se selittäisin sen, että rahahanat on pistetty kiinni minun kuntouttamisen osalta. Lääkärin vastasi tämän olevan täysin mahdollista. Oli hienoa kuulla lääkäriltä kerrankin suoraa puhetta!

Nyt kun olen yli neljä vuotta tapellut vakuutusyhtiön kanssa, nähnyt lääkäreiden asenteet kivunhoidossa ja seurannut lääketouhuja on alkanut hieman sapettamaan. Eikä helpottanut yhtään kun lueskelin netistä lääkeyhtiöiden tuloksia.

"Merck on tehnyt tammi–maaliskuun 2012 välisenä aikana voittoa 11.7 miljardia US dollaria
Sanofi kasvatti kassaansa 13 %:lla (3,3 miljardia US dollaria) samana aikana.
Novartiksella menee sitten huonommin. Bisnes on tippunut 18 %, mutta voittoa kertyi silti 2.33 miljardia, mikä ei ole huono juttu –kolmessa kuukaudessa.
Nova Nordiskin voitot lisääntyivät 18 % (882 miljoonaa US dollaria)"
*Kopsattu Antti Heikkilän blogista*

Järkyttäviä rahasummia.

Mutta nykymaailman tavoitehan ei ole ihmisten hyvinvointi vaan voiton tuottaminen. Terveydellinen hyvinvointi tarkoittaa teollisesti tuotettujen hyvinvointituotteiden kuluttamista, joilla ihmisten niin monesti tiedostamattomasti itseaiheutetut haitat saadaan minimoitua.

Lääkkeillä elämä helpommaksi?

Luonnon lääkkeitä löytyy jo puskista

Better life through chemistry - lääppää heitettiin kavereitten kans joskus kauan aikaa sitten aina kun joku veti lääkekuuria ja kärsi sivuoireista. Normi lääkkeitä raskaampaa tavaraa ei kukaan tuttuni onneksi koskaan ole tietääkseni käyttänyt. Itselläkään ei ollut tarvinut normaaleja buranaa ja antibiootteja vahvempia koskaan syödä. Ennen tätä rysäystä. Kerrotaanpa nyt lääkkeistä!

Vähän lääkkeitä syöneenä ei sairaalan hoitajien höpinät lääkeiden nimistä kertoneet minulle mitään. Popsin vain ne mitä hoitsut minulle pikku kupissa eteeni toivat. Kivut olivat kovat ja lääkkeet niiden mukaiset. Kolmesti päivässä tuli kuppi jossa oli kaksi panacodia ja kaksi 800mg buranaa. Pillerit naamaan ja unta palloon pari tuntia aina lääkkeiden oton jälkeen. Aika tiukka kuuri nyt kun asiaa ajattelee. Öisin herätessäni sain jotain muuta lääkettä kipuihin, eli kaikenkaikkiaan lääkkeitä söin neljästi päivässä!

Sama burana/panacod- cocktail jatkui pari-kolme viikkoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Kun kivut vähenivät, sain vähentää lääkkeiden syömistä ja suht nopeasti sain jättää lääkkeet kokonaan pois. Maksimissaan söin iltaisin panacodin jos kivut haittasivat nukkumista.

Sitten alkoivat ne hermokivut. Lääkäri määräsi lyricaa. Ja tätäkin lääkettä piti syödä säännöllisesti pidemmän aikaa ennen kuin lääkkeen "oikea vaikutus" selviäisi. Sivuoireita oli melkoisesti. Pää sekaisin, "ruumiista irtautumisia", oikean silmän näkökentän muutoksia... Ei mitään kokemisen arvoista. Viimeinen pisara oli kun kaveri soitti illalla ja kyseli jeesiä johonkin ongelmaan. Ajatus ei kulkenut eikä ratkaisua löytynyt kunnes seuraavana aamuna kun heräsin niin ratkaisu pälkähti päähäni. Puhelu kaverille ja ongelma oli hoidossa. Aamupalan yhteydessä otin aamulääkkeen ja siihen loppui taas ajatuksen kulku. Kun tajusin mitä tuo lääke minulle ja ajatuksilleni teki, lopetin lääkkeen ottamisen.


Kun lyrica ei toiminut, seuraavaksi lääkäri halusi minun kokeilevan cymbaltaa. Taas mentiin haavi auki jokunen viikko ilman mitään merkittävää parannusta kiputilanteeseen. Sitten kokeiltiin neurontinia. Tästä lääkkeestä en alkuun huomannut mitään muuta vaikutusta kuin lievän päänsäryn aina lääkkeenoton jälkeen. Kun selkeitä vaikutuksia ei ollut, lääkäri tuplasi annostuksen. No sitten alkoi vaikutuksia tulla, välittömästi ensimmäisen tupla-annoksen jälkeen. Elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen migreenikohtaus joka kesti vuorokauden. Siihen loppui neurontinin kokeilu.


Seuraavaksi lääkäri kirjoitti vain lisää panacodia jota popsin vain tarpeen tullen, eli mahdollisimman vähän. Siitäkin kun tuli aikamoinen olo. Sain kyllä nukuttua, mutta illalla otettu lääke vaikutti pitkälle seuraavaan päivään asti. Mm autolla ajelu ei tuntunut oikein terveelliseltä aamuisin.


Koska kiputilanne ei helpottanut, lääkäri kirjoitti seuraavalla seurantakäynnillä uuden reseptin. Norspan depotlaastareita. Niiden avulla on kuulemma kipupotilaat päässeet jopa takaisin työelämään. Ja homma kuulosti helpolta. Laastari ihoon ja yhdellä lastarilla pärjää viikon ajan.
No, ei muuta kuin kotiin, laastari olkapäähän ja ihmettelemään. Parin tunnin päästä alkoi vaikutus tuntumaan... Huimausta ja yrjö lensi. Mutta tätäkin sontaa piti kokeilla pidemmän aikaa että sivuoireet "tasoittuisivat". No yrjöilyä ei kestänyt pitkään, mutta kolmeen päivään en päässyt kotoa pois kun jalat eivät meinanneet kantaa vessaa ja keittiötä pidemmälle. Olisinkohan käyttänyt näitä laastareita ehkä noin kuukauden-pari... ei ole ihan tarkkaa muistikuvaa. Olin aivan pihalla. Aina kun pistin uuden laastarin nahkaan niin kolme päivää meni kotona maatessa ja kauppareissuilla horjuessa. Eräs ilta mitta tuli täyteen. Laastari pois ja menin nukkumaan pahaa oloa pois. Seuraava aamu on yksi elämäni parhaista. Pää oli selvä ja ajatus kirkas.
Niin ja se lääkkeen vaikutus! Selkä ei ollut kipeä, mutta hermokivut olivat ennallaan.
Ja lääkkeen lopettamisesta tuli jälkioireena mm. levottomat jalat, joka vaivasi muutamien viikkojen ajan...

Eli pettymys tämäkin lääkekokeilu. Sitten lääkäri vielä kirjoitti noritren- kuurin kokeiluun. Tästä lääkkeestä ei muistikuvia... Tämä jo varmaankin kertoo jo ettei siitäkään ole paljoa kerrottavaa.
Pää sekaisin ja ei hyötyjä.

Siihen loppui näiden myös masennuslääkkeinä tunnettujen lääkkeiden syöminen mikä oli aikamoinen helpotus. Seuraavaksi tämä Töölön sairaalan kivunhoitoon erikoistunut lääkäri ehdotti siirtymistä Ortonin kipupoilille hoitoon, jos heillä olisi jotain tehtävissä.
Ortonissa kokeiltiin hermojuuripuudutusta, josta jo aikaisemmin kirjoittelin. Lääkinnällistä hoitoa ei muuten ole tehty aikoihin. Ainoa muutos on ollut panacodin vaihtaminen tramadoliin, koska panacod alkoi aiheuttaa hengityslamaa. Tramadol-paketit ovat saaneet olla aika rauhassa, koska olen löysin kivunhoitoon avun ruokavaliosta. Lääkkeeseen on tarvinut ruveta vain ääritapauksissa, eli tilanteissa kun kivut haittaavat nukkumista.

Kivunhoidossa on auttanut fysikaalinen (jota vakuutusyhtiö ei suostu enää korvaamaan, valitusrumba käynnissä), kalevalainen jäsenkorjaus tarkemmin sanottuna. Apu on ollut huikea! Suosittelen kaikille! Normi hieronta auttaa myös, mutta jäsenkorjauksen vaikutukset menevät syvemmälle rentouttaen koko kropan ja auttaen virheasentoihin.

Nyt olo on parempi, koska en syö paljoa lääkkeitä. Kipuja on, mutta niiden kanssa pärjään paremmin nyt kun pää ei ole lääkkeiden vaikutuksesta sekaisin. Pahin tilanne oli kun kipuja oli ja ajatukset sumentuivat lääkkeistä. Ei ihme, että kipupotilailla on myös taipumusta masentua!

Vaihtoehtoisia kivunhoitomenetelmiä on olemassa, mutta niitä ei nykylääketiede tunnusta. Pilleri on tie onneen, ainakin se auttaa lääkefirmojen osakkaita saamaan paremman elämän... Ja auttahan se niitä jotka nauttivat sekaisin olemisesta...

Ilmapuntari

Olipahan eilen taas ihmettelyä ilmassa!

Aamulla kävin salilla tekemässä ojentajia. Ranskalaista punnerrusta, ristitaljaa naruilla ylhäältä alas ja samalla ristitaljalla yhden käden "kick back". Ja nyt tuntuma oli huikea oikealle kädelle kun taas kiinnitin huomiota oikean lavan asentoon! Ojentajan ulkosyrjä otti huikean tuntuman! Aika kauan olen huomaamattani tehnyt kaikkia liikeitä näköjään väärällä tekniikalla tuon olkapään takia. Oikeaa ja vasenta ojentajaa kun vertaa keskenään niin erilaisethan ne on. Vasen puoli on ulkosyrjältään selvästi paremmin kehittynyt. Toivottavasti nyt tulee kaikkeen muutos ja muotopuolet saadaan korjattua. Vaikka en mitään huikeaa symmetriaa ole hakemassakaan bodarityyliin!

Ja tuo lavan asentoon huomion kiinnittäminen saa aikaan ilkeää niskan kipeytymistä... Eiköhän paikat pikkuhiljaa ala tottumaan tähän uuteen asentoon! Ilmeisesti olen kuitenkin jo kauemmin tehnyt liikkeet väärin, eli ei ihmekkään että lihakset reagoivat kun vanhaan totuttuun tulee muutos.

Illemmalla piti alkaa ihmettelemään kun vasen jalka rupesi kiukuttelemaan tosissaan. Reiteen tuli hermokipua aivan kuten pahimpina aikoina konsanaan. Päivälläkin olin hieman ihmetellyt pientä jalan voimattomuutta. Meinasin että kipuilu johtuu vain liiasta rasituksesta, mutta tuo illalla päälle tullut paha tuska pisti miettimään, että onko jokin oikeasti pielessä...
Mutta sitten koko homma valkeni. Ukkonen alkoi jyrisemään taivaalla. Siitähän se johtui! Muutamia kertoja aikaisemmin voimakkaalla matalapaineella jalkaa oli särkenyt ja muutenkin olo oli ollut tosi huono kipujen takia. Asia sai vain varmistuksensa kun kivut alkoivat parin tunnin päästä helpottamaan ja kävin parvekkeella vilkaisemassa taivaalle. Taivas alkoi taas selkenemään. Mitähän ihmettä. Onko mulle tehty sairaalassa selkäoperaation yhteydessä jotain kokeiluja vai onko tuon hermovaurion ansiota, että kroppani toimii ilmapuntarin tavoin. Säätilan vaihtelut siis saavat kroppani reagoimaan.
Välillä olen ihmetellyt kun huomaan lämpötilanvaihtelut omituisen selvästi. Johtuukohan tämäkin hermojen rikki menemisestä? Tätä aihetta voisi jo hieman googletella ja katsoa löytyykö tähän selitystä!

Tänään ajattelin olla laiska. Paikkoja kolotteli aamulla sen verran, että päätin jättää salin väliin tältä päivältä. Kävin auton katsastamassa ja päivän urheilusuoritus tulee tehtyä tappelutreenin muodossa. Huomenna sitten salille tekemään jalat. Jos jaloissa on yhtä paha fiilis kuin nyt, teen hartiatreenin...Ja jos nyt ottaisin taas kirjanpidon mukaan salille pitkästä aikaa ja laittaisin tuloksia ylös.

Jalkaa kolottaa taas ja ulkona sataa vettä kaatamalla. Taitaa olla ukkosta ilmassa!   

Katkonaista treeniä...

Sääilmiöitä

Tuli käytyä "lomailemassa"... Serkun häät yhdistettynä mökkireissuun. Vähän reilun viikon mittainen keikka. Ensin kipeytyi ranne, sitten tuli flunssa jota tuli podettua koko mökkireissu. Kyllä harmitti. Olisi ollut mökillä mukavaa pikku puuhastelua taas tiedossa, mutta mukavahan siellä on käydä oli keli/olo mikä tahansa! Suunnitelmissahan oli muka käydä parit salitreenit tekemässä kylillä, mutta eipä sitä flunssassa tule tehtyä juurikaan niin suuria tekoja.


Mökiltä kun kotiuduin niin ehdin pari päivää levähtää ja pote tautia vähemmälle ennen seuraavaa kombatan-treeniä. Onneksi oli ulkotreenit ja suht kevyt sellainen. Jalat eivät vain oikein tykänneet toipilaana hillumisesta ja räkä lensi. Odotelin vielä muutaman päivän, että yskimiset ja niistämiset vähenisivät ja kävin vain tappeluhommisaa avaamassa paikkoja. Ja sitten taas salille! Ehtihän salitouhuista tullakin takuoa jo melkein kaksi viikkoa. Siinäkin ajassa ehtii tulla takapakkia tuntuman kanssa, mutta toisaalta lepo tekee aina hyvää, terveenä vietetty lepo ainakin.


Lukujärjestys ilmoitti että vuorossa olisi jalkatreeni. Siihen en kuitenkaan lähtenyt, koska illalla olisi tappelutouhut johon jalkojen rääkkääminen tod.näk. vaikuttaisi turhan paljon, joten valitsin kohteekseni selän.
Kulmasoutua, ylätaljaa kolmiokahvalla, alataljaa suoralla LEVEÄLLÄ tangolla ja jollakin selänhumppauslaitteella... (?). Ylätalja tuntui huikealta! Kipeän olkapään syy on alkamassa löytymään ja syynä on virheasento, jälleen kerran. Eli nyt lavat täytyy vetää yhteen niin että trapsit tekevät myöskin töitä lapojen asennon säilyttämiseksi... On se vaikeeta... Niin se ylätalja! Nyt kun huomasin lapojen asennossa virheen, aloin huomioimaan lapojen työskentelyä paremmin ja sen myötä tuon oikean lavan lihakset rupesivat toimimaan suunnilleen niinkuin niiden pitääkin. Jumitukset vähenivät ja muljahtelut loppuivat. Samoin alataljassa sain paljon paremman tuntuman nyt kuin aikaisemmin.


Seuraava treeni olikin sitten jalkojen vuoro. Olin niin hurjalla tuulella että päätin kokeilla taas vaihteeksi normaalia kyykkyä! Ja hyvältähän se tuntui! Jopa 90kg meni muutamat toistot puhtaasti ennen kuin selkä rupesi hieman pyöristymään, eli paukut alkoivat loppumaan. Mutta positiivinen kokemus! Prässiä 250kg+kelkka 60kg(yllättävän kevyesti), reisi ojentajat + koukistajat, pohkeet. Pohkeiden jälkeen hädintuskin omin jaloin pukuhuoneeseen, saunaan ja jalat muusina kävellen kotiin. :) Ihanaa!


Seuraavalle päivälle rintatreeni. Tuo olkapään tappajapäivä. Nyt piti olla erityisen tarkkana tekniikan kanssa kun ainakin luulin päässeeni asiasta jyvälle!
Penkki tuntui hieman hassulta kun hartianseutu oli aiva eri asennossa penkissä kuin ennen... Hieman oli hakemista asennon kanssa, pientä kipua välillä olkapäässä, mutta tällä ensimmäisellä kokeilukerralla tangossa painoa parhaimmillaan 105kg ja ykkönen nousi kevyesti, eli olen tyytyväinen. Lisää tekniikkaharjoitusta niin alkaa tapahtumaan!
Hammerissa tuo lapojen yhdessä pitäminen tuntui todella omituiselta koska työntöhän suuntautuu enemmän yläviistoon. Tämä vaatii vielä kevyitä painoja ja paljon toistoja.
Dippejä ja loppuun pec deck, jossa olkapää tuntui olevan taas kovilla, kunnes taas keksin pitää olkapäät takana. On se vaikeaa.


Ja illalla olikin tappelutreenit. Jalat olivat aivan hapoilla edellispäivän jalkatreenistä... Treenit oli hienot! Alkuun jalkapalloa vankilasäännöillä, sitten tekniikka osuudessa potkujen käyttöä ja loppujumpassa taas jalkojen rääkkäystä. Mä en hikoillut vaan mä valuin. Taas : ihanaa!


Aamulla heräsin jostain syystä jo ennen kasia. Oli pakko ääneen naurahtaa kun käänsin kylkeä ja hieman venyttelin itseäni. Vittu! Paikat oli oikeasti kipeänä! Ja joka paikka! Eihän siinä voinut muuta kuin kömpiä aamupalalle, surffata netistä aamun uutiset läpi ja lähteä salille. Onneksi on hausipäivä, hieman kevyempi päivä siis.
Mutkatangolla selkänojaan nojaten hauiskääntö seisten, käsipainoilla istuen ja ristitaljalla käännöt pään taakse. Vatsoja muutamat sarjat ja kotiin polvi portaissa rutisten (?) kirjoittelemaan tätä.


Täytyy varmaankin kirjoitella joku päivä vakuutusyhtiön kanssa tapahtuneesta kirjeenvaihdosta vaikka niin aikaisemmin ilmoitinkin etten ala niistä tänne kirjoittelemaan. Tuli pari päivää sitten taas valituskirjeitä kirjoiteltua...
Sen verran minä mieltäni pahoitin!!!

Asennetta!

Aina asiat ei mene niinkuin leffoissa...

Kun onnettomuuden jälkeen sain ilmaa keuhkoihini ensimmäisen kerran kunnolla ja ajatus jälleen liikahti päässäni ja tajusin että nyt on tapahtunut jotain sain suustani ulos sanat:" Nyt alkoi kesäloma". Nyt kun tuota lausahdusta ajattelee niin ehkä sieltä kajastaa läpi positiivisuutta, joka ei ole kovinkaan usein hävinnyt ajatuksistani.
Kun sairaalassa kuulin, että selkärankani on palasina ajattelin vain, että eihän tässä mitään. Leikkauspöydälle vain ja palikat takaisin paikoilleen, kotiin toipumaan, takaisin töihin ja jatkamaan elämää normaalisti. Näin ei tietystikään aivan käynyt, ainakaan sillä aikataululla mitä olin mielessäni varovaisesti suunnitellut. Ajattelin vain, että nyt ollaan tällaisessa jamassa ja tällä mennään eteenpäin ja suuntana on vain ylös!

Tietysti ajatusmaailma on ollut miinus-merkkinen aika-ajoin, mutta suurin osa näistä aallonpohjista on johtunut joko lääkityksestä tai sitten ulkoisista syistä, esim. taisteluista vakuutusyhtiön kanssa. Luulo kun oli, että asiat sujuisivat ilman tappeluita ja saisin keskittyä itseni kuntouttamiseen jotta pääsisin takaisin työelämään mahdollisimman pian. Takaisin työelämään pääsyn kun luulisi olevan vakuutusyhtiönkin päätavoite, mutta vaikuttaakin siltä että heidän päätavoitteensa on pitää kukkaron nyörit kiinni eikä kunnollisen kuntoutuksen tarjoaminen "asiakkaalleen". Mutta se siitä asiasta.

Kivun kanssa eläminen ei ole hääviä. Kokoajan kipuileva kroppa aiheuttaa oireita. Ajatus ei toimi kunnolla. Olen huomannut unohtelevani asioita, hukkaavani tavaroita jne. Ja en koe olevani se samalla tavalla "aina iloinen" henkilö joka ennen koin olevani. Nyt tilalla on iloinen ihminen, mutta paljon rauhallisempi ja harkitsevampi. Suurin osa tekemisistä täytyy laskelmoida etukäteen oman jaksamisen mukaan. Joskus asiat eivät mene haluamallani tavalla, mutta välillä kroppani yllättää minut positiivisesti ja silloin tulee tuuleteltua entiseen malliin ilman tuota alitajunnassa olevan käsijarrun vaikutusta. Jälkeenpäinhän siitä kunnon riehumisesta maksellaan kipurahoja!

Monesti olen huomannut mielen vaikutuksen kipuun. Kuten jo mainitsemani salilla käymiset. Kivut tuntuvat katoavan kun laitan korvanappeihin musiikin soimaan ja aloitan treenin. Keskityn vain ja ainoastaan musiikkiin ja treeniin. Jonkinlaista meditaatiota kai tuokin... Vaikka tiedän tulevani treenaamisesta kipeämmäksi, tuo kivuton hetki saa minut salille uudelleen. Sama vaikutus on tappelutreeneillä, hieman eri tavalla mutta silti.
Ajatusten kääntäminen johonkin mielekkääseen tekemiseen saa ihmeitä aikaan. Jos olisin tuudittautunut kipuihini ja kykenemättömyyteeni olisin ehkä ollut jo monesti hakemassa apua pään sisälle tulleiden ongelmien takia.

Asenne elämään taitaakin olla se paras lääke. Olen yrittänyt pitää itseni mahdollisimman aktiivisena, olen kiinnostunut kuntoni kehittämisestä ja kokeilen jatkuvasti vanhoja juttuja jotka eivät aikasemmin toimineet sekä yritän ottaa selvää jatkuvasti uusista asioista, joita voisin kokeilla päästäkseni parempaan kuntoon.
Ihmiskehossa on paljon luita ja lihaksia. Minulla meni palasiksi vain muutama luu ja muutaman lihaksen toiminta häiriintyi. Onko tuossa tarpeeksi syitä lopettaa koko kropan kehittäminen?

Kipu kuuluu elämääni, siihen ajatukseen olen jo tottunut. Jos teen jotain, kivut lisääntyvät. Jos jään kotiin makaamaan, kivut lisääntyvät. Parasta on siis keikkua tekemisen ja tekemättömyyden rajamailla sopivasti keikkuen kummankin pahan puolessa välissä.
Joillekin tämä ajattelutapa ei ole vaihtoehto. Ennemmin maataan kotona ja syödään lääkkeitä, koska lääkkeillä kivut saadaan pois ja näin eläminen helpottuu.
Näitä kivulle allergisia ja lannistuneita ihmisiä näin paljon käynneilläni sairaaloissa. Valitellaan kun paino on noussut lääkkeiden takia, eikä pystytä kotona muuhun kuin sängyllä makaamiseen, kanavasurffailuun ja jääkaapin ovella roikkumiseen. Toki joillakin tilanne on huomattavasti pahempi kuin minulla, mutta kun monesti kuulosti siltä että taisin olla sairaalan vastaanoton tervein potilas. Vai olenko vain tottunut jo kipuihini niin hyvin, että en jaksa enää valittaa kuin vasta silloin kun oikeasti on mistä valittaa? Voi olla! Mutta vähemmällä valittamisella olisi kiva pärjätä, vaikka huono tapahan tuo vain on. Asenteella vain valittamisenkin kimppuun!

Ja treeni uusiksi

Elämä jatkui punttitreeneillä, tappelutreeneillä, kävelyillä ja fillaroidessa. Ja kunto tuntui kohenevan. Aika vain ei tuntunut oikein kuluvan... Johtuikohan tuo vain siitä, että lisääntynyt liikunta nosti kropan energialevelit sen verran ylös, että muutaman tunnin joutenolo kotona alkoi tuntumaan tuskalta. Alkoikin tuntumaan siltä, että netti on surffattu läpikotaisin ja television tarjonta tylsää. Keskittyminen johonkin semi-kiinnostavaan tv-ohjelmaan tuntui mahdottomalta tehtävältä.

Vuodenvaihteessa ajatus välähti pääkopassa. Lisätään treenikertoja! Olipahan vuosisadan ajatus!
Aikaisemmin siis salikäyntejä oli 3 viikossa... Nyt pilkoin nuo kolme salitreeniä palasiksi kuuteen osaan ja ohjelmaa miettiessäni tulin tulokseen, että homma olisi suoritettava niin ettei edellisen päivän treeni haittaisi liikaa seuraavan päivän treeniä. Kehittelin seuraavanlaisen ohjelman, jota olen muutaman kuukauden ajan tehnyt. Treenikertoja salin osalta tulee nykyisin 5-7 viikkoon.

1. Jalat
2. Hartiat
3. Selkä
4. Rinta
5. Hauis
6. Ojentaja

Vatsalihasten tekemisestä en ole muistanut mainita mitään... Vatsoja jumppaan lähes jokaisella treenikerralla, yleensä lopuksi. Vatsalaitteet ovat olleet hyviä, myös ihan vaan lattialla kiemurrellessa saa ihan hyvät poltot aikaiseksi. Perinteinen sit-up ei vain tuon jäykistetyn selän kanssa ole oikein sujunut... Vai onko se vaan huonoa kuntoa?

Alkuun tuo ohjelma tuntui hieman tyhmältä... Tuntui niinkuin treeni loppui ennen aikojaan, kun riitti että käy vain yhden osa-alueen kropasta läpi. Mutta, mutta... Mitäs alkoikaan tapahtumaan...
Nyt pelkkään jalkatreeniin menee melkein yhtä kauan aikaa kuin ennen meni jalka/hartia-päivänä.
Ja hyvää ohjelmassa on myös se, että väliin mahtuu tavallaan kevyempiä päiviä, jolloin etenkin helposti rasittuvat selkä ja jalat saivat olla aika rauhassa.

Jalkapäivästä on alkanut tulla mielenkiintoisempi kun olen alkanut paremmin eristämään liikkeitä etu- ja takareisien mukaan. Eli liikkeitä on tullut mukaan hieman lisää. Kyykyn tekeminen ei oikein onnistu edelleenkään selän kipeytymisen takia, mutta nyt on ollut kokeilussa etukyykky. On tuntunut hyvältä. Tekniikan kun saisi vielä kunnolla hiottua kohdalleen tangon sijoittelun ja käsien osalta.

Hartiat saavat kyytiä samanlaisella tavalla kuin ennenkin. Pystypunnerrusta smithissä istuen, käsipainoilla vipunostoja edestä yhdistettynä pystypunnerrukseen ja vipunostot sivuilta, olan kohautukset... Siinäpä se. Voin sanoo, että olkapäät saa osumaa kun nuo setit tekee kunnolla läpi.

Selkätreenissä olen myös lisännyt hieman liikeitä. Selkälaitteita kun on salin laitteista prosentuaalisesti paljon, niin olen koittanut vaihdella yhtä-kahta liikettä jokaiselle treenille. Perusliikkeinä, joita olen pitänyt mukana joka treenissä ovat kulmasoutu, ylä- ja alatalja. Ja taljoissa vaihdellut tankoa. Mielessä on käynyt maastanoston kokeilu... Mutta jos ensin kokeilisi vaikka vain polviltanostoa ja katsotaan miltä se tuntuu.

Rintaa revitään penkissä, penkin jälkeen olen tehnyt dippiä ja loppuun rintalaitteessa jossa työnnetään istuen painot rinnalta yläviistoon. Eli olisikohan tuo nyt sitten vinopenkkilaite tai joku... Pitäisi välillä kokeilla tehdä käsipainoilla penkkiä/vinopenkkiä. Vaihtelu kun virkistäisi.

Hauista ja ojentajia tulee rääkättyä milloin mitenkin. Vaihtoehtoja on valtavasti erilaisista laitteista taljojen kautta vapaisiin painoihin. 3-4 liikettä/treeni.

Ja nyt alkoi löytymään tekemistä! Ja kun aamupäivisin käyn salilla, illan tappelutreenit toimii hienosti "loppuverryttelynä" kahdesti viikossa. Edelleen iltojen ajankulu on välillä vähän tuskaista, jos mitään ihmeellistä kevereitten kanssa tule keksittyä. Mutta siihen auttaa aina hyvä kävelylenkki tai fillarointi.

Ohjelman suorittaminen sujuu hienosti, mutta jos jotain muuta fyysistä tähän pakettiin lisään (remppailuja, rassailuja ym.) niin tuloksena on runsaasti kipuja. En tiedä kuinka omalla "äärirajalla" tässä menen, mutta hyvältä on tuntunut. Lepoa saan näköjään riittävästi ja paukut ovat riittäneet kaikkeen tähän tekemiseen.

Ja jos jossain vaiheessa alkaa tuntumaan että vähempi olisi parempi, vähennän treeniä (pitkin hampain). Hyvä puolihan tässä on, että en ole kenellekkään tulosvastuussa näissä asioissa!
Teen kaiken tämän vain itselleni ja pyrin pitämään itseni tyytyväisenä!

Uudenlaista liikuntaa

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt ja tutkinut erilaisia vaihtoehtoja toisenlaiselle liikuntaharrastukselle. Tuo pelkkä punttiksella käyminen, kävely ja pyöräily eivät tuntuneet oikein riittävältä. Mieleni teki päästä harrastamaan ohjatusti ja monipuolisemmin.
Vuosikausia kun itsekseen treenailee/kuntoilee niin jokin jää touhuista puuttumaan. Ehkä se on lievää samaan tuttuun kaavaan jämähtämistä, vaikka mitään tylsistymistä ei koskaan ole ilmassa ollut.
Ja kun sitä vapaa-aikaa tuntui riittävästi olevan muutenkin.
Vai kertooko vapaa-ajan määrästä se, että kävin kaupassa ostoksilla lähes päivittäin ostamassa tavaraa kaappiin vain yhdeksi päiväksi kerrallaan. Näin "piti" lähteä päivittäin kaupoille aikaa kuluttamaan. Kotona kun ei aika oikein kulunut. Siellä kun tuli maattua ihan tarpeeksi telkkarin ja tietokoneen edessä.


Kamppailu-urheilu oli kiinnostanut jo kauan. Olisin jo aiemmin aloittanut jonkin lajin harrastamisen, mutta silloinen työni oli niin epäsäännöllistä ja aikaa vievää pitkine työpäivineen ja reissuluonteisen työnkuvansa takia. Mutta nyt sitä aikaa olisi. Lajejahan on olemassa vaikka kuinka ja paljon, mutta lajivalinta kävi omalta osaltani helposti. Serkkupoika oli jo kauemmin harrastellut nujuamista ja hän mainosti, että lähiseudulle olisi aukeamassa uusi treenisali, jossa alkaisi peruskurssit muutamaan lajiin.
Kaikki lajit, joissa tekniikat vaatisivat nostelua, vääntämistä ja kääntämistä koko kropalla ei minulle kävisi... Eli painimiset ym. systeemit jäisivät pois laskuista minun osaltani.


Yksi laji sieltä löytyi mikä kiinnosti. Kombatan. Kävin netistä vähän googlettelemassa ja lajikuvauksessa mainittu lause: "Kombatan harjoittelu ei edellytä akrobaattisia ominaisuuksia tai vaativien tekniikoiden opettelua, sillä luonnollisuus, yksinkertaisuus ja tehokkuus ovat harjoittelun ydinasioita" kuulosti sen verran hyvältä, että päätin lähteä katsomaan lajinäytökseen miltä touhu näyttää. No, lajinätyös oli aika lyhyt eikä mitenkään syväluotaava, mutta täytin samantien peruskurssin osallistumislomakkeen ja seuraavana päivänä oli ensimmäiset treenit.
Tästä on aikaa noin puolitoista vuotta.


Vaikka treenaamaan lähtemisellä tuntui olevan välillä huomattavasti korkeampi kynnys kuin salitreenillä, johtuen kiputilanteista ja muuten vaan uuden aloittamisen "jännittämisestä", kävin sitkeästi kaksi kertaa viikossa 1½ tunnin treenit hoitamassa parhaalla mahdollisella tavallani läpi. Nyt kun katsoo taaksepäin tuonne puolentoista vuoden päähän, voin kertoa olevani erittäin tyytyväinen uuteen harrastukseeni. Olen kehittynyt henkisesti ja fyysisesti paljon. 
Henkistä pääomaa on kertynyt, kun olen päässyt uuteen ympäristöön, uusia ystäviä, oppinut paljon uutta, huomannut kehittyväni ja huomannut olevani kehityskelpoinen yksilö. HAH! :)
Fyysinen kehitys on ollut myös huimaa. Kestävyyttä on tullut paljon lisää ja kropan liikkuvuus on lisääntynyt etenkin selän ja lantion seudun osalta paljon. Lantio kun tuntuu jämähtävän paikoilleen kun tarpeeksi kauan varoo helposti kipeytyvää selkää. 
Toki paikat kipeytyvät näissäkin treeneissä, mutta näillä kokemuspisteillä voin sanoa, että se mikä ei tunnu missään ei myöskään ilahduta mieltä. 


Tappelutouhu on hyvää vastapainoa salitreenille. Aivan erilaista ja toimii myös hyvänä palauttavana treeninä! Lajien kirjohan on suuri ja vastaavanlaisia fyysisesti "kevyempiä" (en sano että treenit ovat kevyitä... Joka kerta on saanut paita märkänä lähteä kotiin) lajeja varmasti löytyy varmasti. 


Eli viikon treeniohjelmaan kuului kolmisen salitreeniä ja kaksi tappelutreeniä. Nyt oli ohjelmaa viidelle päivälle viikkoon. Välipäiville kävelylenkkejä tai pyöräilyä. Aika tuntui kuluvan jotenkin mukavammin kun kalenterissa oli enemmän merkintöjä...  

Työhön paluu??

Noin vuosi oli kulunut tapaturmasta kun postilaatikkoon tipahti kirje Vakuutuskuntoutus VKK ry:ltä jossa kerrottiin, että he alkaisivat vakuutusyhtiön pyynnöstä selvittämään ammatillisen kuntoutuksen tarvetta ja kuntoutusmahdollisuuksia.
Noniin! Nytkö päästäisiin asian ytimeen, eli kunnolla miettimään mihin tässä oikein päästään.
Ensin solmittiin työkokeilusopimus n. kolmen kuukauden ajaksi vanhaan työpaikkaani, johon lähdin työskentelemään kevennetyllä työnkuvalla. Eli vähemmän fyysistä rasitusta, enemmän toimistossa ja pajalla näpräämistä. Kelpasi minulle. Pääsinpähän pois kotoa ja tekemään jotain millä on merkitystä. Ja mikä tärkeintä, näkemään kavereita!
Mutta eihän se mennyt niinkuin olin toivonut. Paikat ei yksinkertaisesti kestäneet edes parin-kolmen tunnin päivittäistä toimistossa istuskelua/kevyttä siistiä sisätyötä.
Aamulla töihin pariksi tunniksi, kotiin syömään kipulääkkeitä/lepäämään loppupäiväksi ja kipujen takia nukkuminen oli mhdotonta. Tuo kuvio ei oikein toiminut.
Kävin työkokeilun ajan kuitenkin 1-3 kertaa viikossa työpaikalla pyörähtämässä. Siinä ajassa ehti hyvin hoitaa firman juoksevia asioita: työkaluja huoltoon, tilailla hyllyyn tavaraa ym...

Työkokeilun aikana aloin käymään kuntoutus-, tutkimus- ja konsultointipalveluja tarjoavassa Verve-nimisessä puljussa. Siellä juttelin sosiaalityöntekijän kanssa kaikista mahdollisista työhönpaluuseen liittyyvistä asioista. Keskustelutuokioita oli useampia joista osa oli tuon samaan aikaan pyörivän työkokeilun aikana. Näin viralliset tahot pysyivät ajan tasalla siitä, kuinka työkokeilu sujui. Hyvä näin.
Työkokeilun aikana kunto meni niin huonoksi välillä, että sain mennä melkein itkun kanssa selvittämään että miten on työhommissa mennyt. Olin erittäin pettynyt, en itseeni vaan siihen, ettei kroppani pystynyt siihen mitä mieleni olisi halunnut sen pystyvän...
Koska työkokeilu ei mennyt aivan nappiin, aloimme keskustelemaan uudelleenkouluttautumisesta. Hyvin mielenkiintoista! Nyt sai alkaa kaivelemaan mielestä kaikki ne alavaihtoehdot joilla työskenteleminen on kiinnostanut. Kaikista vaihtoehdoista keskusteltiin ja mietittiin mitkä voisivat olla realististisia vaihtoehtoja niin opiskelun kuin työllistymisen kannalta. Kaikki fyysisemmät alat tietysti oli pois laskuista.


Koska kaikki "oikea tekeminen" kiinnosti, minulle valittiin hienomekaanikon koulutuskokeilupaikka Järvenpään Invalidiliiton koulutuskeskukseen. Olin innoissani!
Viikko koulussa meni tehden erilaisia pikku kokeita ja testejä. Olipahan hienoa päästä taas käyttämään aivoja oikein kunnolla! Pohtimaan ja ratkaisemaan pikku ongelmia. Kaikki meni hienosti. Testien ja kokeiden osalta. Paikat ei vain yksinkertaisesti kestäneet istuskelua. Koulupäivien pituus lyheni viikon edetessä ja illat meni taas kipulääkeitä syödessä ja aamuisin lähdettiin takaisin kouluun lääkepöhnäisenä silmäluomet puolitangossa.
Tahtoa olisi ollut opiskeluun, mutta kuntoutuspsykologin, opinto-ohjaajan ja hienomekaniikan kurssin ohjaajan kanssa koulutuskokeilun loppukeskustelussa tultiin siihen johtopäätökseen että opiskelemaan lähteminen ei ole kannattavaa vielä tässä vaiheessa. Iso pettymys!

Samoihin aikoihin olin kaikesta huolimatta tehnyt työsopimuksen vanhan työnantajani kanssa ja kävin parina päivänä viikossa tekemässä niitä samoja pikku askareita, joita olin työkokeilunkin aikana tehnyt. Tuon työsuhteen lopetin reilun kahden kuukauden jälkeen, koska en halunnut kiusata itseäni ja ajattelin että on reilumpaa firmallekin jäädä kokonaan pois rivistä, kuin käydä silloin tällöin pyörähtämässä työpaikalla.

Viimeisen Verve- käynnin jälkeen postiluukusta tipahti kirje kyseisestä firmasta. Kirjeessä ilmoitettiin: "ettei kuntoutuja ole ammatillisen kuntoutuksen keinoin autettavissa. Yhdessä Vakuutuskuntoutus VKK ry:n kanssa päädyttiinsiihen, että toimeksianto Vervessä päätetään".
Sama päätelmä tuli VKK:n osalta ja kuntoutusasian käsittely VKK:ssa päättyi.

Eli aivot takaisin ihmettely-asentoon ja jatkamaan omaehtoista kuntoutushoitoa. Eli päivät kuluivat vastaisuudessa taas entiseen tahtiin...