Vakuutusyhiöstä soitettiin tänään. Kysymys oli tästä työkyvyn arvioinnista sekä minun omasta arviostani mahdollisesta työhön palaamisesta/ opiskelusta. Lääkärin lausunnon mukaanhan minulla on työkykyä jäljellä. Olivat pitäneet palaveria tänään tapaukseni eteenpäin saamisesta ja kyselivät, että kiinnostaisiko minulla kouluttautua esimerkiksi liikunta-alalle. Esimerkiksi kuntosaliohjaajaksi tai jos jotain löytyisi harrastamani taistelulajin puolelta.
Olipa vakuutusheppu niinkin luovalla tuulella, että kyseli jos vaikka kokkaushommat kiinnostaisivat... TV-kokiksi niin ei olisi niin pitkiä työrupeamia. HAH! :) Sanoin, että nyt on niin paljon kokkausohjelmia että suositun formaatin kehittäminen vaatisi jo aika omaperäistä ajatusta. Oikeasti alaston kokki-ohjelma voisi ehkä saavuttaa suosiota alkuyön ohjelmistossa!
Ja tulihan se puhelinmyyjä-kysymyskin sieltä... Jos niitä hommia kiinnostaisi alkaa tekemään. Vastasin, että saan allergiakohtauksen jo ajatellessani asiaa.
Aikaisemmin sain kyselyn jossa käskettiin mainitsemaan työ jota pystyisin tekemään. Eipä käynyt mielessä, että vakuutusyhtiö olisi jälleen halukas kustantamaan minun opiskelujani. Menihän se 2010 vuonna tehty koulutuskokeilu täysin mönkään...
Ajatus esimerkiksi kuntosaliohjaajan työstähän ei kuulosta ollenkaan pahalta. Olenhan kerran käynyt pääsykokeissa liikunnanohjaajan koulutukseenkin. Ja kuntosali onkin ollut lähes ainoa paikka sairaslomien/eläkkeelläolon aikana, jossa olen tuntenut oloni hyväksi. Siellä olen saanut ajatukseni muualle ja välillä jopa unohtanut olevani krooninen kipupotilas. Ja salilla on lähes poikkeuksetta ollut aina mukavaa.
Täytyy tutkiskella jälleen kerran nettiä ja katsoa minkälaisia mahdollisuuksia minulla olisi lähteä opiskelemaan. Kurssimuotoinen opiskeluhan onnistuisi... toivottavasti. Kolme iltaa putkeen kestäneen metsästäjänkurssin pystyin tuskalla istumaan läpi, eli enköhän pystyisi samantyyppisiä rykäisyjä hoitamaan nytkin. Vaikka parin drinkin voimalla, jos ei muuten! :)
Tammikuussa kuulemma palaavat asian ääreen... Ja siihen mennessä pitäisi minullakin tehdä asian eteen mietintöjä. Ja näitä asioita ei tarvitse hirveästi enää miettiä. Voin vaatimattomasti sanoa, että kaikki vaihtoehdot on käyty mielessä läpi moneen kertaan!
En ole viettänyt 4,5 vuotta haavi auki kotona odotellen, että joku kolkuttaa oveen, ottaa kädestä kiinni ja ilmoittaa mihin suuntaan minä nyt lähden jatkamaan elämääni. Tulevan suunnitteleminen kuuluu tietääkseni lähes jokaisen ihmisen ominaisuuksiin. Pysähtymällä täysin paikoilleen saa aikaiseksi vain ongelmia.
Jos tästä vielä hyvää seuraisi... Jos tulevana vuonna tapahtuisi jotain. Sellaista jolla olisi vaikutusta pidemmälle kuin siihen seuraavaan vakuutusyhtiöstä tulevaan kirjeeseen tai puheluun asti. Ja mielellään tuo tapahtuma voisi olla pitkästä aikaa jotain positiivista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti