Noniin! Eilen puhelin pirahti ja soittaja oli vakuutusyhtiön edustaja. Maksusitoumus oli lähetetty lääkäriasemalle ja pääsin työkyvyn arviointiin!
Tänään menin siis käymään Helsingissä juttelemassa lääkärin kanssa, joka oli asiastani kokonaan tietämätön... Enkä tietystikään muistanut ottaa minkäänlaisia dokumentteja tai lääkärinlausuntoja mukaani. Onneksi olin kyseisellä lääkäriasemalla käynyt aikaisemmin, joten perustiedot koneelta löytyi. Harvinaiseksi tämän käynnin teki se, että tämä lääkäri jopa käski ottaa paidat pois päältä ja hän oikesti tutki selkääni ja jalkojani. Lisäksi otettiin röntgen kuvat edestä, sivulta sekä sivulta taivutuskuvat. Käynti kesti noin tunnin mikä on tähänastisista lääkärikäynneistäni todennäköisesti pisin.
Lausunnon loppukaneetti on: "Periaatteessa työkykyä on jäljellä, jos olisi löydettävissä sellainen työ, jota voi tehdä omaan tahtiin ilman staattista kuormitusta. Kelloon sidottuun istumatyöhön tai liikkuvaan työhön ei kykene."
Harvinaisen hyvin todettu. Mutta mitähän kyseinen duuni voisi olla? Työ jota voisin tehdä silloin kun kroppa sen sallii ja mielellään sellaista työtä jonka tekeminen ei vaadi pitkää palautumista takaisin työkuntoon. Ja työ joka ei haittaa muuta elämää. Tarkoitan, että jos teen päivällä muutaman tunnin työtä niin pystyn vielä illallakin tekemään muuta kuin makaamaan sängyssä ja popsimaan särkylääkkeitä. Elämässä kun saisi olla muutakin sisältöä kuin työ ja siitä palautuminen.
Näitä erilaisia vaihtoehtoja työlle ja opiskelulle pyöriteltiin aika paljon jo noin kolme vuotta sitten Vervessä sosiaalityöntekijän kanssa. Tilanne ei noista ajoista ole kiputilanteen suhteen muuttunut juurikaan, eli tilanne tuntuu edelleen mielestäni aika hankalalta. Mutta oli hieno pelailla ajatuksilla työhönpalaamisen ja opiskelun suhteen! Kaivella muistoista ajatuksia toiveammateista tai alasta jota kiinnostaisi opiskella. Motivaatio opiskeluun oli suuri. Mahdollisuus siihen kun oli annettu näin "vanhemmalla iällä". Mutta kuten jo todettu. Ei onnistunut silloin opiskelu, eikä työskentely edes kevyellä työnkuvalla. Eikä tilanne ole kropan kipujen kohdalla muuttunut näiden parin-kolmen vuoden aikana...
Mutta mitähän seuraavaksi tapahtuu? Ja milloin?
Omasta mielestäni seuraava askel saattaisi olla jälleen tuo verven kaltainen systeemi, eli asiantuntevan henkilön kanssa suunnittelua ja mietiskelyä mahdollisista työvaihtoehdoista. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, saan olla aika pitkään "rauhassa" tämän asian tiimoilta. Kiirehän ei ole mihinkään. Ainakaan vakuutusyhtiöllä ei tunnu kiirettä olevan.
No jos ei mitään tapahdu tällä saralla niin ompahan aikaa paneutua uuden asunnon hommaamiseen ja pikku pintarempan tekemiseen. Parempi, että saan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti