Aamulla tapahtui jotain erikoista. Tuli sellainen olo, että on päästävä tekemään kropalla jotain. 15 minuuttia myöhemmin olin salilla. Paluuni oli henkisesti vahva, mutta fyysisesti heikko. :)
Miten voi 15 kilon kiekko painaa niin paljon! Treeni oli naurettavaa, mutta treeni tekee aina hyvää.
Painot piti pitää minimissä, tuntuma liikkeisiin oli surkea ja hapot löi päälle nopeasti. Tätä tämä touhu saa nyt olla jonkin aikaa.
Kuntopiiriä taas alkuun!
Aloitus penkkipunnerruksella. Muutama sarja kevyesti.
Ojentajat penkissä levytangolla, leveä myötäote. Muutama setti.
Selkää alataljassa yhdellä kädellä.
Hauista alataljassa suoralla tangolla seisten.
Ja samat lihakset eri liikkeillä vielä kerran läpi.
Rinta ristitaljassa, veto sivulta eteen alas.
Ojentajat ylätaljassa suoralla tangolla vastaotteella.
Selkää ylätaljassa.
Hauis istuen käsipainoilla.
Fiilis treenin jälkeen oli hyvä, mutta itse treeni oli huono. Mutta mitä voin odottaa näin pitkän tauon jälkeen. Huomenna lisää treeniä ja vuorossa jalat. Kevyesti.
Ja asunto-asiaa. Kämppä on myyty! Uuden metsästys on alkanut, mutta vielä ei ole natsannut. Aikaa uuden löytämiseen kuitenkin on tammikuun puoleenväliin asti, eli ihan riittävästi.
Vakuutus-hommista ei ole kuulunut mitään. Aika outoa, koska yleensä sieltä on ilmoitettu aika nopeasti valituksen seuraamuksista. Jos nyt sain aikaiseksi riittävän pätevän valituksen aikaiseksi ja yhtiöllä menee pidemmän aikaa sen käsittelemiseen. Kai siellä kysellään lakimiehiltä, että laitetaanko valitus eteenpäin käsittelyyn vai suostutaanko korvaamaan laissa määrätyt korvaukset.
Odotukset tuon asian suhteen eivät ole korkealla, mutta onneksi nyt on muutakin mietittävää. Uuden asunnon etsimisessä ja mahdollisessa remppailussa unohtuu helposti kinastelut vakuutusyhtiön kanssa. Nyt edessä on uuden alku, vaikka muu elämä junnaakin paikoillaan.
Niinkuin vakuutusvirkailija minulle sanoi jokunen viikko sitten puhelimessa :" Sä nyt vaan oot sellasessa väliinputoajan tilassa". Näinhän se on. Mä oon eläkeläinen kenellä ei ole eläkepäätöstä. Tämä ei helpota asioita. Esimerkiksi en meinannut saada rahoitusta uuden auton hankintaan, koska minulta puuttuu eläkepäätös jota en saa koska minua ei päästetä eläkkeelle nuoren ikäni takia.
Löysin netistä viimeisintä valitusta tehdessäni seuraavan kommentin:
"Työeläkelakien mukaan työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kahdella viidesosalla yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Työkyvyn arviointia sisältävä ratkaisu perustuu arvioon hakijan kokonaistilanteesta, tällöin arvioinnissa yhtenä tekijänä otetaan huomioon sairauteen, vikaan tai vammaan liittyvä kipu." (Helsingissä 22 päivänä heinäkuuta 2010, Peruspalveluministeri Paula Risikko)
Ilmeisesti oma kokonaistilanteeni on sellainen, että minua pidetään väliinputoajan asemassa niin kauan, että jotakin tapahtuu. Jotain, en tiedä mitä. Ja tietääkö vakuutusyhtiökään.
Mutta niin kauan kuin vakuutusyhtiö ei halua kuntoutumiseeni panostaa, tilanne ei tule muuttumaan.
Lääkäri Antti Heikkilä mainitsi kirjassaan, että selkäpotilaan on mahdotonta päästä eläkkeelle. Mutta kun selkäpotilas masentuu... Silloin eläkkeelle pääsee nopeasti.
Onko tämä ainoa mahdollisuuteni saada jonkinlainen piste tälle tilanteelle? En tiedä kuinka kaukana masennus on ollut, ei kai kovinkaan kaukana. Lääkekokeilujen aikaan elämä oli aika kauheaa. Mutta en pidä tuota masentumista vaihtoehtona. Mutta ei näitä asioita voi valita. Enkä ole itselleni tätä tilannetta valinnut/tehnyt. Mutta siitä saan kärsiä nii fyysisesti kuin henkisesti. Ja nyt tuo henkinen kärsimys on kasvamassa vitutuksesta suurempiin sfääreihin.
Jos nämä elämän muut osa-alueet saisivat mielen piristymään. Vaikka se välillä hankalalta tuntuukin myöntää, elämässä on paljon muutakin kuin kipu ja taistelu tuulimyllyjä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti