Lääkkeillä elämä helpommaksi?

Luonnon lääkkeitä löytyy jo puskista

Better life through chemistry - lääppää heitettiin kavereitten kans joskus kauan aikaa sitten aina kun joku veti lääkekuuria ja kärsi sivuoireista. Normi lääkkeitä raskaampaa tavaraa ei kukaan tuttuni onneksi koskaan ole tietääkseni käyttänyt. Itselläkään ei ollut tarvinut normaaleja buranaa ja antibiootteja vahvempia koskaan syödä. Ennen tätä rysäystä. Kerrotaanpa nyt lääkkeistä!

Vähän lääkkeitä syöneenä ei sairaalan hoitajien höpinät lääkeiden nimistä kertoneet minulle mitään. Popsin vain ne mitä hoitsut minulle pikku kupissa eteeni toivat. Kivut olivat kovat ja lääkkeet niiden mukaiset. Kolmesti päivässä tuli kuppi jossa oli kaksi panacodia ja kaksi 800mg buranaa. Pillerit naamaan ja unta palloon pari tuntia aina lääkkeiden oton jälkeen. Aika tiukka kuuri nyt kun asiaa ajattelee. Öisin herätessäni sain jotain muuta lääkettä kipuihin, eli kaikenkaikkiaan lääkkeitä söin neljästi päivässä!

Sama burana/panacod- cocktail jatkui pari-kolme viikkoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Kun kivut vähenivät, sain vähentää lääkkeiden syömistä ja suht nopeasti sain jättää lääkkeet kokonaan pois. Maksimissaan söin iltaisin panacodin jos kivut haittasivat nukkumista.

Sitten alkoivat ne hermokivut. Lääkäri määräsi lyricaa. Ja tätäkin lääkettä piti syödä säännöllisesti pidemmän aikaa ennen kuin lääkkeen "oikea vaikutus" selviäisi. Sivuoireita oli melkoisesti. Pää sekaisin, "ruumiista irtautumisia", oikean silmän näkökentän muutoksia... Ei mitään kokemisen arvoista. Viimeinen pisara oli kun kaveri soitti illalla ja kyseli jeesiä johonkin ongelmaan. Ajatus ei kulkenut eikä ratkaisua löytynyt kunnes seuraavana aamuna kun heräsin niin ratkaisu pälkähti päähäni. Puhelu kaverille ja ongelma oli hoidossa. Aamupalan yhteydessä otin aamulääkkeen ja siihen loppui taas ajatuksen kulku. Kun tajusin mitä tuo lääke minulle ja ajatuksilleni teki, lopetin lääkkeen ottamisen.


Kun lyrica ei toiminut, seuraavaksi lääkäri halusi minun kokeilevan cymbaltaa. Taas mentiin haavi auki jokunen viikko ilman mitään merkittävää parannusta kiputilanteeseen. Sitten kokeiltiin neurontinia. Tästä lääkkeestä en alkuun huomannut mitään muuta vaikutusta kuin lievän päänsäryn aina lääkkeenoton jälkeen. Kun selkeitä vaikutuksia ei ollut, lääkäri tuplasi annostuksen. No sitten alkoi vaikutuksia tulla, välittömästi ensimmäisen tupla-annoksen jälkeen. Elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen migreenikohtaus joka kesti vuorokauden. Siihen loppui neurontinin kokeilu.


Seuraavaksi lääkäri kirjoitti vain lisää panacodia jota popsin vain tarpeen tullen, eli mahdollisimman vähän. Siitäkin kun tuli aikamoinen olo. Sain kyllä nukuttua, mutta illalla otettu lääke vaikutti pitkälle seuraavaan päivään asti. Mm autolla ajelu ei tuntunut oikein terveelliseltä aamuisin.


Koska kiputilanne ei helpottanut, lääkäri kirjoitti seuraavalla seurantakäynnillä uuden reseptin. Norspan depotlaastareita. Niiden avulla on kuulemma kipupotilaat päässeet jopa takaisin työelämään. Ja homma kuulosti helpolta. Laastari ihoon ja yhdellä lastarilla pärjää viikon ajan.
No, ei muuta kuin kotiin, laastari olkapäähän ja ihmettelemään. Parin tunnin päästä alkoi vaikutus tuntumaan... Huimausta ja yrjö lensi. Mutta tätäkin sontaa piti kokeilla pidemmän aikaa että sivuoireet "tasoittuisivat". No yrjöilyä ei kestänyt pitkään, mutta kolmeen päivään en päässyt kotoa pois kun jalat eivät meinanneet kantaa vessaa ja keittiötä pidemmälle. Olisinkohan käyttänyt näitä laastareita ehkä noin kuukauden-pari... ei ole ihan tarkkaa muistikuvaa. Olin aivan pihalla. Aina kun pistin uuden laastarin nahkaan niin kolme päivää meni kotona maatessa ja kauppareissuilla horjuessa. Eräs ilta mitta tuli täyteen. Laastari pois ja menin nukkumaan pahaa oloa pois. Seuraava aamu on yksi elämäni parhaista. Pää oli selvä ja ajatus kirkas.
Niin ja se lääkkeen vaikutus! Selkä ei ollut kipeä, mutta hermokivut olivat ennallaan.
Ja lääkkeen lopettamisesta tuli jälkioireena mm. levottomat jalat, joka vaivasi muutamien viikkojen ajan...

Eli pettymys tämäkin lääkekokeilu. Sitten lääkäri vielä kirjoitti noritren- kuurin kokeiluun. Tästä lääkkeestä ei muistikuvia... Tämä jo varmaankin kertoo jo ettei siitäkään ole paljoa kerrottavaa.
Pää sekaisin ja ei hyötyjä.

Siihen loppui näiden myös masennuslääkkeinä tunnettujen lääkkeiden syöminen mikä oli aikamoinen helpotus. Seuraavaksi tämä Töölön sairaalan kivunhoitoon erikoistunut lääkäri ehdotti siirtymistä Ortonin kipupoilille hoitoon, jos heillä olisi jotain tehtävissä.
Ortonissa kokeiltiin hermojuuripuudutusta, josta jo aikaisemmin kirjoittelin. Lääkinnällistä hoitoa ei muuten ole tehty aikoihin. Ainoa muutos on ollut panacodin vaihtaminen tramadoliin, koska panacod alkoi aiheuttaa hengityslamaa. Tramadol-paketit ovat saaneet olla aika rauhassa, koska olen löysin kivunhoitoon avun ruokavaliosta. Lääkkeeseen on tarvinut ruveta vain ääritapauksissa, eli tilanteissa kun kivut haittaavat nukkumista.

Kivunhoidossa on auttanut fysikaalinen (jota vakuutusyhtiö ei suostu enää korvaamaan, valitusrumba käynnissä), kalevalainen jäsenkorjaus tarkemmin sanottuna. Apu on ollut huikea! Suosittelen kaikille! Normi hieronta auttaa myös, mutta jäsenkorjauksen vaikutukset menevät syvemmälle rentouttaen koko kropan ja auttaen virheasentoihin.

Nyt olo on parempi, koska en syö paljoa lääkkeitä. Kipuja on, mutta niiden kanssa pärjään paremmin nyt kun pää ei ole lääkkeiden vaikutuksesta sekaisin. Pahin tilanne oli kun kipuja oli ja ajatukset sumentuivat lääkkeistä. Ei ihme, että kipupotilailla on myös taipumusta masentua!

Vaihtoehtoisia kivunhoitomenetelmiä on olemassa, mutta niitä ei nykylääketiede tunnusta. Pilleri on tie onneen, ainakin se auttaa lääkefirmojen osakkaita saamaan paremman elämän... Ja auttahan se niitä jotka nauttivat sekaisin olemisesta...