Olin jo pidemmän aikaa miettinyt ja tutkinut erilaisia vaihtoehtoja toisenlaiselle liikuntaharrastukselle. Tuo pelkkä punttiksella käyminen, kävely ja pyöräily eivät tuntuneet oikein riittävältä. Mieleni teki päästä harrastamaan ohjatusti ja monipuolisemmin.
Vuosikausia kun itsekseen treenailee/kuntoilee niin jokin jää touhuista puuttumaan. Ehkä se on lievää samaan tuttuun kaavaan jämähtämistä, vaikka mitään tylsistymistä ei koskaan ole ilmassa ollut.
Ja kun sitä vapaa-aikaa tuntui riittävästi olevan muutenkin.
Vai kertooko vapaa-ajan määrästä se, että kävin kaupassa ostoksilla lähes päivittäin ostamassa tavaraa kaappiin vain yhdeksi päiväksi kerrallaan. Näin "piti" lähteä päivittäin kaupoille aikaa kuluttamaan. Kotona kun ei aika oikein kulunut. Siellä kun tuli maattua ihan tarpeeksi telkkarin ja tietokoneen edessä.
Kamppailu-urheilu oli kiinnostanut jo kauan. Olisin jo aiemmin aloittanut jonkin lajin harrastamisen, mutta silloinen työni oli niin epäsäännöllistä ja aikaa vievää pitkine työpäivineen ja reissuluonteisen työnkuvansa takia. Mutta nyt sitä aikaa olisi. Lajejahan on olemassa vaikka kuinka ja paljon, mutta lajivalinta kävi omalta osaltani helposti. Serkkupoika oli jo kauemmin harrastellut nujuamista ja hän mainosti, että lähiseudulle olisi aukeamassa uusi treenisali, jossa alkaisi peruskurssit muutamaan lajiin.
Kaikki lajit, joissa tekniikat vaatisivat nostelua, vääntämistä ja kääntämistä koko kropalla ei minulle kävisi... Eli painimiset ym. systeemit jäisivät pois laskuista minun osaltani.
Yksi laji sieltä löytyi mikä kiinnosti. Kombatan. Kävin netistä vähän googlettelemassa ja lajikuvauksessa mainittu lause: "Kombatan harjoittelu ei edellytä akrobaattisia ominaisuuksia tai vaativien tekniikoiden opettelua, sillä luonnollisuus, yksinkertaisuus ja tehokkuus ovat harjoittelun ydinasioita" kuulosti sen verran hyvältä, että päätin lähteä katsomaan lajinäytökseen miltä touhu näyttää. No, lajinätyös oli aika lyhyt eikä mitenkään syväluotaava, mutta täytin samantien peruskurssin osallistumislomakkeen ja seuraavana päivänä oli ensimmäiset treenit.
Tästä on aikaa noin puolitoista vuotta.
Vaikka treenaamaan lähtemisellä tuntui olevan välillä huomattavasti korkeampi kynnys kuin salitreenillä, johtuen kiputilanteista ja muuten vaan uuden aloittamisen "jännittämisestä", kävin sitkeästi kaksi kertaa viikossa 1½ tunnin treenit hoitamassa parhaalla mahdollisella tavallani läpi. Nyt kun katsoo taaksepäin tuonne puolentoista vuoden päähän, voin kertoa olevani erittäin tyytyväinen uuteen harrastukseeni. Olen kehittynyt henkisesti ja fyysisesti paljon.
Henkistä pääomaa on kertynyt, kun olen päässyt uuteen ympäristöön, uusia ystäviä, oppinut paljon uutta, huomannut kehittyväni ja huomannut olevani kehityskelpoinen yksilö. HAH! :)
Fyysinen kehitys on ollut myös huimaa. Kestävyyttä on tullut paljon lisää ja kropan liikkuvuus on lisääntynyt etenkin selän ja lantion seudun osalta paljon. Lantio kun tuntuu jämähtävän paikoilleen kun tarpeeksi kauan varoo helposti kipeytyvää selkää.
Toki paikat kipeytyvät näissäkin treeneissä, mutta näillä kokemuspisteillä voin sanoa, että se mikä ei tunnu missään ei myöskään ilahduta mieltä.
Tappelutouhu on hyvää vastapainoa salitreenille. Aivan erilaista ja toimii myös hyvänä palauttavana treeninä! Lajien kirjohan on suuri ja vastaavanlaisia fyysisesti "kevyempiä" (en sano että treenit ovat kevyitä... Joka kerta on saanut paita märkänä lähteä kotiin) lajeja varmasti löytyy varmasti.
Eli viikon treeniohjelmaan kuului kolmisen salitreeniä ja kaksi tappelutreeniä. Nyt oli ohjelmaa viidelle päivälle viikkoon. Välipäiville kävelylenkkejä tai pyöräilyä. Aika tuntui kuluvan jotenkin mukavammin kun kalenterissa oli enemmän merkintöjä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti