Lääkäri siis kirjoitteli E-lääkärinlausunnon työkyvynarvioinnista. "Periaatteessa työkykyä on jäljellä, jos olisi löydettävissä sellainen työ, jota voisi tehdä omaan tahtiin ilman staattista kuormitusta. Kelloon sidottuun istumatyöhön tai liikkuvaan työhön ei kykene."
Työkykyä on siis periaatteessa jäljellä. Nyt vakuutusyhtiö pyytää minulta kirjallista selvitystä, mikä voisi olla minun mielestäni sopiva työ tai ala missä pystyisin mahdollisesti tekemään työtä sattuneen tapaturman rajoitteiden takia.
Mielenkiintoinen kysymys. Aika monen alan työhön vaaditaan jonkinlainen koulutus. Ja kouluttautuminen vaatii istumista, mikä ei oikein onnistu. Jostain syystä mielessäni on kolkutellut pelko, että joudun tekemään/kokeilemaan jotain puhelinmyyjän työtä. Se on jo ajatuksenakin niin vastenmielinen ajatus... Muutenkaan myyntityötä tehneenä en voi sietää ajatusta että soittelen ihmisille ja yritän tyrkyttää heille jotain tuotetta. Ajatteleminenkin jo puistattaa!
Mutta ainoa vaihtoehto tuntuisi olevan kotona tehtävä työ, jota voin tehdä silloin kun kroppa sallii sen. Kun kiputilanne on paha, on keskittyminen huonoa. Lukeminen tuottaa vaikeuksia. Pienimuotoinen näpertely onnistuisi, jos tekeminen ei vaadi pöydän äärellä istumista. Tietokoneella tehtävä työ ei myöskään onnistu, jos istuma-asennon on oltava "normaalin ryhdikäs". Näitäkin tekstejä kirjoitellessani olen aikamoisessa röhnötys-asennossa sohvalla ja näppäilen langattomalla näppäimistöllä tekstiä television ruudulle. Ja itseasiassa selkääni alkaa särkemään tässäkin. Ja paikoillaan ei voi olla pitkiä aikoja.
Ja onko tämä mahdollisuus tyriä totaalisesti, jos kirjoittelen tähän asioista väärällä tavalla? Arki on hankalaa muutenkin fyysisesti ja henkisestikin. En haluaisi siitä yhtään sen vaikeampaa kuormittamalla kehoani enempää ja hankkimalla itselleni enempää henkistä painetta. Henkisen paineen määrästä vastaa vakuutusyhtiö teoillaan jo aivan riittävällä paineella.
Jotakin tuohon lappuun on kirjoitettava. Toki mieleni tekisi päästä tekemään työtä jolla on tarkoitus, mutta ajatus ja kehon kyvyt eivät tunnu osaavan hahmottaa yhteistä kohtauspistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti