Jonkin aikaa tuli rohjusteltua salilla aika köpöisissä tunnelmissa. Maan vetovoima oli kai vahvistunut kun ei painot meinannu oikein nousta. Nyt parin viikon aherruksen jälkeen on alkanut jo tuntumaan vähän edes siltä mitä treeni oli ennen sairasteluja. Happi kulkee paremmin eikä lihakset mene hapoille enää niin nopeasti. Selkä ja jalka vain tuntuu olevan taas enemmän kuin normaalisti jumissa.
Kuntopiiritouhua tein salilla vain hetken ja siirryin legendaariseen kolmijakoiseen treeniin.
Eli rinta-hauis, selkä-ojentaja ja jalat-hartiat. Siinä ohjelma millä mennään kroppa läpi kolmella treenillä. Ja tuolla kolmijakoisella ohjelmalla menen nyt jonkin aikaa kunhan kroppa tottuu kunnolla treenaamiseen. Tappelutreeneissä tahti on myös koventunut, eli taitaa olla ihan fiksua ottaa salin kanssa vähä rauhallisemmin, vielä.
Nyt kun salitouhut on taas lähtenyt käyntiin paremmin, huomasin kuinka paljon kroppa kaipasi salitreeniä! Uni on maistunut paremmin, ruokarytmit on taas entisellään ja olo on muutenkin paljon pirteämpi. Kun vaan tuo selkä taas tulisi parempaan kuntoon niin voisin jopa nautiskella olostani! :)
Vakuutusyhtiöstä ei ole kuulunut mitään. Ei edes siitä työpsykologin (vai-mikä-se-ny-olikaan) tapaamisesta ei ole kuulunut, vaikka siitähän piti kuulua jo syyskuussa. Voisi olla parempi etteivät lupailisi enää mitään. Ainakaan aikataulullisesti. Alan olemaan aika kypsä näihin katteettomiin lupailuihin. Mm olen odotellut mahdolliseen eläkepäätökseen liittyvää raporttia n. 1½ vuotta. Ja toissa kesän tienoilla mulle ilmoitettiin oikein päivämäärä, että milloin lautakunta alkaa käsittelemään tätä eläkepäätöstä. Parempi että pysyisivät vaan hiljaa ja avaisivat suutaan sitten kun on oikesti jotain kerrottavaa. Siis totuuspohjaista kerrottavaa.
Kämppähommat on edistyny pankkikierroksilla ja uusia asuntoehdokkaita on käyty katselemassa. Saa nähdä mitä tässä oikein tulee tapahtumaan ja mihin päin alan kamoja siirtämään.
Time will show!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti