Viime viikko meni tiukasti treenin kanssa. Näiden pitempien sarjojen tekeminen muuttaa treenin aivan toisenlaiseksi. Palautuminen treeneistä tuntuu kestävän pitempään mitä ajattelin! Onko syynä tähän tuo muutaman viikon mittainen tauko, liian rankka aloitus, liikaa muutakin tekemistä, kroppa vai kaikkien näiden yhdistelmä?
Kävin edellisen kirjoitteluni jälkeen treenaamassa jalkoja, hartioita ja tänään kävin selkätreenin tekemässä. Kun lähdin kävelemään salille jalat tuntuivat ihmeen väsyneiltä, hartiat jumittivat treenin aikana ja kulmasoutuja tehdessäni käsivarret alkoivat ilmoittelemaan väsymisestä.
En nyt vielä ala tekemään muutoksia ohjelmaan vaan mennään vielä tällä pari viikkoa ja katsotaan sitten oikeasti miltä tuntuu. Toivon, että tämä väsymys alkaa menemään ohi ja paikat alkavat tottumaan tähän lähen päivittäin tapahtuvaan noin tunnin mittaiseen treenituokioon. Tunti päivässä ei tunnu paljolta... Omasta mielestäni saan kuitenkin riittävästi lepoa ja unikin on maistunut viime viikkona ihan hyvin. Toki tappelutreenit tulee vielä rasittamaan lisää, mutta eri tavalla.
Pari- kolme viikkoa sitten tuli kropalla mitta täyteen. En tehnyt mitään ihmeellistä, mutta kaikenlaista normaalia toimintaa tuli kalenteriin lähes joka päivälle. Kavereiden luona vierailua, rumpujen soittelua ym... Tuli oltua paljon liikkeellä ja sitten eräänä iltana ei uni tullutkaan silmään. Suoranaisia kipuja ei ollut, mutta outo "värinä" selässä ja jaloissa. Kroppa tuntui levottomalta vaikka mieli oli tyyni. Kolme yötä meni valvoessa ja mielen tyyneys oli tiessään. Viikonloppuna oli reissu kaverin mökille ja alkoholin voimalla tuli jopa nukuttua. Tuon reissun jälkeen olen saaanut jotenkin nukuttua, mutta väsynyt olo on jäänyt päälle.
Nyt täytyy opetella sanomaan ei muulle tekemiselle ja keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin. Niin vaikeaa kuin se onkin. Ja kun tuntuu, että pelkkä vierailulla käynti, kahvipöydässä istuminen tai ulkona grillin äärellä seiskoskelu riittää aiheuttamaan kipua, unettomia öitä ja sitten koko paketti onkin levällään ja takaisin iloisuuteen pohjautuvaan treenaamiseen/olemiseen pääseminen on taas vaikeaa... Kuten aikaisemmin mainitsin, että pelkkä kotiin lepäämään jääminen ei ole keino päästä kivuista eroon. Ennemmin pitäisi jatkaa samoja juttuja mitä aikaisemminkin, eli pitää päivärytmi käynnissä mutta vain kevyemmin.
Treeni jatkukoon, muut hommat rauhoitetaan ja viikonloppujen tissuttelut pois. Toivon, että näillä evästyksillä saan taas itseni takaisin pirteiden ihmisten joukkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti