Kuntoutusta ja kunnon huononemista

Eipä ole tullut tännekään tekstiä pahemmin. Ei ole oikein mikään huvittanut/kiinnostanut. Eikä jaksamistakaan ole riittänyt mihinkään mainittavaan...

Noh, tulihan käytyä toinen kuntoutusjakso Päiväkummun kylpylässä. Hartaasti olinkin tuota rupeamaa odottanut... Tulihan taas pitkästä aikaa jotakin mukavaa tekemistä.

Tällä kuntoutusjaksolla ei ollut niin paljoa henkilökohtaisia tapaamisia kuntoutusyksikön henkilökunan kanssa vaan nyt oli enemmän ryhmätunteja, eli paljon ryhmätunneilla istumista ja muutamia erilaisia jumppatuokioita. Ihmeteltiinkin kuntoutujien kesken, että mitä logiikkaa on istuttaa tuki- ja liikuntaelinsairaita henkilöitä tuntitolkulla luokkahuoneissa kuuntelemassa teoriatietoa kun lähestulkoon kaikilla kuulijoilla on selän kanssa ongelmia...

Oli ihan mukava reissu taas! Ja oli hauska tavata taas kivoja tyyppejä! Miinusta taas tietysti oli se että selkä oli köpösessä kunnossa ja kaikki aika mitä oppituntien, ruokailuiden ja muunkin ohjelman väliltä löysin, käytin lepäämiseen. Illat mukaan lukien. Muu kuntoutusporukka kävi iltaisin pällistelemässä Päiväkummun iltaohjelmaa johon kuului mm. tanssia, bingoa, karaokee, oli improvisaatio-teatteria ym... Meikäläinen popsi särkylääkkeitä, lepäsin huoneessani ja toivoin että saisin nukuttua edes hetken että seuraavana päivänä pystyisin olemaan edes jotenkin menossa mukana.

Huolen aiheitakin tuli reissulta mukaan. Fysioterapeutti oli huolissaan kunnostani, tai tarkemmin vasemman jalan kunnosta. Syyskuun jaksoon verrattuna vasemman jalan kunto oli heikentynyt selvästi. Ja olihan tuo jalka ollut tosi kipeä muutenkin, mutta nyt itsekin huolestuin kun kuulin että mitä on tapahtunut. Vasemman jalkaterän lihakset ovat heikentyneet ja jalkaterä on alkanut "leviämään" ja lonkan koukistaja on aika pitkälti pois pelistä...  

Meinasinkin varata lekurille ajan kunnalliseen, mutta kun joulukuun 1. päivänä varasin ajan omalääkärille niin sain ajan vasta tammikuun 7. päivälle, joten varasin kylmästi ajan Dextraan. Vakuutusyhtiö maksakoon jos jaksakoon... Ja sinne Dextraanhan sain ajan ortopedille heti seuraavalle päivälle! Ortopediltä sain lähetteen magneettikuvaukseen ja nyt kun vakuutusyhtiö suostuu sen kustantamaan niin kuvat otetaan reilun viikon päästä. Kohtalaisen nopeata toimintaa kunnalliseen sektoriin verrattuna!!

Ortopedin höpinät eivät olleet mitään kovin mairittelevia... Häikkää on kuulemma lannerangan 5. välin tienoilla... Ja tuo väli voitaisiin tietysti leikata, mutta kun oireita tulee myös 4. ja 6. - väleistä... ja kun lannerangan 1-3 nikamien väli on jo metallilla jäykistetty. Ja siihen lisätään 4-5 nikamien väli missä on ylimääräistä liikettä... Suomeksi sanottuna mun lanneranka on sysipaska.

Kamppailu-treenit ovat saaneet viime aikoina jäädä väliin (harmittaa) ja salille hain lyhyehkön tauon jälkeen kortin eilen. Salijumppa kulkee ihan mukavasti kun kaikki mahdollisesti selkää rasittavat liikkeet olen karsinut pois ohjelmistosta. Tai jos liikkeellä on mahdollista rasittaa selkää nii sitten käytän vain niin kevyitä painoja ettei selkä ota liikaa osumaa.

Soitin vakuutusyhtiöönkin tänään. Enää en saanut tyhjänpäiväisiä vastauksia sieltä vaan nyt henkilö kertoi että heillä ei ole asiassa paljoa seliteltävää vaan heillä on yksinkertaisesti venynyt päätöksen tekeminen. Hyvä kuulla... Se mitä puhelusta jäi mieleen oli se että tilanne etenisi kun mä kertoisin/näyttäisin että mitä duunia pystyisin tekemään... Ja että he tarjoaisivat mulle koulutusta mitä mä en pysty suorittamaan. Ja silti heidän mukaansa pystyisin 70-prosenttisesti tienaamaan ansiotuloni. Outo tilanne.

Outoutta ja väliinputoamista since 2008

Odottelua...

Odottelua, odottelua...

Reippaan viikon päästä pääsee taas Päiväkumpuun kuntoutukseen! Mukava päästä taas viideksi päiväksi vaihtamaan maisemaa. Mukavinta noissa viidessä päivässä on se, että kuntoutusjaksolla oleminen on armeijamaisen helppoa. :) Tarvitsee vain seurata lukujärjestystä ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja tietysti on kiva päästä taas Päiväkummun ruokapöytään! Nam!

Ekalla 5:n päivän setillä kiputilanne oli oikein hyvällä tolalle, eli pystyin olemaan hyvin menossa mukana, mutta nyt tilanne on toinen. Eli nyt ollaan palattu siihen "normaaliin", eli selkä on tosi kipeänä. Ja toisaalta hyvä niin, että näkevät myös tämän puolen kunnostani.

Toinen odottelun aihe on edelleen vakuutusyhtiön päätös. Lain mukaanhan vakuutusyhtiöllä on 3kk aikaa tehdä päätös siitä hetkestä alkaen kun he ovat saaneet tarvittavat tiedot. Tasan kolme kuukautta kun oli kulunut lääkärintodistuksen postiluukkuun kolahtamisesta, sain sähköpostia vakuutusyhtiöstä. Nyt vakuutusyhtiö kuulemma odottaa työttömyyskassalta tietoja maksetuista päivärahoista... Joko tässä menee nyt taas se kolme kuukautta tai sitten he odottavat taas sitä sopivaa hetkeä jolloin päätös lähtee postiin. Eli juuri ennen joulun pyhiä. Siinä saa taas joulumielen sopivasti päälle.

Kolmas odottelun aihe on luonnollisesti joulu! Jos tänä vuonna saisin joululahjat hommattua ajoissa...

Neljäs odoteltava asia on veronpalautukset. Ne tarjoavat hieman pelivaraa elämiselle. Kaikki palautukset menee säästöön ja toden näköisesti niillä maksellaan ensi vuoden puolella laskuja ja ruokia.

Viides odoteltava juttu liittyy lääkärireissuihin. Soittelin jokin aika sitten Vakuutuskuntoutus ry:hyn ja kyselin kuntoutussuunnittelijalle ja kyselin että miten näitä asioitani saataisiin etenemään. Hän suositteli hakeutumista kuntoutustarveselvitykseen. Vastaavanlainen selvitys minulle tehtiin VKK:n kautta Verve:ssä muistaakseni vuonna 2009. Silloin päätettiin koulutuskokeilusta, joka meni pieleen kiputilanteen vuoksi ja loppukaneetti oli että: " ettei kuntoutuja ole ammatillisen kuntoutuksen keinoin autettavissa. Yhdessä Vakuutuskuntoutus VKK ry:n kanssa päädyttiin siihen, että toimeksianto Vervessä päätetään."
Nyt siis homma alotettaisiin alusta kunnallisen kautta. Täytyy kuulemma varata 1 - 1½ tunnin aika omalääkärille, että ehditään kunnolla käydä koko paska läpi...

Eli paljon on odotettavaa!

Selkä tosiaan on melkoisen huonossa kuosissa. Edellisessä kirjoituksessa olin maininnut että selkä ei ole kipeä aamuisin. No nyt se on muuttunut. Kipuja riittää aamusta.... aamuun. 24/7 siis. Nukkuminen on melkoisen levotonta.
Salijumpat on aika hanurista kun melkein kaikki tekeminen tuntuu selässä. Keskiviikon kamppailu-urheiluhetki muuttui pötköttelyksi ja muiden suorittaman treenin tarkkailuksi.
Mutta taas... Ennemmin kävin treeneissä pötköttelemässä kuin että olisin jäänyt kotiin makaamaan.

Treenin kestosta

Selkä on taas prakaillut urakalla. Aktiivista aikaa päivisin on ollut aika vähän. Tekemistä ei juurikaan ole ollut, eli kotona on tullut pääosin makoiltua ja särkylääkkeitä tullut popsittua. Pää on aika laho, eli tulee paljon unohdeltua pikku juttuja ja tämä hajamielisyys lisää vitutuksen määrää. Nukahtaminen on hankalaa, mutta kun unen päästä saan kiinni niin sitten se uni maistuu. 8-10 tuntia tulee vedeltyä hirsiä yössä. Olo ei vain päivisin ole lainkaan pirteä. Oleminen on sellaista usvaista haparointia.

Jotain positiivista sentään! Aamuisin selkä ei ole kovinkaan kipeä! Eli sängystä ylös könyäminen ei ole kirosanojen sävyttämää. Mutta sitten taas negatiivista on selän hämmästyttävän nopea kipeytyminen... Ja tähän liittyykin kirjoitelman otsikko.

Kokeilin hetken treenailla salilla hieman tiiviimmin, eli jaoin koko kropan treenit kolmeen osaan. Jalat+hartia, selkä+ojentaja ja rinta+hauis. Treeni siis kestää kerrallaan kauemmin, mutta taka-ajatuksena oli se, että lisäisin lepopäiviä viikolle.

No eipä tuosta ohjelmakyhäelmästä tullut oikeastaan mitään. Ensinnäkin nykyinen treenitapani on sen verran raskas, että paukut ovat aivan loppu jo ensimmäisen lihasryhmän treenin jälkeen ettei ainakaan minun paukut riittäneet kunnolla toisen lihasryhmän jumppaan. Ja toinen pointti on se, että treeni tuppaa venymään sen verran pitkäksi että selkä alkaa ilmoittelemaan hyvissä ajoin jo että jalkeilla oloa on ollut jo riittävästi yhdelle kertaa.

Eli nyt jumppaohjelma on taas pikku palasina ja treenin kesto taas lyhyempi. Ja totaali lepopäiviä pistetään viikolle lisää. Eihän sitä koko kroppaa ole pakko treenata läpi viikon aikana! Ei ehkä lihaskasvun kannalta optimaalista, mutta optimaalista kipujen kannalta!

Katselin viime viikolla kelloa hieman tarkemmin salilla käydessäni. Treeniin näyttää kuluvan aikaa noin 30-40min/treeni. Tuohon ei siis kuulu alkulämmittelyt ja mahdolliset loppuverryttelyt. Ja tuo aika kului salilla hiljaiseen aikaan, eli kun salilla ei ole juurikaan muita jumppailijoita. Eli aikaa ei kulu odotteluun eikä jutteluun. Tehokasta peliaikaa ja intensiivistä treeniä. Sillä saadaan tulosta aikaiseksi. 

Ei kehitystä voi salipuuhissa laskea kelloa tuijottamalla. Muistankin erään tapauksen kun joku nuori sälli oli ihmetellyt kun tulosta ei salilla meinaa tulla vaikka hän kävi salilla 5 kertaa viikossa ja aikaa salilla meni 2-3 tuntia per treeni. Ei se, että kuinka kauan olet salilla vaan se, mitä teet salilla. Salilla käyminen ja salilla treenaaminen ovat eri asioita, näköjään. 

Ja treeniä on myös hyvin erilaista. Kovaa treenaaminen ja oikeasti kovaa treenaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Moni kuvittelee treenaavansa kovaa, mutta todellisuus on monesti toinen. Ja monesti näkee nuoren salijantterin treenaavan tosi kovaa, mutta kokeneemman salitreenaajan silmä sanoo että "siinä treenataan niin päin persettä kuin ikinä voidaan". :) 

Eli se kovaa treenaaminen ei pakosti ole jatkuvasti suuria rautoja tangossa ja tunteja kerrallaan vietettyä aikaa salilla. 

Itse olen mielestäni löytänyt oikean tavan treenata tätä surkeaa kroppaani. Olen oppinut treenaamaan aika kovaa kropan rajoitteista huolimatta ja löytänyt tavan rasittaa kohdelihakset muusiksi käyttämällä huomattavasti pienempiä painoja. Eli kai tässä täytyy sanoa, että mun treenityyli on muuttunut hyvinki pitkälti body building- tyyliseksi!

Monesti olen päättänyt, että totaali lepopäiviä täytyy lisätä viikkoon, mutta se on tuntunut olevan se kaikkein vaikein osa treenejä. Kun tässä on tullut vuodesta 2008 toukokuusta maattua himassa melkoisia määriä kipujen takia niin se päivittäinen tunnin-parin kotoa poistuminen liikunnan pariin on SE päivän kohokohta mitä ei juuri mikään voita. 

Samaa logiikkaa käytin jo heti onnettomuuden jälkeen: kävin joka päivä lähikaupassa ostoksilla ostamassa vain vähän ruokaa kerrallaan. Näin sain joka päivälle sen pienen syyn lähteä kivuista huolimatta käymään ulkona. Sama on nyt treenien kanssa. Vaikka kivut on päällä ja pää sumeana, niin silti pyrin käymään jumppailemassa säännöllisesti. Se hetki kun kaikesta vastuksesta huolimatta revin itseni asunnon ulko-ovesta pihalle ja treenille pitää pääni kuosissa. 

Muutamia kertoja on kuitenkin tapahtunut niin että kotoa lähtiessä jo tietää, että kotoa poistuminen on suuri virhe eli kivut ovat vain liian kovat... Mutta vain se kotoa hetkeksi poistuminenkin tekee päälle hyvää.

Tänään ei tehdä muuta kuin viedään ansiopäivärahahakemus postiin, levätään, syödään ja illaksi menen treeneihin. Ihan helvetin tylsää, mutta kun tietää että illalla näkee kavereita niin jaksaa kärvistellä päivän!

   

Niin mikäs se edellisen kirjoitelman otsikko olikaan??

Eilen olin leirillä. Opeteltiin käyttämään paria erilaista teräasetta. Pari tuntia vierähti mukavasti kun tuli oltua jatkuvasti pienessä liikkeessä, mutta sen parin tunnin jälkeen kroppa alkoi laittamaan vastaan. Sinnittelin treenisession loppuun asti, kaiken kaikkiaan taukoineen hommaan meni aikaa n.5 tuntia. Selkä oli aivan loppu. Koko vasen puoli, alaselästä hieman lapojen alapuolelle aivan tulessa.

Kun hyppäsin kotipihassani autosta ylös pahimmat kivut alkoivat. Tuntui että en yksinkertaisesti jaksa pitää itseäni pystyasennossa ja vasemmalle puolelle selkään tuli oikein kunnon kramppi päälle.
Ruoan kokkailu ja syöminen järjetöntä tuskaa. Loppupäivä lattialla tennispallot selän alla hieroen, venyttäen ja lepuuttaen selkää. Piikkimattolla makoilua ja särkylääkkeitä popsien.

Yöllä heräsin klo 4 jumitukseen ja kramppailuun. Parin tunnin leffasessio ja samalla yritin hieroa kivikovia ja turvonneita selkälihoja hieman auki...

Aamulla tein kuntoutusjaksolta saamiani jumppaliikkeitä ja päätin aamupalan jälkeen lähteä salille putkirullailemaan ja jumppapallon kanssa pyörittelemään selkää auki. Nopea rintatreeni vielä siihen päälle. Selkä tuntuu nyt hieman paremmalta, mutta vieläkin hieman jumittaa.

Suurin pelko on, että kramppailu pahenee samanlaiseksi kuin niin monesti aikaisemmin. Pahimmillaan homma on alkanut juuri pienestä kramppailusta mutta äitynyt sellaiseksi etten ole sängystä päässyt juurikaan vessaa pitemmälle. Krampit ovat olleet niin pahoja että seisaallaan pysyminen on lähes mahdotonta kun koko keskivartalon lihakset vetävät jumiin vatsoja myöten. Järkyttävän kivuliasta!

Huomenna pitäisi lähteä aamusta vielä autoa rassauttamaan... Toivottavasti remppa menee nopeasti ettei tarvitse tuntitolkulla istuskella ja odotella korjaamolla. Odotellessa voisi toki käväistä hieman kävelemässä. Jos vaikka pienessä liikkeessä pysyminen ei jumittaisi uudelleen selkää.

Eilinen oli mukava päivä kun tapasi tuttuja ja uusiakin naamoja! Mutta eilisen aiheuttamat kivut hieman pistävät miettimään, että oliko päivän puuhastelut kaikkien näiden kipujen arvoisia...
No, toisaalta ehdin maata kotona toimettomana ja kipeänä tulevaisuudessakin ihan riittävästi ja nyt olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Tekemisestä sakotetaan!

Eilen kävin salilla jumppailemassa jalkoja.

Vaakaprässiä, reisiojennusta, -koukistusta ja testasin pitkästä aikaa hakkia. Hakissa tekeminen oli aika hankalan tuntuista... Selässä ja vasemmassa jalassa oli tekemisen ajan aika huono fiilis. Ihme kiristelyä ja kipuja. Täytyykö jättää hakki myös pois kuvioista, ihan niin kuin pois olen jättänyt kokonaan kyykyn vapaalla tangolla. Smithissä kyykkäily on vielä jotenkin onnistunut... Tai en ole kyllä sitäkään kunnolla kokeillut muutamaan kuukauteen!

Tein vielä jumpan loppuun "quad blastin"! Jäi jotenkin niin paska fiilis jalkajumpasta kun ei oikein saanut kunnon tuntumaan etureisiin. Eli omalla kehon painolla 25 kyykkyä, 24 askelkyykkyä, 24 askelkyykkyä hyppyvaihdoilla ja loppuun 15 kyykkyä hypyillä. Aika tiukka setti!
Ekojen kyykkyjen kohdalla huomasin miten paino siirtyy selkeästi oikealle jalalle. Eli lantio kääntyy. Ei hyvä. Täytyy alkaa kiinnittämään huomiota tuohon virheliikkeeseen.

Kuntoutusjaksolla fyssari mainitsikin mua lantion asennosta... Ja melkeen pääsi itselläkin nauru kun huomasin että miten vinossa sitä tuleekin seistyä! Oikea puoli lantiosta on selkeästi etempänä kuin vasen!

Jumpan jälkeen makasin kotona muutamat tunnit ja lähdin illaksi kaveria morjestamaan. Kaverilla oli pikku askarteluprojekti meneillään ja innostuinkin häntä siinä vähän jeesailemaan. No, täysi selkäkuolemahan siitä tuli tulokseksi. Illaksi kotiin nieleskelemään pillereitä ja yöksi nukkumaan huonosti.

En tiedä että oliko vielä aamulla pilleriä veressä vai mikä olikaan, mutta kampesin ruhoni salille olkapäitä rääkkäämään. Nopsa jumppa ja paljon happoa lihaksiin. Paljon toistoja, kevyehköillä painoilla, nopeaan tahtiin. Tuntui välillä että oon ihan sivustaseuraaja koko touhulle... Pää ihan hukassa mutta olkapäät sai hyvät jumpat. Kotimatkalla selkä sanoikin sopimuksen taas irti. Pilleriä naamaan ja olkkarin lattia tutuksi.

Piti vielä käväistä kaupassa iltasella hakemassa aamupalakamppeita ja huomaamassa että kuinka rikki tuo selkä nyt oikeasti onkaan. Kävely oli ihan hirveää. Vasen jalka oli ihan turra, polvi muljahteli välillä yliojennukseen jos en ollut ihan ajantasalla kävelyn kanssa ja selkä luonnollisesti sanoi moi-moi.

Mut tulipahan tehtyä! PRKL! Mutta olisinko silti ennemmin jäänyt kotiin makaamaan? Hmmm...
Välillä valitsen ennemmin tuon varman kipeytymisen kuin sen, että jään "turvallisesti" kotiin makaamaan. Tein tai en, kivut ei katoa mihinkään...

Virhe!

Voi, voi sitä fiilistä kun muutamat tunnit makaa kotona olkkarin lattialla töllöä katsellen, ikkunoista paistaa aurinko sisään asuntoon ja ikkunasta näkyy syksyinen, lämmin kaunis päivä...
Fiiliksen keräämiseen ei kauaa mennyt aikaa, kun päätin että nyt hyppään fillarin selkään ja fillaroin läheiselle latu-uralle/pururadalle kävelemään ja fiilistelemään uskomattoman kauniista kelistä.

No, heti kun hyppäsin fillarin satulaan niin tajusin koko hankkeen olevan suuri virhe. Selkä oli kipeä ja polveen koski. Väkinäinen hymy huulillani poljin fillarini kuntolenkin varteen ja kävin kävelemässä sellaiset 10 minuuttia. Äkkiä himaan!

Noin puolen tunnin kauhukokemus ohi. Jatketaan siis kauniin syyspäivän nautiskelua olkkarin lattialla.

Back to basics...

Aikainen herätys

Huomenta! Kello on jo 5.10 aamulla!

Tän "aamun" herätys tapahtui kello 3.30. Hiestä märkänä heräsin karmeaan painajaiseen. Ja tuo saatanan selkä on taas tosi kipeänä.

Nämä öiset valvojaiset saa kyllä pällin hajoamaan aivan täysin. Unta tuskin tarvitsee odotella taas ennen ensi yötä... Hyvällä tuurilla saan lyhyet päiväunet aikaiseksi. Lievällä lisävitutksella varustettuna piti könytä lääkekaapillakin mutka. Jos pieni aivojen ja aistien turrutus "auttaisi". Todennäköisempää tosin saattaa olla että vitutus lisääntyy kun pian huomaan, että pää ei toimi ja kivut ovat ennallaan...

Mitähän tästäkin nyt taas tulee...

No, onhan se toki tiedossa. Kokemuksesta voin sanoa, että taas hieman suurempi vitutus mitä tässä on jokunen vuosi päällä ollut. Kuntokäyrä laskee ja vitutuskäyrä nousee. Täytyyhän sitä elämässä nousuja ja laskuja!

Pitkästä aikaa paskana

...otsikossa on siis sarkasmia havaittavissa.

Eilen oli rauhallinen päivä. Aamupäivästä vetäisin kevyen ja nopeahkon käsivarsijumpan, iltapäivällä kävelin kaupassa mutkan, noin 15 minuutin reissu ja illalla juuri ennen pimeän tuloa n.20 minsan fillarilenkin.

Siinäpä se sitten olikin. Heräsin tänään klo 4 yöllä muutaman hassun tunnin nukuttuani selkäkipuihin. Muutamat tunnit yritin muka saada vielä unen päästä kiinni, turhaan. Seiskan aikoihin aamupalan tekoon. Heti kun vääntäydyin sängystä ylös niin tunsin, ettei kaikki ole kunnossa. Vatsalihakset aivan tulessa! Olin sopinut meneväni kaveria morjestamaan aamusta, niin teinkin, mutta vierailu jäi aika lyhyeksi... Samaten piti illalla mennä toisaalle moikkaamaan kavereita grillailun merkeissä, mutta saa tuo aktiviteetti jäädä väliin. Kulutellaan aikaa taas vaihteeksi kotona sängyssä ja olkkarin lattialla maaten. Rakennellaan vaikka näin lepäilemällä sitä kolmenkymmenen prosentin työkyvynalenemaa pienemmäksi... Vittu sentään, mitä paskaa.

Muutoksenhakulautakunta tosiaan määritteli työkyvynaleneksi 30%. Liitosta vastattiin, ettei ehkä kannata enää tuosta valittaa, koska vakuutusoikeus voisi ottaa tuonkin prosentin pois... Lähitulevaisuus näyttää että mitä tuleman pitää. Paskaa niskaan tod näk.

Kuntousjaksolla jumppaliikkeitä tehtäessä mulla oli melkoisia ongelmia joidenkin syviä selkälihaksia aktivoivien liikkeiden kanssa, etenkin istuma-asennossa tehtävien liikkeiden kanssa. Vatsalihakset taas ovat hyvässä kuosissa, ne kun ovat pitäneet kroppaa pystyssä kun selkälihat ovat olleet väsyneet. No, tulipahan todistettua että keskikropan lihakset ovat kunnossa(niitä kun on kehotettu pitämään kunnossa) ja ne paskana olevan selän lihakset eivät vain näytä toimivan. Ohjeiden mukaisia jumppaliikkeitä olen tehnyt muutaman kerran viikossa. Katsotaan mitä muutoksia seuraava kuntoutsjakso tuo tullessaan. Joulukuussa siis taas kuntoutumaan!

Iltaisin ei juurikaan kannata jumpata, koska päivän aikana rasittuneet syvät selkälihat tuntuvat olevan niin jumissa etten meinaa saada minkäänlaista signaalia lihaksiin perille. Aamulla taas tuntuma ja kontrolli tuntuu olevan parempi. Tosin tänään ei kyllä tarvitse lihoja juurikaan heilutella. Olo on kertakaikkisen paska. Fyysisesti ja henkisesti.

Väsynyttä on...

Jumppailtu on ja koitettu hieman olla muutenkin liikkeellä. Kavereita hieman nähty ja useammin kuin muuten viime aikoina ja sitä kautta hieman saada aktiivisuutta ja sosiaalista elämää lisättyä.

Salihommissa piti hajoittaa treeniohjelma taas osiin, kun tuo koko kropan läpi käyminen treenikerralla tuntui ihan liian raskaalta ja tuskaiselta. Parempi oli siis taas jakaa treeni 5-6 osaan. Eli salilla kuluu nyt vähemmän aikaa / kerta ja kipeytyvä selkä ja jalka saa lepoa enemmän.

Kamppailu-urheilua harrastaessa kroppa on kipeytynyt enemmän kuin kuvittelinkaan. Itse treeni kulkee ihan mukavasti, mutta treenin jälkeen on monesti melko paska olo.

Eli kaiken kaikkiaan olen hieman vähentänyt kotona makaamista ja lisännyt jalkeilla oloa. Ja sen kyllä huomaa! Olo on ollut ihan törkeen väsynyt suunnilleen viikon verran. Salitreenin jäljiltä lihakset eivät ole kipeänä juurikaan, mutta lisääntyneen liikkumisen aiheuttama selän kipeytyminen ja sitä kautta nukkumisen laadun huonontuminen on saanut olon väsyneeksi. Tuntimäärällisesti tulee nukuttua aika paljonkin, mutta silti ryydyttää.

Pää ei toimi, keskittyminen asioihin ihan hukassa ja unohtelen asioita. Ihan kuin silloin viimeisimmän "koulutuskokeilun" jälkeen. Aku Ankkakin tuntuu liian raskaalta lukemiselta kun keskittyminen on aika lähellä nollaa.

Ne tunnit vuorokaudessa, mitä kotona vietän, kuluukin nukkuessa, olkkarin lattialla maaten töllön edessä tai ruokaa laittaessa/syödessä. Ja noita lepäilytunteja riittää vaikka muille jakaa. Alkanu hermot palamaan tähän makoiluun niin on ollut parempi lähteä liikkeelle kavereita näkemään. Mutta taas kun lähden liikkeelle ne kivut taas pahenevat.

Melkoista nuoralla tanssimista...  

Back to Jumppa!

Repäisin maanantaina illalla oikein kunnolla ja kävin törsäämässä vähiä rahojani punttisalikorttiin kahden kuukauden treenitauon jälkeen. Tiistai-aamuna sitten kömmin salille kokeilemaan miltä se omaehtoinen ja omakustanteinen liikehoito oikein tuntuu pitkän tauon jälkeen.

No ihan hirveältähän se... Hissukseen kevyillä painoilla taas touhua käyntiin. Tuntumalla taas painoja liikkeelle, mikä tuntui tosi vaikealta. Fiilis oli enemmänkin sellainen että kaikki muut lihakset tekivät töitä, paitsi ne joilla yritin liikkeet tehdä. Etenkin ylätaljassa selän lihasten löytyminen tuntui ihan mahdottomalta. Ja muutenkin treeni tauon jälkeen on aika tuskaisen tuntuista kun lihakset väsyy ja hapottuu tosi nopeasti. Siksi touhuilinkin koko kropan läpi yhdellä kertaa. Isommille lihasryhmille kaksi liikettä ja pienemmille yksi liike. Näin alkuun tuo riittää ihan hyvin.

Hakea alkuun taas vain tuntumaa ja pitää sellainen fiilis päällä, että salilta lähtiessä on sellainen olo että olisi voinut kovempaakin treenata. Eli vielä ei ole mitään järkeä veivata kohdelihaksia totaalisen tukkoon. Pari viikkoa kun jaksaa tätä kevyempää hissuttelua niin sitten vasta aletaan kokeilemaan että miten lihakset alkavat ottamaan kunnon hapotusta vastaan!

Eilen keskiviikkona kävin tekemässä samanmoisen koko kropan salitreenin, eri liikkeillä/laitteita käyttäen. Ja jo nyt alkoi treeni tuntumaan treeniltä, eli kohdelihakset alkoivat löytymään paremmin homma tuntui muutenkin paljon paremmalta. Mutta täytyy vain pitää vielä käsijarrua muutaman naksun verran päällä ja aloittaa puuhastelut rauhallisesti.

Selkä ei treenin aikana ole tuntunut pahalta, mutta kotiin salilta fillaroidessa, tai oikeastaan fillarin päältä hypätessä ongelmat alkavat. Vasen jalka ei toimi kunnolla ja jalkaa saa kävellessä "heittää" eteenpäin. Hermot puristuksissa...

Salitreenin jälkeen teen kotona kuntoutusjaksolta saamia jumppaliikkeitä. Syvien selkälihasten aktivoivia liikkeitä. Huomasin että näitä juttuja ei mulla kannata tehdä iltaisin. Selän lihakset ovat niin väsyneet illalla, etten suoraan sanottuna löydä syviä lihaksiani koska tuntuu etten saa niitä rentoutettua. Etenkin isuma-asennossa tehtävän harjoitteen tekemisestä ei meinaa tulla mitään.

Eilen kävin vielä harrastelemassa illalla kamppailu-urheilua. Oli kyllä hienoa tosi pitkästä aikaa jumpata kunnon hiet päälle! Tuntui, että keuhkot eivät meinanneet ottaa riittävästi ilmaa sisäänsä ja jalat olivat vatkulia. Hieno fiilis! Treenin aikana selkäkään ei tuntunut vaivaavan ja jalkojen ja lonkan lihakset tuntuivat olevan mukavan irtonaiset. Saataisiko olla näiden kuntoutusjakson jumppaohjeiden ansiota?

No tuo loistavan raukea treenin jälkeinen fiilis karisi aika äkkiä, kun ajelin autolla kotiin. Autosta nouseminen oli melkoista tuskaa. Selkä aivan loppu. Eli taas tuli huomattua, että tekeminen tuntuu hyvältä mutta se tekemisen lopettaminen aloittaa kivut.

No eipä ole ihme, että selkä kipeytyy... Viimeisimmällä lääkärireissulla katselin lääkärin kanssa magneetti- ja röntgenkuvia selästäni ja lääkäri listasi ongelmani kuvia näyttämällä, että nähtävissä on kaksi välilevynpullistumaa ja vielä kaiken muun lisäksi kahden selkänikaman väli on epästabiili, eli nikamien välillä on ylimääräistä liikettä mikä ei tietääkseni ole hyvä asia... Eikä magneettikuvissa näkyvät lannerangan välilevytkään kovin terveiltä näyttäneet. Paras lääke taitaakin olla se että täytyy pitää selän lihakset kunnossa ja löytää ne syvätkin lihakset jotka pitävät sen paskana olevan ruotoni edes suht oikeanlaisessa asennossa.

 
 

Syyskuu ja Kuntoutusjakso Päiväkummussa

Taas tuli taukoa kirjoittelusta... Ihan vaan siksi ettei juurikaan mitään ole tapahtunut. Jumppailun kanssa ollut hiljaista eikä vakuutusyhtiöstäkään kuulunut mitään. Tai pikemminkin häiritsi se, ettei vakuutusyhtiöstä alettu kertomaan tilanteen etenemisestä mitään. Sanottiin vain, että minun täytyy odottaa päätöstä tai sitten sanottiin että soittelevat minulle. Odottavan aika on aika pirun pitkä!

No nyt vakuutusyhtiö kuitenkin maksaa jotakin takaisin vuoden takaisesta, mutta tulevaisuuden meiningeistä ei ole mitään tietoa. Jos vakuutusyhtiö jatkaa samalla linjalla ja liitto jatkaa ansiopäivärahan maksamista niin silloin on selvää ettei rahat riitä oman asunnon pitämiseen. Eli kämppä lähtee myyntiin ja täytyy etsiä joku halpa vuokrakämppä mitä voin sitten maksella sossun avustuksella kun ansiopäivärahan saanti loppuu. Valoisa tulevaisuus siis odottaa, ehkä. Saa nähdä.

Hieman valon pilkahdusta ihan vitun tylsään arkeeni sain, kun kävin tällä viikolla ma-pe viihtymässä Karjalohjan Päiväkummussa Kelan kustantamalla kuntotusjaksolla! (http://www.tvl.fi/fi/Tyotapaturmat/Korvaukset/Kuntoutuskorvaukset/)
Jos vakuutusyhtiö ei maksa niin Kela maksaa mukisematta.

Alkuun olin hieman skeptinen, että minkähänlainen tuo kuntoutus oikein on, mutta heti ekana päivänä huomasin, ettei kyseessä ollut mikään pilipali-juttu. Erittäin asiallista meininkiä suurimmalta osin! Mä olin "yllättäen" selkeästi porukan nuorin, mutta se ei juurikaan haitannut menoa. Ikähaarukka oli siis 37-70+, mutta aika hyväksi ja tiiviiksi porukaksi siellä hitsauduttiin aika nopeasti.

Paikkana Päiväkumpu on mukavan pieni ja viihtyisä. Kaikenlaista puuhastelua riittää, jos vain energiaa ja liikkumiskykyä riittää. Lukujärjestyksen mukaan mentiin päivästä toiseen ja päivien pituus oli klo kahdeksasta ilta kuuteen-seitsemään. Ja juuri tuo päivien pituus minua myös huolestutti, mutta ohjelmassa oli joka päivä sopivan mittaisia taukoja että ehdin hyvin käydä huoneessani pötköttelemässä. Joko tuntien välillä oli vapaata aikaa, ruokataukojen jälkeen ehti levätä ja joinakin päivinä keskellä päivää saattoi olla parinkin tunnin taukoja. Tämä ohjelman väljyys pelasti paljon. Illat tosin tuli vain maattua sängyssä ja kerättyä kuntoa seuraavalle päivälle. Kropalle tuo kyllä otti aika rajusti ja nukkumiset jäivät viikon loppu puolella aika vähiin. Tai oikeastaan tuntimäärällisesti tuli nukuttua mutta unen laatu oli surkeaa. Sitä se kipu teettää.

Tehdäämpä oikein listaa, että mitä siellä lukujärjestyksessä oli:

• Fysioterapeutin ryhmätunti/yksilöaika
• Psykologin ryhmätunti/yksilöaika
• Rentoutus
• Aamulenkki
• Sosiaalityöntekijän ryhmätunti/yksilöaika
• Tasapainoharjoittelu
• Lääkärin ryhmätunti/yksilöaika
• Ulkoilu
• Sairaanhoitaja ryhmätunti/yksilöaika
• Lihaskuntotesti
• Allasjumppa
• Toimintaterapeutin yksilöaika
• UKK-kävelytesti
• Kuntosalitutuksi-tunti
• Ravitsemusterapeutin ryhmätunti
• Yksilöllinen ohjaus pienryhmissä (jumppaohjeet kotiin)
• Tietysti lounaat, päiväkahvit, päivälliset...

Ohjelmaa siis riitti ja päivät menivät tosi nopeasti. Ja mukavaa oli se, että paikkana Päiväkumpu on mukavan pieni ja kaikki ohjelma tapahtui pääasiassa päärakennuksessa tai aivan sen välittömässä läheisyydessä. Eli jos tuntien väliin sattui tulemaan vaikka vartin tauko, ehti hyvin käymään omassa huoneessa lepäämässä punkan pohjalla ennen seuraavaa ohjelmanumeroa. 

Pöperöt oli tosi hyviä, mitä nyt ryhmän keliaakikko ja diabeetikko saivat hieman ihmetellä keittiöhenkilökunnan kanssa välipaloista ym jutuista. Kelan kuntoutujille ruokalistaan kuului aamupala, keittolounas, runsas päivällinen ja päivälliseltä sai mukaansa iltapalaksi tarkoitetun hedelmän. 

Ainoa mikä hieman harmittaa on se, että vapaa-ajan tekemistä olisi ollut todella paljon tarjolla, mutta kun kroppa on niin paskana ettei kannattanut evää hirveästi väräytellä iltaisin niin sitten oli tosiaan parempi vain levätä.  

Loppuun ihan muuta.

Aikaisemmin tuli tänne kirjoiteltua eräästä lääkäristä jolta kysyin että voiko olla mahdollista että vakuutusyhtiö on todennut heti työtapaturmani jälkeen että todennäköisyyteni työkykyiseksi kuntoutumiseen on niin huono, etteivät he ala rahojaan tuhlaamaan mihinkään kuntoutukseen liittyvään. Ja tuo lääkärihän vastasi minulle, että tämä on hyvinkin mahdollista.

Ja tuo kyseinen lääkäri ei tainnut arvailla mitään, vaan taisi olla varma tieto. Hän nimittäin työskentelee myös vakuutusyhtiöille. Lääkäreistä kun löytää netistä tietoa, että minkä firmojen palveluksessa he työskentelevät. Että näin.

Kesäpäivitys

Eipä tullut taaskaan kirjoiteltua aikoihin... No eipä tässä ole mitään ihmeellistä tapahtunutkaan.

Treenihommat salin osalta jäissä kropan ja budjettivajeen takia sekä kamppailuharrastus alkaa olemaan katkolla myöskin samoista syistä. Jossain kohtaa kuitenkin tilanteeseen pitäisi tulla helpotusta kun vakuutusyhtiön pitäisi maksaa mulle takautuvasti vuoden ajalta korvauksia. Ja niistäkin rahoista verottaja vetäisee iloisena noin puolet.

Eli vakuutusyhtiön vuosi sitten tehty päätös oli väärä. Saa nähdä miten käy jatkon kanssa.
Alan olla kurkkua myöten täynä tätä soopaa. Siinä ehkä myös syytä miksi tänne ei ole kirjoitusta tullut. Eipä sitä kukaan jaksa sitä samaa ajatusta toistaa muualla kuin päässään.

Kävin maanantaina työkyvyn arvioinnissa. Munkan Dextrassa Esko Aalto-Setälän vastaanotolla. Ei ole turhaan herraa kehuttu. Lausunto lähti vakuutusyhtiöön ja nyt odotellaan yhtiön vastausta.
Eli taas vain odotellaan. Hermothan tässä menee... Taas

Jos ensi viikolla alkaisi jotakin tapahtumaan kun suuret henkilöt palaavat lomiltaan ja asioista aletaan taas päättämään.

Lyhyesti taas veisattiin.

Juhannusta ja yhtiön taktikointia

Juhannusta pukkaa päälle. Mitään ohjelmaa ei ole tullut järjestettyä, ihan vaan budjettivajeen takia eikä jaksamisen tasokaan ole ollut niin hehkeä että jaksaisin alkaa hillumaan urakalla.
Ennemmin käyn kavereita morjestelemassa parin olusen kanssa ja panostan vaikka kevyeen jumppailuun.

Salihommissa on tullut käytyä ja ihan kohtalaiselta on olo tuntunut... Mitä nyt selkä yllättäen jumittelee jos liikaa innostuu tekemään. Talvella prakaillut niska ei ole tuntunut menoa juurikaan haittaavan. Normisettiä siis!

Normiin kärvistelyyn tuli hieman muutosta kun muutoksenhakulautakunnasta tupsahti kirje muutama päivä sitten. Lautakunnan mukaan vakuutusyhtiöllä tulisi korvata takautuvasti eläkkeitä mulle, mutta odotellaan nyt vielä yhtiön kanta tähän päätökseen.

On se muuten kumma juttu että nämä päätökset tulevat aina sopivasti ennen lomakausia... Valitusaikaa kun on se kuukauden verran niin näin tehdään valittamisesta mahdollisimman hankalaa, kun lähes kaikki valituksen tekoon tarvittavat apuvoimat ovat lomilla. Liiton henkilöt, kelan asiantuntijat, vakuutusyhtiön käsittelijät jne. Taktisia liikkeitä. Tämä on ihan tiedetty ja tunnettu peliliike, jota monet suuret instanssit käyttävät. Tipautetaan se paskapommi asiakkaan postiluukkuun, lähdetään lomille ja pistetään puhelimet ja sähköpostit kiinni. Näinhän sitä maailmaa pyöritetään. Tehdään vastapuolen elämästä mahdollisimman hankalaa ja taivutaan sääntöihin vasta sitten kun on ihan pakko.

Sekin on erikoista että jos ajatellaan vakuutussopimusta. Sehän on kahden osapuolen välinen sopimus. Jos osapuolet rikkovat sopimusta niin silloin rikotaan vakuutussopimuslakia, jonka rikkominen taas on rikoslaissa rankaistava teko. Hetki sitten olikin lehdissä esimerkkitapaus hepusta joka oli nostanut eläkettä vakuutusyhtiöltä, mutta olikin samalla käynyt töissä. Eli heppu nosti "liksaa" kahdesta paikasta samaan aikaan. Heppu joutui linnaan tekosistaan.

Mutta mitä käy jos vakuutusyhtiö ei korvaa sitä mitä heillä tulisi korvata? Käytännössä ei tapahdu mitään. Yhtiö joutuu korvaamaan takautuvasti asiakkaale hänelle kuuluvat korvaukset KORKOJEN kera. Ja tuo korko on ilmeisesti se vakuutusyhtiön saama sanktio. Ja tuo sanktio ei tunnu missään vakuutusyhtiön rahavirrassa. Vakuutusyhtiöt kun tekevät niin että ne sijoittavat jatkuvasti rahojaan osakemarkkinoilla ja kun ajatellaan että se summa mitä yhtiö jättää maksamatta olisi sijoitettavana ja tuottoa tuottavana pääomana, saattaakin olla että tuo sanktiona oleva korko olla pienempi kuin se tuotto jota on saatu sijoitusbisneksessä... Näin se maailma pyörii. Ja aina voittajana on lopulta se yhtiö joka jättää korvaukset maksamatta väärin perustein, eli vakuutussopimuslakia rikkomalla.

Väärin perustein tehtyyn päätökseen ei kuitenkaan oteta kantaa missään ihan vain siksi koska korvauksia hakevalla on oikeus valittaa päätöksestä. Valituskierre voi vain kestää vuosikausia ja sinä aikana voi mennä asunto, fyysinen terveys, mielenterveys jne.

Oman mielenterveyteni on pelastanut vain se, että olen kyennyt käymään kuntosalilla. Se on ollut ainoa "pakopaikka todellisuudesta" jossa olen voinut edes hetkeksi unohtaa ympärilläni vellovat epäkohdat. Jos vakuutusyhtiön mukaan omaehtoinen ja omakustanteisen kuntoutuksen riittää, niin sitähän olen tässä tehnyt, mutta ilmeisesti olen panostanut kuntoutumiseeni ihan liikaa, koska paperilla minut on jo parannettu ihan vain siksi että olen panostanut kuntoutumiseeni niin paljon kuin ikinä kipeästä kropastani olen irti saanut, jatkuvista kivuista huolimatta.

Ei oo helppoo!

Mutta nyt on edessä juhannus ja yritän rentoutua. Puhelinrumba jatkuu sitten kun kirjeitä alkaa taas tipahtelemaan postiluukusta. Eli niitä voinkin alkaa odottelemaan tosissaan nyt kun yli puoli suomea on lomilla. Vaikeimman kautta taas jatketaan asioiden selvittelyä. Tuttua puuhaa! Mikään ei enää yllätä...

Hissukseen, hissukseen...

Salilla on tullut käytyä ihan mukavaan tahtiin. Joka kerta hyvin kevyttä jumppaa. Enää en tee koko kroppaa joka kerralla läpi vaan olen jakanut treeniä jo hieman osiin. Sellaista sekamelskaa... Sekoitellut treenejä ihan fiiliksen mukaan sillä tavalla kuitenkin, ettei peräkkäisinä päivinä tule samoja lihaksia rasitettua. Pari-kolme liikettä per lihasryhmä ja edelleen paljon toistoja tuntumalla, eli kevyillä painoilla ja keskityn vain hyvään tekniikkaan ja siihen, että saan verta kiertämään ja siihen että saan liikkeet tuntumaan juuri oikeassa paikassa. Nyt on taas hyvä sauma korjailla niitä pieniä tekniikkavirheitä, joiden kanssa on tullut painittua.

Treeni itsessään tuntuu ihan hirveeltä, mutta samalla hyvältä. Tuntuma, kestävyys ja voimatasot on ihan nollissa, mutta se treenistä saatu fiilis on edelleen sama kuin ennenkin. Nuoret sällitkin tekee salilla isommilla painoilla kuin minä, mutta salilla ei kannata keskittyä kuin omiin painoihin. Kun saan hommat taas kunnolla käyntiin ja kropan pelittämään niin alkaa ehkä niitä tuloksiakin tulla niin peiliin kuin kilomääriinkin!

Salitreenin aloittelua

Ja sehän on sadas kirjoittelukerta tänne! Näin se aika menee kun jaksaa pikkuhiljaa puuhastella ja näpytellä menemään!

Ja tähän samaan "juhlaan" tuli pitkän tauon jälkeen polkaistua käyntiin salijumpat. Puolisen vuotta kroppa oli niin rikki että treeni oli enemmänkin satunnaista ja treenatessa joutui varomaan tekemisisään eikä treenistä tuntunut muutenkaan olevan mitään hyötyä kun kroppa vain kipeytyi entisestään... Mutta nyt tilanteen pitäisi olla toisenlainen ja pääsen aloittamaan taas kunnonkohotuksen. Nollasta, jälleen kerran.

Fillarilla salille ja tekemään. Mitään lämmittelyjä en tehnyt koska pidin itse treenin hyvin kevyenä. Pitkiä sarjoja kevyillä painoilla. Pelkkää liikettä ja lihasten aktivointia, ei painojen nostelua tai suorittamista. Toistomäärät 15-20 tienoilla, 3 sarjaa per liike. Tein koko kropan läpi satunnaisessa järjestyksessä tehden kuitenkin liikkeet niin, että pienemmät lihasryhmät eivät väsähtäisi liikaa ja ettei tämä vaikuttaisi kovin paljoa suurempien lihasryhmien työskentelyyn.

Ylätalja, smith-kyykky, alatalja, rintaa vipuvarsipenkissä, olkapäitä vipunostokoneessa ja pystypunnerruskoneessa, vaakaprässissä takareisiä, ojentajat ylätaljassa ja hauikset käsipainoilla seisten.

Käsistä, etenkin hauiksista loppui veto täysin. No, puoli vuotta taukoa kaikesta takana. Pelkkää sängyssä makaamista ja särkylääkeiden popsimista. Ei ihme että voimat on hukassa.

Toivottavasti aloitus oli riittävän kevyt. Sen huomaa sitten huomenna. Tai ylihuomenna. Mutta ylihuomiseen saattaa vaikuttaa sekin, että menen huomennakin salille veivailemaan koko kropan taas kevyesti läpi eri liikkeillä tosin.

Pitkästä aikaa päivitystä tilanteesta!

Viimeisin kirjoitteluhetkeni täällä oli tammikuussa...

En yksinkertaisesti jaksanut kirjoitella tänne mitään, ihan vaan sen takia että olo oli koko talven niin huono etten olisi jaksanut ikinä lueskella kirjoituksiani jälkikäteen. Tekstit olisivat olleet samanlaista angstia kuin viime talvena helmikuulta maaliskuulle. Unettomia öitä, lääkehuuruissa hortoilua ja kotona vankina olemista. Kuosi oli todellakin niin huono että lähikaupassa piipahtaminen oli todellinen ponnistus.

Tammikuun alussa olo oli hieman parempi ja jaksoin käydä muistaakseni parin viikon ajan salillakin, mutta lopulta tajusin treenailun olevan vain itseni kiusaamista kun kuntokäyrä kääntyi laskuun ja kipukäyrä nousi jyrkästi ylös.

Eli talvi meni hyvinkin pitkälti kotona maatessa ja sen kyllä huomaa nyt kun olen päässyt edes hieman irti kahleista. Pikku kävelylenkejä on tullut heitettyä ja hapenottokyky on todella pahasti romahtanut. Vähänkin jyrkemmän ylämäen tarpominen saa keuhot huutamaan ja koko kropan lähes lamaantumaan.

Onneksi tämä nollasta treenin aloittaminen ei ole todellakaan uutta. Ja täytyy toivoa että pohjakunto olisi säilynyt edes jollakin tasolla... Pikkuhiljaa tästä lähdetään taas keräämään kuntoa. Ensin niitä kävelylenkkejä, sitten hissukseen puuhastelemaan kamppailu-urheilua ja sitten kun keuhkot ja kroppa alkaa ottamaan happea ja treeniä paremmin vastaan niin sitten salille. Kamppailu-urheilua ennen salille menemistä koska siinä on paljon tekniikka-harjoitteita joissa ei vaadita niin paljoa fyysisyyttä.

Eli nyt vain iisiä oleskelua, kevyttä pikku puuhastelua ja nautin vain paremmasta olostani. Ja yritän unohtaa koko viime talven.

Katse eteen päin!

Hyvän olon kolme peruselementtiä

Monesti oon ihmetellyt miten tää "terveellisen elämän paketti" toimii... Kaikki menee hyvin kun pystyy treenaamaan mitä nyt ikinä treenaankin. Silloin hanskassa pysyy syöminen ja muutenki elämässä pysyy yllä jonkinlainen hyvä rytmi. Uni maistuu paemmin ym... Eli jos tuli vaatii kolme asiaa (syttyvä aine, happi ja lämpö) toimiakseen niin silloin oman hyvinvointini kolme peruselementtiä ovat uni, ruoka ja liikunta. Jos yhdenkin noista elementeistä poistaa on elämä aika sekaisin. Ja omassa tapauksessani tuo liikunta on salitreeni. Kävely ei ole niinkään paukkuja kuluttavaa, joten sen lasken ennemmin ajanvietteeksi. :)

Kun liikunnan poistaa yhtälöstä, unirytmit menevät nopeasti sekaisin ja ruokahalu etenkin kaikkeen epäterveelliseen kasvaa huomattavasti. Kaupassa tulee osteltua herkemmin kaikkea hyvää naposteltavaa välipaloiksi koska kahden tunnin välein tekee mieli syödä jotakin.

Unen tai muuten vain unirytmin puuttesta nyt ei tarvitse hirveästi spekuloida. Jos nukkuminen on huonoa, on huonoa myös jaksaminen. Kun iltapäivällä revit itsesi vaikka ulkoilulenkille niin lenkin jälkeen ei ehkä kannata rojahtaa sohvalle, koska uni saattaa tulla silmään. Ja päikkäreitten jälkeen uni ei tule silmään, valvot sängyssä tuntitolkulla ja sitten iskee se nälkä. Yösyöpöttelijä on syntynyt!

Jos ruokailutottumukset ovat päin P:tä niin on selvää ettei olo ole paras mahdollinen, etenkin jos takataskussa on se tieto siitä paremmasta. Hiilarihöttö saa silmäluomet raskaaksi ja epäsäännöllinen ruokarytmi saa kropan sekaisin. Liikunta täydellä tai tyhjällä vatsalla on turhaa itsensä kiusaamista. Ruokailuissa pöperön laatuun ja ruokailujen säännöllisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota.

Omalla osallani paketti pysyi kasassa jo hyvän tovin mutta loppuvuodesta piti taas vaihteeksi himmata liikkumiset nollaan. Seurauksena taas uniongelmia (Kivut myös osasyynä) ja jääkaappiin alkoi kummallisesti ilmestyä kaikkea epäterveellistä. Nyt kun näyttää ettei kuntoilua voi vieläkään jatkaa on tehtävä toimintasuunnitelma! Safkat kuriin, annoskoot kuriin ja jos nälkä alkaa yllättämään ennen ruoka-aikaa niin sitten täytyy keksiä jotakin tekemistä jolla se ruoanhimo saadaan laantumaan. Vaikka pikku kävely- tai fillarireissu... Tai jotain...

Ruokavalioni on ollut pääsääntöisesti vähähiilarinen, mutta pienillä lipsahduksilla :) niin nyt täytyy lopettaa ne lipsahdukset joksikin ajaksi. Tiukka aloitus jälleen ja saa nähdä milloin alkaa ensimmäisen kerran ne ihan järkyttävät hiilarihimot iskemään päälle! Hiilarit oikeasti aiheuttaa riippuvuutta. Roskaruoan, leivän ja makeahimo on pelkästään aivoihin jäänyt ohjelmointivirhe jonka tarkoituksena on saada veren sokerit pomppaamaan ylös ja saada ne kiksit siitä. Kun veren sokerin heilahteluun on tottunut, sitä fiilistä ei niinkään enää huomaa, kuten ei kovissa huumeissakaan kuulemma saa enää pidemmän käyttämisen jälkeen päälle sitä alun huumaa.

Kun ruokavalioni oli kunnolla vhh:ssa ne pienet lipsahdukset tuntuivat hurjilta. Tädin luona vierailun kärkeen syöty makaronilaatikko on jäänyt mieleeni... Päässä heitti ihan hulluna, väsytti ja vatsa oli kuin ilmapallo. Oli hieno fiilis mennä kyläilemään ja aloittaa vierailu väsymyksestä silmät ristissä ja kymmenen sekunnin pieruja päästellen... Vilja kun aiheuttaa minulle lisäksi järkyttävää turvotusta (mutta silti sitä pitää suuhun tunkea).

Siinä taisin saada käsitystä siitä kun pikkulapset huutavat tuntitolkulla kun karkkipäivänä iskee päälle se sokerihumala... Ilman sitä piereskelyä. Jos ei tiedä mistä puhun eikä usko tuohon lasten sokerihumalaan niin suosittelen testiä. Hiilarit pois muutamaksi viikoksi ja sitten pullo limua tai vaikka omalle kohdalleni osunutta makaronilaatikkoa kunnon satsi.
Saattaa kosahtaa kroppa ja pää tukkoon!

Pikkuhiljaa ruokavalioon hiipi jälleen ne pikku hiilaripalat... Etenkin iltaisin iski himo kaikkeen makeaan ja vehnäiseen... Mutta nyt taas niskasta kiinni! Jos se kuntoilu on pois kuvioista niin sitten pidän tällä kertaa kynsin ja hampain kiinni ruokavaliosta! Saa nähdä pysyykö paletti kasassa ilman tuota liikunta-elementtiä! Yritystä on ainakin vielä!

ENMG-tutkimus ja päivän jumppahetki

Eilen siis kävin tutkituttamassa hermoratojen kunnon. 45 minuuttia sähköä jalkaan ja selkään.

Ensin hoitaja napsauttelin sähköimpulsseja nilkkoihin ja pohkeisiin ja mittaili että onko impulssin etenemisissä eroja oikean ja vasemman jalan välillä. Tämä kun oli tehty saapui itse tutkimuksen tekevä heppu huoneeseen ja sitten alkoi se neulan törkkiminen ja sähkön ajaminen hermoon. Sääreen, pohkeeseen, reiteen, nivuseen ja selkälihoihin ohutta neulaa ja kun hermo löytyi niin neula jätetään paikoilleen ja sähköä kehiin. Sitten piti käyttää lihaksia joita testissä oleva hermo hermottaa ja koneelta nähtiin että kuinka sähkö kulkee hermoa pitkin. Jotenkin näin tuo systeemi toimii.

Aika hanurista tuo oli. Etenkin pohkeen sisäsyrjä oli käsittämättömän kipeä kun sähköistetty neula on kiinni hermossa ja piti vielä painaa varpaita ja jalkaterää alas päin.

Tutkimuksen jälkeen olo oli käsittämättömän väsynyt ja jalka on ollut kipeä vielä tänäänkin.

Tutkimusten vittumaisin osio on siis ohi. Seuraavaksi magneettikuvaukset ja sitten olisikin varattuna aika lääkärille kuulemaan että mikä on meininki selän ja jalan kanssa. Toivottavasti jonkinlaisia ratkaisuja tähän hitaasti mutta varmasti huononevaan kuosiin löytyy. Eli toivon ettei minua passiteta kotiin vastaanotolta uuden lääkereseptin kanssa vaan jotakin oikeasti hyödyllistä tapahtuisi. Ihan mitä tahansa kuin lisää lääkkeitä!

Jumppapäivitystä: heräsin aamulla suht aikaisin ja lähdin hyvissä ajoin salille jumppaamaan. Vuorossa selkä. Alkuun giant-settii ylätaljassa leveällä lapiokahva-tangolla:

Veto kapealla myötäotteella, heti perään vedot lapiokahvoista ja lopuksi pull-over ristitaljassa. Näitä neljä settiä. Melkoinen "alkulämmittely"!

Sitten superina tuettu kulmasoutu ja alatalja.

Lopuksi kulmasoutu smithissä.

Vielä kuitenkin tein fyssarin antamia selkäjumppaliikkeitä joilla saa hienon tuntuman alaselän lihaksiin. Nuo liikkeet ovat enemmänkin staattisia pitoja joita piti ajatuksen kanssa harjoitella tekemään ennen kuin aloin löytämään oikeat lihakset töitä tekemään. Mukavia harjoitteita!

Eli selkä aika pitkälti kauttaaltaan läpi jumpattuna himaan lepäämään. Vielä kun saisin hyvää tuntumaa niihin oikesti kipeytyviin selän lihaksiin... Vai mikä siellä nyt sitä kipua aiheuttaakaan!? Sitä kun ei ole minulle vieläkään osattu kertoa. Ja parempi olla itse veikkailematta mitään. Katsotaan mitä isot kihot kertovat asiasta jonkin ajan kuluttua!

Kevyttä jumppaa

Jumppailu on alkanut taas maistua. Aika kevyttä puuhastelua, jaksamisen rajoissa ja hieman jarrutellen on homma lähtenyt loppuvuoden potemisten jälkeen. Välillä pelkkää nyrkkeilysäkin naputtelua ja kevyttä jumppaa salin puolella, välillä pelkkää salin puolella kropan lämmittelyä ja venyttelyä ja välillä kokeilen painojen kanssa mitä kroppa jaksaa tehdä. Pikku kävelylenkkejä on tullut tehtyä enemmän nyt kun maahan on satanut hieman lunta ja tiet on kuorrutettu hiekoitushiekalla. Lumi ja hiekka tuntuvat "pehmentäneet" tien pintaa eli käveleminen onnistuu nyt paremmin ilman että polvi kipeytyy liiaksi.

Nyt kun kelit ovat olleet kylmät ja aurinkoiset, on kotona oleminen päiväsaikaan ollut tuskaa. Tekisi mieli olla koko ajan ulkona. Selkä ei vain ole ollut kovinkaan suostuvainen lisääntyneen seisonta-asennossa olemisen kanssa. Jos ensi viikolla uskaltaisi lähteä järven jäälle makoilemaan pilkkionkien kanssa. Näillä pakkasilla luulisi jäiden vahvistuvan tarpeeksi...

Huomenna olisi luvassa tuskaa. Hermoratatutkimus. Neuloja ja sähköä luvassa... 2009 tuo tutkimus tehtiin viimeksi ja silloin ainakin tutkimuksen tekeminen oli melkoista tuskaa. Saa nähdä miten nyt menee. Ja saa nähdä onko tuloksissa muutoksia verrattuna edelliseen testiin. Mielenkiinnolla odotan tuloksia, en niinkään itse tutkimusta.

Nyt on taas niin ajatus hukassa että enempää en edes yritä suoltaa tekstiä tänne. Muutamia pointteja ajatuksistani meinasin tänne kirjoittaa, mutta kirjoittaessa taas puolet jutuista unohtui ja jää nyt vain kirjoittamatta keskittymiskyvyn ollessa lähellä nollaa. Tekstin lukeminen ei vain oiken onnistu kun kirjaimet loikkivat näkökentässä miten sattuu. Muutenkin on tullut hönöiltyä viime aikoina vaikka olen saanut nukutuksi ihan kohtuu hyvin. Taitaa muuten vaan stressiä painaa päälle, kun vointi ei ole paras mahdollinen ja asiat vakuutusyhtiön kanssa eivät tunnu edistyvän. Tai nehän edistyy, mutta järkyttävän hitaasti. Jos illan kamppailu-urheiluhetki piristäisi väsynyttä mieltä.

Ruuhkaa salilla!

Joululomat on vietetty ja arki koitti ja iski kasvoille. Peili näyttää karmealta ja vaaka piiputtaa ennätyslukemissa. Duunivaatteet tuntuvat oudon kireiltä ja kasvonhoitoon tarkoitettuja aineita kuluu enemmän kuin aiemmin koska käsiteltävää pinta-alaa on ilmestynyt kuin tyhjästä lisää!

Mitäs helevettiä on tapahtunut?

Vastahan sitä tuli vuoden 2013 tipaton tammikuu vietettyä ja laihdutuskuurikin tuli taas aloitettua heti joulun jälkeen, heti kun jääkaapista on loput jouluruoat ja kaapista kaikki jouluviinakset ja lahjaputelit saatu tuhottua. Mutta jälleen se lipsahdus tapahtui sille pimeälle puolelle eli mukavuusalueelle!

Mukavuusaluettahan voisi kutsua pimeäksi puoleksi koska monelle se terveelliseksi elämäksi kutsuttu touhu on kaikesta hyvästä ja paheista kieltäytymistä, punttiksella verta piereskellen painojen nostelua, lenkkipolulla läähättämistä kuolaparta naamalla ja askeesiin vaipumista.

Hieman liioiteltua, mutta moni tekee vuodenvaihteessa lupauksia paremmista elintavoista... Niin harva siihen kuitenkaan pystyy oikeasti. Siitä pikku lipsahduksesta pimeälle puolelle kun saa niin suuret kiksit! Kokemusta on!

Jengillä pitäisi ennemmin tajuta se, että suuret muutokset elintavoissa eivät ole kovinkaan usein kestäviä muutoksia. Kestävämpää tulosta saadaan usein aikaiseksi pienillä muutoksilla ja kun muutokset tehdään pikkuhiljaa portaittain. Ja jos muutosta aikoo tehdä on parempi tehdä se ilman suurta showta. Suuren show:n järjestäminen aiheuttaa stressiä ja väsymistä koko touhuun. Hyvin pian voidaan taas huomata että ollaan palattu takaisin lähtöruutuun. Ei kannata vetää hommaa överiksi. Järki käteen.

Järki käteen ja salille! Näin on ilmeisen moni henkilö ajatellut viime aikoina. Salilla on tuntunut olevan ryysistä, ihan sama mihin kellon aikaan jumppaamaan olen mennyt. Salin omistajalle on koittanut jälleen kissanpäivät! :) Nyt tahkotaan fygyy!

Hassuinta näissä uusissa salille tulijoissa on se, että lähes kaikki heistä tekevät täsmälleen samat asiat. Ensin tietysti kassalla ihmetellään, että missä on pukuhuoneet ja ihmetellään miten kortinlukija toimii. Tietysti perusasiat käydään läpi. Sitten se tapahtuu.
Miehet: kuntofillarin päälle polkemaan hetkeksi ja samalla tiiraillaan salin laitteet sekä salilla olevien naisten figuurit läpi. Sitten mennään tekemään penkkipunnerrusta.
Naiset: Pukuhuoneessa kuluu aikaa ensin noin 20 minuuttia, sitten cross-trainerille veivaamaan hetkeksi ja sitten mennään jalka -ja pakaralaitteille.
Näin se menee.

Onneksi monella tämä vuodenvaihteen hulluttelu menee nopeasti ohi ja kohta salilla on taas mukavampaa treenailla kun ei tarvitse kyttäillä, jonotella ja pujotella ihmisvilinässä. Elämä palaa ennalleen. Kaikki on taas hyvin ja ihmisten turhat uudenvuodenlupaukset ovat unohdettua mielipahaa.

Alkuvuoden ajatukset

Taas on päästy takaisin kuntoilun ihmeelliseen maailmaan reilun kuukauden pituisen tauon jälkeen. Pahimmat potemiset on podettu ja hiljalleen treenihommiin voi lisäillä tehoja. Muutamia kertoja olen käynyt punttiksella kevyesti starttailemassa konetta ja kerran käynyt harrastamassa ohjattua kamppailu-urheilua. Pikku kävelylenkillä kävin pari kertaa, mutta jalka kipeytyy sen verran pahasti että manuaaliset siirtymät täytyy tehdä fillarilla.

Kroppa on omituisessa lukko-tilassa. Nestetasapaino on pielessä. Vielä viikko sitten hiki ei meinannut tulla pintaan millään, suuta kuivasi vaikka kuinka paljon yritin juoda ja pumppu hakkaili vähä miten sattuu... Nyt olen juonut kivennäisvettä reilusti ja ottanut magnesium-tabletteja. Eilen sain jopa pienet hiksat päälle treenien loppujumpassa nyrkkeilysäkkiä hakatessa. Eli parempaan suuntaan ollaan ilmeisesti menossa! Vielä kun kroppa alkaisi ottamaan treeniä vastaan kunnolla niin jonkin ajan päästä aletaan toivottavasti olemaan siellä oman kuntoni normi-leveleillä.

Näitä kropan vaivoja potiessa tuli juteltua kavereiden kanssa joilla on ollut ongelmia rangan kanssa, välilevy-ongelmaa pääasiassa. Kun kyseistä vaivaa alkaa tulemaan hakeudutaan tietysti lääkärin juttusille. Burana- ja kipulääkereseptin kanssa sitten kotiin potemaan ja viikon päästä seurantakäynnille. Jos vaivat jatkuvat niin sitten käyttöön relaksantit ja vatsasuojalääke, että voidaan jatkaan buranan mutustelemista. Eli kipuja hoidetaan tulehduksena.
Vasta siinä vaiheessa kun alkaa tulemaan halvaantumisoireita aletaan harkitsemaan kunnon tutkimuksia, eli kuvaamista. Röntgenissä ei nähdä mitään ja magneettikuviin pääsee vasta kun oireet alkavat olemaan vakavat. Magneettikuvauksista suoraan osastolle odottelemaan leikkausta ja leikkauksen jälkeen huokaistaan helpotuksesta kun halvaantuminen ja peruuttamattomien vahinkojen sattuminen oli todella lähellä. Huhhuh! Kylläpä kävi tuuri!

Ensin kärvistellään hulluissa kivuissa kuukausitolkulla, popsitaan lääkkeitä niin että sisäelimet hohtavat pimeässä ihon läpi punaista valoa. Kipujen takia nukkuminen on mahdotonta, mutta onneksi olemassa on nukahtamislääkkeet sekä unilääkkeet. Elimistö kiittää!

Onhan totta ettei jokaista potilasta voida iskeä heti magneettikuvauksiin, mutta tämä ainainen burana-kuurin jakaminen jotenkin ahdistaa. Joka ikisen vaivan hoito aloitetaan buranalla. Hmpf! Ja fakta on myös se että moni välilevyvaiva menee ajan kanssa ohi itsestään. Paranemiseen voi vain mennä pari-kolme kuukautta. Ja kipupotilaan aika on pitkä! Etenkin valvotut yöt kuluttavat hermoja.

Jos ja kun omalle kohdalle vielä osuu näitä pahoja kipujaksoja niin ei ole mitään järkeä lähteä lääkärin vastaanotolle. Sairaslomalappua en tarvitse ja lääkekaapista löytyy lääkkeitä. Kuten sairaalan päivystyksessä minulle kerran sanottiin... "Tule tänne vasta jos oireet ovat oikeasti pahat: vaikeuksia virtsaamisen tai ulostamisen kanssa tai pidätysvaikeuksia". Niskavaivoista kärsivien oireet ylittävät tutkimuskynnyksen kuulemma silloin kun tulee oikeita halvaantumisoireita. Puutuneet sormet eivät ole riittävä peruste.

"Kaikenlaista harmia, kaikenlaista harmia" -niinkuin Egotripin biisissä sanotaan. Sitähän se on. Ja siitä harmista juuri avaudutaan.

Mutta nyt alkaa olo hieman piristymään podetun ajanjakson jälkeen ja pääsen palaamaan takaisin "arkeen". Vielä kun saan nukuttua lähes 2 kuukauden aikana kerätyt univelat pois niin voisin jopa hieman piristyä ja saisin silmät kunnolla auki ja ajatuksen juoksemaan jopa kevyttä hölkkää! Kun raahasin itseni salille tauon jälkeen on uni alkanut taas löytymään paremmin. Hyvä treeni, parempi uni.
Lähdenkin tästä kohta punttikselle jumppailemaan... Hakemaan pirteyttä ja väsymystä! :)

Se se vaan on sillä lailla että tässäki maassa on sitä on paljon mälsää! :)