Eilen olin leirillä. Opeteltiin käyttämään paria erilaista teräasetta. Pari tuntia vierähti mukavasti kun tuli oltua jatkuvasti pienessä liikkeessä, mutta sen parin tunnin jälkeen kroppa alkoi laittamaan vastaan. Sinnittelin treenisession loppuun asti, kaiken kaikkiaan taukoineen hommaan meni aikaa n.5 tuntia. Selkä oli aivan loppu. Koko vasen puoli, alaselästä hieman lapojen alapuolelle aivan tulessa.
Kun hyppäsin kotipihassani autosta ylös pahimmat kivut alkoivat. Tuntui että en yksinkertaisesti jaksa pitää itseäni pystyasennossa ja vasemmalle puolelle selkään tuli oikein kunnon kramppi päälle.
Ruoan kokkailu ja syöminen järjetöntä tuskaa. Loppupäivä lattialla tennispallot selän alla hieroen, venyttäen ja lepuuttaen selkää. Piikkimattolla makoilua ja särkylääkkeitä popsien.
Yöllä heräsin klo 4 jumitukseen ja kramppailuun. Parin tunnin leffasessio ja samalla yritin hieroa kivikovia ja turvonneita selkälihoja hieman auki...
Aamulla tein kuntoutusjaksolta saamiani jumppaliikkeitä ja päätin aamupalan jälkeen lähteä salille putkirullailemaan ja jumppapallon kanssa pyörittelemään selkää auki. Nopea rintatreeni vielä siihen päälle. Selkä tuntuu nyt hieman paremmalta, mutta vieläkin hieman jumittaa.
Suurin pelko on, että kramppailu pahenee samanlaiseksi kuin niin monesti aikaisemmin. Pahimmillaan homma on alkanut juuri pienestä kramppailusta mutta äitynyt sellaiseksi etten ole sängystä päässyt juurikaan vessaa pitemmälle. Krampit ovat olleet niin pahoja että seisaallaan pysyminen on lähes mahdotonta kun koko keskivartalon lihakset vetävät jumiin vatsoja myöten. Järkyttävän kivuliasta!
Huomenna pitäisi lähteä aamusta vielä autoa rassauttamaan... Toivottavasti remppa menee nopeasti ettei tarvitse tuntitolkulla istuskella ja odotella korjaamolla. Odotellessa voisi toki käväistä hieman kävelemässä. Jos vaikka pienessä liikkeessä pysyminen ei jumittaisi uudelleen selkää.
Eilinen oli mukava päivä kun tapasi tuttuja ja uusiakin naamoja! Mutta eilisen aiheuttamat kivut hieman pistävät miettimään, että oliko päivän puuhastelut kaikkien näiden kipujen arvoisia...
No, toisaalta ehdin maata kotona toimettomana ja kipeänä tulevaisuudessakin ihan riittävästi ja nyt olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti