Repäisin maanantaina illalla oikein kunnolla ja kävin törsäämässä vähiä rahojani punttisalikorttiin kahden kuukauden treenitauon jälkeen. Tiistai-aamuna sitten kömmin salille kokeilemaan miltä se omaehtoinen ja omakustanteinen liikehoito oikein tuntuu pitkän tauon jälkeen.
No ihan hirveältähän se... Hissukseen kevyillä painoilla taas touhua käyntiin. Tuntumalla taas painoja liikkeelle, mikä tuntui tosi vaikealta. Fiilis oli enemmänkin sellainen että kaikki muut lihakset tekivät töitä, paitsi ne joilla yritin liikkeet tehdä. Etenkin ylätaljassa selän lihasten löytyminen tuntui ihan mahdottomalta. Ja muutenkin treeni tauon jälkeen on aika tuskaisen tuntuista kun lihakset väsyy ja hapottuu tosi nopeasti. Siksi touhuilinkin koko kropan läpi yhdellä kertaa. Isommille lihasryhmille kaksi liikettä ja pienemmille yksi liike. Näin alkuun tuo riittää ihan hyvin.
Hakea alkuun taas vain tuntumaa ja pitää sellainen fiilis päällä, että salilta lähtiessä on sellainen olo että olisi voinut kovempaakin treenata. Eli vielä ei ole mitään järkeä veivata kohdelihaksia totaalisen tukkoon. Pari viikkoa kun jaksaa tätä kevyempää hissuttelua niin sitten vasta aletaan kokeilemaan että miten lihakset alkavat ottamaan kunnon hapotusta vastaan!
Eilen keskiviikkona kävin tekemässä samanmoisen koko kropan salitreenin, eri liikkeillä/laitteita käyttäen. Ja jo nyt alkoi treeni tuntumaan treeniltä, eli kohdelihakset alkoivat löytymään paremmin homma tuntui muutenkin paljon paremmalta. Mutta täytyy vain pitää vielä käsijarrua muutaman naksun verran päällä ja aloittaa puuhastelut rauhallisesti.
Selkä ei treenin aikana ole tuntunut pahalta, mutta kotiin salilta fillaroidessa, tai oikeastaan fillarin päältä hypätessä ongelmat alkavat. Vasen jalka ei toimi kunnolla ja jalkaa saa kävellessä "heittää" eteenpäin. Hermot puristuksissa...
Salitreenin jälkeen teen kotona kuntoutusjaksolta saamia jumppaliikkeitä. Syvien selkälihasten aktivoivia liikkeitä. Huomasin että näitä juttuja ei mulla kannata tehdä iltaisin. Selän lihakset ovat niin väsyneet illalla, etten suoraan sanottuna löydä syviä lihaksiani koska tuntuu etten saa niitä rentoutettua. Etenkin isuma-asennossa tehtävän harjoitteen tekemisestä ei meinaa tulla mitään.
Eilen kävin vielä harrastelemassa illalla kamppailu-urheilua. Oli kyllä hienoa tosi pitkästä aikaa jumpata kunnon hiet päälle! Tuntui, että keuhkot eivät meinanneet ottaa riittävästi ilmaa sisäänsä ja jalat olivat vatkulia. Hieno fiilis! Treenin aikana selkäkään ei tuntunut vaivaavan ja jalkojen ja lonkan lihakset tuntuivat olevan mukavan irtonaiset. Saataisiko olla näiden kuntoutusjakson jumppaohjeiden ansiota?
No tuo loistavan raukea treenin jälkeinen fiilis karisi aika äkkiä, kun ajelin autolla kotiin. Autosta nouseminen oli melkoista tuskaa. Selkä aivan loppu. Eli taas tuli huomattua, että tekeminen tuntuu hyvältä mutta se tekemisen lopettaminen aloittaa kivut.
No eipä ole ihme, että selkä kipeytyy... Viimeisimmällä lääkärireissulla katselin lääkärin kanssa magneetti- ja röntgenkuvia selästäni ja lääkäri listasi ongelmani kuvia näyttämällä, että nähtävissä on kaksi välilevynpullistumaa ja vielä kaiken muun lisäksi kahden selkänikaman väli on epästabiili, eli nikamien välillä on ylimääräistä liikettä mikä ei tietääkseni ole hyvä asia... Eikä magneettikuvissa näkyvät lannerangan välilevytkään kovin terveiltä näyttäneet. Paras lääke taitaakin olla se että täytyy pitää selän lihakset kunnossa ja löytää ne syvätkin lihakset jotka pitävät sen paskana olevan ruotoni edes suht oikeanlaisessa asennossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti