Viimeisin kirjoitteluhetkeni täällä oli tammikuussa...
En yksinkertaisesti jaksanut kirjoitella tänne mitään, ihan vaan sen takia että olo oli koko talven niin huono etten olisi jaksanut ikinä lueskella kirjoituksiani jälkikäteen. Tekstit olisivat olleet samanlaista angstia kuin viime talvena helmikuulta maaliskuulle. Unettomia öitä, lääkehuuruissa hortoilua ja kotona vankina olemista. Kuosi oli todellakin niin huono että lähikaupassa piipahtaminen oli todellinen ponnistus.
Tammikuun alussa olo oli hieman parempi ja jaksoin käydä muistaakseni parin viikon ajan salillakin, mutta lopulta tajusin treenailun olevan vain itseni kiusaamista kun kuntokäyrä kääntyi laskuun ja kipukäyrä nousi jyrkästi ylös.
Eli talvi meni hyvinkin pitkälti kotona maatessa ja sen kyllä huomaa nyt kun olen päässyt edes hieman irti kahleista. Pikku kävelylenkejä on tullut heitettyä ja hapenottokyky on todella pahasti romahtanut. Vähänkin jyrkemmän ylämäen tarpominen saa keuhot huutamaan ja koko kropan lähes lamaantumaan.
Onneksi tämä nollasta treenin aloittaminen ei ole todellakaan uutta. Ja täytyy toivoa että pohjakunto olisi säilynyt edes jollakin tasolla... Pikkuhiljaa tästä lähdetään taas keräämään kuntoa. Ensin niitä kävelylenkkejä, sitten hissukseen puuhastelemaan kamppailu-urheilua ja sitten kun keuhkot ja kroppa alkaa ottamaan happea ja treeniä paremmin vastaan niin sitten salille. Kamppailu-urheilua ennen salille menemistä koska siinä on paljon tekniikka-harjoitteita joissa ei vaadita niin paljoa fyysisyyttä.
Eli nyt vain iisiä oleskelua, kevyttä pikku puuhastelua ja nautin vain paremmasta olostani. Ja yritän unohtaa koko viime talven.
Katse eteen päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti