Jumppailu on alkanut taas maistua. Aika kevyttä puuhastelua, jaksamisen rajoissa ja hieman jarrutellen on homma lähtenyt loppuvuoden potemisten jälkeen. Välillä pelkkää nyrkkeilysäkin naputtelua ja kevyttä jumppaa salin puolella, välillä pelkkää salin puolella kropan lämmittelyä ja venyttelyä ja välillä kokeilen painojen kanssa mitä kroppa jaksaa tehdä. Pikku kävelylenkkejä on tullut tehtyä enemmän nyt kun maahan on satanut hieman lunta ja tiet on kuorrutettu hiekoitushiekalla. Lumi ja hiekka tuntuvat "pehmentäneet" tien pintaa eli käveleminen onnistuu nyt paremmin ilman että polvi kipeytyy liiaksi.
Nyt kun kelit ovat olleet kylmät ja aurinkoiset, on kotona oleminen päiväsaikaan ollut tuskaa. Tekisi mieli olla koko ajan ulkona. Selkä ei vain ole ollut kovinkaan suostuvainen lisääntyneen seisonta-asennossa olemisen kanssa. Jos ensi viikolla uskaltaisi lähteä järven jäälle makoilemaan pilkkionkien kanssa. Näillä pakkasilla luulisi jäiden vahvistuvan tarpeeksi...
Huomenna olisi luvassa tuskaa. Hermoratatutkimus. Neuloja ja sähköä luvassa... 2009 tuo tutkimus tehtiin viimeksi ja silloin ainakin tutkimuksen tekeminen oli melkoista tuskaa. Saa nähdä miten nyt menee. Ja saa nähdä onko tuloksissa muutoksia verrattuna edelliseen testiin. Mielenkiinnolla odotan tuloksia, en niinkään itse tutkimusta.
Nyt on taas niin ajatus hukassa että enempää en edes yritä suoltaa tekstiä tänne. Muutamia pointteja ajatuksistani meinasin tänne kirjoittaa, mutta kirjoittaessa taas puolet jutuista unohtui ja jää nyt vain kirjoittamatta keskittymiskyvyn ollessa lähellä nollaa. Tekstin lukeminen ei vain oiken onnistu kun kirjaimet loikkivat näkökentässä miten sattuu. Muutenkin on tullut hönöiltyä viime aikoina vaikka olen saanut nukutuksi ihan kohtuu hyvin. Taitaa muuten vaan stressiä painaa päälle, kun vointi ei ole paras mahdollinen ja asiat vakuutusyhtiön kanssa eivät tunnu edistyvän. Tai nehän edistyy, mutta järkyttävän hitaasti. Jos illan kamppailu-urheiluhetki piristäisi väsynyttä mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti