Taas on päästy takaisin kuntoilun ihmeelliseen maailmaan reilun kuukauden pituisen tauon jälkeen. Pahimmat potemiset on podettu ja hiljalleen treenihommiin voi lisäillä tehoja. Muutamia kertoja olen käynyt punttiksella kevyesti starttailemassa konetta ja kerran käynyt harrastamassa ohjattua kamppailu-urheilua. Pikku kävelylenkillä kävin pari kertaa, mutta jalka kipeytyy sen verran pahasti että manuaaliset siirtymät täytyy tehdä fillarilla.
Kroppa on omituisessa lukko-tilassa. Nestetasapaino on pielessä. Vielä viikko sitten hiki ei meinannut tulla pintaan millään, suuta kuivasi vaikka kuinka paljon yritin juoda ja pumppu hakkaili vähä miten sattuu... Nyt olen juonut kivennäisvettä reilusti ja ottanut magnesium-tabletteja. Eilen sain jopa pienet hiksat päälle treenien loppujumpassa nyrkkeilysäkkiä hakatessa. Eli parempaan suuntaan ollaan ilmeisesti menossa! Vielä kun kroppa alkaisi ottamaan treeniä vastaan kunnolla niin jonkin ajan päästä aletaan toivottavasti olemaan siellä oman kuntoni normi-leveleillä.
Näitä kropan vaivoja potiessa tuli juteltua kavereiden kanssa joilla on ollut ongelmia rangan kanssa, välilevy-ongelmaa pääasiassa. Kun kyseistä vaivaa alkaa tulemaan hakeudutaan tietysti lääkärin juttusille. Burana- ja kipulääkereseptin kanssa sitten kotiin potemaan ja viikon päästä seurantakäynnille. Jos vaivat jatkuvat niin sitten käyttöön relaksantit ja vatsasuojalääke, että voidaan jatkaan buranan mutustelemista. Eli kipuja hoidetaan tulehduksena.
Vasta siinä vaiheessa kun alkaa tulemaan halvaantumisoireita aletaan harkitsemaan kunnon tutkimuksia, eli kuvaamista. Röntgenissä ei nähdä mitään ja magneettikuviin pääsee vasta kun oireet alkavat olemaan vakavat. Magneettikuvauksista suoraan osastolle odottelemaan leikkausta ja leikkauksen jälkeen huokaistaan helpotuksesta kun halvaantuminen ja peruuttamattomien vahinkojen sattuminen oli todella lähellä. Huhhuh! Kylläpä kävi tuuri!
Ensin kärvistellään hulluissa kivuissa kuukausitolkulla, popsitaan lääkkeitä niin että sisäelimet hohtavat pimeässä ihon läpi punaista valoa. Kipujen takia nukkuminen on mahdotonta, mutta onneksi olemassa on nukahtamislääkkeet sekä unilääkkeet. Elimistö kiittää!
Onhan totta ettei jokaista potilasta voida iskeä heti magneettikuvauksiin, mutta tämä ainainen burana-kuurin jakaminen jotenkin ahdistaa. Joka ikisen vaivan hoito aloitetaan buranalla. Hmpf! Ja fakta on myös se että moni välilevyvaiva menee ajan kanssa ohi itsestään. Paranemiseen voi vain mennä pari-kolme kuukautta. Ja kipupotilaan aika on pitkä! Etenkin valvotut yöt kuluttavat hermoja.
Jos ja kun omalle kohdalle vielä osuu näitä pahoja kipujaksoja niin ei ole mitään järkeä lähteä lääkärin vastaanotolle. Sairaslomalappua en tarvitse ja lääkekaapista löytyy lääkkeitä. Kuten sairaalan päivystyksessä minulle kerran sanottiin... "Tule tänne vasta jos oireet ovat oikeasti pahat: vaikeuksia virtsaamisen tai ulostamisen kanssa tai pidätysvaikeuksia". Niskavaivoista kärsivien oireet ylittävät tutkimuskynnyksen kuulemma silloin kun tulee oikeita halvaantumisoireita. Puutuneet sormet eivät ole riittävä peruste.
"Kaikenlaista harmia, kaikenlaista harmia" -niinkuin Egotripin biisissä sanotaan. Sitähän se on. Ja siitä harmista juuri avaudutaan.
Mutta nyt alkaa olo hieman piristymään podetun ajanjakson jälkeen ja pääsen palaamaan takaisin "arkeen". Vielä kun saan nukuttua lähes 2 kuukauden aikana kerätyt univelat pois niin voisin jopa hieman piristyä ja saisin silmät kunnolla auki ja ajatuksen juoksemaan jopa kevyttä hölkkää! Kun raahasin itseni salille tauon jälkeen on uni alkanut taas löytymään paremmin. Hyvä treeni, parempi uni.
Lähdenkin tästä kohta punttikselle jumppailemaan... Hakemaan pirteyttä ja väsymystä! :)
Se se vaan on sillä lailla että tässäki maassa on sitä on paljon mälsää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti