Treenauksen hankalin osa-alue oli jalkatreeni. Jalkatreenin omaksi kulmakiveksi tullut kyykky oli muuttunut aika vaikeaksi suoritukseksi. Selän huonon lihaskunnon takia painot oli pidettävä aika pieninä, jolloin sarjat olivat pitkiä. Tuohan ei tietenkään haitannut, mutt se mikä haittasi oli ongelmat tekniikan kanssa.
Koska vasemman jalan reidestä ja pohkeesta oli tunto kadonnut, eikä kaikki lihakset toimineet muutenkaan täysillä, koko kyykky liikkeenä tuntui alkuun aivan mahdottomalta! Ihan kuin tyhjän päälle alkaisi varaamaan painoaan. Piti vaan "luottaa" että se vasenkin jalka siellä on varmasti paikallaan! :)
Tämä taas korosti tiedostamattomasti kropan virheasentoa, eli lantio kääntyi enemmän oikean jalan puolelle. Saman ongelman huomasin tehdessäni lähestulkoon kaikkia liikkeitä joissa olin seisoma-asennossa.
Fysiatri oli näyttänyt hyvän liikkeen tuohon ongelmaan. Seisomaan seinää vasten siten, että jumppapallo on selän ja seinän välissä. Jalat hartioiden levyiseen haara-asentoon, lattiasta kiintopisteet joiden mukaan pystyi katsomaaan kyykkyyn mennessä, että polvet ovat samalla suoralla linjalla. Eli jalkakyykky jumppapallon kanssa! Tehokasta ja auttaa kehittämään keskivartalon koordinaatiota.
Hack-kyykkyä kokeilin kanssa, mutta jotenkin se tuntui liikaa selässä... Prässi toimi hyvin, mutta siinäkin oli alkuun ongelmia. Lantio tuppasi nousemaan penkistä sen verran, että lantio pyrki kääntymään jälleen enemmän oikealle puolelle.
Reiden ojentaja- ja koukistajalaitteita aloin käyttämään paremmin vasta nyt, ekaa kertaa elämässäni. Niissä kun ei pysty kropalla niin paljoa huijaamaan, eikä tuo kropan kierto haitannut.
Suuri miinus jalkatreenissä oli myös se, että jokaisen jalkatreenin jälkeen jalat kipeytyivät samalla tavalla kuin pitkän tauon jälkeen... Eli treenin jälkeen jalat ollivat aika kipeät muutaman päivän ajan. Outoa!
Jalkatreenin kaveriksi otin hartiat/olkapäät. Yleensä aloitin pystypunnerruksella levytangolla. Tähän ei tarvinut paljon painoa laittaa! Heti jos painoa tuli liikaa, kroppa taipui taaksepäin hakeakseen voimaa tangon taakse muualta kuin olkapäistä... Ja tämä taivutus taakse ei tehnyt gutaa selälle. Eli kevyet painot ja puhtaita toistoja. Ja tässäkin, virheasento. Niin lantiossa kuin hartioissa. Perkele. Kesti ihmeen pitkään ennenkuin huomasin, että nostin vasenta hartiaa ylemmäs työntövaiheessa. Ja miksiköhän? Sen kun tietäis! :) Tehdessä ei haitannut, mutta treenin jälkeen olkapää kipeytyi. Onneksi huomasin tuonkin typeryyden ennenkuin paikat olisivat alkaneet hajota vielä enemmän. Sain tuon vaivan korjattua hyvin vinopenkissä. Siinä sai hartioilla hyvän tuntuman penkkiin ja sitten vaan tipauttu olkapään alas. Muutaman käyntikerran verran ajatuksen kanssa tekemistä ja vaiva oli poissa.
Käsipainoilla tehdyt vipunostot piti alkaa myös tekemään pienemmillä painoilla ja puhtaammin, ettei selkä joutuisi töihin. Mikä on taaskin pelkästään hyvä asia. Liian monesti tuli tehtyä liian isoilla painoilla ja jos hartioita tehdessä pohkeetkin kramppailee niin jokin on vialla! :) Ja vipunostoja kaksin käsin istuen tai kontallaan lattialla sekä yhden käden vipunostot seisaallaan nojaten hieman vasemmalla kädellä vaikka penkin pystyyn nostettuun selkänojaan. Eikä sitä kropan heiluttelua vaan se olkapää tekee sen työn!
Noiden lisäksi tuli tehtyä alataljalla pystysoutua ja vipunostoa takahartialle.
Ja ei muuta kuin saunaan juomaan palautusjuoma, kotiin ruoan laittoon. Ruokalevon jälkeen venyttelyt ja sitten ihmettelemään, että miten aikaa kuluu seuraavaan treeniin asti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti