 |
| Ulkona oli kevään ensimmäisiä lämpimiä ja aurinkoisia ilmoja, joten päätin lähteä harrastamaan liikuntaa. |
Olen kuullut monien puhuvan että "pitäisi aloittaa salilla käyminen, mutta..."
Tuon "mutta"- sanan taakse piiloutuu yleensä vain laiskuus tai mukavuuden halu. Onhan se tietysti mukavampi jäädä kotiin sohvalle makoilemaan, katsomaan telkkaria tai vaikka kokkailemaan hyvää ruokaa. Olon voi tuntea ihan hyväksi ilmankin salilla vietettyä hikistä ja sykettä korottavaa hetkeä. Tämä vaihtoehto on hyvin yleinen.
Toinen vaihtoehto johon olen törmännyt on se, että salilla käymisestä tehdään liian suuri numero. Jos salilla käydään, täytyy luonnollisesti aamulla herätä ajoissa syömään kunnollinen aamupala, aamupalalla voi miettiä mitä lounaalla ja päivällisellä syödään, jotta energiavarastot ovat täynnä alkuillasta suoritettavaa salitreeniä varten. Ehkä tämäkään valmistautuminen ei riitä vaan aamulla, heti herätyskellon soiton jälkeen täytyy lähteä lenkille tai veivata soutulaitteella hetki. Ihan vaan sen takia, että saataisiin rasvaa poltettua samalla kun yön aikana tyhjentynyttä kroppaa ravistellaan hereille.
Ja koska isot pojat ovat salilla kertoneet, että kannattaa syödä useita pienempiä aterioita päivän aikana, menee päivän ruokailurytmitkin tietysti uusiksi... Töihin täytyy ottaa eväitä mukaan tai sitten asia hoidetaan lisäravinteilla.
Salilla käydään 3-4 kertaa viikossa ja treenin jälkeen nautitaan palautusjuomat, kotiin päästyään iltapala. Venyttelyt ja ehkä jopa pieni iltakävely, että saadaan paikkoja verryteltyä auki. Ja seuraavana päivänä sama jatkuu, mutta ilman salitreeniä koska on välipäivä.
Tämänlaisen treeni/elämäntapaohjelman ymmärrän jos treenataan oikeasti kovaa ja paljon ja lähestulkoon päivittäin.
Itse olen kokeillut tätä "monta ateriaa päivässä"- meininkiä ja huomannut sen toimivan silloin kun kroppaa rasittaa riittävän paljon. Ja tämä ei tarkoita pelkkää salitreeniä, vaan omalla kohdallani treenin lisäksi harrastin aerobista liikuntaa useita kertoja viikossa fyysisen työn lisäksi...
Monia vuosia sitten harrastelin vain salia 3-4 kertaa viikkoon ja söin omasta mielestäni kuin paraskin treeni-hifistelijä, huomasin jossakin vaiheessa olevani mahakas salilla kävijä jolla ei tulokset olleet mitenkään erityisesti kehittyneet...
Eli jos minkä tahansa treenaamisen osaa ottaa henkisesti riittävän rennosti ja saa revittyä itsensä harrastuksen pariin riittävän usein, ollaan oikealla tiellä. Joillakin tämä harratukseen lähtemisen vaikeus kestää kauemmin, jotkut koukuttuvat treenaamiseen nopeammin.
Kaiken A ja O taitaakin olla se, että treenaamisen (mitä kukakin harrastaa) tulisi olla hauskaa ja vapaaehtoista. Tuo vapaaehtoisuus ei mielestäni ole sitä, että itselle suunnitellaan liian raskas ohjelma jonka noudattaminen vaatii liikaa aikaa ja vaivaa.
Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka oikeasti treenaavat kovaa ja tähtäävät huipulle.
Ihminen on näköjään luotu liikkumaan. Jos minulla liikuntaharrastukset jäävät väliin syystä tai toisesta, paikat kipeytyvät hyvin nopeasti... Tähän voisi ehkä löytyä omalla kohdallani joku hieno lääketieteellinen selitys, mutta sillä selityksellä en mitään tee. Liikunnalla ja oikeanlaisella safkalla saa ihmeitä aikaan. Kivut ovat vähentyneet ja lihaskestävyys parantunut.
Tämän illan vietän sohvalla ja käyn kaupasta ostamassa hyvää naposteltavaa! Sen olen ansainnut! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti