3-4 ruokaa per päivä. Sillä mentiin pitkään.
Sitten kävi niin, että yksi kaverini rupesi höpöttelemään (yllätys,yllätys) vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Kaveri osasi niin hyvin perustella oman nykyisen ruokavalionsa perus periaatteet ja hän antoi minulle vielä kirjankin aiheesta jonka luin hyvin nopeasti läpi ja päätin kokeilla.
En ala ketään opettamaan tässä mutta kerron nyt hieman miten safkatouhut muuttui.
Ensin jätin leivät pois kokonaan ja vähensin perunan, pastan ja riisin syöntiä. Aloin tekemään lisukkeeksi isommat satsit salaattia.
Sitten kuulin ettei tätä touhua kannata aloittaa varovasti vaan kertarysäyksellä jättää kaikki turhaa hiilaria sisältävät ainekset pois. Näin tein. Sinne jäi potut ja makaronit ym. hötöt.
Alkuun olo oli hieman huonokin. Päähän sattui ja heikotti, mutta nuo ovat kuulemma vain "vieroitusoireita". Aika nopeasti kuitenkin olo parantui ja tajusin olevani pirteämpi kuin pitkiin aikoihin! Maha ei ollut turvoksissa ja piereskely väheni 90% - ilman nykyajan ihmejugurtteja!
Ja jonkin ajan kuluttua huomasin, että hermokivut olivat vähentyneet huomattavasti. Ensin ajattelin, että nyt on vaan hyvä kausi menossa että kipujen väheneminen johtuu leppoisammasta treenikaudesta tai jotain...
No eipä mennyt kauaa kun kavereiden kanssa vähän rilluteltiin. Saunaa ja kaljaa. Paljon.
Ja ruokaa. Perinteisellä tavalla. Seuraavana päivänä kroppa vaati luonnollisesti paljon ruokaa, epäterveellistä sellasista. Ja jostain syystä nuo perhanan hermokivut olivat taas tulleet takaisin.
Noh, taas takaisin vähä hiilarilselle ja kivut taas hävisivät.
Seuraavalla kaljottelukeikalla kivut taas tulivat takaisin. Ajattelin että illanvieton aikana tulee seisoskeltua paljon ja liikuttua, että kai nuo kivut johtuvat niistä. Mutta nyt monta kokeilukertaa testanneena täytyy todeta, että kyllä kivuilla ja ruokavaliolla on selvä yhteys! Uskokaa tai älkää.
Toissa talvena otin itseäni niskasta kiinni ja tein kahden kuukauden kokeilun. En juonut alkoholia, paitsi ehkä max.2 saunakaljaa 1-2 kertaa tuon kahden kuukauden aikana ja pidin aika tiukasti kiinni ruokavaliosta. Pikku lipsahduksia tietenkin tuli...
Paino tippui 8-9kg ja olo oli loistava. Hermokivut lähes poissa. Vaikka vain osa kivuista poistui niin sekin tuntui juhlalta! Selkä jatkoi omaa kipuiluaan, mutta sen kanssa pystyin elämään.
Ja kun jalan kivut vähenivät huomattavasti sain vähentää myös lääkkeiden syöntiä sen mukaisesti.
Jos kipuja saadaan vähemmäksi pelkällä ruokavaliolla niin siihen touhuun minä lähden mukaan.
Lääkkeiden popsiminen on helppoa, koska muuta elämää ei tarvitse muuttaa mitenkään.
Vähän niinkuin nuo vatsan toimintaa parantavat terveysvaikutteiset jugurtit.... Kun syöt yhden sellaisen jugurtin päivässä niin saat lappaa suuhusi sitä samaa paskaa mistä ennen on maha mennyt sekaisin. Nyt vain ei tule turvotusta ja olo pysyy hyvänä. Joo.
Samaa touhua on itseasiassa koko lääkkeiden käyttö. Oiretta hoidetaan, ei oireen aiheuttajaa.
Kun sain toisen lääkereseptini hermokipuja varten kysyin lääkäriltä, että jos lääkeistä löytyisi apu niin missä kunnossa elimistöni olisi siinä vaiheessa kun näitä lääkeitä olisin syönyt vuosikausia. Vastaukseksi sain käden puristuksen ja minulle kerrottiin milloin tulen seuraavan kerran vastaanotolle. Kysymyksiä saa siis tehdä, mutta niihin ei ole pakko saada vastausta. Eihän parhaatkaan lääkärit osaa vastata kaikkiin kysymyksiin. Vai eivätkö he vain halua?
 |
| MMMMM...... Edelleen maistuu! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti