Oikeanlaisen harjoittelu-kaavan löytyminen kesti kauan. Jonkin liikkeen tekeminen tuntui hyvältä, mutta treenin jälkeen olo oli kammottava. Jotkin liikkeet tuntuivat jo tehdessä hirveältä ja ne joiden kanssa pystyi jälkeenpäinkin elämään jäivät ohjelmaan. Näin helppoa se on!
Ainoa mutta tässä on se, että nyt neljä vuotta asian kanssa eläneenä... Nyt vasta alkaa olemaan sellainen ohjelmiston runko kasassa minkä kanssa voin puuhastella kunnolla.
Tuo nelisen vuotta meni kokeillessa kantapään kautta kaikenlaiset vaihtoehdot. Mukavaltahan se ei todellakaan tuntunut ja pillereitä tuli nieleskeltyä paljon ja unettomia öitä tuli vietettyä. Mutta nyt tuo kärsimysten tie on alkanut olla tasaisempi ja helppokulkuisempi.
Nyt on tietysti kunto on paljon parempi kuin vaikka kolme vuotta sitten, eli eri liikkeiden tekeminen voisikin onnistua nyt ihan hyvin verrattuna tuohon kolmen vuoden takaiseen... Eli pelkkää kokeilemista ja pikku asioilla kikkailuahan tämä treenaaminen on. Ei tarvita muuta kuin itsekuria treenin suhteen, eli säännöllisyyttä ja taitoa kuunnella omaa kroppaa. Ja omassa tapauksessani kivunsietokyvystä ei todellakaan ole haittaa.
Onneksi punttisalilla tekemisen rajana on vain oma mielikuvitus. Ei kannata vain jäädä tekemään salilta löytyvillä kiinteillä laitteilla vaan tehdä mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista mitä päähän pälkähtää. Jos ei ole koskaan salilla käynyt eikä ole hajuakaan mitä ja miten kannattaa tehdä, voisi aloittaa homman ohjatusti, lainata vaikka kirjastosta oppaita tai sitten vain lähteä salille ja tarkkailla mitä muut siellä touhuaa. Salilla liikkeiden kopioiminen on sallittua.
Oma elämäni oli siis jatkunut lääkehuuruissa ja treenatessa. Vasemman jalan polvi kiukutteli ja sehän kuvattiin niin röntgenissä ja magneetissa eikä onneksi mitään ihmeellistä löytynyt. Joku tulehdus sinne tuli johtuen kropan virheasennoista ja hermovaurioista johtuvista jalan lihasten huonosta kontrollista. Tulehduskipulääkkeitä, kipugeeliä ja lepoa. Meni siinäkin ohi pitkäaikainen vaiva. Kiitollinen siitä.
Ortonin kipupolilla kävin n. 1½ vuotta sitten juttelemassa kivunhoidosta ja siellä ei juuri muuta vaihtoehtoja annettu kuin hermojuuripuudutukset, RF-puudutus ja kipustimulaattorin asentaminen...
Nuo olivat oikestaan ainoat vaihtoehdot, koska lääkkeistä ei hyvää vaikutusta oikein tuntunut löytyvän. Ainoa huono puoli noissa vaihtoehdoissa olisi se, ettei selän kipuihin voitaisi vaikuttaa. Pelkästään jalkaan säteilevät hermokivut saataisiin aisoihin.
No, kokeiltiin hermojuuripuudutusta. Puudutuksen vaikutus oli tapauskohtaisesti riippuen viikoista kuukausiin. Mulla ei siitä ollut hyötyä kuin n. kaksi viikkoa, mutta se mikä oli hyvää, myös selkäkivut olivat poissa! Oli hienoa käydä yli kahden tunnin kävelylenkeillä ilman kipuja ja salilla oli hauskaa! Nukkuminen oli juhlaa ja mieli oli pirteämpi kuin aikoihin!
Mutta vain kaksi viikkoa... Sitten palattiin takaisin arkeen. Koska hermojuuripuudutus ei toiminut toivotusti, päätti lääkärini, ettei aleta muita juttuja kokeilemaankaan.
Kipustimulaattorista keskusteltiin, mutta sekin jätettiin pois suunnitelmista, koska sen vaikutuspiiriin kuuluu vain tuo jalkaan tuleva säteilykipu, joka on vain osa omia kipuoireitani. Pahimmat kivut kun ovat tuolla selän tienoilla. Lääkärin tuomio oli sellainen, että mennään perus kipulääkkeillä, joita söin aika vähän, koska ne aiheuttivat huonoa oloa. Lääkkeisiin on täytyny turvautua ainoastaan ääritilanteissa, eli silloin kun kivut ovat niin pahat että nukkuminen on vaikeaa.
That's it! Ei muuta kuin takaisin kotiin ihmettelemään, että mitä se vakuutusyhtiö seuraavaksi mulle keksii. Paikat kun olivat ja pysyivät niin kipeinä, että töihinpaluusta saatoi vain nähdä unta. Ja jos töihin tästä vielä päästään, niin työnkuva ei ole enää sama kuin ennen, eli ei fyysistä työtä, seisoskelua tai tavaran kantamista. Eli kaikki hauska pois kuvioista.
Elämä ei helpolla päästä!
Mutta ei tämä touhu kiukuttelemalla parane!
Jos sattuu liikaa, ota pilleri ja lepää.
Jos vituttaa, tee jotain että vitutus unohtuu edes hetkeksi.
Mutta silti pidä päivärytmi ja rutiinit käynnissä.
Muuten tulee noutaja, ja se noutaja ei ole kultainen.
Olipas henkevää. Nyt on parempi lopettaa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti