Lyhyitä taukoja tuli kipujen takia salitouhuista pidettyä, mutta aika säännöllisesti revin itseni sohvasta/sängystä ylös ja raahauduin treenille. Kokeilun kautta löysin itselleni sopivat liikkeet, joita tehdessä ei kipuja tuntunut. Ja jossakin vaiheessa huomasin, että ainoat hetket jolloin en kipua tuntenut, olivat silloin kun nukuin tai olin salilla.
Sopivassa liikkeessä oleminen siis teki todella hyvää! Ja tiedä sitten minkälainen vaikutus oli pelkästään sillä, että salilla ollessani keskityin vain treeniin ja korvanapeista kuuluvaan musiikkiin. Ajatusten pois saaminen siitä paskasta, jonka ympärillä maailmani oli pyörinyt jo kuukausia, teki mielelle ja näköjään kehollekkin hyvää. Ainakin hetkeksi.
Ja yksi tärkeä asia mikä liittyy kuntoiluun. Lihashuolto.
Sain lääkäriltä lähetteen fysikaaliseen, jonka vakuutusyhtiö suostui pienimuotoisen tappelun jälkeen kustantamaan (näistä vakuutusyhtiön kanssa käydyistä selkkauksista voisin thedä oman blogin...).
Ja mä kun kuvittelin, että menen vaan hierottavaksi, paikat aukeaa, lihasjumit lähtee ja elämä jatkuu niinkuin ennenkin.
Onnettomuuteni oli tapahtunut toukokuussa ja syyskuussa menin ensimmäisiä kertoja fysikaaliseen. Alkuun tehtiin pääosin vatsalihasharjoitteita jumppapallolla. Kylläpä oli kropan koordinaatiokyky päässyt huonontumaan! Ei tietenkään mikään ihme kun selän vasen puoli oli kipeä ja vasen jalka osittain poissa pelistä. Eli kropan oikea puoli oli ottanut ohjat omiin käsiinsä ja rasitettaessa kropan oikea puoli "auttoi" vasuria. Näin saadaan aikaseksi oikeaoppinen kropan virheasento, jota on todella vaikea korjata.
Jumppapallotouhuista oli todellista hyötyä ja aika nopeasti sellainen piti kotiinkin hommata.
Mutta se se itse hieronta... Mahalleen pöydälle ja hieroja aloitti kevyesti vain painelemalla selkärangan molemmin puolin, jotta nesteitä saataisiin hieman liikkeelle. Jo tuo kevyt painelu oli tuskaa. Vasen jalka hytkyi ja varpaat vääntyilivät itsekseen, kun hermot temppuilivat ja välillä piti kysellä roskista naaman alle, kun tuntui että lähtee kirjava sylki liikkeelle. Ja tosiaan... Nesteet lähti liikkeelle! En muista toista hetkeä milloin olisin paikallaan makoillessani saanut vastaavanlaista hikeä aikaiseksi! :)
Ekan hieronnan jälkeen tajusin ettei tästä lihasjumista helpolla eroon päästäkään. Muutaman käyntikerran jälkeen vain selkälihasten pinta alkoi hieman pehmentyä mutta itse hieronta alkoi tuntua kohtalaisen rentouttavalta. Ainoa huono puoli oli se, että heti hieronnan jälkeen vasen jalka ei meinannut toimia hetkeen ollenkaan, mutta tuo "pikku" vaiva ei paljoa haitannut. Sen verran hyvää tuo selän möyhentäminen teki.
Ja tämän kuntosali-fysikaalinen-lääkekaappi-kolmiodraaman lisäksi tuli käytyä aika paljon kävelemässä. Tunnista puoleentoista tuntiin oli aika normi settiä. Ja kävelytahti ei päätä huimannut. Muutaman kuukauden kotona höperöityminen oli tehnyt tehtävänsä... Kävelemään lähteminen oli hyvää terapiaa. Näki ihmisiä, ympäröivää luontoa jne. Kävellessä ja ympäristöä tarkkaillessa huomasin, että mielikin alkoi virkistyä, eli aivot alkoivat toimimaan taas täydellä 10%::n kapasiteetillaan! Tosin lääkärien määräämät kipulääkkeet eivät hirveästi edistäneet aivokäyrän liikkeitä... Aamuisin oli paras hetki käväistä kävelylenkillä. Pää tuntui selkeältä ja oli mukava olla pirteänä liikkeellä. Elämä tuntui valoisammalta! Lenkin jälkeen aamulääke naamariin ja hetken päästä taas tuijotettiin keittiön seinää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti