Selkätreeniä ennen tein lämmittelyt soutulaitteella (jälkeenpäin tulleista kivuista huolimatta...) ihan vain siksi, että sillä sai kunnolla selän lihakset lämpenemään ennen varsinaista "ohjelmaa".
Olin alkanut tekemään jo maastanostoa. Tekeminen tuntui yllättävän hyvältä! Huomiota piti vain kiinnittää erityisesti taas lantion liikkeisiin ja luonnollisesti selän asentoon. Ei liikaa nostoa selällä, eikä myöskään selkää köyryyn... Mikä tuntui olevan suuri ongelma pienilläkin painoilla. Selkä väsyi niin nopeasti että sarjojen lopulla koukkuselkä alkoi tulla mukaan kuvioihin vaikka kuinka pienellä painolla tekikin.
Yllättävän nopeasti selkä alkoi kehittyä maastanoston osalta. Kai sieltä piti saada vain kuonat liikkeelle niin saatiin paikat taas kehityksen tielle! Mutta taas sama juttu... Tekeminen tuntui todella hyvältä, mutta palautuminen kesti pitkään ja kivut olivat treenin jälkeen kovat.
Treeni jatkui ylätaljalla, ei minkään näköisiä ongelmia sen kanssa.
Alataljaa tein kevyesti, koska alaselkä oli jo väsähtänyt maastanostossa. Ja joskus vaihdoin alataljan tilalle kulmasoudun, jolla saa myös hyvän tuntuman selkälihaksille. Myös salilta löytynyt alavipuvarsisoutulaite oli kovassa käytössä. Siinä kun alaselkä ei joudu tekemään liikaa työtä.
Ja lopuksi ojentajat. Nyt alettiin olla jo siinä kunnossa ettei penkille selälleen meno tuottanut vaikeuksia. Eli ranskalaista punnerrusta tekemään. Hyvä liike, jota olen aika tykännyt tehdä! Nyt olin ottanut ojentajatreeniin mukaan myös dipin. Alkuun helvetin raskasta, mutta äkkiä siinäkin alkaa toistojen määrät kasvamaan. Lisäksi rimpuilua ylätaljassa naruilla pään takaa, naruilla ylhäältä alas, suoralla tangolla ylhäältä alas, yhdellä kädellä.... Käsipainolla kick-back, istuen kick-back olkapäältä ylös.... Variaatioita on monia ja kaikkia kannattaa kokeilla ja kaikilla liikkeillä saa lihakseen kunnon poltot aikaiseksi kunhan vaan tekee (taaskin) tarpeeksi pienillä painoilla ja puhtaasti.
Kehitystä tuli niin käytettyjen painojen kannalta, peiliin vilkaistessa huomasi jotain tapahtuneen ja kuntosalin vaaka ilmoitti ettei paino ole noussut. Ja tuohan oli ihan hyvä asia.
Saunan kautta taas himaan ruokaa laittamaan ja ihmettelemään kropan reaktioita tällaisesta treenistä. :)
No reaktiohan oli se tuttu, eli kipeäksi tultiin. Mutta ei pelkkää huonoa!
Olo oli pirteämpi, jaksoin olla pidempään jalkeilla yhtäjaksoisesti, eli kunto koheni! Oli hienoja hetkiä aina välillä huomata kuinka jaksoin ilman suurempi tuskia puuhastella kotona ja muidenkin nurkissa ilman jatkuvia lepotaukoja, ähinöitä ja puhinoita. Kiputilanne vain tuntui pysyvän vakiona.
Lääkkeitä tuli popsittua ja sivuoireista kärsittyä. Ehkä ärsyttävimpänä pidin lääkkeistä johtuvaa jatkuvaa nestehukkaa. Tuntui, että sellaista vesi/kivennäisvesi määrää ei pystynyt päivän aikana juomaan, että virtsan väri olisi muuttunut kellan-ruskeasta normaalin väriseksi... Eräästä lääkkeestä, tai oikeastaan lääkkeen käytön lopettaminen aiheutti vaivan nimeltä levottomat jalat... Se oli todella perseestä! Nukkuminen muuttui mahdottomaksi, kun jalkakivut ajoivat ylös sängystä vähän väliä kävelemään ja venyttelemään.
Kaikenlaista sitä joutuu näkemään ja kokemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti