Lepopäivä, treenipäivä

Eilen oli taas lepopäivä. Tällä kertaa lepopäivä muuttui syöpöttelypäiväksi! :)
Kokkailin pitkästä aikaa pitsaa ja syömisen kanssa tulikin tehtyä kunnollinen ylilyönti! Iltapäivän herkutteluhetki tuotti niin järkyttävän ähkyn, että loppupäivä menikin syömättä. Aamulla ei vieläkään ollut nälän tunnetta.
Eilispäivän ainoa liikuntaan verrattavissa oleva suoritus oli illalla ennen saunomista tehty kevyt fillarilenkki. N. 30 minuuttia kevyttä polkemista ja samalla rundilla nappasin kaupasta saunaoluen mukaani... Ja tuo olut tuntui vaan lisäävän vatsan turvotusta. Ei hyvä.
Jos vastaavanlainen herkuttelu/mässäily käy mielessäni tulevaisuudessa niin saatan miettiä hetken... Joko jätän mätöt väliin tai sitten katson hieman tarkemmin mitä kokkailen.
Mutta oli se niin hyvää! :)

Tänään olikin taas treenipäivä! Jalkoja ja olkapäitä.

Kyykky (kulkee edelleen mukavasti!)
Bulgarialainen kyykky
Reisi ojennus
Reisi koukistus
Pohkeet

Pystypunnerrus smithissä
Vipunosto käsipainolla sivulle
Takaolkapäät ylätaljassa, veto kohti kasvoja

Loppuun vatsoja jumppapallon kanssa ja staattisia pitoja.

Jalkatreeni meni perille ja erityisen tyytyväinen olen kyykkyyn, sen suoritustekniikkaan, "helppouteen" ja kivuttomuuteen tehdessä ja tekemisen jälkeen. Edesmennyt islantilainen voimamies Jon Pall Sigmarsson huusi voittaessaan maastavedon voimamieskilpailuissa: "There is no reason to live if you can't do deadlift!" Melkein tekisi mieleni huutaa sama kyykystä! Niin hieno treeniliike se on kun sen hallitsee! Maastavetoa täytyy muuten myös kokeilla samoja tekniikkaneuvoja käyttäen...

Salitreenin jälkeen on aikaa lepäillä n. kuusi tuntia ja sitten olisikin vuorossa tappelutreenit. Jalat ovat vielä aika muusina, eli taidan ottaa hieman iisimmin jos treenit äityy jalkojen osalta raskaiksi.

Viikonloppu onkin tarkoitus vain lepäillä. Mitä nyt oli puhetta kaverin kanssa kesärenkaiden vaihdosta... Siinäpä onkin selän tappavaa jumppaa. No rauhallisesti vaan. Jostain syystä työelämän hirvittävä tohotus on jäänyt vieläkin päälle. Eli kun johonkin hommaan ruvetaan niin sitten tehdään ja kunnolla! Jos hiki ei irtoa niin sitten voi omatunto alkaa kolkuttelemaan ja kyselemään, että ollaankos sitä laiskottelemaan alettu? Pitäisi tuosta tavasta päästä eroon ja opetella tekemään asioita rauhallisemmalla tahdilla. Toisaalta mitä nopeammin nämä selkää rasittavat hommat on tehty, sitä nopeammin pääsee lepäämään. Mutta... Rauhallisessa tekemisessä on puolensa. Aikaa kun on riittämiin... Tulevasta kun ei ole taas mitään tietoa. Tai sen tiedän, ettei mitään isompaa kannata alkaa tekemään jos haluan pitää itseni toimintakuntoisena.

Ei auta taas muu kuin olla ja ihmetellä. Ja nyt pelkkä oleminen tuntuu herkulta! Kiputilanne tuntuu olevan hallinnassani ja tämän tilanteen haluan pitää yllä! Tai onhan tässä vielä mahdollisuus parantaa paljon! Matkaa kivuttomaan olemiseen on vielä paljon, mutta tähänkin olen erittäin tyytyväinen!