Pitihän tämäkin nyt taas nähdä ja tajuta taas vaikeimman kautta. Eihän tuo käsi kestänytkään tekemisiä. Ihan kuin joku parin päivän lepo ja hierominen auttaisi... PAH!
Hetken oli taas parempi ja nyt taas kipeytyi oikeasti. Nyt on pakko jättää kaikki käsillä tekeminen pois ohjelmasta. Eli punttiksellla kaikki missä on kädet mukana ja tappelutreenit kokonaan pois. Salilla ajattelin kuitenkin käydä jumppailemassa vatsoja, jalkoja ja selkääkin pystyy tekemään ilman käsiä! :)
Eilen kävinkin jalkatreenin tekemässä.
Prässi, hackki, reisi ojennus, -koukistus ja pohkeita.
Ja lopuksi vatsoja.
Painojen lastaaminen prässiin alkoi jo tuntumaan kädessä... Ei hyvä.
Ajattelin kuitenkin pitää salilla käymisen ohjelmassa. Täytyy kai sitä päiväohjelmassa edes jotakin olla! Saahan tuossakin tunnin-pari kulutettua aikaa.
Selkä on pysynyt ihan ok-kunnossa. Kävin tiistaina autoa huollattamassa ja sillä reissulla tuli seisoskeltua n. tunnin verran korjaamolla ja siinäkin ajassa selkä kipeytyi. Ohimenevää kuitenkin, mutta tuntuu että kaikesta koetusta kivusta pieni osa varastoituu kroppaani ja pikkuhiljaa niistä pienistä kivun murusista kasautuu kunnon riippakivi josta ei helposti päästäkään eroon.
Täytyy vain nauttia tämän hetken paremmasta olotilasta ja olla pelkäämättä tulevaa huonompaa aikaa. Se huonompi aika kun tulee varmasti. Muuta en voi kuin tehdä vain ne asiat jotka menevät tärkeysjärjestyksessä riittävän korkealle. Eli jos tekeminen on kipujen arvoista.
Lepo!
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Ja treenit jatkuukin!
Viimeksi ehdin jo uhota, että nyt tulee taukoa treenistä kipeytyneen käden takia... No torstai ja perjantai meni lepäillessä ja kättä lääkitessä. Mutta perjantaina rupesin venyttelemään kipeytynyttä käsivartta paremmin ja löysinkin keinon millä sain venytyksen kohdistettua juuri kipeään kohtaan. Venyttelyä ja ankaraa hierontaa... Taisi tämä vaiva mennäkin ohi näillä toimenpiteillä! Käsivarren iho on arkana kun runnoin kipeitä lihaksia urakalla, mutta tuo ei haittaa enää yhtään. Käsi tuntui jo eilen niin hyvältä että kampesin itseni salille. Jalkatreeni ja olkapäät olivat vuorossa.
Kyykky, bulgarialainen kyykky, reisi ojennus ja loppuun pohkeita.
Pystypunnerrus laitteella, vipunostot laitteella ja ylätaljassa naruilla veto.
Lopuksi hakkasin hetken nyrkkeilysäkkiä ja tein vatsoja jumppapallon kanssa ja tein staattisia pitoja.
Treeni oli ihan hyvä, olo oli vain jotenkin väsynyt... Saattoi johtua perjantai-iltana juodusta punaviinistä! :) Mutta etenkin jalkatreeni meni hienosti perille! Pitkästä aikaa jaloissa ja kankuissa tuntuu kunnolla treenin jälkeisenä päivänä. Treeni menee ihan eritavalla perille, kuin aikaisemmin. Taitaa tästäkin mennä kiitokset jäsenkorjaajalle...
Tänään oli loistava ilma! Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Saattoi olla jo yli 10 astetta, mikä tuntuu jo oikeasti lämpimältä talven jälkeen. Kävin pitkästä aikaa pitemmällä kävelylenkillä. Suunnittelemani lenkki muuttui matkan aikana kun peltoaukealla kulkeva tie oli poikki tulvan takia, joten matka lyheni hieman kun jouduin oikaisemaan peltoja pitkin, että pystyin pysymään edes jotenkin suunnitelmissani. Kävelyyn meni aikaa n 2 tuntia. Tahti ei ollut kova, enemmänkin tuli nautiskeltua hienosta kelistä. Oli hieno huomata että kunto kestää pitemmänkin kävelylenkin! Selkä tietysti jumittaa mutta ei kipeytynyt samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kävely tuntuikin rennommalta. Kovin rennoksi en kyllä itseäni tuntenut kun kenkiä piti alkaa ottamaan pois jalasta... Mutta vähemmän kivulias kävelykokemus piristi mieltä! Viikon päästä voisin kokeilla uudestaan jos mitään ihmeellisiä tuntemuksia ei jälkeen päin ilmaannu!
Huomenna treenit jatkuvat. Mielenkiinnolla odotan, mitä käsi tykkää. Vuorossa kun on selkätreeni ja ojentajat. Puristusvoimaahan tarvitaan etenkin selkätreenissä, eli nyt pääsen testaamaan kunnolla auttoiko nuo venytykset ja hierominen oikeasti. Toivon parasta!
Kyykky, bulgarialainen kyykky, reisi ojennus ja loppuun pohkeita.
Pystypunnerrus laitteella, vipunostot laitteella ja ylätaljassa naruilla veto.
Lopuksi hakkasin hetken nyrkkeilysäkkiä ja tein vatsoja jumppapallon kanssa ja tein staattisia pitoja.
Treeni oli ihan hyvä, olo oli vain jotenkin väsynyt... Saattoi johtua perjantai-iltana juodusta punaviinistä! :) Mutta etenkin jalkatreeni meni hienosti perille! Pitkästä aikaa jaloissa ja kankuissa tuntuu kunnolla treenin jälkeisenä päivänä. Treeni menee ihan eritavalla perille, kuin aikaisemmin. Taitaa tästäkin mennä kiitokset jäsenkorjaajalle...
Tänään oli loistava ilma! Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Saattoi olla jo yli 10 astetta, mikä tuntuu jo oikeasti lämpimältä talven jälkeen. Kävin pitkästä aikaa pitemmällä kävelylenkillä. Suunnittelemani lenkki muuttui matkan aikana kun peltoaukealla kulkeva tie oli poikki tulvan takia, joten matka lyheni hieman kun jouduin oikaisemaan peltoja pitkin, että pystyin pysymään edes jotenkin suunnitelmissani. Kävelyyn meni aikaa n 2 tuntia. Tahti ei ollut kova, enemmänkin tuli nautiskeltua hienosta kelistä. Oli hieno huomata että kunto kestää pitemmänkin kävelylenkin! Selkä tietysti jumittaa mutta ei kipeytynyt samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kävely tuntuikin rennommalta. Kovin rennoksi en kyllä itseäni tuntenut kun kenkiä piti alkaa ottamaan pois jalasta... Mutta vähemmän kivulias kävelykokemus piristi mieltä! Viikon päästä voisin kokeilla uudestaan jos mitään ihmeellisiä tuntemuksia ei jälkeen päin ilmaannu!
Huomenna treenit jatkuvat. Mielenkiinnolla odotan, mitä käsi tykkää. Vuorossa kun on selkätreeni ja ojentajat. Puristusvoimaahan tarvitaan etenkin selkätreenissä, eli nyt pääsen testaamaan kunnolla auttoiko nuo venytykset ja hierominen oikeasti. Toivon parasta!
torstai 18. huhtikuuta 2013
Treenitauko, historiaa ja elämän valttikortit
Nyt tulee taukoa treenihommista. Hieman meinaa pukata tenniskyynärpään oiretta. Eli kyynärpään vierestä kivistää. Omaa tyhmyyttä taas pelkästään... Tämä vaiva on kiusannut jo remppailuista asti, mutta tyhmä kun olen, en ole antanut käden levätä riittävästi vaan painanut menemään.
Maanantaina tappelutreeneissä käsi kipeytyi kunnolla ja keskiviikkona salitreeni piti lopettaa kesken.
Näinhän se menee... Jatketaan niin pitkään kun paikat kestää, ennen ei levätä.
Voltarenia käteen ja pilleriä naamaan. Totaalista lepoa ainakin viikon verran eli nyt ei tehdä yhtään mitään. Kävelylenkkejä ja fillarointia, that's it.
Käsi alkoi vaivaamaan tosiaan remppailujen aikaan. Maalailut, tapetin poistot ym vaatii aika paljon puristusta käsiltä ja työhön tottumattomat lihakset prakaavat herkemmin. Mulla ku kroppa ei ole tottunut muuhun kuin lyhyempiin rykäisyihin... No ei auta muu kuin levätä. Aika parantaa. Tenniskyynärpää on ehtinyt vaivata minua jo kerran ja silloin käsi meni rikki todella rankassa työssä. Tuli kannettua käsipelillä tukkeja, sahatavaraa ja rakennustarvikkeita/tavaraa paljon. Silloin oli silloin. Kunto oli kova eikä ollut ihme että sillä työmäärällä ja työnkuvalla paikat olivat kovilla. Nämä nykyiset touhut ovat olleet lasten leikkiä aikaisempaa verrattuna ja silti pauke kuuluu kropasta.
Ennen onnettomuutta siis tein rakenteluhommia ja hoitelin firman juoksevia asioita, pidin huolta kalustosta ja varastosta. Onnettomuus tapahtui duunikeikalla jossa työtä riitti. Kaikki tavara piti kantaa käsipelillä työpisteille, mitä nyt mönkkärillä ja peräkärryllä ajeltiin siirtymät, mutta kaikki lastaaminen, purkaminen ja lopullinen tavaran siirtäminen paikoilleen tapahtui käsipelillä. Työpäivien pituus taisi liikkua keskimäärin 10 tunnin paikkeilla. Päivät riehuttiin metsässä rakennushommissa, illat hakattiin sulkapalloa ja sulkiksen jälkeen mentiin punttisalille. Salilta majapaikkaan saunomaan ja nukkumaan. Kunto nousi tuona aikana kohisten, mutta romahdus tapahtui sinä eräänä aamuna jolloin onnettomuus tapahtui. Ne kovan kunnon päivät ovat historiaa ja kullattu muisto mielessäni. Mutta eipä näitä jaksa enää murehtia. Jatketaan elämää näillä valttikorteilla jotka ovat käteen jääneet.
No maanantaina oli ihan hyvä selkä-ojentajatreeni... Kulmasoutu, ylätaljaa ja alataljaa. Ranskalaista punnerrusta, push-downia ja kick-back ylätaljassa yhdellä kädellä.
Toivomuksena olisi pikainen toipuminen ja mahdollisimman nopea palaaminen treenin pariin. En ihan heti muista milloin treenaaminen on tuntunut niin mukavalta mitä se on ollut viimeisen parin viikon aikana!
Salitreeni on harvinaisen epäkiitollista touhua. Ensin treenataan peräsuoli pitkällä kuukausitolkulla, että saadaan aikaiseksi tuloksia. Sitten tulee päälle vaikka pari viikkoa kestävä tauko flunssan takia. Ja paluu salille on todella tuskainen. Töitä saa tehdä pitkään, että päästään takaisin samaan kuntoon missä oltiin ennen sairastumista. Mutta onneksi en edelleenkään treenaa tulosvastuullisesti! :) Onhan se hienoa että tehdyn treenin tulokset näkyvät joko peilissä tai sitten ihan konkreettisesti tangossa käytettävien painojen määrässä. Mutta kyllä minut on salille ajanut se fiilis jonka tehdystä treenistä saa palkinnoksi. Se olo kun salilta kävelee kotiin lihakset väsyneinä... Se on jotain huumaavaa. :)
Omalta osaltani saan vielä taputella itseäni selkään aina kun ajattelen mistä lähtökohdista olen itseni puskenut edes tähän kuntoon missä nyt olen (lukuunottamatta kättäni:).
Uskon että moni samassa kunnossa oleva on jäänyt ennemmin kipujensa kanssa kotiin makaamaan ja popsimaan lääkkeitä. Valittelemaan kuinka lääkkeet lihottavat ja sumentavat järjen juoksun.
Hah, ajattelin että kirjoitan nopeasti pari riviä tekstiä mutta taas tuli pitemmät avautumiset! Tätä vartenhan tätä on alettu kirjoittamaan! :) Ajakoon siis asiaansa!
Maanantaina tappelutreeneissä käsi kipeytyi kunnolla ja keskiviikkona salitreeni piti lopettaa kesken.
Näinhän se menee... Jatketaan niin pitkään kun paikat kestää, ennen ei levätä.
Voltarenia käteen ja pilleriä naamaan. Totaalista lepoa ainakin viikon verran eli nyt ei tehdä yhtään mitään. Kävelylenkkejä ja fillarointia, that's it.
Käsi alkoi vaivaamaan tosiaan remppailujen aikaan. Maalailut, tapetin poistot ym vaatii aika paljon puristusta käsiltä ja työhön tottumattomat lihakset prakaavat herkemmin. Mulla ku kroppa ei ole tottunut muuhun kuin lyhyempiin rykäisyihin... No ei auta muu kuin levätä. Aika parantaa. Tenniskyynärpää on ehtinyt vaivata minua jo kerran ja silloin käsi meni rikki todella rankassa työssä. Tuli kannettua käsipelillä tukkeja, sahatavaraa ja rakennustarvikkeita/tavaraa paljon. Silloin oli silloin. Kunto oli kova eikä ollut ihme että sillä työmäärällä ja työnkuvalla paikat olivat kovilla. Nämä nykyiset touhut ovat olleet lasten leikkiä aikaisempaa verrattuna ja silti pauke kuuluu kropasta.
Ennen onnettomuutta siis tein rakenteluhommia ja hoitelin firman juoksevia asioita, pidin huolta kalustosta ja varastosta. Onnettomuus tapahtui duunikeikalla jossa työtä riitti. Kaikki tavara piti kantaa käsipelillä työpisteille, mitä nyt mönkkärillä ja peräkärryllä ajeltiin siirtymät, mutta kaikki lastaaminen, purkaminen ja lopullinen tavaran siirtäminen paikoilleen tapahtui käsipelillä. Työpäivien pituus taisi liikkua keskimäärin 10 tunnin paikkeilla. Päivät riehuttiin metsässä rakennushommissa, illat hakattiin sulkapalloa ja sulkiksen jälkeen mentiin punttisalille. Salilta majapaikkaan saunomaan ja nukkumaan. Kunto nousi tuona aikana kohisten, mutta romahdus tapahtui sinä eräänä aamuna jolloin onnettomuus tapahtui. Ne kovan kunnon päivät ovat historiaa ja kullattu muisto mielessäni. Mutta eipä näitä jaksa enää murehtia. Jatketaan elämää näillä valttikorteilla jotka ovat käteen jääneet.
No maanantaina oli ihan hyvä selkä-ojentajatreeni... Kulmasoutu, ylätaljaa ja alataljaa. Ranskalaista punnerrusta, push-downia ja kick-back ylätaljassa yhdellä kädellä.
Toivomuksena olisi pikainen toipuminen ja mahdollisimman nopea palaaminen treenin pariin. En ihan heti muista milloin treenaaminen on tuntunut niin mukavalta mitä se on ollut viimeisen parin viikon aikana!
Salitreeni on harvinaisen epäkiitollista touhua. Ensin treenataan peräsuoli pitkällä kuukausitolkulla, että saadaan aikaiseksi tuloksia. Sitten tulee päälle vaikka pari viikkoa kestävä tauko flunssan takia. Ja paluu salille on todella tuskainen. Töitä saa tehdä pitkään, että päästään takaisin samaan kuntoon missä oltiin ennen sairastumista. Mutta onneksi en edelleenkään treenaa tulosvastuullisesti! :) Onhan se hienoa että tehdyn treenin tulokset näkyvät joko peilissä tai sitten ihan konkreettisesti tangossa käytettävien painojen määrässä. Mutta kyllä minut on salille ajanut se fiilis jonka tehdystä treenistä saa palkinnoksi. Se olo kun salilta kävelee kotiin lihakset väsyneinä... Se on jotain huumaavaa. :)
Omalta osaltani saan vielä taputella itseäni selkään aina kun ajattelen mistä lähtökohdista olen itseni puskenut edes tähän kuntoon missä nyt olen (lukuunottamatta kättäni:).
Uskon että moni samassa kunnossa oleva on jäänyt ennemmin kipujensa kanssa kotiin makaamaan ja popsimaan lääkkeitä. Valittelemaan kuinka lääkkeet lihottavat ja sumentavat järjen juoksun.
Hah, ajattelin että kirjoitan nopeasti pari riviä tekstiä mutta taas tuli pitemmät avautumiset! Tätä vartenhan tätä on alettu kirjoittamaan! :) Ajakoon siis asiaansa!
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Viikonloppu nippuun ja tilanteen puntarointia
Rentoilua ja pikku puuhastelua. Siinä olivat viikonlopun ainekset. Lauantai oli harvinaisen tylsä päivä... En saanut aikaiseksi muuta kuin että kävin kaupassa, tein ruokaa ja kävin kaveripariskunnan luona saunomassa. No tuo saunomisreissu pelasti lauantaipäivän, koska muuten olisin homehtunut todennäköisesti kotona koko päivän. Tulipahan surffailtua netissä, lueskeltua kiinnostavia artikkeleja ja katseltua videoita. Turhaa mutta viihdyttävää. Jossain kohti iltapäivästä saattoi käydä mielessä kevyt reissu salille, mutta en jaksanut innostua. Nautitaan nyt lepopäivistä vaikka väkisin.
Tänään sunnuntaina koomailin aamupäivän sohvalla. Katselin Batman begins- leffan ja yle-areenalta kiinnostavia ohjelmia jotka ovat jääneet näkemättä. Edelleen, tylsää... Mutta viihdyttävää. Iltapäivälle olikin jopa ohjelmaa sovittuna! Kaverin kanssa vaihdettiin kimpassa autoihin kesärenkaat alle. Ajatuksena tuo rengasjumppa osaa olla omituisen ahdistava, mutta kun hommaan tarttuu niin eihän se niin mahdotonta olekkaan. Ja nyt kun käytössä oli kaverin puolesta kunnon työkalut, oli rengasralli aika helppo. Mitä nyt selkä rupesi kipeytymään oikeasti. Hyvä muistutus taas siitä kuinka herkästi kunto voi mennä tästä kohtalaisen hyvästä tilasta huonoon lyhyessä hetkessä. Nyt paikallaan voisi olla pikku venyttelysessio.
Perjantaina kävin illalla tappelutreeneissä ja treenin loppujumpan aikana selkä kipeytyi todella pahasti. Säikähdin jo pahanpäiväisesti, että siihenkö loppui tämä parempi jakso, mutta yllätys-yllätys! Selän jumitus ja kivut menivätkin ohi kunnon venyttelyllä! Huhhuh! Vielä sain huokaista helpotuksesta!
Veitsen terällä keikkuminen siis jatkuu. Treenailen niin kovaa kuin uskallan ja lepopäivät vietän niin rauhallisesti kuin hermot sen sallivat. Tämä viikonloppu alkoi näyttämään jo merkkejä siitä, että näin hissukseen oleminen ei ole minun juttuni vaan kohta on lepopäivillekkin keksittävä jotakin oikeaa tekemistä. Ja sitten se veitsenterällä keikkuminen vasta alkaakin! Tavoitteena kun on pysyä edes näin kivuttomana mitä nyt olen saanut olla...
Huomenna omatoimiset ja omakustanteiset liikehoidolliset harjoitukset jatkuvat. Enkä malta odottaa!
Vakuutusyhtiöstä ei edelleenkään ole kuulunut mitään. Eli elämä jatkukoon samalla "väliinputoaja"- meiningillä kuin ennekin. Vakuutuoikeudestakaan ei ole kuulunut vielä mitään valitusteni suhteen. Odotukset eivät ole kovinkaan korkealla. Näiden vuosien aikana olen kasvanut aidoksi pessimistiksi. Asiat joihin en pysty itse vaikuttamaan, menevät pääsääntöisesti päin helvettiä.
Ja kävipä mielessä eilen sekin, että kohta olen ollut pois työelämästä VIISI VUOTTA!! Ei helvetti! On pienoinen ihme, että olen pysynyt edes suunnilleen täysjärkisenä tämän ruljanssin ajan. Jälkiä vakuutusyhtiön harrastamasta väsytystaktiikasta on kyllä minuun tullut.
Vakuutusyhtiöhän on kuin uhmaikäinen pikkulapsi. Kumpikin reagoi vastoinkäymiseen samalla tavalla: hidastamalla tahtia ja aloittamalla mykkäkoulun.
Omaa tilannettani voisin luonnehtia ehkä parhaiten jos vertaan itseäni henkilöön jolla on jokin outo sairaus mitä lääkärit eivät osaa hoitaa. Tällaiselle potilaalle on monesti henkisesti suuri helpotus kun sairauden nimi saadaan selville. Näin oikeanlainen hoito voidaan aloittaa ja potilas osaa selittää itselleen ja läheisilleen, että mistä on kyse.
Nyt olen itse tilanteessa, että tiedän mikä on taudin nimi mutta ei ole mitään tietoa hoidosta eikä tavasta jolla tämä tilanne saatetaan loppuun. Ei tietoa millä tilannetta saataisiin etenemään. Ei tapaa jolla tätä prosessia voisin jouduttaa. Ei ole olemassa päivämääriä jolloin tilanteelle tapahtuisi jotakin. Ei mitään. On vain pelkkää odottamista, että jotakin tapahtuisi.
Mutta koitan nyt keskittyä lepäilyyn ja treenaamiseen. Eiköhän minustakin vielä näiden ihan vitun ankeiden aikojen jälkeen tule jälleen entisen kaltainen positiivari! Saa vain nähdä montako vuotta vielä menee...
Tänään sunnuntaina koomailin aamupäivän sohvalla. Katselin Batman begins- leffan ja yle-areenalta kiinnostavia ohjelmia jotka ovat jääneet näkemättä. Edelleen, tylsää... Mutta viihdyttävää. Iltapäivälle olikin jopa ohjelmaa sovittuna! Kaverin kanssa vaihdettiin kimpassa autoihin kesärenkaat alle. Ajatuksena tuo rengasjumppa osaa olla omituisen ahdistava, mutta kun hommaan tarttuu niin eihän se niin mahdotonta olekkaan. Ja nyt kun käytössä oli kaverin puolesta kunnon työkalut, oli rengasralli aika helppo. Mitä nyt selkä rupesi kipeytymään oikeasti. Hyvä muistutus taas siitä kuinka herkästi kunto voi mennä tästä kohtalaisen hyvästä tilasta huonoon lyhyessä hetkessä. Nyt paikallaan voisi olla pikku venyttelysessio.
Perjantaina kävin illalla tappelutreeneissä ja treenin loppujumpan aikana selkä kipeytyi todella pahasti. Säikähdin jo pahanpäiväisesti, että siihenkö loppui tämä parempi jakso, mutta yllätys-yllätys! Selän jumitus ja kivut menivätkin ohi kunnon venyttelyllä! Huhhuh! Vielä sain huokaista helpotuksesta!
Veitsen terällä keikkuminen siis jatkuu. Treenailen niin kovaa kuin uskallan ja lepopäivät vietän niin rauhallisesti kuin hermot sen sallivat. Tämä viikonloppu alkoi näyttämään jo merkkejä siitä, että näin hissukseen oleminen ei ole minun juttuni vaan kohta on lepopäivillekkin keksittävä jotakin oikeaa tekemistä. Ja sitten se veitsenterällä keikkuminen vasta alkaakin! Tavoitteena kun on pysyä edes näin kivuttomana mitä nyt olen saanut olla...
Huomenna omatoimiset ja omakustanteiset liikehoidolliset harjoitukset jatkuvat. Enkä malta odottaa!
Vakuutusyhtiöstä ei edelleenkään ole kuulunut mitään. Eli elämä jatkukoon samalla "väliinputoaja"- meiningillä kuin ennekin. Vakuutuoikeudestakaan ei ole kuulunut vielä mitään valitusteni suhteen. Odotukset eivät ole kovinkaan korkealla. Näiden vuosien aikana olen kasvanut aidoksi pessimistiksi. Asiat joihin en pysty itse vaikuttamaan, menevät pääsääntöisesti päin helvettiä.
Ja kävipä mielessä eilen sekin, että kohta olen ollut pois työelämästä VIISI VUOTTA!! Ei helvetti! On pienoinen ihme, että olen pysynyt edes suunnilleen täysjärkisenä tämän ruljanssin ajan. Jälkiä vakuutusyhtiön harrastamasta väsytystaktiikasta on kyllä minuun tullut.
Vakuutusyhtiöhän on kuin uhmaikäinen pikkulapsi. Kumpikin reagoi vastoinkäymiseen samalla tavalla: hidastamalla tahtia ja aloittamalla mykkäkoulun.
Omaa tilannettani voisin luonnehtia ehkä parhaiten jos vertaan itseäni henkilöön jolla on jokin outo sairaus mitä lääkärit eivät osaa hoitaa. Tällaiselle potilaalle on monesti henkisesti suuri helpotus kun sairauden nimi saadaan selville. Näin oikeanlainen hoito voidaan aloittaa ja potilas osaa selittää itselleen ja läheisilleen, että mistä on kyse.
Nyt olen itse tilanteessa, että tiedän mikä on taudin nimi mutta ei ole mitään tietoa hoidosta eikä tavasta jolla tämä tilanne saatetaan loppuun. Ei tietoa millä tilannetta saataisiin etenemään. Ei tapaa jolla tätä prosessia voisin jouduttaa. Ei ole olemassa päivämääriä jolloin tilanteelle tapahtuisi jotakin. Ei mitään. On vain pelkkää odottamista, että jotakin tapahtuisi.
Mutta koitan nyt keskittyä lepäilyyn ja treenaamiseen. Eiköhän minustakin vielä näiden ihan vitun ankeiden aikojen jälkeen tule jälleen entisen kaltainen positiivari! Saa vain nähdä montako vuotta vielä menee...
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Lepopäivä, treenipäivä
Eilen oli taas lepopäivä. Tällä kertaa lepopäivä muuttui syöpöttelypäiväksi! :)
Kokkailin pitkästä aikaa pitsaa ja syömisen kanssa tulikin tehtyä kunnollinen ylilyönti! Iltapäivän herkutteluhetki tuotti niin järkyttävän ähkyn, että loppupäivä menikin syömättä. Aamulla ei vieläkään ollut nälän tunnetta.
Eilispäivän ainoa liikuntaan verrattavissa oleva suoritus oli illalla ennen saunomista tehty kevyt fillarilenkki. N. 30 minuuttia kevyttä polkemista ja samalla rundilla nappasin kaupasta saunaoluen mukaani... Ja tuo olut tuntui vaan lisäävän vatsan turvotusta. Ei hyvä.
Jos vastaavanlainen herkuttelu/mässäily käy mielessäni tulevaisuudessa niin saatan miettiä hetken... Joko jätän mätöt väliin tai sitten katson hieman tarkemmin mitä kokkailen.
Mutta oli se niin hyvää! :)
Tänään olikin taas treenipäivä! Jalkoja ja olkapäitä.
Kyykky (kulkee edelleen mukavasti!)
Bulgarialainen kyykky
Reisi ojennus
Reisi koukistus
Pohkeet
Pystypunnerrus smithissä
Vipunosto käsipainolla sivulle
Takaolkapäät ylätaljassa, veto kohti kasvoja
Loppuun vatsoja jumppapallon kanssa ja staattisia pitoja.
Jalkatreeni meni perille ja erityisen tyytyväinen olen kyykkyyn, sen suoritustekniikkaan, "helppouteen" ja kivuttomuuteen tehdessä ja tekemisen jälkeen. Edesmennyt islantilainen voimamies Jon Pall Sigmarsson huusi voittaessaan maastavedon voimamieskilpailuissa: "There is no reason to live if you can't do deadlift!" Melkein tekisi mieleni huutaa sama kyykystä! Niin hieno treeniliike se on kun sen hallitsee! Maastavetoa täytyy muuten myös kokeilla samoja tekniikkaneuvoja käyttäen...
Salitreenin jälkeen on aikaa lepäillä n. kuusi tuntia ja sitten olisikin vuorossa tappelutreenit. Jalat ovat vielä aika muusina, eli taidan ottaa hieman iisimmin jos treenit äityy jalkojen osalta raskaiksi.
Viikonloppu onkin tarkoitus vain lepäillä. Mitä nyt oli puhetta kaverin kanssa kesärenkaiden vaihdosta... Siinäpä onkin selän tappavaa jumppaa. No rauhallisesti vaan. Jostain syystä työelämän hirvittävä tohotus on jäänyt vieläkin päälle. Eli kun johonkin hommaan ruvetaan niin sitten tehdään ja kunnolla! Jos hiki ei irtoa niin sitten voi omatunto alkaa kolkuttelemaan ja kyselemään, että ollaankos sitä laiskottelemaan alettu? Pitäisi tuosta tavasta päästä eroon ja opetella tekemään asioita rauhallisemmalla tahdilla. Toisaalta mitä nopeammin nämä selkää rasittavat hommat on tehty, sitä nopeammin pääsee lepäämään. Mutta... Rauhallisessa tekemisessä on puolensa. Aikaa kun on riittämiin... Tulevasta kun ei ole taas mitään tietoa. Tai sen tiedän, ettei mitään isompaa kannata alkaa tekemään jos haluan pitää itseni toimintakuntoisena.
Ei auta taas muu kuin olla ja ihmetellä. Ja nyt pelkkä oleminen tuntuu herkulta! Kiputilanne tuntuu olevan hallinnassani ja tämän tilanteen haluan pitää yllä! Tai onhan tässä vielä mahdollisuus parantaa paljon! Matkaa kivuttomaan olemiseen on vielä paljon, mutta tähänkin olen erittäin tyytyväinen!
Kokkailin pitkästä aikaa pitsaa ja syömisen kanssa tulikin tehtyä kunnollinen ylilyönti! Iltapäivän herkutteluhetki tuotti niin järkyttävän ähkyn, että loppupäivä menikin syömättä. Aamulla ei vieläkään ollut nälän tunnetta.
Eilispäivän ainoa liikuntaan verrattavissa oleva suoritus oli illalla ennen saunomista tehty kevyt fillarilenkki. N. 30 minuuttia kevyttä polkemista ja samalla rundilla nappasin kaupasta saunaoluen mukaani... Ja tuo olut tuntui vaan lisäävän vatsan turvotusta. Ei hyvä.
Jos vastaavanlainen herkuttelu/mässäily käy mielessäni tulevaisuudessa niin saatan miettiä hetken... Joko jätän mätöt väliin tai sitten katson hieman tarkemmin mitä kokkailen.
Mutta oli se niin hyvää! :)
Tänään olikin taas treenipäivä! Jalkoja ja olkapäitä.
Kyykky (kulkee edelleen mukavasti!)
Bulgarialainen kyykky
Reisi ojennus
Reisi koukistus
Pohkeet
Pystypunnerrus smithissä
Vipunosto käsipainolla sivulle
Takaolkapäät ylätaljassa, veto kohti kasvoja
Loppuun vatsoja jumppapallon kanssa ja staattisia pitoja.
Jalkatreeni meni perille ja erityisen tyytyväinen olen kyykkyyn, sen suoritustekniikkaan, "helppouteen" ja kivuttomuuteen tehdessä ja tekemisen jälkeen. Edesmennyt islantilainen voimamies Jon Pall Sigmarsson huusi voittaessaan maastavedon voimamieskilpailuissa: "There is no reason to live if you can't do deadlift!" Melkein tekisi mieleni huutaa sama kyykystä! Niin hieno treeniliike se on kun sen hallitsee! Maastavetoa täytyy muuten myös kokeilla samoja tekniikkaneuvoja käyttäen...
Salitreenin jälkeen on aikaa lepäillä n. kuusi tuntia ja sitten olisikin vuorossa tappelutreenit. Jalat ovat vielä aika muusina, eli taidan ottaa hieman iisimmin jos treenit äityy jalkojen osalta raskaiksi.
Viikonloppu onkin tarkoitus vain lepäillä. Mitä nyt oli puhetta kaverin kanssa kesärenkaiden vaihdosta... Siinäpä onkin selän tappavaa jumppaa. No rauhallisesti vaan. Jostain syystä työelämän hirvittävä tohotus on jäänyt vieläkin päälle. Eli kun johonkin hommaan ruvetaan niin sitten tehdään ja kunnolla! Jos hiki ei irtoa niin sitten voi omatunto alkaa kolkuttelemaan ja kyselemään, että ollaankos sitä laiskottelemaan alettu? Pitäisi tuosta tavasta päästä eroon ja opetella tekemään asioita rauhallisemmalla tahdilla. Toisaalta mitä nopeammin nämä selkää rasittavat hommat on tehty, sitä nopeammin pääsee lepäämään. Mutta... Rauhallisessa tekemisessä on puolensa. Aikaa kun on riittämiin... Tulevasta kun ei ole taas mitään tietoa. Tai sen tiedän, ettei mitään isompaa kannata alkaa tekemään jos haluan pitää itseni toimintakuntoisena.
Ei auta taas muu kuin olla ja ihmetellä. Ja nyt pelkkä oleminen tuntuu herkulta! Kiputilanne tuntuu olevan hallinnassani ja tämän tilanteen haluan pitää yllä! Tai onhan tässä vielä mahdollisuus parantaa paljon! Matkaa kivuttomaan olemiseen on vielä paljon, mutta tähänkin olen erittäin tyytyväinen!
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Lepopäivä ja treenipäivä
Eilinen meni taas lepäillessä. Kävin saunassa jo päivällä ja lepäilin parvekkeella kevätauringon lämmössä. Aika siis todellakin kuluu neljän seinän sisälläkin, ainakin vielä. Illemmalla kävin pienen lenkin ajelemassa polkupyörällä ja samalla reissulla kävin kaupassa. Lyhyt lenkki, mutta oli mukava käväistä ulkonakin hengittelemässä raitista katupölyä. Vähän selkä jämähti ajellessa, mutta tuo ei haitannut juurikaan. Mutta hyvä huomata ettei kannata pitemmille lenkeille vielä lähteä. Ja tänään kun lähdin fillaroimaan salille huomasin eilisen lenkin jättäneen jälkeä kroppaan. Perinteisesti takapuoli otti itseensä. Eiköhän nuo istumalihakset totu taas aika äkkiä!
Tänään oli salilla vuorossa rinta- ja hauistreeni.
Penkkiä kokeilin nyt jäsenkorjaajan tekniikkavinkkien kanssa ja hyvältä tuntui. En ole tehnyt penkkiä vähään aikaan ja heti sai laittaa painoa kohtuullisen paljon.. Eli hyvältä näyttää! Samaten lisää rautaa sai laittaa hammeriin ja kympin sarjat meni nätisti. Myös dippi meni omituisen hyvin. Toisen kerran treenihistoriani aikana pystyin käyttämään dipissä lisäpainoa. Hieno fiilis kun pitkän junnaamisen jälkeen alkaa tulosta tulemaan!
Hauista kääntelin käsipainoilla istuen scott-penkissä... väärinpäin :), eli selkä kyynärnojaa vasten. Eli koko toiston ajan kyynärpää/ojentaja on kiinni kyynärnojassa. Liike on siis puhtaampi ja raskaampi. Sekä myöskin selkäystävällinen. Seisallaan tehtävä hauiskääntö menee helposti selän yliojenteluksi jos tehdään raskailla painoilla. Jos selkä on romuna kuten minulla, on paras vaihtoehto tehdä hauiskäännöt istuen tai vaikka lattialla polvillaan. Loput mehut puristin hauiksista ristitaljassa, veto molemmilla käsillä samaan aikaa krusifiksi-asennosta niskan taa. Tässä saa aikaiseksi kunnon poltot.
Pientä selän kipeytymistä on ilmassa... Mutta ei siis edelleenkään mitään mikä saisi minut huolestumaan. No, tuohon huolestumiseen pitäisi tapahtua varmasti jotai todella radikaalia. Edelleen kaikki ylimääräinen on kiellettyä. Jotakin pyyntöjä on kavereilta tullut tyylin: "jos ei ole muuta tekemistä niin tuutko jeesaamaan remontissa?"... No tekemistä ei ole ollut, mutta olen ystävällisesti kieltäytynyt tuollaisista hommista.
Ja olen huomannut, että on parempi olla menemättä paikalle kun tiedän että en osaa olla tekemättä mitään jos ympärillä kaikki muut tekevät jotain. Ja tuloksena on poikkeuksetta todella kipeä selkä.
Nyt ohjelmassa on omaan napaan tuijottelua ja keskittymistä omaan hyvinvointiin! Päiväunet ja sitten ruoanlaittoa! Illalle sitten tappelutreeneihin. Huominen päivä saakin mennä taas pelkästään lepäilyn merkeissä... Maksimissaan voisin käydä jäällä makoilemassa/istuskelemassa hetken pilkkivehkeiden kanssa. Selkänojallinen pilkkireppu on hieno keksintö! :)
Tänään oli salilla vuorossa rinta- ja hauistreeni.
Penkkiä kokeilin nyt jäsenkorjaajan tekniikkavinkkien kanssa ja hyvältä tuntui. En ole tehnyt penkkiä vähään aikaan ja heti sai laittaa painoa kohtuullisen paljon.. Eli hyvältä näyttää! Samaten lisää rautaa sai laittaa hammeriin ja kympin sarjat meni nätisti. Myös dippi meni omituisen hyvin. Toisen kerran treenihistoriani aikana pystyin käyttämään dipissä lisäpainoa. Hieno fiilis kun pitkän junnaamisen jälkeen alkaa tulosta tulemaan!
Hauista kääntelin käsipainoilla istuen scott-penkissä... väärinpäin :), eli selkä kyynärnojaa vasten. Eli koko toiston ajan kyynärpää/ojentaja on kiinni kyynärnojassa. Liike on siis puhtaampi ja raskaampi. Sekä myöskin selkäystävällinen. Seisallaan tehtävä hauiskääntö menee helposti selän yliojenteluksi jos tehdään raskailla painoilla. Jos selkä on romuna kuten minulla, on paras vaihtoehto tehdä hauiskäännöt istuen tai vaikka lattialla polvillaan. Loput mehut puristin hauiksista ristitaljassa, veto molemmilla käsillä samaan aikaa krusifiksi-asennosta niskan taa. Tässä saa aikaiseksi kunnon poltot.
Pientä selän kipeytymistä on ilmassa... Mutta ei siis edelleenkään mitään mikä saisi minut huolestumaan. No, tuohon huolestumiseen pitäisi tapahtua varmasti jotai todella radikaalia. Edelleen kaikki ylimääräinen on kiellettyä. Jotakin pyyntöjä on kavereilta tullut tyylin: "jos ei ole muuta tekemistä niin tuutko jeesaamaan remontissa?"... No tekemistä ei ole ollut, mutta olen ystävällisesti kieltäytynyt tuollaisista hommista.
Ja olen huomannut, että on parempi olla menemättä paikalle kun tiedän että en osaa olla tekemättä mitään jos ympärillä kaikki muut tekevät jotain. Ja tuloksena on poikkeuksetta todella kipeä selkä.
Nyt ohjelmassa on omaan napaan tuijottelua ja keskittymistä omaan hyvinvointiin! Päiväunet ja sitten ruoanlaittoa! Illalle sitten tappelutreeneihin. Huominen päivä saakin mennä taas pelkästään lepäilyn merkeissä... Maksimissaan voisin käydä jäällä makoilemassa/istuskelemassa hetken pilkkivehkeiden kanssa. Selkänojallinen pilkkireppu on hieno keksintö! :)
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Treenitouhuissa muutosta
Niin, todellakin salitreeni muuttui aika paljon tuon jäsenkorjaajakeikan jälkeen! Kuten jo hehkuttelinkin että kyykky ei enää aiheuta kipuja... Ja tuntuu että kaikki liikkeet/harjoitteet salilla kulkee paremmin! Lähestulkoon joka liikkeessä saa käyttää suurempia painoja! Ihmeellistä ja todella motivoivaa!
Perjantainen jalkatreeni tuntuu vieläkin jaloissa... Siis hyvällä tavalla lihaksissa. Pieni muutos lantion asennossa ja tuntuu niinkuin olisin käynyt pitkän tauon jälkeen ensimmäistä kertaa tekemässä jalkatreenin... Mutta mikä parasta, treeni tuntuu menevän nyt sinne mihin sen pitääkin mennä!
En ole kuitenkaan riehaantunut paremmasta olostani ja lisännyt tekemisiäni. Nyt täytyy vaan jatkaa iisiä tekemistä että tämä hyvä vire jatkuu mahdollisimman pitkään.
Selkä on hieman alkanut kipuilla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Eli nämä kivut ovat lasten leikkiä kuukauden takaiseen verrattuna.
Kävin eilen salilla pyörähtämässä kaverin kanssa. Olisin pitänyt välipäivän, mutta kaveri sai houkuteltua mukaansa. Tein vain selkätreenin ja jätin ojentajajumpan tälle päivälle... Tänään kun toinen kaveri oli treenikaverina.
Eilinen selkätreeni:
Yhden käden t-kulmasoutu... (tai joku sellainen:)
Ylätalja
Alatalja leveällä tangolla
Alatalja yhdellä kädellä
Tänään ojentajat lämpesivät:
Penkki leveällä vastaotteella
Ranskalainen punnerrus käsipainolla istuen
Push down
Push down 1:llä kädellä
Treenit tuntuivat jotenkin loppuvan kesken kun olen näköjään jo tottunut tekemään kaksi lihasryhmää kerralla... Mutta ihan hyvältä tuokin tuntui. Olo on kyllä hieman väsynyt. Ettei vaan olisi tautia pukkaamassa päälle. Tämä ilta ja huominen saa mennä lepäillessä. Jos olo alkaa piristymään niin jatkan jumppailua keskiviikkona salitouhuilla ja illalla tappelutreenillä.
Tämä nykyinen treenirytmi on tuntunut aika hyvältä. Eli kolmena päivänä viikossa treeniä, aamupäivällä salille, iltapäivä lepäillään ja illalla tappelutreeni toimii hyvin palauttavana treeninä ja on muutenkin täysin erilaista liikuntaa, mikä tekee hyvää kropalle.
Välipäivinä en ole tehnyt juurikaan mitään urheiluun/liikuntaan liittyvää. Nyt kun vointi on pitkästä aikaa parempi, olen osannut nauttia vain olemisesta. Eli aika on kulunut yllättävän hyvin sohvalla makoillessa. Mutta saa nähdä kuinka kauan näin menee... Jos kiputilanne pysyy tällaisena, voi olla että kohta aika ei enää kulukkaan kotona vaan käy niin kuin n. vuosi sitten... Silloinhan muutin treeniohjelmaani siten että aloin käymään salilla 5-6 kertaa viikossa.
Mutta tuohon en taida enää sortua, vaan aika täytyy saada kulumaan jollakin muulla tavalla. Eli taas palataan miettimään ja ihmettelemään ajanviettotapoja joiden parissa aika kuluu hyvin, piristää mieltä eikä rasita kroppaa. Ja mielellään tapahtumapaikkana olisi joku muu kuin koti.
No kohtahan on kesä, eli taidan siirtyä hiekkarannalle makoilemaan! Siinähän on mulle hyvä homma! Kyllä kuumalla hiekalla makoillen saan aikaa kulumaan!
Mutta tuohonkin saattaa mennä reilut pari kuukautta, eli siihen asti koitetaan vain kulutella aikaa muilla tavoilla!
Nyt päiväunille ja toivomaan, että olo tästä piristyisi...
Perjantainen jalkatreeni tuntuu vieläkin jaloissa... Siis hyvällä tavalla lihaksissa. Pieni muutos lantion asennossa ja tuntuu niinkuin olisin käynyt pitkän tauon jälkeen ensimmäistä kertaa tekemässä jalkatreenin... Mutta mikä parasta, treeni tuntuu menevän nyt sinne mihin sen pitääkin mennä!
En ole kuitenkaan riehaantunut paremmasta olostani ja lisännyt tekemisiäni. Nyt täytyy vaan jatkaa iisiä tekemistä että tämä hyvä vire jatkuu mahdollisimman pitkään.
Selkä on hieman alkanut kipuilla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Eli nämä kivut ovat lasten leikkiä kuukauden takaiseen verrattuna.
Kävin eilen salilla pyörähtämässä kaverin kanssa. Olisin pitänyt välipäivän, mutta kaveri sai houkuteltua mukaansa. Tein vain selkätreenin ja jätin ojentajajumpan tälle päivälle... Tänään kun toinen kaveri oli treenikaverina.
Eilinen selkätreeni:
Yhden käden t-kulmasoutu... (tai joku sellainen:)
Ylätalja
Alatalja leveällä tangolla
Alatalja yhdellä kädellä
Tänään ojentajat lämpesivät:
Penkki leveällä vastaotteella
Ranskalainen punnerrus käsipainolla istuen
Push down
Push down 1:llä kädellä
Treenit tuntuivat jotenkin loppuvan kesken kun olen näköjään jo tottunut tekemään kaksi lihasryhmää kerralla... Mutta ihan hyvältä tuokin tuntui. Olo on kyllä hieman väsynyt. Ettei vaan olisi tautia pukkaamassa päälle. Tämä ilta ja huominen saa mennä lepäillessä. Jos olo alkaa piristymään niin jatkan jumppailua keskiviikkona salitouhuilla ja illalla tappelutreenillä.
Tämä nykyinen treenirytmi on tuntunut aika hyvältä. Eli kolmena päivänä viikossa treeniä, aamupäivällä salille, iltapäivä lepäillään ja illalla tappelutreeni toimii hyvin palauttavana treeninä ja on muutenkin täysin erilaista liikuntaa, mikä tekee hyvää kropalle.
Välipäivinä en ole tehnyt juurikaan mitään urheiluun/liikuntaan liittyvää. Nyt kun vointi on pitkästä aikaa parempi, olen osannut nauttia vain olemisesta. Eli aika on kulunut yllättävän hyvin sohvalla makoillessa. Mutta saa nähdä kuinka kauan näin menee... Jos kiputilanne pysyy tällaisena, voi olla että kohta aika ei enää kulukkaan kotona vaan käy niin kuin n. vuosi sitten... Silloinhan muutin treeniohjelmaani siten että aloin käymään salilla 5-6 kertaa viikossa.
Mutta tuohon en taida enää sortua, vaan aika täytyy saada kulumaan jollakin muulla tavalla. Eli taas palataan miettimään ja ihmettelemään ajanviettotapoja joiden parissa aika kuluu hyvin, piristää mieltä eikä rasita kroppaa. Ja mielellään tapahtumapaikkana olisi joku muu kuin koti.
No kohtahan on kesä, eli taidan siirtyä hiekkarannalle makoilemaan! Siinähän on mulle hyvä homma! Kyllä kuumalla hiekalla makoillen saan aikaa kulumaan!
Mutta tuohonkin saattaa mennä reilut pari kuukautta, eli siihen asti koitetaan vain kulutella aikaa muilla tavoilla!
Nyt päiväunille ja toivomaan, että olo tästä piristyisi...
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Jäsenkorjaaja-käynnin jälkimaininkeja
Käsittelyn jälkeen olo on ollut omituinen, eli on ollut outoa kun selkä ei ole ollut niin kipeänä mihin olin jo ehtinyt tottua. Eli ei voi valittaa! Eilen alkoi hieman selkä kipeytyä, mutta ei mitenkään erityisemmin... Nyt olen voinut tehdä juttuja ilman pahempia hampaiden kiristelyjä huomattavasti rennommin kuin ennen käsittelyä. Mukavalta tuntuu kun on helpompi olla! Kengätkin voi vain ottaa lattialta ilman suurempia ähinöitä ja kiemurteluja. Toivotaan että tämä on pitkäkestoinen trendi eikä vain pari päivää kestävä ilo. En kuitenkaan aio riehaantua liiaksi vaan jatkan hyvin rauhallista tahtia tekemisten suhteen ja yritän pitää tätä hyvää oloa päällä mahdollisimman pitkään!
Etureidet kipeytyvät. Jäsenkorjaaja sai lantion syviä lihaksia rentoutettua ja näin lantion asento muuttui "normaalimmaksi" eli ikään kuin takapuoli "tipahti" alemmaksi. Ja tämä taas siirtää painopistettäni seisoessa edemmäksi, eli enemmän päkiöille. Eli etureidet tekevät enemmän töitä. Ja sen huomaa. Vaikka eilenkään en tehnyt juuri mitään niin silti jalat ovat kipeänä. Uusi asento, uudet maitohapot.
Ja mitä kävimme läpi salitekniikoita samaisen jäsenkorjaajan kanssa... Kävin tänään salilla jumppauttamassa jalkoja ja oli pakko taas kokeilla kyykkyä uusien ohjeiden mukaan. Uskomatonta! Oli mahtavaa kun tajusi mikä aikaisemmin on mättänyt ja sain tekniikkavirheen korjattua! Kyykkäämisen jälkeen selkä ei ollut kipeä ollenkaan vaan nyt kyykky tuntui oikeasti jalkaliikkeeltä! Mahtavaa!
Nyt vain täytyy jatkaa tekemistä ja yrittää pitää kiinni oikeasta tekniikasta.
Tässä juuri huomaa kuinka hukassa tekeminen voi olla, kun kroppa ei toimi kunnolla. Ja kyllähän sitä oikeanlaista tekniikkaa jouduttiin etsimään urakalla kun en vain osannut löytää oikeita lihaksia joilla liiketekniikka saadaan oikeanlaiseksi!
No ei tämä maailmaani tule mullistamaan, mutta nyt löytyi yksi pieni palanen oikealle paikalleen tähän levällään olevaan palapeliin. Toivottavasti tuo kyykkäily ei enää tule aiheuttamaan ainakaan ihan niin pahoja kipuja kuin aikaisemmin. Kaikki kivuton on plussaa!
Salitreeni oli seuraavanlainen:
Kyykky
Hack-kyykky
Bulgarialainen kyykky (ihan hulluu!)
Pohkeet
Pystypunnerrus smithissä
Vipunostoja käsipainoilla (edestä ylös- ylhäällä punnerrus- palautus alas)
Pystysoutu
Loppuun vähän vatsoja.
Kevyt treeni mutta saa kevyelläkin näköjään aikaiseksi kunnon tutinat kun liikkeet tehdään oikein, puhtaasti ja rauhallisesti! Kävely salilta kotiin olikin aika hapokasta.
Jos sunnuntaina jaksaisi mennä salille, niin taidan kaivaa fillarin kellarista ja korkata pyöräilykauden pienellä salireissulla! Saa nähdä mitä selkä nyt tykkää fillaroinnista...
Mutta se on kevät nyt! Ja valoisampaa tuntuu olevan niin ulkona kuin pääkopassakin!
Mä tykkään!
Etureidet kipeytyvät. Jäsenkorjaaja sai lantion syviä lihaksia rentoutettua ja näin lantion asento muuttui "normaalimmaksi" eli ikään kuin takapuoli "tipahti" alemmaksi. Ja tämä taas siirtää painopistettäni seisoessa edemmäksi, eli enemmän päkiöille. Eli etureidet tekevät enemmän töitä. Ja sen huomaa. Vaikka eilenkään en tehnyt juuri mitään niin silti jalat ovat kipeänä. Uusi asento, uudet maitohapot.
Ja mitä kävimme läpi salitekniikoita samaisen jäsenkorjaajan kanssa... Kävin tänään salilla jumppauttamassa jalkoja ja oli pakko taas kokeilla kyykkyä uusien ohjeiden mukaan. Uskomatonta! Oli mahtavaa kun tajusi mikä aikaisemmin on mättänyt ja sain tekniikkavirheen korjattua! Kyykkäämisen jälkeen selkä ei ollut kipeä ollenkaan vaan nyt kyykky tuntui oikeasti jalkaliikkeeltä! Mahtavaa!
Nyt vain täytyy jatkaa tekemistä ja yrittää pitää kiinni oikeasta tekniikasta.
Tässä juuri huomaa kuinka hukassa tekeminen voi olla, kun kroppa ei toimi kunnolla. Ja kyllähän sitä oikeanlaista tekniikkaa jouduttiin etsimään urakalla kun en vain osannut löytää oikeita lihaksia joilla liiketekniikka saadaan oikeanlaiseksi!
No ei tämä maailmaani tule mullistamaan, mutta nyt löytyi yksi pieni palanen oikealle paikalleen tähän levällään olevaan palapeliin. Toivottavasti tuo kyykkäily ei enää tule aiheuttamaan ainakaan ihan niin pahoja kipuja kuin aikaisemmin. Kaikki kivuton on plussaa!
Salitreeni oli seuraavanlainen:
Kyykky
Hack-kyykky
Bulgarialainen kyykky (ihan hulluu!)
Pohkeet
Pystypunnerrus smithissä
Vipunostoja käsipainoilla (edestä ylös- ylhäällä punnerrus- palautus alas)
Pystysoutu
Loppuun vähän vatsoja.
Kevyt treeni mutta saa kevyelläkin näköjään aikaiseksi kunnon tutinat kun liikkeet tehdään oikein, puhtaasti ja rauhallisesti! Kävely salilta kotiin olikin aika hapokasta.
Jos sunnuntaina jaksaisi mennä salille, niin taidan kaivaa fillarin kellarista ja korkata pyöräilykauden pienellä salireissulla! Saa nähdä mitä selkä nyt tykkää fillaroinnista...
Mutta se on kevät nyt! Ja valoisampaa tuntuu olevan niin ulkona kuin pääkopassakin!
Mä tykkään!
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Pääsiäislepoloma suoritettu!
Mökkireissu on siis suoritettu! 6 päivää reissussa. Lentsikalla menomatka (onneksi norwegian on olemassa! Lento alle 40€!) ja tuon vajaan viikon aikana raskainta oli pilkillä istuminen. Onneksi mökillä on kunnon toppakamat joilla pystyin pötköttelemään avannon vieressä jos jakkaralla istuminen alkoi tuntumaan liian pahalta...
Kelit olivat loistavat! Toivottavasti voisin sanoa samaa saaliista...
Ajeltiin eilen takaisin himaan. Sunnuntaina käytiin autoilemassa illalla pikku lenkki ja selkä kipeytyi tosi pahasti 15-20 minuutin istumisesta. Eli fiilikset maanantai-aamuna olivat sekavat. Olihan istumista tiedossa monta tuntia. Mutta kohtalaisen hyvin tuo matkan teko meni loppujen lopuksi. Selkä aika kipeänä, mutta tyyny jeesasi taas autoilua.
Reissu teki tosi hyvää henkiselle kantille.
Kävin tänään jäsenkorjaajalla. Edellisestä käynnistä oli kulunut aikaa jo reilu vuosi... Viimeisimmän käyntini jälkeenhän vakuutusyhtiö ilmoitti ettei enää korvaa fysikaalisia/jäsenkorjaajalla käyntejä...
Mutta nyt oli pakko mennä... En jaksanut enää olla hakematta apua. Oikeaa apua, ei lääkkeitä.
Heppu ihmetteli että miten voi olla lantion lihakset niin jumissa... Samaa hän sanoi SI- nivelestä. Lihakset olivat todella jumissa lantiossa, selässä etenkin leikkausalueella sekä vasemmassa reidessä. Käsittely teki pitkästä aikaa todella hyvää. Kävimme läpi myös liiketekniikoita niin salitouhuissa kuin ihan vain normaalissa olemisessa/asennoissa. Mm kävimme läpi tuota huonosti kulkevaa kyykkyä ja sen tekniikkaa. Selän asentoa ja kuinka oikea asento selkään saadaan. Naureskeltiin että yläselän lihakset, joita käyttämällä saan aikaiseksi oikean selän notkon, kiinnittyvät juuri leikkausarpeen. Eli ei ihme, että ongelmia löytyy! Hankalaksi tekemisen tekee myös huonontunut asentotunto, eli en välttämättä huomaa onko selkäni suorassa vai onko alaselkä köyristynyt. Katsotaan seuraavalla jalkatreenillä miten neuvot purevat!
Olo oli jälleen hoidon jälkeen omituisen hyvä, eikä selkä ole pahemmin kiukutellut.
Toivottavasti käsittelyn vaikutus kestää mahdollisimman pitkään! Etenkin kun tästä lystistä täytyy itse maksaa, vaikka kaikki ongelmat joita hoidettiin johtuvat työtapaturmastani.
Lääkkeet eivät ole sitä apua jota tarvitsen. Ne vain turruttavat mielen eivätkä muuta kropassani mitään parempaan suuntaan. Ne vain auttavat oireeseen, eli kipuun. Kivun aiheuttaja saa jäädä riehumaan kroppaani entiseen tapaansa.
Tekisi mieli heittää lääkkeet roskiin kun taas näki kuinka paljon jäsenkorjauksesta oli apua.
Jos olisi rahaa niin kyllähän sitä voisi käydä säännöllisesti itseään hoidattamassa...
Huomenna viikon tauon jälkeen salille harrastamaan omakustantenteista ja omaehtoista liikehoitoa!
Kelit olivat loistavat! Toivottavasti voisin sanoa samaa saaliista...
Ajeltiin eilen takaisin himaan. Sunnuntaina käytiin autoilemassa illalla pikku lenkki ja selkä kipeytyi tosi pahasti 15-20 minuutin istumisesta. Eli fiilikset maanantai-aamuna olivat sekavat. Olihan istumista tiedossa monta tuntia. Mutta kohtalaisen hyvin tuo matkan teko meni loppujen lopuksi. Selkä aika kipeänä, mutta tyyny jeesasi taas autoilua.
Reissu teki tosi hyvää henkiselle kantille.
Kävin tänään jäsenkorjaajalla. Edellisestä käynnistä oli kulunut aikaa jo reilu vuosi... Viimeisimmän käyntini jälkeenhän vakuutusyhtiö ilmoitti ettei enää korvaa fysikaalisia/jäsenkorjaajalla käyntejä...
Mutta nyt oli pakko mennä... En jaksanut enää olla hakematta apua. Oikeaa apua, ei lääkkeitä.
Heppu ihmetteli että miten voi olla lantion lihakset niin jumissa... Samaa hän sanoi SI- nivelestä. Lihakset olivat todella jumissa lantiossa, selässä etenkin leikkausalueella sekä vasemmassa reidessä. Käsittely teki pitkästä aikaa todella hyvää. Kävimme läpi myös liiketekniikoita niin salitouhuissa kuin ihan vain normaalissa olemisessa/asennoissa. Mm kävimme läpi tuota huonosti kulkevaa kyykkyä ja sen tekniikkaa. Selän asentoa ja kuinka oikea asento selkään saadaan. Naureskeltiin että yläselän lihakset, joita käyttämällä saan aikaiseksi oikean selän notkon, kiinnittyvät juuri leikkausarpeen. Eli ei ihme, että ongelmia löytyy! Hankalaksi tekemisen tekee myös huonontunut asentotunto, eli en välttämättä huomaa onko selkäni suorassa vai onko alaselkä köyristynyt. Katsotaan seuraavalla jalkatreenillä miten neuvot purevat!
Olo oli jälleen hoidon jälkeen omituisen hyvä, eikä selkä ole pahemmin kiukutellut.
Toivottavasti käsittelyn vaikutus kestää mahdollisimman pitkään! Etenkin kun tästä lystistä täytyy itse maksaa, vaikka kaikki ongelmat joita hoidettiin johtuvat työtapaturmastani.
Lääkkeet eivät ole sitä apua jota tarvitsen. Ne vain turruttavat mielen eivätkä muuta kropassani mitään parempaan suuntaan. Ne vain auttavat oireeseen, eli kipuun. Kivun aiheuttaja saa jäädä riehumaan kroppaani entiseen tapaansa.
Tekisi mieli heittää lääkkeet roskiin kun taas näki kuinka paljon jäsenkorjauksesta oli apua.
Jos olisi rahaa niin kyllähän sitä voisi käydä säännöllisesti itseään hoidattamassa...
Huomenna viikon tauon jälkeen salille harrastamaan omakustantenteista ja omaehtoista liikehoitoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)