Kooma

Toissapäiväinen totaalinen koomailu on jatkunut, vaikka en lääkeillä olekaan päätäni sekoittanut. Unohtelen asioita jatkuvalla tahdilla. Ruoat palaa pohjaan kun kesken kokkailun huomaan haahuilevani aivan muuta, useinmiten olen unohtunut telkkarin eteen. Syönnin jälkeen menee joku tunti ennenkuin huomaan että kokkailun jäljiltä hellan levy on vieläkin päällä. Kahvinkeitin on jäänyt päälle aamukahvin keitosta asti. Onhan sekin hyvä sammuttaa ennen päivällistä, varsinkin kun viimeinen kahvipisara on juotu jo reilusti ennen puoltapäivää. Ulos lähtiessä saan tuijottaa kädessäni olevia avaimia hetken, ennenkuin voin varmasti todeta, että ne ovat varmasti juurikin ne avaimet joiden avulla pääsen kotiin. Ja nyt on alkanut pelottaa kotoa lähteminen ihan vaan sen takia, että olenko lahoavan pääni takia jättänyt hellan päälle/jotain muuta tyhmää...

Niin... Kello on vähän yli kolme yöllä. Unesta ei tietoakaan. Päätä särkee ja kroppaa kolottaa. Vituttaa.

Tuo asioiden unohtelu ja hajamielisyys on vaivannut aina kun kiputilanne on ollut pahempi. Nyt tämä tunarointi on alkanut vaivaamaan mieltäni toden teolla. Olen aina ollut erittäin tarkka asioiden hoitamisesta, tavaroiden sijainnista yms juttujen kanssa. Nyt vaikka telkkarista elokuvaa katsellessa saatan mainoskatkon aikana unohtaa, että mitä ohjelmaa olin yleensäkin katsomassa. Mainoskatkon aikana olen alkanut selailemaan muita kanavia ja unohtanut palata katsomani ohjelman pariin. Mahdotonta ei myöskään ole, että kesken puuhastelun saatan ruveta tekemään aivan jotain muuta... Esimerkkinä tuo ruoanlaitto... Ja laskut maksamatta! Perhana! Niiden unohtamisesta kärsii jo rahallisestikin!

Tämähän tästä vielä puuttuukin, että hajalla olevan kroppa saa kohta seuraa päästäni. Monta kertaa olen luullut että pääni hajoaa mutta nyt tämä tunarointi, hajamielisyys ja unohtelu alkaa olemaan mittarini huippulukemissa.

Ainoat hetket kun tunnen olevani edes jotenkin järjissäni ovat ne lyhyet tuokiot kun käyn vaikka kävelyllä tai salilla. Silloin ajatus kirkastuu edes hetkeksi ja saan keskittyä johonkin muuhun kuin tähän elämän ympärillä pyörivään pikku rumbaan.
Kävin illalla salilla pyörähtämässä, kauppareissulla kipeytynyttä selkää hieman liikuttamassa. Kyllä. Kävin kauppakeskuksessa ostamassa uuden suihkuverkon tangon ja sillä reissulla selkä kipeytyi. Kotimatkalla autossa istuminen oli aikamoista tuskaa. Tyynykin oli jäänyt kotiin minkä olisi voinut laittaa selän taa. Menin kävellen salille, annoin kaverille tekemäni saliohjelman ja tein treenin kevyesti. Kokeilin hieman maastavetoa, en laskenut tankoa alas asti vaan osatoistona, ylätaljaa ja alataljaa. Päälle ojentajia. En vaan näköjään jumpannut tarpeeksi kevyesti, koska kotimatkalla selkä jämähti totaalisesti ja vatsalihakset kramppailivat. Tai no. Kuinka kevyttä treenin tulisi olla jos kauppareissulla saan samanlaiset kivut aikaiseksi?

Kuten sanottu: Teen tai makaan, aina sattuu.

Mutta nyt tämä kipu alkaa menemään yli sietokyvyn kun pää ei enää pysy oman arjen pyörinässä mukana. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä!?