Maailmassa monta...

...ihmeellistä asiaa...

Selkä jumittelee ja ilmoja pitelee. Pari kertaa olen käynyt punttiksella jumppailemassa ja kerran tatamilla puukkohippasilla selän pahemman kramppailun jälkeen. Rauhallisesta tekemisestä selkä näköjään tykkää, mutta vähänkin enemmän seisoskelua tai istumista niin sitten ei hyvä heilu.

Kävin viikonloppuna (pe-su) kaverin mökillä chillailemassa, pääosin saunassa ja saunan terassilla/laiturilla. Hyvää seuraa, hyvää musiikkia ja alkoholijuomia. Hyvä meininki sai mustia pilviä yllensä tosin jo perjantai-iltana kun selkä ilmoitti ettei pitänyt lainkaan jalkeilla olemisesta tai istumisesta. Lauantai olikin aikamoista tuskaa. Yritin mahdollisimman paljon olla meiningeissä mukana, mutta eipä sitä pysty kunnolla keskittymään mihinkään kun kroppa huutaa kivusta. Eräs ystäväni kysyikin yhdessä vaiheessa että onko pahat kivut päällä... Ehkä erotuin liikaa joukosta kun isolla porukalla ollaan pitämässä hauskaa ja meikäläinen makoilee aurinkotuolissa hiljaa.
Tuskainen reissu, mutta edelleen olin ennemmin kavereiden kanssa kuin että olisin ollut viikonlopun kotona.

Viikonlopun reissusta kun pääsin kotiin lepäilin hetken ja kävin punttiksella kokeilemassa että miltä liikehoito tuntuu. Ihan mukavaltahan se tuntui. Mitä nyt kaikki kumartelut ja pyllistelyt eivät oikein luonnistu. Mutta sehän salilla on hyvä, että koko kropan pystyy helposti treenaamaan läpi kun käyttää eri tapoja tehdä liikkeet ja kokeilla eri laitteita.

Maanantaina kävin pelkästään illalla tappelutreeneissä. Hiki lensi ja oli hauskaa, jälleen kerran! Ja onneksi ei treenattu mitää maahan vientejä tai muuta missä pitäisi kumarrella/kaatuilla... Selkä on niin kankeassa kunnossa etten oikeastaan pystyisikään sellaiseen könyämiseen.

Eilen oli välipäivä liikunnasta. Kävin kaverin kanssa ajelemassa mutkin satakunnassa, kaverin piti käväistä autokaupoilla. Oli ihan mukava päivä. Aika kuluu mukavasti kun keli on kohdillaan ja maisemat vaihtuvat. Kroppa nyt ei tietenkään hirveästi autossa istumisesta välittänyt ja viime yönä selkä herätti minut kello neljän aikoihin eikä uni tullut enää silmään. Nousin sitten ylös aamupalalle, katselin pari leffaa, surffailin netissä ja lähdin käymään salilla. Meininki salilla.... kankeaa, yhdellä sanalla sanottuna. Vuorossa oli selkä/ojentajatreeni. Selkä liikkeinä vain niitä liikkeitä joissa ei tule vartalon kiertoja tai kumarruksia. Eli leuanveto, ylätalja ja kulmasoutu aika pystyssä asennossa. Ojentajille ranskalainen punnerrus (penkille selälle meneminen painojen kanssa tosi hankalan tuntuista) ja ylätaljassa parit liikkeet. Nopea treeni. Aikaa kului silti salilla n.1,5 tuntia kun piti pysähtyä jutustelemaan välillä kanssa-treenaajan kanssa... Mutta mikäpä kiire siinä oli. Mukava harrastaa sosiaalista elämää.

Tänään olisi mahdollisuus mennä illalla taas tatamille jumppailemaan. Saa vain nähdä miten tässä olo antaa periksi. Pienet päikkärit voisi vetäistä ja sitten tunnustella ja kuullostella että mitä selkä sanoo. Nyt tuntuu aika pahalta, mutta onneksi tässä on monta tuntia aikaa levätä, nukkua, syödä ja venytellä. Ja sitten vasta katsotaan mikä on jaksamisen taso. Monta, monta kertaa olen ennen treenejä miettinyt että nyt ollaan niin kipeitä, ettei jaksa lähteä treenille, mutta kun sitkeästi itsensä repii tatamille ja heittäytyy meininkiin mukaan, huomaa nopeasti taas kuinka hyvää vartalon liikuttaminen suuremmilla liikeradoilla tekeekään. Aikaisempaan kirjoitukseeni vedoten: mikään työ ei vastaa kunnolla tehtyä liikuntasuoritusta!
Aamen!  

Ei kiva,

Selkä sanoi taas morjens.

Sunnuntaina aamulla selkä tuntui omituisen "kireältä", mutta en osannut kiinnittää siihen mitenkään erityistä huomiota. Ainahan mulla on selkä kipeä ja jumissa!
Kävin veivaamassa fillarilla kauppareissun ja siinä ajellessani selkä tuntui omituisen ilkeältä... Ihme vihlaisuja. Kotiin päästessäni aloin tekemään ruokaa ja siinä samalla tyhjentelin asianpesukonetta. Kumartaessani lautasia koneesta selässä vihlaisi oikein kunnolla. Loppu päivä menikin venytellessä, piikkimatolla maatessa ja lepäillessä. Vielä illalla nukkumaan mennessäni luulin, että ei mitään pahaa tapahtunut... Mutta vähän aikaa sängyssä maattuani kivut pahenivat tosi pahoiksi. Oli pakko nousta hakemaan kipulääkettä kaapista... Sängystä ylös nouseminen oli todella kivuliasta ja kun pääsin lopulta seisomaan tuntui että pienekin virheasennon ottaminen sai selän, kylkien ja vatsan seudun kaikki lihakset kramppaamaan todella kivuliaasti! Muutama askel kerrallaan ja välillä nuo krampit tiputtivat minut melkein lattialle. Aivan järkyttävää! Pilleriä naamariin ja takaisin sänkyyn.

Ja lääkkeen kanssa kävi perinteiset. Sain nukuttua n. 2 tuntia ja heräsin kipuihini. Taas sama rääkki, ylös sängystä ja kaapista vahvempaa, pitkävaikutteisempaa lääkettä. Nyt lääke toimi kipuihin mutta ei nukkumiseen. Silmät vain pyörivät päässä seuraavana aamunakin kun soitin terveyskeskukseen, josta suositeltiin tulemaan päivystykseen. Sen verran paha tilanne oli, kun vessassa käynnit olivat myös hankaloituneet... Virtsaaminen oli vaikeaa ja kakkosella en ollut käynyt sunnuntai-aamun jälkeen.

Pääsin lääkärin juttusille aika nopeasti, alle vartin odotuksella. Lääkäri suositteli tulehduskipulääkkeen ottamista kuurina ja kirjoitti lähetteen fysikaaliseen. Tulehduskipulääkkeitä kaapista löytyy, mutta tuo fysikaalislähete jää todennäköisesti käyttämättä koska rahaa minulla ei ole yhteenkään käyntiin. Tulot kun ovat nolla.

Lähetin lääkärinlausunnon ja lähetteen fysikaaliseen vakuutusyhtiöön. Kunnon pessimistiksi kun olen muotoutunut, voitte kuvitella kuinka korkealla toiveeni ovat pääsystäni fysikaaliseen josta voisi olla konkreettista apua tilanteeseen...

Ei auta muuta kuin kärvistellä kotona ja pureskella pillereitä. Ja odotella että milloin se oikea vessahätä tulee seuraavan kerran. Kohtahan tässä on mennyt neljä päivää. Nukkumiset päin persettä kun joka kerta herää kun kättä heilauttaa unissaan.

Kävin kävellen punttiksella tänään. Toivoin että kävely saisi edes hieman selkää vertymään ja salilla kävin puolapuiden avulla venyttämässä selkää ja kylkiä. Tosi pahasti lihakset jumittaa ja kramppailee venytystä vastaan. Oli ihan mukava käydä ulkona pyörähtämässä mutta olo on niin väsynyt ja pää liian sekaisin, että olisin voinut liikkumisesta ja hienosta kelistä nauttia.

Työkyvynalenema alle 10%... Niin... Taitaa olla neljäs kerta selkäoperaation jälkeen että selkä jumittuu näin pahasti. Viimeksi kun näin kävi, OMT-fyssan kertakäsittely auttoi ja tuon käynnin yhtiö maksoi. Saa nähdä mikä nyt on tilanne.

Välipäivä liikunnasta

...eli eilen en tehnyt mitään sykettä nostattavaa. Aamupäivällä pistin leffaa telkkariin ja samalla kun katselin leffaa venyttelin kropan lihaksia läpi. Saunomiset päälle ja runsaasti vettä saunajuomaksi.
Rento päivä. Aika vain ei tuntunut oikein kuluvan. Onneksi sain kahvitteluseuraa illemmalla.

Toissayö meni siis aika kehnosti nukkumisen suhteen, joten odottelin viime yöstä parempaa. Eipä siinä kovin hyvin käynyt. Heti kun menin sänkyyn makoilemaan selkä alkoi ahdistamaan. Kipuja ja omituista puristusta/kiristystä joka sai olon tuntumaan todella tukalalta ja levottomalta. Ja vasen jalka aloitti myös temppuilun. Muutamia kertoja jalkaan iski niin paha "sähköisku", että koko jätkä pomppasi sängyssä. Muutaman tunnin ajan yritin saada unta. Tunsin itseni kuitenkin väsyneeksi.
Olo oli kuitenkin niin levoton ja tuskainen, että klo 12-01 aikoihin oli pakko lähteä ulos kävelemään. Jalat jumissa/kipeänä, selkä jumissa/kipeänä ja välillä tuntui että koko yläkropan lihakset jumittavat niin pahasti ettei hengittäminenkään sujunut kunnolla. Liekö lihasperäistä vai vitutuksen/ahdistuksen aiheuttamaa...

Vähän reilu puoli tuntia kävin kävelemässä ja kotiin päästyäny söin hieman. On todella ärsyttävää jos unta odotellessa alkaa maha kurnimaan. Mielessä kävi särkylääkkeen ottaminen, mutta miedot kipulääkkeet eivät tunnu auttavan ollenkaan ja vahvemmat lääkkeet saavat vain pääni sekaisin. Eli ei lääkkeitä.

Uusi yritys. Sänkyyn makoilemaan ja tyynyjen avulla jalkoja koholleen. Kävely tuntui auttavan jonkin verran. Vielä sain kuitenkin yhden elokuvan katsella kun mitään ei tuntunut vieläkään tapahtuvan, mutta olin kuitenkin nukahtanut lopulta ja heräsin aamulla silmät ristissä.

Alunperin suunnitelmissa oli tälle päivälle punttista ja kamppailu-urheilua... Taitaa olla parasta mennä vain tappelutreeneihin katsomaan miltä liikehoito tänään tuntuu. Jos kroppa antaa periksi voisi illalla käväistä punttiksella. Olo ei kyllä ole kovinkaan hohdokas, mutta eipä tuo eilisen tekemättömyys tuntunut hyvää tekevän. Eli ei enää lepäilyä vaan tekemään vaan, jaksamisen mukaan. Treeniähän se huonokin treeni on. Eikä lihasten aktivointi ole tietääkseni kenellekkään pahaa tehnyt.

Taas tuli nähtyä mitä ns totaalinen lepopäivä teettää.

Toiveissa olisi päästä tämän setin kimppuun tänään...

Myöhemmin samana päivänä lisättyä...

Lähdin kombatan-treeneihin, mutta vain kuullakseni että treenejä ei ole. Hyvä,hyvä! Onneksi en ajellut aivan turhaan treenisalille, koska paikalle tullut kaveri houkutteli kyläilemään luonaan. Hänellä kun on kotonaan punttisali. Meinasin, että siellähän saan tehtyä salitreenin ja jäisin samalla saunomaan ja grillailemaan!

No, eipä siitä salitreenistä tullut mitään. Tekeminen oli aivan karmeaa ja hiki virtasi jo tankoon painoja lastatessa. Huonosti nukutut yöt ja pahasti jumissa ja kipeä selkä tekevät urheilusuorituksista lähes mahdottomia. Oli siis parempi siirtyä kaverin olkkariin töllön ääreen istumaan. Hetken istahdettuani päätinkin lähteä ennemmin kotiin lepäämään. Ja ajomatkalla kotiin selkä prakaili taas kuten aikaisemmin kevättalvella parhaimmillaan. Kaljakaupan kautta kotiin "rentoutumaan".
Vituttaa.

Sumuinen aamu

Sumua ilmassa sekä silmissä.

Pari päivää on mennyt aika kehnoissa meiningeissä. Selkä vaivaa aika pahasti. Viime yö jäi aika lyhyeksi kun heräsin vähän klo neljän jälkeen. Jos saisin suoritettua tämän päivän läpi ilman päiväunia niin illalla uni ehkä tulisi silmään paremmin ja pidemmäksi aikaa.

Maanantaisen punttis-katastrofin jälkeen lepäsin loppu päivän. Eli jätin tappelu-treenit suosiolla väliin. Ja muistin maanantaina illemmalla, että saliohjelmaan olisi nyt kuulunut olkapäätreenikin... Mutta kiukuspäissäni unohdin koko homman ja lähdin jalkajumpan tyngän jälkeen kotiin. No en kyllä tiedä olisiko siitä tullut enää mitään... Menin sitten tiistaina illalla tekemään olkapääjumpan.

Olkapäät treenasin turvallisesti pelkästään laitteilla. Eli vimpaimilla joissa istuskellaan. Näin taas säästellään selkää. Vipunostolaitteella ja pystypunnerruslaitteella tuli jumppailtua. Aika nopea treeni, mutta lyhyessäkin ajassa ehtii tehdä paljon sarjoja. Kevyemmät painot ja lyhyet palautumiset. Ja sain olkapäihin aikaiseksi hirvittävät poltot! Tuo treeni paikkasi ajatuksissani maanantain huonoa treeniä...

Keskiviikkona pääasiassa lepäilin.

Eilen kävin heti aamulla salilla tekemässä selkä/ojentajatreenin. Selkäjumpassa jätin suosiolla tekemättä tangolla tehdyt kulmasoudut, alataljan ja muutkin liikkeet jotka rassaisivat taas pahemmin kipeytynyttä selkääni.
Eli leuanveto, ylätalja ja kulmasoutu laitteella. Olo oli jotenkin tuskainen selkätreeniä tehdessä, mutta ihan hyvän tuntuman sain yläselälle. Alaselkää en ole juurikaan erikseen treenaillut. Sen verran pahat kivut alaselkään kohdistetut liikkeet aiheuttavat...
Ojentajille ojentajapunnerrus ylätaljassa naruilla, smithissä pystypunnerrus istuen kapealla otteella ja push down ristitaljassa yhdellä kädellä. Lopuksi venyttelysessio.
Aikaa kului salilla n.45 minuuttia. Olenkin yrittänyt tehdä treenin noin tunnissa, ihan maksimi 1,5 tuntia. Ja jos aikaa kuluu tuo 1,5 tuntia niin sitten on jo vietetty aika paljon aikaa venyttelyiden kanssa tai sitten on treenattu kaverin kanssa ja silloin aikaa kuluu aika paljon jutustellessa.

Treenin jälkeen kotiin syömään ja lepäämään. Illalla kombatan-treeneihin. Muuten ihan ok treenit, mutta lopussa selkä jämähti niin tukkoon että jätin loppujumpat kesken. Kaikesta huolimatta fiilis oli ihan ok. Kavereiden näkeminen ja treenailu teki mielelle hyvää! Kroppa taas alkoi kranttuilemaan ja yö meni miten meni.

Tänään on "älä tee mitään"- päivä. Tai ehkä hieman venyttelyä... Huomenna taas uusi salikeikka ja kombatan-treeniä todennäköisesti taas kevennetyllä toimenkuvalla.

Huippu fiilis!

Aamulla uhkuin hyvää oloa! Aamupala, hetki internetissä ja uutta musiikkia soimaan. Five Finger Death Punch:n uutukainen pauhasi läpi pari kertaa, siivosin nopeasti kämpän ja valmistelin itseni punttisalireissulle. Uusi kiukkua täynä oleva FFDP:n albumi soidessa korvanapeista polkaisin rallatellen salille. Olo oli hyvä ja tarmokas!

Hyvät alkulämmittelyt fillaroinnin päälle, kevyttä venyttelyä ja jalkojen heilutteluja sivuille sekä eteen/taakse. Siirryin kyykkytelineen luo ja otin tyhjän tangon niskan taa ja tein muutamat kyykkäykset kokeillakseni mikä on päivän kuosi. Jos vaikka tekisin taas kyykkyä, pitkän tauon jälkeen. Tulihan kyykyn mahtavuutta liikkeenä hehkuteltua jo aikoja sitten!

Tanko niskan takana kertasin mielessäni oikean tekniikan, lavat yhteen ja koko yläselän lihakset tiukaksi paketiksi, takapuolta taaksepäin ja polvia varpaiden osoittamaan suuntaan. Kun reiden ovat suunnilleen lattian kanssa saman suuntaisesti, survaistaan jaloilla kroppa takaisin lähtöasentoon. Helppoa kun sen osaa!

Mutta. Selässä tuntui aivan hirveältä. Tein pari kyykkäystä vielä varmistuakseni että kyykky saa jäädä väliin. Siis tein kyykyt pelkällä tangolla. Ei hyvä. No sitten siirryin hack-laitteeseen. Siinä sain tehtyä muutamat sarjat ilman pahempia tuntemuksia selässä. Seuraavaksi jalkaprässin kimppuun. Lastasin kelkkaan sellaiset normi-painot millä pystyn ihan 100-varmasti tekemään kevyesti 10-15 toistoa vaikka keskellä yötä herätettäisiin pumppailemaan jaloilla. No eipä prässistäkään tullut mitään. Selässä tuntui aivan hirveältä. Eipä ole koskaan aikaisemmin prässi jäänyt selän takia tekemättä mut nyt kävi näin.
Pohjelaitteessa vielä 3 sarjaa pumppailua ja äkkiä kotiin.

Ehkä elämäni hirvein punttisalireissu! Muutamia kertoja on salireissulta lähdetty kotiin häntä koipien välissä kun veto on loppunut kesken väsymyksen takia, mutta eipä ole koskaan käynyt näin että heti ensimmäistä lämmittelysarjaa tehdessä huomaa, että tästä ei tule mitään. Ja vielä kun ottaa huomioon aamuisen hyvän olon.

Illalla olisi vielä kombatan-treenit... Jos nyt vääntäytyisin paikalle edes morjestamaan kavereita. Tai sitten käyn tekemässä tekniikka-osuuden treeneistä jos ohjelmassa on jotakin kevyttä... Ja mahdolliset alku- ja loppujumpat jätän tekemättä. Tai sitten jätän suosiolla väliin.
Aivot narikkaan ja sohvalle makaamaan.

   

Viikonlopun kuulumisia

Hellettä ja punttista ja frisbee golfia. Siinä viikonlopun ainekset.

Eilen kävin aamupäivällä kaverin kanssa punttiksella treenailemassa olkapäitä. Smithissä pystypunnerrusta istuen, vipunostoja sivulle seisten yksi käsi kerrallaan (Hyvä liike, kun toinen käsi tekee liikettä ja toisella kädellä otetaan tukea esim penkistä. Näin liikkeeseen ei tule mukaan selän avulla tehtyä heijaus-liikettä, eli liike lähtee puhtaammin olkalihaksilla), vipunostot eteen käsipainoilla, takahartiaa ylätaljassa naruilla ja smithissä olan kohautukset.

Kaveri jatkoi vielä treeniä hauis-jumpalla. Minä lopetin tuohon suosiolla kun selässä tuntui vielä hyvältä. Siirryin odottelemaan kaveria tatamin puolelle ja loppujen lopuksi venyttelin koko kropan läpi ajatuksen kanssa. Aikaa taisi venyttelyihin mennä lähemmäs tunti... Keksityin eniten keskivartalon lihaksiin sekä jalkoihin. Salilta lähtiessäni olo olikin oikein hyvä! Jalat tuntuivat hassun pehmeiltä ja kyljet ja vatsa mukavan rennoilta. Olikin mukava mennä kotiin syömään pikku välipala ja levähtää kunnolla muutama tunti ennen frisbee golf- kierrosta.  

Venyttelyt auttoivat selkeästi fribuilua. Heitto kulki koko kierroksen ajan paremmin kuin aikaisemmin eikä selän kivut alkaneet haitata heittämistä kuin vasta kierroksen puolenvälin jälkeen. Kierroksen jälkeen nopeasti kotiin lepäämään. Nyt en uskaltanut venytellä ennen nukkumaan menoa... Aikaisemmista kokemuksista viisastuneena. Ja ihan hyvä niin koska aamulla olo oli ihan kohtalainen.

Ja kohtalainen riittää mulle! Eli aamupalan jälkeen hetken lepo ja sitten siirryinkin taas salille. Nyt vuorossa olivat kädet. Hauista ja ojentajaa. Aloitus dipillä, jossa saa käyttää jo lisäpainoja! Hauista istuen käsipainoilla, superina ojentajaa ylätaljassa naruilla ja hauista alataljassa suoralla tangolla, ylätaljassa yhden käden pushdown vastaotteella ja loppuun hauista ristitaljassa. Superina tehty setti sai aikaiseksi mahtavat poltot niin hauikseen kuin ojentajaankin! Hieno fiilis kun treeni menee perille!

Treenin päälle taas venyttelyjä. Selkä ja jalat taas yhtä jumissa kuin aina. Ihan sama kuinka paljon ja usein venyttelen, aina venyttelyt aloittaessani saa aloittaa ns nollasta. Jumituksen määrä on siis vakio.

Ainoa miinus oli ylätaljassa naruilla tehty push down. En ole kyseistä liikettä tehnyt pitkiin aikoihin ja nyt taas muistan miksi en ole sitä tehnyt. Selkä ei oikein tykkää. Tai sitten tuo pitäisi tehdä ihan viimeisenä kevyemmillä painoilla... Vain ja ainoastaan pumppi-liikkeenä.
Eli nyt taas tuli muistutus siitä, että seisten minulla ei kannata tehdä liikkeitä joissa on riski selän yliojentumiseen tai köyristymiseen. Ja kun tekemisen aikana en huomaa pakosti mitään, mutta jälkeenpäin selkä muistuttaa tekemisistäni.
Loppu päivä lepoa ja maksimissaan pieni fillarilenkki... Kello on kuitenkin niin vähän, että seinät saattavat alkaa kaatumaan päälle, jos jään kotiin makaamaan illaksi.

Huomenna loppuu kesätauko kombatan-treenien osalta! Mukava päästä taas treenailemaan! Tai olihan viime viikonloppuna kesäleiri, jossa tuli opeteltua uusia tekniikoita ja nähtyä treenikavereita. Leiri oli kolmipäiväinen, mutta treenitouhut jäivät aika vähille vaikka mahdollisuus olisi ollut treenata 4-6 tuntia/päivä. Selkä oli niin kipeä, että sain kiukulla treenailtua n. pari tuntia/päivä. Muuten katselin muiden treenailua, otin valokuvia ja lepäsin. Vituttaa raskaasti katsella vaivaisena kun muut pitävät hauskaa, mutta oli silti hauskempaa olla kavereiden kanssa reissussa, kuin vietää viikonloppu kotona.
Onneksi olin maksanut leirin etukäteen... Vakuutusyhtiön päätös tapaturmaeläkkeen lopettamisesta kun ei ollut vielä tiedossa. Jos leirimaksu olisi pitänyt maksaa vasta leirillä, olisin jättänyt väliin koko reissun.

Kun 2,5 vuotta sitten aloitin harrastamaan kombatania pystyin treenaamaan viikonlopun mittaisen treenirupeaman kohtalaisesti läpi. Toki kroppa kipeytyi aika pahasti, mutta levolla ja kevyellä kuntoilulla pääsin pahimmista kivuista yli. Vasta nyt rupesin kunnolla muistelemaan, miten kuntoni on muuttunut ajan kanssa. Kuntoni on huonontunut hitaasti tasaiseen tahtiin.
Lyhytkestoiset suoritukset selvitän läpi, mutta vähänkin pitemmät tekevät olemisesta vaikeaa.
Nyt kesäleirillä treenasin 2 oppituntia/päivä ja olo oli hirvittävä. Edellisellä vyötekniikkaleirillä (la-su) jätin suosiolla lauantain treenit väliin, että pystyisin tekemään edes jotakin sunnuntain vyökokeessa. Vuosi sitten kesäleirillä kunto kestikin selkeästi enemmän rasitusta.

Jotakin pitäisi siis yrittää asialle tehdä... Tekemisen vähentäminen ei tosin tunnu vaihtoehdolta. Vaaka-asennossa tulee maattua muutenkin jo ihan riittävästi. Liikkeen ja levon määrät tuntuvat olevan oikeassa suhteessa, mutta silti kuntokäyrä osoittaa alas. No asialle ei pysty todennäköisesti tekemään mitään vielä.

Onneksi nyt ollaan jo elokuun puolella, eli ihmiset alkavat palaamaan takasin kesälomiltaan työelämään. Tämä tarkoittaa sitä että piakoin voisin saada uutisia vakuutusyhtiöstä ja nuo uutiset ratkaisevatkin paljon tulevia liikkeitäni. Jos uutiset ovat huonoja niin jatkosuunnitelmat ovat onneksi valmiina.

Odottavan aika on pitkä. Ja kun tietää ettei tämä odottelu ainakaan paranna minua, on olo henkisellä puolella aika tuskainen.