Jalkoja ja olkapäät

Kävelin aamupäivällä salille. Keli on taaskin loistava, aurinko paistaa ja pikku pakkasta. Auringon paisteessa tosin lämpötila kipuaa plussan puolelle. Jos se kevät sieltä alkaisi pikkuhiljaa tulemaan!

Vuosi sitten pääsiäisenä alettiin olemaan jo kunnolla kevään puolella. Toppavaatteita ei tarvinut ja aurinkoisella kelillä päästiin kunnolla plussan puolelle. Pääsiäinen tosin oli silloin myöhemmin, mutta vain viikon verran. Mutta kun se kevät pääsee valloilleen asioita alkaa tapahtumaan nopeasti. Lumet voivat kadota muutamassa päivässä pihapiiristä ja pitkät kalsarit saa taas piilottaa vaatekaapin taaimpaan nurkkaan.

Eilen pidin välipäivän liikkunnasta. Kävin ainoastaan kaupassa kävelemässä, mutta tuokin reissu ei ollut kaiken kaikkiaan kuin muutana sadan metrin mittainen. Iltapäivällä pidin venyttelysession ja näytti että selkäkin alkaa pikkuhiljaa antamaan periksi. Aika kankeaa, mutta tuskaisen alun jälkeen ilmassa oli ohut aavistus paremmasta.

Välipäivä kului tosiaan lepäillessä. Olo edelleen hieman ryytynyt, mutta parempi kuin viikko sitten. Illalla nukkumaan mennessä taas piti ihmetellä lepopäivän vaikutusta kroppaan. Heti kun menin pitkäkseen alkoivat kivut jalassa vaivaamaan.
Vaikuttiko tuo iltapäivällä tehty venyttely noin rajusti? Venyttely ei siis ilmeisesti vain avaa paikkoja vaan omassa tapauksessani vaikuttaa myös huonolla tavalla. Voisiko tämä johtua siitä, että venyttäessäni vaikka selkää/jalkoja saan rentoutettua pintalihakset ja saan venytyksen kohdistumaan näihin rentoutuneisiin lihaksiin. Ja venytyksen aikana syvät selkälihakset eivät rentoudu vaan ne tekevät töitä koko ajan. Ja näitä syviä lihaksiahan ei näin maallikkona saadakkaan rentoutettua/venyteltyä ihan tuosta vaan....
Eli nyt on taas takana huonosti nukuttu yö. Eli välipäivinä ei kannata edes venytellä. Parempi olisi kai nukkua koko päivä. Niin, ja olla taas kipeämpi tekemättömyyden takia...

Tänään salilla oli hieman nihkeämpää. Kokeilin pitkästä aikaa kyykkyä, mutta hieman erilaisella tekniikalla. Jalkaterät osoittamaan enemmän ulospäin ja alas mennessä polvet tietysti osoittamaan samaan suuntaan varpaiden kanssa. Jaloille tuo tekniikka tuntui oikein hyvältä, mutta selkä ei edelleenkään anna laittaa tankoon kiloja joita jalat jaksaisivat helposti nostaa. No, tulipahan taas kokeiltua. Eli unohdetaan kyykky taas joksikin aikaa.
Kokeilin myös bulgarialaista kyykkyä. Raskas liike. Mutta tuntui toimivan hyvin! Tuntuma jaloissa huikea ja selkä ei ollut moksiskaan. Eli tätä lisää!
Loppuun reisiojennusta, koukistusta ja pohkeita.

Olkapäitä pystypunnerruksella smithissä istuen, vipunostoja sivulle käsipainolla 1 käsi kerrallaan (tekniikka pysyy helpommin puhtaana 1:llä kädellä tehtynä, mikä on hyvä selälle) ja loppuun olan kohautuksia.

Ei mikään loistofiilis eikä loistotreeni, mutta kaikki lasketaan! Treeniä se huonokin treeni on. Ja pääasiahan on käydä siellä salilla, eikä jäädä kotiin marisemaan huonosti nukuttua yötä.

Häviäjä jää kotiin murehtimaan
Voittaja treenaa marisematta positiivisella asenteella
Kun Voittaja ei enää jaksa, Mestari tekee vielä pari toistoa
Ja juuri nuo pari viimeistä toistoa ratkaisee!

Mikäs olo tämä tällainen on?

Outo olo. Olen saanut nukutuksi! Niin yöllä kuin päivälläkin.

Päikkäreiltä herätessäni olen säikähtänyt, että tuleekohan yöllä nukkumisesta yhtään mitään jos reilun tunnin päikkäreiltä heräilee kuuden-seiskan välillä. Mutta kyllä se yöuni on sieltä vielä ihmisten aikoihin tullut! Olen nukahdellut illalla klo 22-00 välisenä aikana ja nukkunut aamu 8 asti. Ja siihen päikkärit päälle. Eli ihan hyviä settejä! Ainakin kun vertaa alkuvuoden unisaldoon...

Ja kaiken tämän unen määrän huomaan yksinkertaisesti positiivisemmassa asenteessa!

Mutta ei näitä harteilla painavia univelkoja nukuta pois muutamassa yössä. Silmät tuntuvat olevan vielä puolitangossa ja autoillessa huomaan olevani hieman pihalla. Hoksottimet eivät ole aivan terävimmillään, mutta nyt pyrin jatkamaan viime päivien hyvää rytmiä tekemisen ja levon suhteen.
Hyvät merkit ovat ilmassa!

Salitouhu on saanut myös lisätuulta purjeisiin. Aloin tekemään salitreenin samoina päivinä kuin kombatan-treenit ovat. Näin saan välipäiville oikeasti lepoa.
Aikaisemminhan aloin käymään salilla lähes joka päivä, koska näin sain lisää ohjelmaa arkeeni. Aika kun ei oikein kulunut levätessä. Nyt tilanne on toinen. Tarvitsen lepoa ja nyt kun kiputilanne on hieman helpottamaan päin olen jopa nauttinut vain sohvalla makoilusta ja lepäilystä. Etenkin kun tein päätöksen että en tee yhtään ylimääräistä liikettä ainakaan kuukauteen. Lepään ja treenailen oloni mukaan.

Vaikka olo onkin pirteämpi olen silti "loman" tarpeessa. Maiseman vaihto tekee hyvää. Viikon päästähän sitä köllötellään mökillä!

Treenistä!

Nämä muutamat paremmin nukutut yöt näkyvät treenitouhuissa! Salilla meininki on parantunut paljon niiden liikkeiden osalta joissa selkä ei ole osallisena. Selkä on edelleen aika arassa kunnossa. Eli teen liikkeitä paljon istuma-asennossa ja mielellään selkänojallisilla laitteilla. Esim. hauiskääntö seisten, pystypunnerrus seisten ja vipunostot seisten ovat pois treeniohjelmasta, koska noissa liikkeissa tulee helposti yläkropan kumarruksilla ja yliojennuksilla helpotettua liikkeen tekemistä. Ja nämä ovat myrkkyä selälle. Kulmasoutu onnistuu ihmeen hyvin. Kuin myöskin alatalja. Alatalja huonommin kuin kulmasoutu, mutta tuo johtunee alataljassa tehtävästä kumartelusta kun taas kulmasoudussa on vain staattista pitoa jota ei ajallisesti kestä kovinkaan kauaa. Ja kuorma kohdistuu selkään kulmasoudussa alempaa eli helpommasta kulmasta.

En ole käynyt kunnollisella kävelylenkeillä muutamaan viikkoon. Aloin miettimään tuotakin... Tappelutreeneissä jaksaminen on ollut omituisen hyvää. Kun pystyssä oleminen on vähentynyt on jaksaminen näissä suht lyhyissä rykäyksissä kuten salilla ja kombatanissa parantunut.
Tämä taas kertoo hyvin siitä kuinka rajalliset selkäni kyvyt ovat.
Ja kertoo myös siitäkin kuinka huonosti selkäni lihaskunto ja kestävyysominaisuudet kehittyvät. Tähän pitäisi saada muutosta. Mutta miten?
Täytyy jättää kävelyt vähemmälle ja katsoa mitä muu kroppa tästä tykkää. Eli nyt täytyy vain ulkoilla ja kuluttaa aikaa enemmän vain olemalla ulkona. Sulaisi jo tiet niin pääsisin fillarilla hoitamaan salireissut ja muutenkin ajelemaan...

Kevättähän tässä jo odotellaan. Talvi on jo nähty.

(Sen verran pää on jäässä edelleen, että piti käväistä korjailemassa tekstiä aika rajusti... Järkyttävä määrä kirjoitusvirheitä ja hyvin huomaa että ajatus karkailee kesken kirjoittamisen. Mutta kyllä se tästä!)  

Kramppia

Voi helvetti. Selkä aivan jumissa! Ja tekee todella kipeetä! Nappasin kipulääkkeen ja kävi taas ne perinteiset... Nukahdin heti sänkyyn mentyäni, heräsin reilun tunnin tirsojen jälkeen ja nyt ei väsytä ollenkaan ja selkä vaivaa. Kello on 23.40 ja on tosi kiva ajatella tähän aikaan että yö menee todennäköisesti valvoessa ja huominen taitaakin olla jo pilalla. Nyt jos olisi kaapissa alkoholia niin aika korkealla todennäköisyydellä saattaisin korkata. Sen verran rajusti vituttaa...

Tällaista paskaa elämäni viimeisin kuukausi on ollut. Toki huonoa on muutenkin ollut jo kauan, mutta näiden nukkumisten pieleen menemisten kanssa alkaa psyyke murenemaan.

Olen lähdössä pääsiäiseksi mökille. Tätä reissua olen odottanut pitkään. Pääsen vaihtamaan maisemaa ja oikeasti rentoutumaan. Tämä kotona hissukseen oleminen ei oikein tunnu onnistuvan. Tänäänkin puuhastelin vähän aikaa parvekkeella, kokkailin isommin ruokaa ja kävin punttiksella. No tuo salilla käynti oli se ainoa tekeminen jonka aikana eivät paikat tuntuneet kipeytyvän... Teki todella hyvää taas liikutella itseään. Tein vain olkapää/hartiatreenin ja venyttelin selkää ja jalkoja.

Pystypunnerrusta smithissä
Vipunostolaitteessa
Käsipainoilla viparit eteen ja
Ylätaljassa veto naruilla

Salilla meininki on ollut ihmeen pirteää vaikka nukkumiset ovat mättäneet pahasti. En ole kylläkään käynyt salilla kuin kolme kertaa viikkoon. Ehkä tuo on yksi osa syy, että treenit kulkee. Painoja on saanut käyttää enemmän kuin pitkiin aikoihin ja silti jaksan tehdä liikkeet puhtaasti ja rauhallisesti. Motivaatiota siis riittää taas!

On vain pakko yrittää levätä oikeasti... Mutta kotona en tunnu saavan mieltä rauhoittumaan. Täällä on ilmeisesti koettu liian huonoja hetkiä lyhyen ajan sisään, eli on aika päästä muualle tuulettumaan.
Täytyy vain malttaa odottaa vielä pari viikkoa... Jos pääsiäisen jälkeen olisi mieli paremmalla tolalla ja pystyisin lepäämään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Teoria vakuutusyhtiön toiminnasta....

Hyvää yötä!

Taas valvotaan! Eilen treeneissä selkä alkoi antamaan merkkejä kramppailusta ja treenien loppuvaiheilla selkälihaksiin tuli kipuja ja kiristelyä. Viime yö tuli nukuttua kuitenkin yllättävän hyvin!!   Tänään pidin välipäivän liikuntahommista ja puuhastelin parvekkeella. Tavoitteena olis saada parvekkeesta kesäksi "toinen olohuone".

Selkä jysähti totaalisesti jumiin kun kumartelin lattialta tavaroita. Tai oikeastaan selässä tuntuu vain vasemmalla puolella pitkässä selkälihaksessa yhdessä kohdassa tosi kipeä kohta joka kramppaa pahasti kun liikutan selkää. Nytkin vatsallani olessani selässä tuntuu jatkuvasti kiristävä tunne.

Juuri kun selkä alkoi olla hieman parempaan suuntaan menossa niin nyt käy näin. Jalka seuraa uskollisesti selän kuntoa eli kun selkä on pahempi niin jalka kiukuttelee myös enemmän.

Varpaatkin kiemurtelevat taas... Ärsyttävän tuntuista kun jatkuvasti on sellainen fiilis kuin joku kiskoisi varpaista. Mielekiintoista on myös katsella vasemman pohkeen liikkeitä. Pohkeessa on noin kämmenen kokoinen alue jolla näkee jatkuvasti kun lihakset liikkuvat itsekseen. Aivan kuin ihon alla liikkuisi joku... alien joka yrittää päästä pois kasvualustastaan. :) Eli ei taida tosiaan hermosignaalit kulkea lihaksiin aivan kuin pitäisi! Ja voisiko tuossakin olla syytä miksi vasemman jalan pohje kipeytyy kun lihas näyttää tekevän töitä levossakin.

Mitä iso vaiva edeltä, sitä pienet perässä!

Kuntosaliohjauskurssin vetäjäkin laittoi sähköpostia tänään. Pistin hänelle postia perjantaina, että en pysty jatkamaan opintoja kiputilanteeni takia. Olivat onneksi olleet vakuutusyhtiöstäkin häneen yhteyksissä, joten asia on hoidettu asiallisesti. Yhtiöstä vaan ei olla vielä minuun oltu yhteydessä, mutta samapa tuo. Tilanne jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, eli ollaan vaan, ihmetellään ja jatkan omatoimista ja omakustanteista liikehoitoa.

Vai pitäsiköhän minulla lopettaa liikkuminen kokonaan kun vakuutusyhtiön mukaan olen itse rikkonut polveni liiallisella raskaan liikunnan harrastamisella? Mitähän sitten tapahtuisi? Ei varmaankaan mitään uutta. Eiköhän siellä yhtiössä olla jo aikaa sitten tajuttu, ettei minusta saa enää työkuntoista.
Jos toivoa olisi niin voisin kuvitella että vakuutusyhtiö olisi panostanut kuntoutukseeni.

Eli voisikohan homma mennä jotenkin näin:
Jos toivoa on niin silloin panostetaan kunnolla, että henkilö saadaan takaisin työelämään mahdollisimman nopeasti. Mutta jos tilanne nähdään niin, että toivoa ei ole niin silloin panostaminen on turhaa! Tietysti ammatillista kuntoutusta on tehtävä, jotta tilanne näyttää paperilla hyvältä.

Ihan vaan niinkuin ajatuksena... Tai tulihan tuota asiaa kysyttyä eräältä lääkäriltä ja vastaus oli yllättäen että lääkäri uskoi teoriani pitävän paikkaansa.

Ja kaiken takana on tietenkin raha. Eihän vakuutusyhtiö halua kustantaa minulle kuuluvia kuntoutuksia, jos he eivät näe sen tuovan selkeää hyötyä työkykyni kehittämisen kanssa.

No, nämä ovat vain minun ajatuksiani... Mutta jos ajattelee loogisesti niin ei tämä teoria voi kovin kauas totuudesta mennä! Mutta nämähän ovat niitä asioita joita ei julkisuudessa paljoa huudella vaikka en usko olevani ainoa kuka näitä juttuja käy läpi mielessään.

 

Aurinko armas...

...paistaa jälleen kirkkaasti. Olisi siis loistava ulkoilukeli. Selkä ja jalka ovat taas niin kipeänä, että taitaa olla parasta hoitaa päivän ulkoilut auton ratin takaa. Torstaina (toissapäivänä) lähdin kävelylle, mutta lenkki jäi n. 15-20 minuutin mittaiseksi. Selkä jumitti niin pahasti etten rentoa kävelyä saanut yksinkertaisesti aikaiseksi. Kävin hakemassa kotoa auton avaimet ja kävin ajelemassa pikku lenkin ja samalla reissulla kävin keikkaamassa metsästä pätkän puuta, josta askartelen löylykiuluun uuden varren.

Eilen serkku-poika soitteli aamusta ja kyseli mukaan GO-expoon. Expon nettisivuille tästä.
Kierreltiin messuilla n. 1,5 tuntia. Olihan siellä paljon nähtävää. Kaikkea liikkumiseen liittyvää. Todella paljon kalastukseen liittyvää, fillareita ja muita ulkoiluvälineitä. Muuta ei messuilta käteen jäänyt kuin yksi pipo. Ja luonnollisesti selkä ehti kipeytyä entisestään. Tietenkin.
Mutta oli hauska käydä pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla aikaa kuluttelemassa. Kotona on kärvistelty aivan tarpeeksi.

Treeneissäkin kävin eilen. Selkä oli jälleen aluksi todella kankea, mutta kuten aina, käytettäessä ja lihasten lämmetessä alkaa tuntumaan paremmalta. Nyt olo onkin taas aika kaamea. Eilinen messureissu ja treenit painavat. Lepopäivää siis ohjelmaan ja voisin harrastella pientä jumppailua kotona ja yrittää saada jumituksia vähemmälle.

Treeneistä onkin tullut viimeaikoina oikeastaan ainoa tapani pitää jotakin rytmiä päällä. Muuten kun nuo rytmit ovat olleet totaalisesti hukassa. Ja onhan treeni ollutkin ainoita sosiaalisia hetkiä jolloin pääsen näkemään kavereita ja pistämään ajatuksia muualle. Treenatessa jälleen ne kivut ja murheet painuvat hieman taka-alalle...

Niin ja tänään olisi ollut jälleen kurssipäivä... Harmittaa niin paljon... Koen kuitenkin 100- prosenttisesti että tein oikean päätöksen lopettaessani. Edellisten viikkojen kärsimyksiä itkuineen en halua toistaa.

Lohdullista :)

Huomenta

Taas jäi uni lyhyeksi, mutta tuohan on ollut nykyään aivan normaalia... Seuraavan kerran kun kirjoittelen nukkumisesta jotain... Se voisi olla sitten hyvin nukutun yön jälkeen. Tulisi edes hieman muutosta näihin kirjoituksiini.

Kävin eilen treeneissä. Onneksi kevyet jumpat. Treenien jälkeen sain suorittaa kunnon kiemurtelut että sain kengät jalkaan. Aika hyvin selkä jämähtää. Ja kotimatkalla taas autossa selkä tuntui vaan kipeytyvän lisää. Pakko ottaa tyyny vakiovarusteeksi auton penkille antamaan selälle lisätukea.

Toissa yönä se sitten tapahtui. Päätin olla vakuutusyhtiöön yhteydessä ja ilmoittaa, että en taida selvitä saliohjaajakurssista... Asia on pyörinyt päässäni oikeastaan jo 1. kurssiviikonlopusta asti, mutta en ole päästänyt tuota ajatusta pintaan. Ennen kuin nyt. Jo ajatuskin kursille lähtemisestä ensi viikonlopuksi alkoi oikeasti pelottamaan. En kestäisi tilanteen pahenemista. Vihellän pilliin ja heitän pyyhkeen kehään nyt, ennen todellista pohjakosketusta.

Ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus. Voisiko mieli aiheuttaa myöskin osan kivuistani? Elämäni kun ei ole stressitöntä ja mukavaa loikoilua vakuutusyhtiön maksaessa viulut. Ei todellakaan. Tappelua vakuutusyhtiön kanssa, tappelua kipujen kanssa, tappelua itseni kanssa. Itsensä kasassa pitämistä kaiken tämän paskan keskellä. "Normaaleilla" työssäkäyvillä ihmisillä on rutiinit ja mieleen rakennetut virstanpylväät, joita kohti he etenevät. Edetään työelämässä, rakennetaan parempaa tulevaisuutta, tilanteet muuttuu ja kehitystä tapahtuu.
Mitkä ovat minun virstanpylvääni? Käynti lääkärin luona ja uuden reseptin saaminen? Kielteinen päätös vakuutusyhtiöltä? Epäonnistunut koulutuskokeilu?
No ei se haittaa! Vakuutusyhtiö maksaa kuitenkin minulle tapaturmaeläkkeen kuukausittain ihan normaalisti! Odotellaan nyt sitten vaan seuraavaa mahdollisuutta - ehkä vuosia.

Vakuutusyhtiön edustaja oli kyllä oikeassa kun hän syksyllä sanoi että olen väliinputoajan asemassa.
Siltä tässä on tuntunutkin. Jo kohta 5 vuotta.

"Väliinputoaja - Since 2008"

...Ajattelin nousta aamukahvin keittoon, mutta en sitten ostanutkaan kahvia eilen! Vaikka olin sen kirjoittanut ostoslistaan! Näin tämä pää toimii! No Siwa aukee n.20 min päästä. Se on sitten aamukävely edessä jos haluan kahvia aamulla...

Virallinen valvoja

Klo 4.45. Henkilö joka on valveilla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tähän aikaan on yleensä suorittanut vastuullisen tehtävän pitäessään pystyssä suomalaista ravintolakulttuuria. Minä en taas moiseen ole sortunut. Sorruin nukahtamaan ennen puolta yötä kesken Die Hard- leffan ja heräämään kello kahdelta. Tulipahan nähtyä Kim Basingerin "Vaarallinen McCoy"...

Nyt on katseltu telkkarin ohjelmatarjonta loppuun ja siirrytty internetin maailmaan. Ihan vitun tylsää. Tässähän sitä on taas aikaa miettiä, että mitähän kaikkea sitä jättäisi tänään tekemättä. Voi olla että ei kannata alkaa mitään korkekulttuurillisia suurtekoja tekemään. Tai edes miettimään.

Pitäisköhän vaan mennä keittämään aamukahvit ja pistää elokuvaa telkkarin ruudulle. Kävelylenkki voisi avata hieman paikkoja, mutta siihen touhuun voisin lähteä kunhan aurinko alkaa näyttäytymään. Pakko kai sitä on nousta ylös sängystä... Alkaa tämä väkisin väsyneenä olemisen teeskenteleminen ahdistamaan. Musa soimaan ja kahville... Musavalintani näin aamutuimaan on kevyt ja hento :)

Kooma

Toissapäiväinen totaalinen koomailu on jatkunut, vaikka en lääkeillä olekaan päätäni sekoittanut. Unohtelen asioita jatkuvalla tahdilla. Ruoat palaa pohjaan kun kesken kokkailun huomaan haahuilevani aivan muuta, useinmiten olen unohtunut telkkarin eteen. Syönnin jälkeen menee joku tunti ennenkuin huomaan että kokkailun jäljiltä hellan levy on vieläkin päällä. Kahvinkeitin on jäänyt päälle aamukahvin keitosta asti. Onhan sekin hyvä sammuttaa ennen päivällistä, varsinkin kun viimeinen kahvipisara on juotu jo reilusti ennen puoltapäivää. Ulos lähtiessä saan tuijottaa kädessäni olevia avaimia hetken, ennenkuin voin varmasti todeta, että ne ovat varmasti juurikin ne avaimet joiden avulla pääsen kotiin. Ja nyt on alkanut pelottaa kotoa lähteminen ihan vaan sen takia, että olenko lahoavan pääni takia jättänyt hellan päälle/jotain muuta tyhmää...

Niin... Kello on vähän yli kolme yöllä. Unesta ei tietoakaan. Päätä särkee ja kroppaa kolottaa. Vituttaa.

Tuo asioiden unohtelu ja hajamielisyys on vaivannut aina kun kiputilanne on ollut pahempi. Nyt tämä tunarointi on alkanut vaivaamaan mieltäni toden teolla. Olen aina ollut erittäin tarkka asioiden hoitamisesta, tavaroiden sijainnista yms juttujen kanssa. Nyt vaikka telkkarista elokuvaa katsellessa saatan mainoskatkon aikana unohtaa, että mitä ohjelmaa olin yleensäkin katsomassa. Mainoskatkon aikana olen alkanut selailemaan muita kanavia ja unohtanut palata katsomani ohjelman pariin. Mahdotonta ei myöskään ole, että kesken puuhastelun saatan ruveta tekemään aivan jotain muuta... Esimerkkinä tuo ruoanlaitto... Ja laskut maksamatta! Perhana! Niiden unohtamisesta kärsii jo rahallisestikin!

Tämähän tästä vielä puuttuukin, että hajalla olevan kroppa saa kohta seuraa päästäni. Monta kertaa olen luullut että pääni hajoaa mutta nyt tämä tunarointi, hajamielisyys ja unohtelu alkaa olemaan mittarini huippulukemissa.

Ainoat hetket kun tunnen olevani edes jotenkin järjissäni ovat ne lyhyet tuokiot kun käyn vaikka kävelyllä tai salilla. Silloin ajatus kirkastuu edes hetkeksi ja saan keskittyä johonkin muuhun kuin tähän elämän ympärillä pyörivään pikku rumbaan.
Kävin illalla salilla pyörähtämässä, kauppareissulla kipeytynyttä selkää hieman liikuttamassa. Kyllä. Kävin kauppakeskuksessa ostamassa uuden suihkuverkon tangon ja sillä reissulla selkä kipeytyi. Kotimatkalla autossa istuminen oli aikamoista tuskaa. Tyynykin oli jäänyt kotiin minkä olisi voinut laittaa selän taa. Menin kävellen salille, annoin kaverille tekemäni saliohjelman ja tein treenin kevyesti. Kokeilin hieman maastavetoa, en laskenut tankoa alas asti vaan osatoistona, ylätaljaa ja alataljaa. Päälle ojentajia. En vaan näköjään jumpannut tarpeeksi kevyesti, koska kotimatkalla selkä jämähti totaalisesti ja vatsalihakset kramppailivat. Tai no. Kuinka kevyttä treenin tulisi olla jos kauppareissulla saan samanlaiset kivut aikaiseksi?

Kuten sanottu: Teen tai makaan, aina sattuu.

Mutta nyt tämä kipu alkaa menemään yli sietokyvyn kun pää ei enää pysy oman arjen pyörinässä mukana. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä!?