Monesti oon ihmetellyt miten tää "terveellisen elämän paketti" toimii... Kaikki menee hyvin kun pystyy treenaamaan mitä nyt ikinä treenaankin. Silloin hanskassa pysyy syöminen ja muutenki elämässä pysyy yllä jonkinlainen hyvä rytmi. Uni maistuu paemmin ym... Eli jos tuli vaatii kolme asiaa (syttyvä aine, happi ja lämpö) toimiakseen niin silloin oman hyvinvointini kolme peruselementtiä ovat uni, ruoka ja liikunta. Jos yhdenkin noista elementeistä poistaa on elämä aika sekaisin. Ja omassa tapauksessani tuo liikunta on salitreeni. Kävely ei ole niinkään paukkuja kuluttavaa, joten sen lasken ennemmin ajanvietteeksi. :)
Kun liikunnan poistaa yhtälöstä, unirytmit menevät nopeasti sekaisin ja ruokahalu etenkin kaikkeen epäterveelliseen kasvaa huomattavasti. Kaupassa tulee osteltua herkemmin kaikkea hyvää naposteltavaa välipaloiksi koska kahden tunnin välein tekee mieli syödä jotakin.
Unen tai muuten vain unirytmin puuttesta nyt ei tarvitse hirveästi spekuloida. Jos nukkuminen on huonoa, on huonoa myös jaksaminen. Kun iltapäivällä revit itsesi vaikka ulkoilulenkille niin lenkin jälkeen ei ehkä kannata rojahtaa sohvalle, koska uni saattaa tulla silmään. Ja päikkäreitten jälkeen uni ei tule silmään, valvot sängyssä tuntitolkulla ja sitten iskee se nälkä. Yösyöpöttelijä on syntynyt!
Jos ruokailutottumukset ovat päin P:tä niin on selvää ettei olo ole paras mahdollinen, etenkin jos takataskussa on se tieto siitä paremmasta. Hiilarihöttö saa silmäluomet raskaaksi ja epäsäännöllinen ruokarytmi saa kropan sekaisin. Liikunta täydellä tai tyhjällä vatsalla on turhaa itsensä kiusaamista. Ruokailuissa pöperön laatuun ja ruokailujen säännöllisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota.
Omalla osallani paketti pysyi kasassa jo hyvän tovin mutta loppuvuodesta piti taas vaihteeksi himmata liikkumiset nollaan. Seurauksena taas uniongelmia (Kivut myös osasyynä) ja jääkaappiin alkoi kummallisesti ilmestyä kaikkea epäterveellistä. Nyt kun näyttää ettei kuntoilua voi vieläkään jatkaa on tehtävä toimintasuunnitelma! Safkat kuriin, annoskoot kuriin ja jos nälkä alkaa yllättämään ennen ruoka-aikaa niin sitten täytyy keksiä jotakin tekemistä jolla se ruoanhimo saadaan laantumaan. Vaikka pikku kävely- tai fillarireissu... Tai jotain...
Ruokavalioni on ollut pääsääntöisesti vähähiilarinen, mutta pienillä lipsahduksilla :) niin nyt täytyy lopettaa ne lipsahdukset joksikin ajaksi. Tiukka aloitus jälleen ja saa nähdä milloin alkaa ensimmäisen kerran ne ihan järkyttävät hiilarihimot iskemään päälle! Hiilarit oikeasti aiheuttaa riippuvuutta. Roskaruoan, leivän ja makeahimo on pelkästään aivoihin jäänyt ohjelmointivirhe jonka tarkoituksena on saada veren sokerit pomppaamaan ylös ja saada ne kiksit siitä. Kun veren sokerin heilahteluun on tottunut, sitä fiilistä ei niinkään enää huomaa, kuten ei kovissa huumeissakaan kuulemma saa enää pidemmän käyttämisen jälkeen päälle sitä alun huumaa.
Kun ruokavalioni oli kunnolla vhh:ssa ne pienet lipsahdukset tuntuivat hurjilta. Tädin luona vierailun kärkeen syöty makaronilaatikko on jäänyt mieleeni... Päässä heitti ihan hulluna, väsytti ja vatsa oli kuin ilmapallo. Oli hieno fiilis mennä kyläilemään ja aloittaa vierailu väsymyksestä silmät ristissä ja kymmenen sekunnin pieruja päästellen... Vilja kun aiheuttaa minulle lisäksi järkyttävää turvotusta (mutta silti sitä pitää suuhun tunkea).
Siinä taisin saada käsitystä siitä kun pikkulapset huutavat tuntitolkulla kun karkkipäivänä iskee päälle se sokerihumala... Ilman sitä piereskelyä. Jos ei tiedä mistä puhun eikä usko tuohon lasten sokerihumalaan niin suosittelen testiä. Hiilarit pois muutamaksi viikoksi ja sitten pullo limua tai vaikka omalle kohdalleni osunutta makaronilaatikkoa kunnon satsi.
Saattaa kosahtaa kroppa ja pää tukkoon!
Pikkuhiljaa ruokavalioon hiipi jälleen ne pikku hiilaripalat... Etenkin iltaisin iski himo kaikkeen makeaan ja vehnäiseen... Mutta nyt taas niskasta kiinni! Jos se kuntoilu on pois kuvioista niin sitten pidän tällä kertaa kynsin ja hampain kiinni ruokavaliosta! Saa nähdä pysyykö paletti kasassa ilman tuota liikunta-elementtiä! Yritystä on ainakin vielä!
lauantai 25. tammikuuta 2014
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
ENMG-tutkimus ja päivän jumppahetki
Eilen siis kävin tutkituttamassa hermoratojen kunnon. 45 minuuttia sähköä jalkaan ja selkään.
Ensin hoitaja napsauttelin sähköimpulsseja nilkkoihin ja pohkeisiin ja mittaili että onko impulssin etenemisissä eroja oikean ja vasemman jalan välillä. Tämä kun oli tehty saapui itse tutkimuksen tekevä heppu huoneeseen ja sitten alkoi se neulan törkkiminen ja sähkön ajaminen hermoon. Sääreen, pohkeeseen, reiteen, nivuseen ja selkälihoihin ohutta neulaa ja kun hermo löytyi niin neula jätetään paikoilleen ja sähköä kehiin. Sitten piti käyttää lihaksia joita testissä oleva hermo hermottaa ja koneelta nähtiin että kuinka sähkö kulkee hermoa pitkin. Jotenkin näin tuo systeemi toimii.
Aika hanurista tuo oli. Etenkin pohkeen sisäsyrjä oli käsittämättömän kipeä kun sähköistetty neula on kiinni hermossa ja piti vielä painaa varpaita ja jalkaterää alas päin.
Tutkimuksen jälkeen olo oli käsittämättömän väsynyt ja jalka on ollut kipeä vielä tänäänkin.
Tutkimusten vittumaisin osio on siis ohi. Seuraavaksi magneettikuvaukset ja sitten olisikin varattuna aika lääkärille kuulemaan että mikä on meininki selän ja jalan kanssa. Toivottavasti jonkinlaisia ratkaisuja tähän hitaasti mutta varmasti huononevaan kuosiin löytyy. Eli toivon ettei minua passiteta kotiin vastaanotolta uuden lääkereseptin kanssa vaan jotakin oikeasti hyödyllistä tapahtuisi. Ihan mitä tahansa kuin lisää lääkkeitä!
Jumppapäivitystä: heräsin aamulla suht aikaisin ja lähdin hyvissä ajoin salille jumppaamaan. Vuorossa selkä. Alkuun giant-settii ylätaljassa leveällä lapiokahva-tangolla:
Veto kapealla myötäotteella, heti perään vedot lapiokahvoista ja lopuksi pull-over ristitaljassa. Näitä neljä settiä. Melkoinen "alkulämmittely"!
Sitten superina tuettu kulmasoutu ja alatalja.
Lopuksi kulmasoutu smithissä.
Vielä kuitenkin tein fyssarin antamia selkäjumppaliikkeitä joilla saa hienon tuntuman alaselän lihaksiin. Nuo liikkeet ovat enemmänkin staattisia pitoja joita piti ajatuksen kanssa harjoitella tekemään ennen kuin aloin löytämään oikeat lihakset töitä tekemään. Mukavia harjoitteita!
Eli selkä aika pitkälti kauttaaltaan läpi jumpattuna himaan lepäämään. Vielä kun saisin hyvää tuntumaa niihin oikesti kipeytyviin selän lihaksiin... Vai mikä siellä nyt sitä kipua aiheuttaakaan!? Sitä kun ei ole minulle vieläkään osattu kertoa. Ja parempi olla itse veikkailematta mitään. Katsotaan mitä isot kihot kertovat asiasta jonkin ajan kuluttua!
Ensin hoitaja napsauttelin sähköimpulsseja nilkkoihin ja pohkeisiin ja mittaili että onko impulssin etenemisissä eroja oikean ja vasemman jalan välillä. Tämä kun oli tehty saapui itse tutkimuksen tekevä heppu huoneeseen ja sitten alkoi se neulan törkkiminen ja sähkön ajaminen hermoon. Sääreen, pohkeeseen, reiteen, nivuseen ja selkälihoihin ohutta neulaa ja kun hermo löytyi niin neula jätetään paikoilleen ja sähköä kehiin. Sitten piti käyttää lihaksia joita testissä oleva hermo hermottaa ja koneelta nähtiin että kuinka sähkö kulkee hermoa pitkin. Jotenkin näin tuo systeemi toimii.
Aika hanurista tuo oli. Etenkin pohkeen sisäsyrjä oli käsittämättömän kipeä kun sähköistetty neula on kiinni hermossa ja piti vielä painaa varpaita ja jalkaterää alas päin.
Tutkimuksen jälkeen olo oli käsittämättömän väsynyt ja jalka on ollut kipeä vielä tänäänkin.
Tutkimusten vittumaisin osio on siis ohi. Seuraavaksi magneettikuvaukset ja sitten olisikin varattuna aika lääkärille kuulemaan että mikä on meininki selän ja jalan kanssa. Toivottavasti jonkinlaisia ratkaisuja tähän hitaasti mutta varmasti huononevaan kuosiin löytyy. Eli toivon ettei minua passiteta kotiin vastaanotolta uuden lääkereseptin kanssa vaan jotakin oikeasti hyödyllistä tapahtuisi. Ihan mitä tahansa kuin lisää lääkkeitä!
Jumppapäivitystä: heräsin aamulla suht aikaisin ja lähdin hyvissä ajoin salille jumppaamaan. Vuorossa selkä. Alkuun giant-settii ylätaljassa leveällä lapiokahva-tangolla:
Veto kapealla myötäotteella, heti perään vedot lapiokahvoista ja lopuksi pull-over ristitaljassa. Näitä neljä settiä. Melkoinen "alkulämmittely"!
Sitten superina tuettu kulmasoutu ja alatalja.
Lopuksi kulmasoutu smithissä.
Vielä kuitenkin tein fyssarin antamia selkäjumppaliikkeitä joilla saa hienon tuntuman alaselän lihaksiin. Nuo liikkeet ovat enemmänkin staattisia pitoja joita piti ajatuksen kanssa harjoitella tekemään ennen kuin aloin löytämään oikeat lihakset töitä tekemään. Mukavia harjoitteita!
Eli selkä aika pitkälti kauttaaltaan läpi jumpattuna himaan lepäämään. Vielä kun saisin hyvää tuntumaa niihin oikesti kipeytyviin selän lihaksiin... Vai mikä siellä nyt sitä kipua aiheuttaakaan!? Sitä kun ei ole minulle vieläkään osattu kertoa. Ja parempi olla itse veikkailematta mitään. Katsotaan mitä isot kihot kertovat asiasta jonkin ajan kuluttua!
maanantai 20. tammikuuta 2014
Kevyttä jumppaa
Jumppailu on alkanut taas maistua. Aika kevyttä puuhastelua, jaksamisen rajoissa ja hieman jarrutellen on homma lähtenyt loppuvuoden potemisten jälkeen. Välillä pelkkää nyrkkeilysäkin naputtelua ja kevyttä jumppaa salin puolella, välillä pelkkää salin puolella kropan lämmittelyä ja venyttelyä ja välillä kokeilen painojen kanssa mitä kroppa jaksaa tehdä. Pikku kävelylenkkejä on tullut tehtyä enemmän nyt kun maahan on satanut hieman lunta ja tiet on kuorrutettu hiekoitushiekalla. Lumi ja hiekka tuntuvat "pehmentäneet" tien pintaa eli käveleminen onnistuu nyt paremmin ilman että polvi kipeytyy liiaksi.
Nyt kun kelit ovat olleet kylmät ja aurinkoiset, on kotona oleminen päiväsaikaan ollut tuskaa. Tekisi mieli olla koko ajan ulkona. Selkä ei vain ole ollut kovinkaan suostuvainen lisääntyneen seisonta-asennossa olemisen kanssa. Jos ensi viikolla uskaltaisi lähteä järven jäälle makoilemaan pilkkionkien kanssa. Näillä pakkasilla luulisi jäiden vahvistuvan tarpeeksi...
Huomenna olisi luvassa tuskaa. Hermoratatutkimus. Neuloja ja sähköä luvassa... 2009 tuo tutkimus tehtiin viimeksi ja silloin ainakin tutkimuksen tekeminen oli melkoista tuskaa. Saa nähdä miten nyt menee. Ja saa nähdä onko tuloksissa muutoksia verrattuna edelliseen testiin. Mielenkiinnolla odotan tuloksia, en niinkään itse tutkimusta.
Nyt on taas niin ajatus hukassa että enempää en edes yritä suoltaa tekstiä tänne. Muutamia pointteja ajatuksistani meinasin tänne kirjoittaa, mutta kirjoittaessa taas puolet jutuista unohtui ja jää nyt vain kirjoittamatta keskittymiskyvyn ollessa lähellä nollaa. Tekstin lukeminen ei vain oiken onnistu kun kirjaimet loikkivat näkökentässä miten sattuu. Muutenkin on tullut hönöiltyä viime aikoina vaikka olen saanut nukutuksi ihan kohtuu hyvin. Taitaa muuten vaan stressiä painaa päälle, kun vointi ei ole paras mahdollinen ja asiat vakuutusyhtiön kanssa eivät tunnu edistyvän. Tai nehän edistyy, mutta järkyttävän hitaasti. Jos illan kamppailu-urheiluhetki piristäisi väsynyttä mieltä.
Nyt kun kelit ovat olleet kylmät ja aurinkoiset, on kotona oleminen päiväsaikaan ollut tuskaa. Tekisi mieli olla koko ajan ulkona. Selkä ei vain ole ollut kovinkaan suostuvainen lisääntyneen seisonta-asennossa olemisen kanssa. Jos ensi viikolla uskaltaisi lähteä järven jäälle makoilemaan pilkkionkien kanssa. Näillä pakkasilla luulisi jäiden vahvistuvan tarpeeksi...
Huomenna olisi luvassa tuskaa. Hermoratatutkimus. Neuloja ja sähköä luvassa... 2009 tuo tutkimus tehtiin viimeksi ja silloin ainakin tutkimuksen tekeminen oli melkoista tuskaa. Saa nähdä miten nyt menee. Ja saa nähdä onko tuloksissa muutoksia verrattuna edelliseen testiin. Mielenkiinnolla odotan tuloksia, en niinkään itse tutkimusta.
Nyt on taas niin ajatus hukassa että enempää en edes yritä suoltaa tekstiä tänne. Muutamia pointteja ajatuksistani meinasin tänne kirjoittaa, mutta kirjoittaessa taas puolet jutuista unohtui ja jää nyt vain kirjoittamatta keskittymiskyvyn ollessa lähellä nollaa. Tekstin lukeminen ei vain oiken onnistu kun kirjaimet loikkivat näkökentässä miten sattuu. Muutenkin on tullut hönöiltyä viime aikoina vaikka olen saanut nukutuksi ihan kohtuu hyvin. Taitaa muuten vaan stressiä painaa päälle, kun vointi ei ole paras mahdollinen ja asiat vakuutusyhtiön kanssa eivät tunnu edistyvän. Tai nehän edistyy, mutta järkyttävän hitaasti. Jos illan kamppailu-urheiluhetki piristäisi väsynyttä mieltä.
lauantai 11. tammikuuta 2014
Ruuhkaa salilla!
Joululomat on vietetty ja arki koitti ja iski kasvoille. Peili näyttää karmealta ja vaaka piiputtaa ennätyslukemissa. Duunivaatteet tuntuvat oudon kireiltä ja kasvonhoitoon tarkoitettuja aineita kuluu enemmän kuin aiemmin koska käsiteltävää pinta-alaa on ilmestynyt kuin tyhjästä lisää!
Mitäs helevettiä on tapahtunut?
Vastahan sitä tuli vuoden 2013 tipaton tammikuu vietettyä ja laihdutuskuurikin tuli taas aloitettua heti joulun jälkeen, heti kun jääkaapista on loput jouluruoat ja kaapista kaikki jouluviinakset ja lahjaputelit saatu tuhottua. Mutta jälleen se lipsahdus tapahtui sille pimeälle puolelle eli mukavuusalueelle!
Mukavuusaluettahan voisi kutsua pimeäksi puoleksi koska monelle se terveelliseksi elämäksi kutsuttu touhu on kaikesta hyvästä ja paheista kieltäytymistä, punttiksella verta piereskellen painojen nostelua, lenkkipolulla läähättämistä kuolaparta naamalla ja askeesiin vaipumista.
Hieman liioiteltua, mutta moni tekee vuodenvaihteessa lupauksia paremmista elintavoista... Niin harva siihen kuitenkaan pystyy oikeasti. Siitä pikku lipsahduksesta pimeälle puolelle kun saa niin suuret kiksit! Kokemusta on!
Jengillä pitäisi ennemmin tajuta se, että suuret muutokset elintavoissa eivät ole kovinkaan usein kestäviä muutoksia. Kestävämpää tulosta saadaan usein aikaiseksi pienillä muutoksilla ja kun muutokset tehdään pikkuhiljaa portaittain. Ja jos muutosta aikoo tehdä on parempi tehdä se ilman suurta showta. Suuren show:n järjestäminen aiheuttaa stressiä ja väsymistä koko touhuun. Hyvin pian voidaan taas huomata että ollaan palattu takaisin lähtöruutuun. Ei kannata vetää hommaa överiksi. Järki käteen.
Järki käteen ja salille! Näin on ilmeisen moni henkilö ajatellut viime aikoina. Salilla on tuntunut olevan ryysistä, ihan sama mihin kellon aikaan jumppaamaan olen mennyt. Salin omistajalle on koittanut jälleen kissanpäivät! :) Nyt tahkotaan fygyy!
Hassuinta näissä uusissa salille tulijoissa on se, että lähes kaikki heistä tekevät täsmälleen samat asiat. Ensin tietysti kassalla ihmetellään, että missä on pukuhuoneet ja ihmetellään miten kortinlukija toimii. Tietysti perusasiat käydään läpi. Sitten se tapahtuu.
Miehet: kuntofillarin päälle polkemaan hetkeksi ja samalla tiiraillaan salin laitteet sekä salilla olevien naisten figuurit läpi. Sitten mennään tekemään penkkipunnerrusta.
Naiset: Pukuhuoneessa kuluu aikaa ensin noin 20 minuuttia, sitten cross-trainerille veivaamaan hetkeksi ja sitten mennään jalka -ja pakaralaitteille.
Näin se menee.
Onneksi monella tämä vuodenvaihteen hulluttelu menee nopeasti ohi ja kohta salilla on taas mukavampaa treenailla kun ei tarvitse kyttäillä, jonotella ja pujotella ihmisvilinässä. Elämä palaa ennalleen. Kaikki on taas hyvin ja ihmisten turhat uudenvuodenlupaukset ovat unohdettua mielipahaa.
Mitäs helevettiä on tapahtunut?
Vastahan sitä tuli vuoden 2013 tipaton tammikuu vietettyä ja laihdutuskuurikin tuli taas aloitettua heti joulun jälkeen, heti kun jääkaapista on loput jouluruoat ja kaapista kaikki jouluviinakset ja lahjaputelit saatu tuhottua. Mutta jälleen se lipsahdus tapahtui sille pimeälle puolelle eli mukavuusalueelle!
Mukavuusaluettahan voisi kutsua pimeäksi puoleksi koska monelle se terveelliseksi elämäksi kutsuttu touhu on kaikesta hyvästä ja paheista kieltäytymistä, punttiksella verta piereskellen painojen nostelua, lenkkipolulla läähättämistä kuolaparta naamalla ja askeesiin vaipumista.
Hieman liioiteltua, mutta moni tekee vuodenvaihteessa lupauksia paremmista elintavoista... Niin harva siihen kuitenkaan pystyy oikeasti. Siitä pikku lipsahduksesta pimeälle puolelle kun saa niin suuret kiksit! Kokemusta on!
Jengillä pitäisi ennemmin tajuta se, että suuret muutokset elintavoissa eivät ole kovinkaan usein kestäviä muutoksia. Kestävämpää tulosta saadaan usein aikaiseksi pienillä muutoksilla ja kun muutokset tehdään pikkuhiljaa portaittain. Ja jos muutosta aikoo tehdä on parempi tehdä se ilman suurta showta. Suuren show:n järjestäminen aiheuttaa stressiä ja väsymistä koko touhuun. Hyvin pian voidaan taas huomata että ollaan palattu takaisin lähtöruutuun. Ei kannata vetää hommaa överiksi. Järki käteen.
Järki käteen ja salille! Näin on ilmeisen moni henkilö ajatellut viime aikoina. Salilla on tuntunut olevan ryysistä, ihan sama mihin kellon aikaan jumppaamaan olen mennyt. Salin omistajalle on koittanut jälleen kissanpäivät! :) Nyt tahkotaan fygyy!
Hassuinta näissä uusissa salille tulijoissa on se, että lähes kaikki heistä tekevät täsmälleen samat asiat. Ensin tietysti kassalla ihmetellään, että missä on pukuhuoneet ja ihmetellään miten kortinlukija toimii. Tietysti perusasiat käydään läpi. Sitten se tapahtuu.
Miehet: kuntofillarin päälle polkemaan hetkeksi ja samalla tiiraillaan salin laitteet sekä salilla olevien naisten figuurit läpi. Sitten mennään tekemään penkkipunnerrusta.
Naiset: Pukuhuoneessa kuluu aikaa ensin noin 20 minuuttia, sitten cross-trainerille veivaamaan hetkeksi ja sitten mennään jalka -ja pakaralaitteille.
Näin se menee.
Onneksi monella tämä vuodenvaihteen hulluttelu menee nopeasti ohi ja kohta salilla on taas mukavampaa treenailla kun ei tarvitse kyttäillä, jonotella ja pujotella ihmisvilinässä. Elämä palaa ennalleen. Kaikki on taas hyvin ja ihmisten turhat uudenvuodenlupaukset ovat unohdettua mielipahaa.
torstai 9. tammikuuta 2014
Alkuvuoden ajatukset
Taas on päästy takaisin kuntoilun ihmeelliseen maailmaan reilun kuukauden pituisen tauon jälkeen. Pahimmat potemiset on podettu ja hiljalleen treenihommiin voi lisäillä tehoja. Muutamia kertoja olen käynyt punttiksella kevyesti starttailemassa konetta ja kerran käynyt harrastamassa ohjattua kamppailu-urheilua. Pikku kävelylenkillä kävin pari kertaa, mutta jalka kipeytyy sen verran pahasti että manuaaliset siirtymät täytyy tehdä fillarilla.
Kroppa on omituisessa lukko-tilassa. Nestetasapaino on pielessä. Vielä viikko sitten hiki ei meinannut tulla pintaan millään, suuta kuivasi vaikka kuinka paljon yritin juoda ja pumppu hakkaili vähä miten sattuu... Nyt olen juonut kivennäisvettä reilusti ja ottanut magnesium-tabletteja. Eilen sain jopa pienet hiksat päälle treenien loppujumpassa nyrkkeilysäkkiä hakatessa. Eli parempaan suuntaan ollaan ilmeisesti menossa! Vielä kun kroppa alkaisi ottamaan treeniä vastaan kunnolla niin jonkin ajan päästä aletaan toivottavasti olemaan siellä oman kuntoni normi-leveleillä.
Näitä kropan vaivoja potiessa tuli juteltua kavereiden kanssa joilla on ollut ongelmia rangan kanssa, välilevy-ongelmaa pääasiassa. Kun kyseistä vaivaa alkaa tulemaan hakeudutaan tietysti lääkärin juttusille. Burana- ja kipulääkereseptin kanssa sitten kotiin potemaan ja viikon päästä seurantakäynnille. Jos vaivat jatkuvat niin sitten käyttöön relaksantit ja vatsasuojalääke, että voidaan jatkaan buranan mutustelemista. Eli kipuja hoidetaan tulehduksena.
Vasta siinä vaiheessa kun alkaa tulemaan halvaantumisoireita aletaan harkitsemaan kunnon tutkimuksia, eli kuvaamista. Röntgenissä ei nähdä mitään ja magneettikuviin pääsee vasta kun oireet alkavat olemaan vakavat. Magneettikuvauksista suoraan osastolle odottelemaan leikkausta ja leikkauksen jälkeen huokaistaan helpotuksesta kun halvaantuminen ja peruuttamattomien vahinkojen sattuminen oli todella lähellä. Huhhuh! Kylläpä kävi tuuri!
Ensin kärvistellään hulluissa kivuissa kuukausitolkulla, popsitaan lääkkeitä niin että sisäelimet hohtavat pimeässä ihon läpi punaista valoa. Kipujen takia nukkuminen on mahdotonta, mutta onneksi olemassa on nukahtamislääkkeet sekä unilääkkeet. Elimistö kiittää!
Onhan totta ettei jokaista potilasta voida iskeä heti magneettikuvauksiin, mutta tämä ainainen burana-kuurin jakaminen jotenkin ahdistaa. Joka ikisen vaivan hoito aloitetaan buranalla. Hmpf! Ja fakta on myös se että moni välilevyvaiva menee ajan kanssa ohi itsestään. Paranemiseen voi vain mennä pari-kolme kuukautta. Ja kipupotilaan aika on pitkä! Etenkin valvotut yöt kuluttavat hermoja.
Jos ja kun omalle kohdalle vielä osuu näitä pahoja kipujaksoja niin ei ole mitään järkeä lähteä lääkärin vastaanotolle. Sairaslomalappua en tarvitse ja lääkekaapista löytyy lääkkeitä. Kuten sairaalan päivystyksessä minulle kerran sanottiin... "Tule tänne vasta jos oireet ovat oikeasti pahat: vaikeuksia virtsaamisen tai ulostamisen kanssa tai pidätysvaikeuksia". Niskavaivoista kärsivien oireet ylittävät tutkimuskynnyksen kuulemma silloin kun tulee oikeita halvaantumisoireita. Puutuneet sormet eivät ole riittävä peruste.
"Kaikenlaista harmia, kaikenlaista harmia" -niinkuin Egotripin biisissä sanotaan. Sitähän se on. Ja siitä harmista juuri avaudutaan.
Mutta nyt alkaa olo hieman piristymään podetun ajanjakson jälkeen ja pääsen palaamaan takaisin "arkeen". Vielä kun saan nukuttua lähes 2 kuukauden aikana kerätyt univelat pois niin voisin jopa hieman piristyä ja saisin silmät kunnolla auki ja ajatuksen juoksemaan jopa kevyttä hölkkää! Kun raahasin itseni salille tauon jälkeen on uni alkanut taas löytymään paremmin. Hyvä treeni, parempi uni.
Lähdenkin tästä kohta punttikselle jumppailemaan... Hakemaan pirteyttä ja väsymystä! :)
Se se vaan on sillä lailla että tässäki maassa on sitä on paljon mälsää! :)
Kroppa on omituisessa lukko-tilassa. Nestetasapaino on pielessä. Vielä viikko sitten hiki ei meinannut tulla pintaan millään, suuta kuivasi vaikka kuinka paljon yritin juoda ja pumppu hakkaili vähä miten sattuu... Nyt olen juonut kivennäisvettä reilusti ja ottanut magnesium-tabletteja. Eilen sain jopa pienet hiksat päälle treenien loppujumpassa nyrkkeilysäkkiä hakatessa. Eli parempaan suuntaan ollaan ilmeisesti menossa! Vielä kun kroppa alkaisi ottamaan treeniä vastaan kunnolla niin jonkin ajan päästä aletaan toivottavasti olemaan siellä oman kuntoni normi-leveleillä.
Näitä kropan vaivoja potiessa tuli juteltua kavereiden kanssa joilla on ollut ongelmia rangan kanssa, välilevy-ongelmaa pääasiassa. Kun kyseistä vaivaa alkaa tulemaan hakeudutaan tietysti lääkärin juttusille. Burana- ja kipulääkereseptin kanssa sitten kotiin potemaan ja viikon päästä seurantakäynnille. Jos vaivat jatkuvat niin sitten käyttöön relaksantit ja vatsasuojalääke, että voidaan jatkaan buranan mutustelemista. Eli kipuja hoidetaan tulehduksena.
Vasta siinä vaiheessa kun alkaa tulemaan halvaantumisoireita aletaan harkitsemaan kunnon tutkimuksia, eli kuvaamista. Röntgenissä ei nähdä mitään ja magneettikuviin pääsee vasta kun oireet alkavat olemaan vakavat. Magneettikuvauksista suoraan osastolle odottelemaan leikkausta ja leikkauksen jälkeen huokaistaan helpotuksesta kun halvaantuminen ja peruuttamattomien vahinkojen sattuminen oli todella lähellä. Huhhuh! Kylläpä kävi tuuri!
Ensin kärvistellään hulluissa kivuissa kuukausitolkulla, popsitaan lääkkeitä niin että sisäelimet hohtavat pimeässä ihon läpi punaista valoa. Kipujen takia nukkuminen on mahdotonta, mutta onneksi olemassa on nukahtamislääkkeet sekä unilääkkeet. Elimistö kiittää!
Onhan totta ettei jokaista potilasta voida iskeä heti magneettikuvauksiin, mutta tämä ainainen burana-kuurin jakaminen jotenkin ahdistaa. Joka ikisen vaivan hoito aloitetaan buranalla. Hmpf! Ja fakta on myös se että moni välilevyvaiva menee ajan kanssa ohi itsestään. Paranemiseen voi vain mennä pari-kolme kuukautta. Ja kipupotilaan aika on pitkä! Etenkin valvotut yöt kuluttavat hermoja.
Jos ja kun omalle kohdalle vielä osuu näitä pahoja kipujaksoja niin ei ole mitään järkeä lähteä lääkärin vastaanotolle. Sairaslomalappua en tarvitse ja lääkekaapista löytyy lääkkeitä. Kuten sairaalan päivystyksessä minulle kerran sanottiin... "Tule tänne vasta jos oireet ovat oikeasti pahat: vaikeuksia virtsaamisen tai ulostamisen kanssa tai pidätysvaikeuksia". Niskavaivoista kärsivien oireet ylittävät tutkimuskynnyksen kuulemma silloin kun tulee oikeita halvaantumisoireita. Puutuneet sormet eivät ole riittävä peruste.
"Kaikenlaista harmia, kaikenlaista harmia" -niinkuin Egotripin biisissä sanotaan. Sitähän se on. Ja siitä harmista juuri avaudutaan.
Mutta nyt alkaa olo hieman piristymään podetun ajanjakson jälkeen ja pääsen palaamaan takaisin "arkeen". Vielä kun saan nukuttua lähes 2 kuukauden aikana kerätyt univelat pois niin voisin jopa hieman piristyä ja saisin silmät kunnolla auki ja ajatuksen juoksemaan jopa kevyttä hölkkää! Kun raahasin itseni salille tauon jälkeen on uni alkanut taas löytymään paremmin. Hyvä treeni, parempi uni.
Lähdenkin tästä kohta punttikselle jumppailemaan... Hakemaan pirteyttä ja väsymystä! :)
Se se vaan on sillä lailla että tässäki maassa on sitä on paljon mälsää! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)