Vastine

Kirjoittelin vastineen vielä valitukselleni, joka on jatkamassa matkaa vakuutusoikeuteen. Tutkiskelin vakuutusyhtiön omaa vastinetta ja kävin läpi kaikki lääkärinlausunnot jotka olen saanut. Lisäksi laitoin kysymyksen terve.fi- sivustolle, jossa lääkärit vastaavat kysymyksiin (maksaa 30€).
Pistin kysymykseeni kaikki faktat mitä lääkärinlausunnoistani irti sain ja vastaus oli seuraavanlainen:


"Todennäköisesti polven sisäsyrjän kipu liittyy vasemman puolen hermovaurioon ja jalan heikentyneeseen liikehallintaan. Kun jalkojen liike on epäsymmetrinen, voi seurauksena olla polvinivelen seudun kiputila. Bursiitti tuskin on ainoa syy kipuun. Ortopediaan perehtynyt fysioterapeutti voisi parhaiten antaa apua kiputilaan ja sen toistumisen ehkäisyyn. Suosittelen yhteydenottoa ortopediin. Hän voi antaa lähetteen fysioterapiaan."

Vastaus oli loistava, tulihan siinä ilmi ettei polvikivut johdu pelkästään limapussin tulehduksesta ja hoitona toimisi se fysikaalinen hoito, mitä vakuutusyhtiö ei suostu korvaamaan. Ainoa kysymysmerkki on se, että kuinka tosissaan vakuutusoikeudessa otetaan lääkärin höpinät, kun hän ei ole potilasta nähnyt. Mutta mainitsin siitä, että näkemättä potilasta vakuutusyhtiönkin lääkärit tekevät päätöksensä.

Lisäksi tutkin vasta nyt kunnolla hermoratatutkimuksen tuloksia. Siitähän selvisi mielenkiintoisisa asioita. Tuloksissa oli taulukoita joissa oli lukuja ja latinankielellä outoja sanoja. Vähän aikaa kun lappua katselin niin tajusin että ne latinankieliset höpinät onkin lihasten nimiä. Googlettemalla löytyi mielenkiintoista tietoa mm vastus medialis (sisempi reisilihas). Sisempää reisilihasta pidetään yleensä polvinivelen stabilaattorina, eli tukilihaksena. Ja mm tuota lihasta käskyttävä hermo oli saanut hittiä.
Ja usempi muukin reiden sisäsyrjällä oleva lihas ei toiminut kunnolla.
Apinakin voi todeta, että polvi voi ruveta vaivaamaan jos ympäröivät lihakset ei toimi kunnolla.
Saa nähdä ovatko vakuutusoikeuden ihmiset apinoita viisaampia.

Muusta valituksen sisällöstä, eli siitä fysikaalisesta, en pystynyt puristamaan mitään faktoihin perustuvaa enää. Kaikki on sen osalta jo paperilla. Mutta tunteisiin vetoavaa juttua... "Minulla on oikeus saada kivuton elämä". Mikä on ollut koko tapaturmanjälkeisen elämäni päämäärä. Mutta tästäkin aiheesta saa tapella. Vakuutusyhtiön osalta minun kivunhoitoni loppui siihen kun lääkärin kanssa huomattiin, että lääkkeillä on niin suuri negatiivinen vaikutus ettei niiden syömistä kannattanut jatkaa.
Kiitos siitä!

Lisäselvityspyyntö

Lääkäri siis kirjoitteli E-lääkärinlausunnon työkyvynarvioinnista. "Periaatteessa työkykyä on jäljellä, jos olisi löydettävissä sellainen työ, jota voisi tehdä omaan tahtiin ilman staattista kuormitusta. Kelloon sidottuun istumatyöhön tai liikkuvaan työhön ei kykene."

Työkykyä on siis periaatteessa jäljellä. Nyt vakuutusyhtiö pyytää minulta kirjallista selvitystä, mikä voisi olla minun mielestäni sopiva työ tai ala missä pystyisin mahdollisesti tekemään työtä sattuneen tapaturman rajoitteiden takia.

Mielenkiintoinen kysymys. Aika monen alan työhön vaaditaan jonkinlainen koulutus. Ja kouluttautuminen vaatii istumista, mikä ei oikein onnistu. Jostain syystä mielessäni on kolkutellut pelko, että joudun tekemään/kokeilemaan jotain puhelinmyyjän työtä. Se on jo ajatuksenakin niin vastenmielinen ajatus... Muutenkaan myyntityötä tehneenä en voi sietää ajatusta että soittelen ihmisille ja yritän tyrkyttää heille jotain tuotetta. Ajatteleminenkin jo puistattaa!

Mutta ainoa vaihtoehto tuntuisi olevan kotona tehtävä työ, jota voin tehdä silloin kun kroppa sallii sen. Kun kiputilanne on paha, on keskittyminen huonoa. Lukeminen tuottaa vaikeuksia. Pienimuotoinen näpertely onnistuisi, jos tekeminen ei vaadi pöydän äärellä istumista. Tietokoneella tehtävä työ ei myöskään onnistu, jos istuma-asennon on oltava "normaalin ryhdikäs". Näitäkin tekstejä kirjoitellessani olen aikamoisessa röhnötys-asennossa sohvalla ja näppäilen langattomalla näppäimistöllä tekstiä television ruudulle. Ja itseasiassa selkääni alkaa särkemään tässäkin. Ja paikoillaan ei voi olla pitkiä aikoja.

Ja onko tämä mahdollisuus tyriä totaalisesti, jos kirjoittelen tähän asioista väärällä tavalla? Arki on hankalaa muutenkin fyysisesti ja henkisestikin. En haluaisi siitä yhtään sen vaikeampaa kuormittamalla kehoani enempää ja hankkimalla itselleni enempää henkistä painetta. Henkisen paineen määrästä vastaa vakuutusyhtiö teoillaan jo aivan riittävällä paineella.

Jotakin tuohon lappuun on kirjoitettava. Toki mieleni tekisi päästä tekemään työtä jolla on tarkoitus, mutta ajatus ja kehon kyvyt eivät tunnu osaavan hahmottaa yhteistä kohtauspistettä.

Valitus jatkaa matkaansa vakuutusoikeuteen

Viimeisin valitukseni koskien kuntoutustani jatkaa matkaansa vakuutusyhtiöstä vakuutusoikeuteen.
Vakuutusyhtiön perustelut ovat edelleen: omatoiminen liikehoito riittää ja onnettomuudesta on jo yli neljä vuotta.

Ja "saadun lääketieteellisen selvityksen perusteella polvivaivat eivät johdu tapaturmasta". He ovat ilmeisesti saaneet jostain sellaista tietoa, jota minulle ei ole kerrottu eikä minun hallussa olevissa lääkärinlausunnoissa ole mainittu.

Vaikka osasinkin jo odottaa tätä päätöstä, tunnen oloni lannistuneeksi. Ihan sama mitä mitä valituksessani kerron, millä perustelen asiani/vaatimukseni, minkälaisia lääkärinlausuntoja, kuinka monen lääkärin yhteneväisiä lausuntoja laitan liitteksi valitukseeni. Tulos tulee varmastikin olemaan aina sama. Maksan itse kuntoutuksen, fysikaaliset ja kaiken mikä liittyy toimintakykyni parantamiseen.
Kuten minulle ilmoitettiin jo tämän ruljanssin alkumetreillä: "kuntoutuksen tulee olla omaehtoista ja omakustanteista".

Minulle on annettu maksusitoumus laajamittaiseen työkyvyn arviointiin. No ei näillä kuntoutuksilla paljoa työkykyä ole kohta jäljellä. Tokihan liikuntaharrastukseni auttavat, mutta ne eivät auta siihen, että kropan epätasapaino, liikehallinta ja kivut estävät kropan normaalin rennon toiminnan. Tähän haluaisin apua.

Kivun kanssa olen jo oppinut elämään, mutta en sen ajatuksen kanssa että joudun edelleen olemaan vuosikausia tietämätön mihin tämä elämä johtaa. Viimeisten kahden lääkärikäyntien välillä kului aikaa melkein 1½ vuotta. Ja tuona aikana ei tapahtunut mitään. Kuntoni ei ole muuttunut mihinkään eikä vakuutusyhtiönkään osalta olla asiaan paneuduttu muutamaa puhelua lukuunottamatta. Onko tämä väsytystaistelua parhaimmillaan? Kuinka paljon vakuutusyhtiöllä kiinnostaa saada asiaa eteenpäin?

Tämä on yksipuolista asemasotaa. Vakuutusyhtiö on kaivautunut poteroonsa taustallaan suuri organisaatio ja minä yritän yksin levittää propagandaa tuon itsepäiseksi, kuuroksi, mykäksi ja sokeaksi heittäytyneen vastustajan jalkoihin. Siellä he odottavat hyvin toimeentulevina ja mukavasti aikaansa viettävinä ja muulta maailmalta silmänsä ja itsetuntonsa sulkevina, että tuo yksinäinen vastustaja väsyy ja lähtee pois. Vastustajan lannistuttua poteroissa voidaan avata kuohuviinit ja laskea kuinka paljon bonuksia voidaan jakaa.

On olemassa tietysti vaihtoehto. Muutan asumaan metsään. Tai muuten vaan paikkaan, jossa eläminen/asuminen ei maksa mitään. Silloin minulla olisi rahaa käydä fysikaalisissa ja kuntoutuksissa!
Vakuutusyhtiön henkilöhän antoi mulle kaksi vaihtoehtoa aikaisemminkin. Valitan, ja saan odottaa päätöstä vuodenkin. Ja päätös voi olla kielteinen. Ja toinen vaihtoehto on, että maksan kaiken itse.
Hyvä ettei ole enempää vaihtoehtoja! Siinähän voisi mennä jo asiat hankalaksi!

Helpotus

Huh! Nyt se melkein kolme kuukautta kestänyt asunto-rumba alkaa helpottamaan!

Oma on siis myyty ja tilalle on löytynyt uusi "koti-aihio" mitä saan alkaa rassailemaan. Vasta vuodenvaihteessa kylläkin, mutta nyt on aikaa suunnitella remppaa ja joulukuun lopulla pikkuhiljaa aloittaa tavaroiden pakkailu. Enää ei tarvitse istua takapuoli homeessa tietokoneen edessä ja surffailla etuovi-oikotie-jokakoti-sivuilla, lähetellä viestejä välittäjille, soitella ympäriinsä ja kierrellä näytöissä. Tuntuu niinkuin olisi raskas paino nostettu pois harteilta ja mielenkiinnolla odotan miten uni maistuu kun ehdin jo hieman hermoilla näiden asioiden kanssa...

Viikonloppuna oli tappeluleiri. Lauantaina oli oppitunteja klo 11-17 ja siihen päälle n. tunnin vyökoe. Voin sanoo että selkä ja polvi oli aika kipeänä! Ja ovat vieläkin.
Eilen pidin lepopäivän kaikesta, mitä nyt pienen kävelylenkin kävin tekemässä.

Tänään kävin salilla. Jalkoja ja olkapäitä/hartioita. Kyykkyä kevyesti, prässiä, reisiojennusta ja -koukistusta ja pohkeita. Hartioita pystypunnerruksella ja kahdenlaisia vipunostoja käsipainoilla.
Hartiat tuntuivat olevan hyvin mukana treenissä, mutta jalat ovat tosi jumissa ja vasemman jalan sisäreisi oli tosi kipeä reisiojennusta tehdessä... Kipu ei tuntunut lihaskivulta vaan hermokivulta. Outoa, koska yleensä hermokivut ovat olleet pahat ainoastaan levossa. Tähänkö ollaan menossa, eli onko ilmassa kehitystä siihen huonompaan suuntaan??

Työkyvyn arviointi

Noniin! Eilen puhelin pirahti ja soittaja oli vakuutusyhtiön edustaja. Maksusitoumus oli lähetetty lääkäriasemalle ja pääsin työkyvyn arviointiin!

Tänään menin siis käymään Helsingissä juttelemassa lääkärin kanssa, joka oli asiastani kokonaan tietämätön... Enkä tietystikään muistanut ottaa minkäänlaisia dokumentteja tai lääkärinlausuntoja mukaani. Onneksi olin kyseisellä lääkäriasemalla käynyt aikaisemmin, joten perustiedot koneelta löytyi. Harvinaiseksi tämän käynnin teki se, että tämä lääkäri jopa käski ottaa paidat pois päältä ja hän oikesti tutki selkääni ja jalkojani. Lisäksi otettiin röntgen kuvat edestä, sivulta sekä sivulta taivutuskuvat. Käynti kesti noin tunnin mikä on tähänastisista lääkärikäynneistäni todennäköisesti pisin.

Lausunnon loppukaneetti on: "Periaatteessa työkykyä on jäljellä, jos olisi löydettävissä sellainen työ, jota voi tehdä omaan tahtiin ilman staattista kuormitusta. Kelloon sidottuun istumatyöhön tai liikkuvaan työhön ei kykene."

Harvinaisen hyvin todettu. Mutta mitähän kyseinen duuni voisi olla? Työ jota voisin tehdä silloin kun kroppa sen sallii ja mielellään sellaista työtä jonka tekeminen ei vaadi pitkää palautumista takaisin työkuntoon. Ja työ joka ei haittaa muuta elämää. Tarkoitan, että jos teen päivällä muutaman tunnin työtä niin pystyn vielä illallakin tekemään muuta kuin makaamaan sängyssä ja popsimaan särkylääkkeitä. Elämässä kun saisi olla muutakin sisältöä kuin työ ja siitä palautuminen.

Näitä erilaisia vaihtoehtoja työlle ja opiskelulle pyöriteltiin aika paljon jo noin kolme vuotta sitten Vervessä sosiaalityöntekijän kanssa. Tilanne ei noista ajoista ole kiputilanteen suhteen muuttunut juurikaan, eli tilanne tuntuu edelleen mielestäni aika hankalalta. Mutta oli hieno pelailla ajatuksilla työhönpalaamisen ja opiskelun suhteen! Kaivella muistoista ajatuksia toiveammateista tai alasta jota kiinnostaisi opiskella. Motivaatio opiskeluun oli suuri. Mahdollisuus siihen kun oli annettu näin "vanhemmalla iällä". Mutta kuten jo todettu. Ei onnistunut silloin opiskelu, eikä työskentely edes kevyellä työnkuvalla. Eikä tilanne ole kropan kipujen kohdalla muuttunut näiden parin-kolmen vuoden aikana...

Mutta mitähän seuraavaksi tapahtuu? Ja milloin?
Omasta mielestäni seuraava askel saattaisi olla jälleen tuo verven kaltainen systeemi, eli asiantuntevan henkilön kanssa suunnittelua ja mietiskelyä mahdollisista työvaihtoehdoista. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, saan olla aika pitkään "rauhassa" tämän asian tiimoilta. Kiirehän ei ole mihinkään. Ainakaan vakuutusyhtiöllä ei tunnu kiirettä olevan.

No jos ei mitään tapahdu tällä saralla niin ompahan aikaa paneutua uuden asunnon hommaamiseen ja pikku pintarempan tekemiseen. Parempi, että saan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Hyvä treenifiilis on palannut!

Jonkin aikaa tuli rohjusteltua salilla aika köpöisissä tunnelmissa. Maan vetovoima oli kai vahvistunut kun ei painot meinannu oikein nousta. Nyt parin viikon aherruksen jälkeen on alkanut jo tuntumaan vähän edes siltä mitä treeni oli ennen sairasteluja. Happi kulkee paremmin eikä lihakset mene hapoille enää niin nopeasti. Selkä ja jalka vain tuntuu olevan taas enemmän kuin normaalisti jumissa.

Kuntopiiritouhua tein salilla vain hetken ja siirryin legendaariseen kolmijakoiseen treeniin.
Eli rinta-hauis, selkä-ojentaja ja jalat-hartiat. Siinä ohjelma millä mennään kroppa läpi kolmella treenillä. Ja tuolla kolmijakoisella ohjelmalla menen nyt jonkin aikaa kunhan kroppa tottuu kunnolla treenaamiseen. Tappelutreeneissä tahti on myös koventunut, eli taitaa olla ihan fiksua ottaa salin kanssa vähä rauhallisemmin, vielä.

Nyt kun salitouhut on taas lähtenyt käyntiin paremmin, huomasin kuinka paljon kroppa kaipasi salitreeniä! Uni on maistunut paremmin, ruokarytmit on taas entisellään ja olo on muutenkin paljon pirteämpi. Kun vaan tuo selkä taas tulisi parempaan kuntoon niin voisin jopa nautiskella olostani! :)

Vakuutusyhtiöstä ei ole kuulunut mitään. Ei edes siitä työpsykologin (vai-mikä-se-ny-olikaan) tapaamisesta ei ole kuulunut, vaikka siitähän piti kuulua jo syyskuussa. Voisi olla parempi etteivät lupailisi enää mitään. Ainakaan aikataulullisesti. Alan olemaan aika kypsä näihin katteettomiin lupailuihin. Mm olen odotellut mahdolliseen eläkepäätökseen liittyvää raporttia n. 1½ vuotta. Ja toissa kesän tienoilla mulle ilmoitettiin oikein päivämäärä, että milloin lautakunta alkaa käsittelemään tätä eläkepäätöstä. Parempi että pysyisivät vaan hiljaa ja avaisivat suutaan sitten kun on oikesti jotain kerrottavaa. Siis totuuspohjaista kerrottavaa.

Kämppähommat on edistyny pankkikierroksilla ja uusia asuntoehdokkaita on käyty katselemassa. Saa nähdä mitä tässä oikein tulee tapahtumaan ja mihin päin alan kamoja siirtämään.
Time will show!

Paluu elävien kirjoihin

Aamulla tapahtui jotain erikoista. Tuli sellainen olo, että on päästävä tekemään kropalla jotain. 15 minuuttia myöhemmin olin salilla. Paluuni oli henkisesti vahva, mutta fyysisesti heikko. :)

Miten voi 15 kilon kiekko painaa niin paljon! Treeni oli naurettavaa, mutta treeni tekee aina hyvää.
Painot piti pitää minimissä, tuntuma liikkeisiin oli surkea ja hapot löi päälle nopeasti. Tätä tämä touhu saa nyt olla jonkin aikaa.

Kuntopiiriä taas alkuun!

Aloitus penkkipunnerruksella. Muutama sarja kevyesti.
Ojentajat penkissä levytangolla, leveä myötäote. Muutama setti.
Selkää alataljassa yhdellä kädellä.
Hauista alataljassa suoralla tangolla seisten.

Ja samat lihakset eri liikkeillä vielä kerran läpi.

Rinta ristitaljassa, veto sivulta eteen alas.
Ojentajat ylätaljassa suoralla tangolla vastaotteella.
Selkää ylätaljassa.
Hauis istuen käsipainoilla.

Fiilis treenin jälkeen oli hyvä, mutta itse treeni oli huono. Mutta mitä voin odottaa näin pitkän tauon jälkeen. Huomenna lisää treeniä ja vuorossa jalat. Kevyesti.

Ja asunto-asiaa. Kämppä on myyty! Uuden metsästys on alkanut, mutta vielä ei ole natsannut. Aikaa uuden löytämiseen kuitenkin on tammikuun puoleenväliin asti, eli ihan riittävästi.

Vakuutus-hommista ei ole kuulunut mitään. Aika outoa, koska yleensä sieltä on ilmoitettu aika nopeasti valituksen seuraamuksista. Jos nyt sain aikaiseksi riittävän pätevän valituksen aikaiseksi ja yhtiöllä menee pidemmän aikaa sen käsittelemiseen. Kai siellä kysellään lakimiehiltä, että laitetaanko valitus eteenpäin käsittelyyn vai suostutaanko korvaamaan laissa määrätyt korvaukset.

Odotukset tuon asian suhteen eivät ole korkealla, mutta onneksi nyt on muutakin mietittävää. Uuden asunnon etsimisessä ja mahdollisessa remppailussa unohtuu helposti kinastelut vakuutusyhtiön kanssa. Nyt edessä on uuden alku, vaikka muu elämä junnaakin paikoillaan.

Niinkuin vakuutusvirkailija minulle sanoi jokunen viikko sitten puhelimessa :" Sä nyt vaan oot sellasessa väliinputoajan tilassa". Näinhän se on. Mä oon eläkeläinen kenellä ei ole eläkepäätöstä. Tämä ei helpota asioita. Esimerkiksi en meinannut saada rahoitusta uuden auton hankintaan, koska minulta puuttuu eläkepäätös jota en saa koska minua ei päästetä eläkkeelle nuoren ikäni takia.
Löysin netistä viimeisintä valitusta tehdessäni seuraavan kommentin:

"Työeläkelakien mukaan työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kahdella viidesosalla yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Työkyvyn arviointia sisältävä ratkaisu perustuu arvioon hakijan kokonaistilanteesta, tällöin arvioinnissa yhtenä tekijänä otetaan huomioon sairauteen, vikaan tai vammaan liittyvä kipu." (Helsingissä 22 päivänä heinäkuuta 2010, Peruspalveluministeri Paula Risikko)

Ilmeisesti oma kokonaistilanteeni on sellainen, että minua pidetään väliinputoajan asemassa niin kauan, että jotakin tapahtuu. Jotain, en tiedä mitä. Ja tietääkö vakuutusyhtiökään.
Mutta niin kauan kuin vakuutusyhtiö ei halua kuntoutumiseeni panostaa, tilanne ei tule muuttumaan.

Lääkäri Antti Heikkilä mainitsi kirjassaan, että selkäpotilaan on mahdotonta päästä eläkkeelle. Mutta kun selkäpotilas masentuu... Silloin eläkkeelle pääsee nopeasti.
Onko tämä ainoa mahdollisuuteni saada jonkinlainen piste tälle tilanteelle? En tiedä kuinka kaukana masennus on ollut, ei kai kovinkaan kaukana. Lääkekokeilujen aikaan elämä oli aika kauheaa. Mutta en pidä tuota masentumista vaihtoehtona. Mutta ei näitä asioita voi valita. Enkä ole itselleni tätä tilannetta valinnut/tehnyt. Mutta siitä saan kärsiä nii fyysisesti kuin henkisesti. Ja nyt tuo henkinen kärsimys on kasvamassa vitutuksesta suurempiin sfääreihin.

Jos nämä elämän muut osa-alueet saisivat mielen piristymään. Vaikka se välillä hankalalta tuntuukin myöntää, elämässä on paljon muutakin kuin kipu ja taistelu tuulimyllyjä vastaan.