Voi, voi sitä fiilistä kun muutamat tunnit makaa kotona olkkarin lattialla töllöä katsellen, ikkunoista paistaa aurinko sisään asuntoon ja ikkunasta näkyy syksyinen, lämmin kaunis päivä...
Fiiliksen keräämiseen ei kauaa mennyt aikaa, kun päätin että nyt hyppään fillarin selkään ja fillaroin läheiselle latu-uralle/pururadalle kävelemään ja fiilistelemään uskomattoman kauniista kelistä.
No, heti kun hyppäsin fillarin satulaan niin tajusin koko hankkeen olevan suuri virhe. Selkä oli kipeä ja polveen koski. Väkinäinen hymy huulillani poljin fillarini kuntolenkin varteen ja kävin kävelemässä sellaiset 10 minuuttia. Äkkiä himaan!
Noin puolen tunnin kauhukokemus ohi. Jatketaan siis kauniin syyspäivän nautiskelua olkkarin lattialla.
Back to basics...
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
maanantai 22. syyskuuta 2014
Aikainen herätys
Huomenta! Kello on jo 5.10 aamulla!
Tän "aamun" herätys tapahtui kello 3.30. Hiestä märkänä heräsin karmeaan painajaiseen. Ja tuo saatanan selkä on taas tosi kipeänä.
Nämä öiset valvojaiset saa kyllä pällin hajoamaan aivan täysin. Unta tuskin tarvitsee odotella taas ennen ensi yötä... Hyvällä tuurilla saan lyhyet päiväunet aikaiseksi. Lievällä lisävitutksella varustettuna piti könytä lääkekaapillakin mutka. Jos pieni aivojen ja aistien turrutus "auttaisi". Todennäköisempää tosin saattaa olla että vitutus lisääntyy kun pian huomaan, että pää ei toimi ja kivut ovat ennallaan...
Mitähän tästäkin nyt taas tulee...
No, onhan se toki tiedossa. Kokemuksesta voin sanoa, että taas hieman suurempi vitutus mitä tässä on jokunen vuosi päällä ollut. Kuntokäyrä laskee ja vitutuskäyrä nousee. Täytyyhän sitä elämässä nousuja ja laskuja!
Tän "aamun" herätys tapahtui kello 3.30. Hiestä märkänä heräsin karmeaan painajaiseen. Ja tuo saatanan selkä on taas tosi kipeänä.
Nämä öiset valvojaiset saa kyllä pällin hajoamaan aivan täysin. Unta tuskin tarvitsee odotella taas ennen ensi yötä... Hyvällä tuurilla saan lyhyet päiväunet aikaiseksi. Lievällä lisävitutksella varustettuna piti könytä lääkekaapillakin mutka. Jos pieni aivojen ja aistien turrutus "auttaisi". Todennäköisempää tosin saattaa olla että vitutus lisääntyy kun pian huomaan, että pää ei toimi ja kivut ovat ennallaan...
Mitähän tästäkin nyt taas tulee...
No, onhan se toki tiedossa. Kokemuksesta voin sanoa, että taas hieman suurempi vitutus mitä tässä on jokunen vuosi päällä ollut. Kuntokäyrä laskee ja vitutuskäyrä nousee. Täytyyhän sitä elämässä nousuja ja laskuja!
lauantai 20. syyskuuta 2014
Pitkästä aikaa paskana
...otsikossa on siis sarkasmia havaittavissa.
Eilen oli rauhallinen päivä. Aamupäivästä vetäisin kevyen ja nopeahkon käsivarsijumpan, iltapäivällä kävelin kaupassa mutkan, noin 15 minuutin reissu ja illalla juuri ennen pimeän tuloa n.20 minsan fillarilenkin.
Siinäpä se sitten olikin. Heräsin tänään klo 4 yöllä muutaman hassun tunnin nukuttuani selkäkipuihin. Muutamat tunnit yritin muka saada vielä unen päästä kiinni, turhaan. Seiskan aikoihin aamupalan tekoon. Heti kun vääntäydyin sängystä ylös niin tunsin, ettei kaikki ole kunnossa. Vatsalihakset aivan tulessa! Olin sopinut meneväni kaveria morjestamaan aamusta, niin teinkin, mutta vierailu jäi aika lyhyeksi... Samaten piti illalla mennä toisaalle moikkaamaan kavereita grillailun merkeissä, mutta saa tuo aktiviteetti jäädä väliin. Kulutellaan aikaa taas vaihteeksi kotona sängyssä ja olkkarin lattialla maaten. Rakennellaan vaikka näin lepäilemällä sitä kolmenkymmenen prosentin työkyvynalenemaa pienemmäksi... Vittu sentään, mitä paskaa.
Muutoksenhakulautakunta tosiaan määritteli työkyvynaleneksi 30%. Liitosta vastattiin, ettei ehkä kannata enää tuosta valittaa, koska vakuutusoikeus voisi ottaa tuonkin prosentin pois... Lähitulevaisuus näyttää että mitä tuleman pitää. Paskaa niskaan tod näk.
Kuntousjaksolla jumppaliikkeitä tehtäessä mulla oli melkoisia ongelmia joidenkin syviä selkälihaksia aktivoivien liikkeiden kanssa, etenkin istuma-asennossa tehtävien liikkeiden kanssa. Vatsalihakset taas ovat hyvässä kuosissa, ne kun ovat pitäneet kroppaa pystyssä kun selkälihat ovat olleet väsyneet. No, tulipahan todistettua että keskikropan lihakset ovat kunnossa(niitä kun on kehotettu pitämään kunnossa) ja ne paskana olevan selän lihakset eivät vain näytä toimivan. Ohjeiden mukaisia jumppaliikkeitä olen tehnyt muutaman kerran viikossa. Katsotaan mitä muutoksia seuraava kuntoutsjakso tuo tullessaan. Joulukuussa siis taas kuntoutumaan!
Iltaisin ei juurikaan kannata jumpata, koska päivän aikana rasittuneet syvät selkälihat tuntuvat olevan niin jumissa etten meinaa saada minkäänlaista signaalia lihaksiin perille. Aamulla taas tuntuma ja kontrolli tuntuu olevan parempi. Tosin tänään ei kyllä tarvitse lihoja juurikaan heilutella. Olo on kertakaikkisen paska. Fyysisesti ja henkisesti.
Eilen oli rauhallinen päivä. Aamupäivästä vetäisin kevyen ja nopeahkon käsivarsijumpan, iltapäivällä kävelin kaupassa mutkan, noin 15 minuutin reissu ja illalla juuri ennen pimeän tuloa n.20 minsan fillarilenkin.
Siinäpä se sitten olikin. Heräsin tänään klo 4 yöllä muutaman hassun tunnin nukuttuani selkäkipuihin. Muutamat tunnit yritin muka saada vielä unen päästä kiinni, turhaan. Seiskan aikoihin aamupalan tekoon. Heti kun vääntäydyin sängystä ylös niin tunsin, ettei kaikki ole kunnossa. Vatsalihakset aivan tulessa! Olin sopinut meneväni kaveria morjestamaan aamusta, niin teinkin, mutta vierailu jäi aika lyhyeksi... Samaten piti illalla mennä toisaalle moikkaamaan kavereita grillailun merkeissä, mutta saa tuo aktiviteetti jäädä väliin. Kulutellaan aikaa taas vaihteeksi kotona sängyssä ja olkkarin lattialla maaten. Rakennellaan vaikka näin lepäilemällä sitä kolmenkymmenen prosentin työkyvynalenemaa pienemmäksi... Vittu sentään, mitä paskaa.
Muutoksenhakulautakunta tosiaan määritteli työkyvynaleneksi 30%. Liitosta vastattiin, ettei ehkä kannata enää tuosta valittaa, koska vakuutusoikeus voisi ottaa tuonkin prosentin pois... Lähitulevaisuus näyttää että mitä tuleman pitää. Paskaa niskaan tod näk.
Kuntousjaksolla jumppaliikkeitä tehtäessä mulla oli melkoisia ongelmia joidenkin syviä selkälihaksia aktivoivien liikkeiden kanssa, etenkin istuma-asennossa tehtävien liikkeiden kanssa. Vatsalihakset taas ovat hyvässä kuosissa, ne kun ovat pitäneet kroppaa pystyssä kun selkälihat ovat olleet väsyneet. No, tulipahan todistettua että keskikropan lihakset ovat kunnossa(niitä kun on kehotettu pitämään kunnossa) ja ne paskana olevan selän lihakset eivät vain näytä toimivan. Ohjeiden mukaisia jumppaliikkeitä olen tehnyt muutaman kerran viikossa. Katsotaan mitä muutoksia seuraava kuntoutsjakso tuo tullessaan. Joulukuussa siis taas kuntoutumaan!
Iltaisin ei juurikaan kannata jumpata, koska päivän aikana rasittuneet syvät selkälihat tuntuvat olevan niin jumissa etten meinaa saada minkäänlaista signaalia lihaksiin perille. Aamulla taas tuntuma ja kontrolli tuntuu olevan parempi. Tosin tänään ei kyllä tarvitse lihoja juurikaan heilutella. Olo on kertakaikkisen paska. Fyysisesti ja henkisesti.
perjantai 19. syyskuuta 2014
Väsynyttä on...
Jumppailtu on ja koitettu hieman olla muutenkin liikkeellä. Kavereita hieman nähty ja useammin kuin muuten viime aikoina ja sitä kautta hieman saada aktiivisuutta ja sosiaalista elämää lisättyä.
Salihommissa piti hajoittaa treeniohjelma taas osiin, kun tuo koko kropan läpi käyminen treenikerralla tuntui ihan liian raskaalta ja tuskaiselta. Parempi oli siis taas jakaa treeni 5-6 osaan. Eli salilla kuluu nyt vähemmän aikaa / kerta ja kipeytyvä selkä ja jalka saa lepoa enemmän.
Kamppailu-urheilua harrastaessa kroppa on kipeytynyt enemmän kuin kuvittelinkaan. Itse treeni kulkee ihan mukavasti, mutta treenin jälkeen on monesti melko paska olo.
Eli kaiken kaikkiaan olen hieman vähentänyt kotona makaamista ja lisännyt jalkeilla oloa. Ja sen kyllä huomaa! Olo on ollut ihan törkeen väsynyt suunnilleen viikon verran. Salitreenin jäljiltä lihakset eivät ole kipeänä juurikaan, mutta lisääntyneen liikkumisen aiheuttama selän kipeytyminen ja sitä kautta nukkumisen laadun huonontuminen on saanut olon väsyneeksi. Tuntimäärällisesti tulee nukuttua aika paljonkin, mutta silti ryydyttää.
Pää ei toimi, keskittyminen asioihin ihan hukassa ja unohtelen asioita. Ihan kuin silloin viimeisimmän "koulutuskokeilun" jälkeen. Aku Ankkakin tuntuu liian raskaalta lukemiselta kun keskittyminen on aika lähellä nollaa.
Ne tunnit vuorokaudessa, mitä kotona vietän, kuluukin nukkuessa, olkkarin lattialla maaten töllön edessä tai ruokaa laittaessa/syödessä. Ja noita lepäilytunteja riittää vaikka muille jakaa. Alkanu hermot palamaan tähän makoiluun niin on ollut parempi lähteä liikkeelle kavereita näkemään. Mutta taas kun lähden liikkeelle ne kivut taas pahenevat.
Melkoista nuoralla tanssimista...
Salihommissa piti hajoittaa treeniohjelma taas osiin, kun tuo koko kropan läpi käyminen treenikerralla tuntui ihan liian raskaalta ja tuskaiselta. Parempi oli siis taas jakaa treeni 5-6 osaan. Eli salilla kuluu nyt vähemmän aikaa / kerta ja kipeytyvä selkä ja jalka saa lepoa enemmän.
Kamppailu-urheilua harrastaessa kroppa on kipeytynyt enemmän kuin kuvittelinkaan. Itse treeni kulkee ihan mukavasti, mutta treenin jälkeen on monesti melko paska olo.
Eli kaiken kaikkiaan olen hieman vähentänyt kotona makaamista ja lisännyt jalkeilla oloa. Ja sen kyllä huomaa! Olo on ollut ihan törkeen väsynyt suunnilleen viikon verran. Salitreenin jäljiltä lihakset eivät ole kipeänä juurikaan, mutta lisääntyneen liikkumisen aiheuttama selän kipeytyminen ja sitä kautta nukkumisen laadun huonontuminen on saanut olon väsyneeksi. Tuntimäärällisesti tulee nukuttua aika paljonkin, mutta silti ryydyttää.
Pää ei toimi, keskittyminen asioihin ihan hukassa ja unohtelen asioita. Ihan kuin silloin viimeisimmän "koulutuskokeilun" jälkeen. Aku Ankkakin tuntuu liian raskaalta lukemiselta kun keskittyminen on aika lähellä nollaa.
Ne tunnit vuorokaudessa, mitä kotona vietän, kuluukin nukkuessa, olkkarin lattialla maaten töllön edessä tai ruokaa laittaessa/syödessä. Ja noita lepäilytunteja riittää vaikka muille jakaa. Alkanu hermot palamaan tähän makoiluun niin on ollut parempi lähteä liikkeelle kavereita näkemään. Mutta taas kun lähden liikkeelle ne kivut taas pahenevat.
Melkoista nuoralla tanssimista...
torstai 11. syyskuuta 2014
Back to Jumppa!
Repäisin maanantaina illalla oikein kunnolla ja kävin törsäämässä vähiä rahojani punttisalikorttiin kahden kuukauden treenitauon jälkeen. Tiistai-aamuna sitten kömmin salille kokeilemaan miltä se omaehtoinen ja omakustanteinen liikehoito oikein tuntuu pitkän tauon jälkeen.
No ihan hirveältähän se... Hissukseen kevyillä painoilla taas touhua käyntiin. Tuntumalla taas painoja liikkeelle, mikä tuntui tosi vaikealta. Fiilis oli enemmänkin sellainen että kaikki muut lihakset tekivät töitä, paitsi ne joilla yritin liikkeet tehdä. Etenkin ylätaljassa selän lihasten löytyminen tuntui ihan mahdottomalta. Ja muutenkin treeni tauon jälkeen on aika tuskaisen tuntuista kun lihakset väsyy ja hapottuu tosi nopeasti. Siksi touhuilinkin koko kropan läpi yhdellä kertaa. Isommille lihasryhmille kaksi liikettä ja pienemmille yksi liike. Näin alkuun tuo riittää ihan hyvin.
Hakea alkuun taas vain tuntumaa ja pitää sellainen fiilis päällä, että salilta lähtiessä on sellainen olo että olisi voinut kovempaakin treenata. Eli vielä ei ole mitään järkeä veivata kohdelihaksia totaalisen tukkoon. Pari viikkoa kun jaksaa tätä kevyempää hissuttelua niin sitten vasta aletaan kokeilemaan että miten lihakset alkavat ottamaan kunnon hapotusta vastaan!
Eilen keskiviikkona kävin tekemässä samanmoisen koko kropan salitreenin, eri liikkeillä/laitteita käyttäen. Ja jo nyt alkoi treeni tuntumaan treeniltä, eli kohdelihakset alkoivat löytymään paremmin homma tuntui muutenkin paljon paremmalta. Mutta täytyy vain pitää vielä käsijarrua muutaman naksun verran päällä ja aloittaa puuhastelut rauhallisesti.
Selkä ei treenin aikana ole tuntunut pahalta, mutta kotiin salilta fillaroidessa, tai oikeastaan fillarin päältä hypätessä ongelmat alkavat. Vasen jalka ei toimi kunnolla ja jalkaa saa kävellessä "heittää" eteenpäin. Hermot puristuksissa...
Salitreenin jälkeen teen kotona kuntoutusjaksolta saamia jumppaliikkeitä. Syvien selkälihasten aktivoivia liikkeitä. Huomasin että näitä juttuja ei mulla kannata tehdä iltaisin. Selän lihakset ovat niin väsyneet illalla, etten suoraan sanottuna löydä syviä lihaksiani koska tuntuu etten saa niitä rentoutettua. Etenkin isuma-asennossa tehtävän harjoitteen tekemisestä ei meinaa tulla mitään.
Eilen kävin vielä harrastelemassa illalla kamppailu-urheilua. Oli kyllä hienoa tosi pitkästä aikaa jumpata kunnon hiet päälle! Tuntui, että keuhkot eivät meinanneet ottaa riittävästi ilmaa sisäänsä ja jalat olivat vatkulia. Hieno fiilis! Treenin aikana selkäkään ei tuntunut vaivaavan ja jalkojen ja lonkan lihakset tuntuivat olevan mukavan irtonaiset. Saataisiko olla näiden kuntoutusjakson jumppaohjeiden ansiota?
No tuo loistavan raukea treenin jälkeinen fiilis karisi aika äkkiä, kun ajelin autolla kotiin. Autosta nouseminen oli melkoista tuskaa. Selkä aivan loppu. Eli taas tuli huomattua, että tekeminen tuntuu hyvältä mutta se tekemisen lopettaminen aloittaa kivut.
No eipä ole ihme, että selkä kipeytyy... Viimeisimmällä lääkärireissulla katselin lääkärin kanssa magneetti- ja röntgenkuvia selästäni ja lääkäri listasi ongelmani kuvia näyttämällä, että nähtävissä on kaksi välilevynpullistumaa ja vielä kaiken muun lisäksi kahden selkänikaman väli on epästabiili, eli nikamien välillä on ylimääräistä liikettä mikä ei tietääkseni ole hyvä asia... Eikä magneettikuvissa näkyvät lannerangan välilevytkään kovin terveiltä näyttäneet. Paras lääke taitaakin olla se että täytyy pitää selän lihakset kunnossa ja löytää ne syvätkin lihakset jotka pitävät sen paskana olevan ruotoni edes suht oikeanlaisessa asennossa.
No ihan hirveältähän se... Hissukseen kevyillä painoilla taas touhua käyntiin. Tuntumalla taas painoja liikkeelle, mikä tuntui tosi vaikealta. Fiilis oli enemmänkin sellainen että kaikki muut lihakset tekivät töitä, paitsi ne joilla yritin liikkeet tehdä. Etenkin ylätaljassa selän lihasten löytyminen tuntui ihan mahdottomalta. Ja muutenkin treeni tauon jälkeen on aika tuskaisen tuntuista kun lihakset väsyy ja hapottuu tosi nopeasti. Siksi touhuilinkin koko kropan läpi yhdellä kertaa. Isommille lihasryhmille kaksi liikettä ja pienemmille yksi liike. Näin alkuun tuo riittää ihan hyvin.
Hakea alkuun taas vain tuntumaa ja pitää sellainen fiilis päällä, että salilta lähtiessä on sellainen olo että olisi voinut kovempaakin treenata. Eli vielä ei ole mitään järkeä veivata kohdelihaksia totaalisen tukkoon. Pari viikkoa kun jaksaa tätä kevyempää hissuttelua niin sitten vasta aletaan kokeilemaan että miten lihakset alkavat ottamaan kunnon hapotusta vastaan!
Eilen keskiviikkona kävin tekemässä samanmoisen koko kropan salitreenin, eri liikkeillä/laitteita käyttäen. Ja jo nyt alkoi treeni tuntumaan treeniltä, eli kohdelihakset alkoivat löytymään paremmin homma tuntui muutenkin paljon paremmalta. Mutta täytyy vain pitää vielä käsijarrua muutaman naksun verran päällä ja aloittaa puuhastelut rauhallisesti.
Selkä ei treenin aikana ole tuntunut pahalta, mutta kotiin salilta fillaroidessa, tai oikeastaan fillarin päältä hypätessä ongelmat alkavat. Vasen jalka ei toimi kunnolla ja jalkaa saa kävellessä "heittää" eteenpäin. Hermot puristuksissa...
Salitreenin jälkeen teen kotona kuntoutusjaksolta saamia jumppaliikkeitä. Syvien selkälihasten aktivoivia liikkeitä. Huomasin että näitä juttuja ei mulla kannata tehdä iltaisin. Selän lihakset ovat niin väsyneet illalla, etten suoraan sanottuna löydä syviä lihaksiani koska tuntuu etten saa niitä rentoutettua. Etenkin isuma-asennossa tehtävän harjoitteen tekemisestä ei meinaa tulla mitään.
Eilen kävin vielä harrastelemassa illalla kamppailu-urheilua. Oli kyllä hienoa tosi pitkästä aikaa jumpata kunnon hiet päälle! Tuntui, että keuhkot eivät meinanneet ottaa riittävästi ilmaa sisäänsä ja jalat olivat vatkulia. Hieno fiilis! Treenin aikana selkäkään ei tuntunut vaivaavan ja jalkojen ja lonkan lihakset tuntuivat olevan mukavan irtonaiset. Saataisiko olla näiden kuntoutusjakson jumppaohjeiden ansiota?
No tuo loistavan raukea treenin jälkeinen fiilis karisi aika äkkiä, kun ajelin autolla kotiin. Autosta nouseminen oli melkoista tuskaa. Selkä aivan loppu. Eli taas tuli huomattua, että tekeminen tuntuu hyvältä mutta se tekemisen lopettaminen aloittaa kivut.
No eipä ole ihme, että selkä kipeytyy... Viimeisimmällä lääkärireissulla katselin lääkärin kanssa magneetti- ja röntgenkuvia selästäni ja lääkäri listasi ongelmani kuvia näyttämällä, että nähtävissä on kaksi välilevynpullistumaa ja vielä kaiken muun lisäksi kahden selkänikaman väli on epästabiili, eli nikamien välillä on ylimääräistä liikettä mikä ei tietääkseni ole hyvä asia... Eikä magneettikuvissa näkyvät lannerangan välilevytkään kovin terveiltä näyttäneet. Paras lääke taitaakin olla se että täytyy pitää selän lihakset kunnossa ja löytää ne syvätkin lihakset jotka pitävät sen paskana olevan ruotoni edes suht oikeanlaisessa asennossa.
lauantai 6. syyskuuta 2014
Syyskuu ja Kuntoutusjakso Päiväkummussa
Taas tuli taukoa kirjoittelusta... Ihan vaan siksi ettei juurikaan mitään ole tapahtunut. Jumppailun kanssa ollut hiljaista eikä vakuutusyhtiöstäkään kuulunut mitään. Tai pikemminkin häiritsi se, ettei vakuutusyhtiöstä alettu kertomaan tilanteen etenemisestä mitään. Sanottiin vain, että minun täytyy odottaa päätöstä tai sitten sanottiin että soittelevat minulle. Odottavan aika on aika pirun pitkä!
No nyt vakuutusyhtiö kuitenkin maksaa jotakin takaisin vuoden takaisesta, mutta tulevaisuuden meiningeistä ei ole mitään tietoa. Jos vakuutusyhtiö jatkaa samalla linjalla ja liitto jatkaa ansiopäivärahan maksamista niin silloin on selvää ettei rahat riitä oman asunnon pitämiseen. Eli kämppä lähtee myyntiin ja täytyy etsiä joku halpa vuokrakämppä mitä voin sitten maksella sossun avustuksella kun ansiopäivärahan saanti loppuu. Valoisa tulevaisuus siis odottaa, ehkä. Saa nähdä.
Hieman valon pilkahdusta ihan vitun tylsään arkeeni sain, kun kävin tällä viikolla ma-pe viihtymässä Karjalohjan Päiväkummussa Kelan kustantamalla kuntotusjaksolla! (http://www.tvl.fi/fi/Tyotapaturmat/Korvaukset/Kuntoutuskorvaukset/)
Jos vakuutusyhtiö ei maksa niin Kela maksaa mukisematta.
Alkuun olin hieman skeptinen, että minkähänlainen tuo kuntoutus oikein on, mutta heti ekana päivänä huomasin, ettei kyseessä ollut mikään pilipali-juttu. Erittäin asiallista meininkiä suurimmalta osin! Mä olin "yllättäen" selkeästi porukan nuorin, mutta se ei juurikaan haitannut menoa. Ikähaarukka oli siis 37-70+, mutta aika hyväksi ja tiiviiksi porukaksi siellä hitsauduttiin aika nopeasti.
Paikkana Päiväkumpu on mukavan pieni ja viihtyisä. Kaikenlaista puuhastelua riittää, jos vain energiaa ja liikkumiskykyä riittää. Lukujärjestyksen mukaan mentiin päivästä toiseen ja päivien pituus oli klo kahdeksasta ilta kuuteen-seitsemään. Ja juuri tuo päivien pituus minua myös huolestutti, mutta ohjelmassa oli joka päivä sopivan mittaisia taukoja että ehdin hyvin käydä huoneessani pötköttelemässä. Joko tuntien välillä oli vapaata aikaa, ruokataukojen jälkeen ehti levätä ja joinakin päivinä keskellä päivää saattoi olla parinkin tunnin taukoja. Tämä ohjelman väljyys pelasti paljon. Illat tosin tuli vain maattua sängyssä ja kerättyä kuntoa seuraavalle päivälle. Kropalle tuo kyllä otti aika rajusti ja nukkumiset jäivät viikon loppu puolella aika vähiin. Tai oikeastaan tuntimäärällisesti tuli nukuttua mutta unen laatu oli surkeaa. Sitä se kipu teettää.
Tehdäämpä oikein listaa, että mitä siellä lukujärjestyksessä oli:
No nyt vakuutusyhtiö kuitenkin maksaa jotakin takaisin vuoden takaisesta, mutta tulevaisuuden meiningeistä ei ole mitään tietoa. Jos vakuutusyhtiö jatkaa samalla linjalla ja liitto jatkaa ansiopäivärahan maksamista niin silloin on selvää ettei rahat riitä oman asunnon pitämiseen. Eli kämppä lähtee myyntiin ja täytyy etsiä joku halpa vuokrakämppä mitä voin sitten maksella sossun avustuksella kun ansiopäivärahan saanti loppuu. Valoisa tulevaisuus siis odottaa, ehkä. Saa nähdä.
Hieman valon pilkahdusta ihan vitun tylsään arkeeni sain, kun kävin tällä viikolla ma-pe viihtymässä Karjalohjan Päiväkummussa Kelan kustantamalla kuntotusjaksolla! (http://www.tvl.fi/fi/Tyotapaturmat/Korvaukset/Kuntoutuskorvaukset/)
Jos vakuutusyhtiö ei maksa niin Kela maksaa mukisematta.
Alkuun olin hieman skeptinen, että minkähänlainen tuo kuntoutus oikein on, mutta heti ekana päivänä huomasin, ettei kyseessä ollut mikään pilipali-juttu. Erittäin asiallista meininkiä suurimmalta osin! Mä olin "yllättäen" selkeästi porukan nuorin, mutta se ei juurikaan haitannut menoa. Ikähaarukka oli siis 37-70+, mutta aika hyväksi ja tiiviiksi porukaksi siellä hitsauduttiin aika nopeasti.
Paikkana Päiväkumpu on mukavan pieni ja viihtyisä. Kaikenlaista puuhastelua riittää, jos vain energiaa ja liikkumiskykyä riittää. Lukujärjestyksen mukaan mentiin päivästä toiseen ja päivien pituus oli klo kahdeksasta ilta kuuteen-seitsemään. Ja juuri tuo päivien pituus minua myös huolestutti, mutta ohjelmassa oli joka päivä sopivan mittaisia taukoja että ehdin hyvin käydä huoneessani pötköttelemässä. Joko tuntien välillä oli vapaata aikaa, ruokataukojen jälkeen ehti levätä ja joinakin päivinä keskellä päivää saattoi olla parinkin tunnin taukoja. Tämä ohjelman väljyys pelasti paljon. Illat tosin tuli vain maattua sängyssä ja kerättyä kuntoa seuraavalle päivälle. Kropalle tuo kyllä otti aika rajusti ja nukkumiset jäivät viikon loppu puolella aika vähiin. Tai oikeastaan tuntimäärällisesti tuli nukuttua mutta unen laatu oli surkeaa. Sitä se kipu teettää.
Tehdäämpä oikein listaa, että mitä siellä lukujärjestyksessä oli:
- Fysioterapeutin ryhmätunti/yksilöaika
- Psykologin ryhmätunti/yksilöaika
- Rentoutus
- Aamulenkki
- Sosiaalityöntekijän ryhmätunti/yksilöaika
- Tasapainoharjoittelu
- Lääkärin ryhmätunti/yksilöaika
- Ulkoilu
- Sairaanhoitaja ryhmätunti/yksilöaika
- Lihaskuntotesti
- Allasjumppa
- Toimintaterapeutin yksilöaika
- UKK-kävelytesti
- Kuntosalitutuksi-tunti
- Ravitsemusterapeutin ryhmätunti
- Yksilöllinen ohjaus pienryhmissä (jumppaohjeet kotiin)
- Tietysti lounaat, päiväkahvit, päivälliset...
Ohjelmaa siis riitti ja päivät menivät tosi nopeasti. Ja mukavaa oli se, että paikkana Päiväkumpu on mukavan pieni ja kaikki ohjelma tapahtui pääasiassa päärakennuksessa tai aivan sen välittömässä läheisyydessä. Eli jos tuntien väliin sattui tulemaan vaikka vartin tauko, ehti hyvin käymään omassa huoneessa lepäämässä punkan pohjalla ennen seuraavaa ohjelmanumeroa.
Pöperöt oli tosi hyviä, mitä nyt ryhmän keliaakikko ja diabeetikko saivat hieman ihmetellä keittiöhenkilökunnan kanssa välipaloista ym jutuista. Kelan kuntoutujille ruokalistaan kuului aamupala, keittolounas, runsas päivällinen ja päivälliseltä sai mukaansa iltapalaksi tarkoitetun hedelmän.
Ainoa mikä hieman harmittaa on se, että vapaa-ajan tekemistä olisi ollut todella paljon tarjolla, mutta kun kroppa on niin paskana ettei kannattanut evää hirveästi väräytellä iltaisin niin sitten oli tosiaan parempi vain levätä.
Loppuun ihan muuta.
Aikaisemmin tuli tänne kirjoiteltua eräästä lääkäristä jolta kysyin että voiko olla mahdollista että vakuutusyhtiö on todennut heti työtapaturmani jälkeen että todennäköisyyteni työkykyiseksi kuntoutumiseen on niin huono, etteivät he ala rahojaan tuhlaamaan mihinkään kuntoutukseen liittyvään. Ja tuo lääkärihän vastasi minulle, että tämä on hyvinkin mahdollista.
Ja tuo kyseinen lääkäri ei tainnut arvailla mitään, vaan taisi olla varma tieto. Hän nimittäin työskentelee myös vakuutusyhtiöille. Lääkäreistä kun löytää netistä tietoa, että minkä firmojen palveluksessa he työskentelevät. Että näin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)