Tuli pidettyä vähän yli viikon tauko liikunnasta. Lähdin mökille rentoilemaan ja pitämään taukoa kaikesta. Hissukseen olemista ja kävin päivittäin hissukseen metsässä kävelemässä haulikon kanssa. Saalista ei tullut, mutta tavoite täyttyi silti. Pääsin rentoutumaan luontoon ja heittämään ajatukset ihan muualle. Mukava reissu!
Tänään lähdin taas salille. Intoa riitti mökkireissun ja muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen. Kroppaa jumitteli ja polvea kolotti, mutta salille kävi tieni. Vuorossa jalkatreeni. Ja koska taukoa oli liikunnasta ollut, päätin tehdä kunnon rääkin.
Reisiojennus
Hack
Reisikoukistus
Prässi
Bulgarialainen kyykky
Pohkeet
Ajatuksena oli tehdä reisiojennus ja -koukistus alkuun esiväsytyksenä... Reiiskoukistuslaitos oli varattuna joten kävin tekemässä hackin välissä... Pointtina oli tehdä esiväsytystä lihaksille. Näin isoissa liikkeissä ei tarvitse käyttää niin paljoa painoja. Ja näin myös kävi. Etenkin prässissä sai tiputtaa pois n.80kg normi painoista ja tekeminen oli tosi raskasta. Hirvittävien tärinöiden kanssa sain väännettyä muutamat sarjat. Pohkeita tehdessä reidet olivat vatkulia ja vasemman jalan polvi muljahti yli pari kertaa kun jalkojen kontrolli alkoi pettää.
Vasemman eli huonomman jalan polvi onkin ollut kipeä. Lihasten huonon kontrollin takia polvi yliojentuu kävellessä ja on tehnyt sitä jo kauan. Polvituen kanssa kävely onnistuu paremmin, mutta kävely tuntuu jotenkin tyhmältä kun polvi jää hieman koukkuun... Sitä kun on tottunut siihen yliojennukseen. Mutta sitäkään ei ole itse mitenkään voinut huomata kun jalassa ei ole ollut onnettomuuden jälkeen tuntoa. Ja nythän sen alkaa huomaamaan kun polvi alkaa sanomaan sopimusta irti. Täytyypä ottaa asiaksi mennä lääkärin luo juttelemaan polvesta.
Mökkireissulla kävin fysioterapeutin luona niin siellä kuulin sen mitä olin itsekin päätellyt. Nuo sisäreiden lihakset, jotka minulle eivät toimi, stabiloivat polvea. Ja lihasten toimimattomuus aiheuttaa polven huonoa kontrollia ja tuota yliojentumista.
Jumpat jatkukoon!
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
lauantai 9. marraskuuta 2013
Ohjelmaa salitreeniin
Tuli höpistyä salilla itse Herra Kuntosalin Omistajan kanssa treenihommista ja tuli ajatusta kirjoitella tänne erilaisista treeniohjelmista. Vaihtoehtoja ja valinnan varaa on ihan niin paljon kuin mielikuvitusta riittää. Tosin tietynlaisia ohjelmia ei ehkä kannata seurata pitkiä aikoja vaan muutella ohjelmaa säännöllisesti. Erilaisia juttuja kannattaa toki kokeilla aina välillä ja tällä tavalla sotkea hermotusta.
Eli mä pistän biisiä soimaan ja alan rustaamaan. Tässä voi ehkä mennä tovi... Aloitetaan biisittely ajan kuvaan sopivalla Killswitch Engagen "Desperate Times"- biisillä"
Salillahan voi treenata monella eri tavalla. Voi tehdä joka kerta koko kropan läpi tai jakaa treenin osiin. Jos salilla käydään kerran tai kaksi viikossa, voi tuo koko kropan jumppaaminen läpi olla ihan hyvä juttu. Kaikki riippuu oikeastaan siitä, kuinka usein käyt salilla. Ja kuinka intensiivistä treenaaminen on.
Mutta jos mennään treenijakoja läpi hieman. 2 jakoisessa treenissä kroppa käydään läpi kahdella treenikerralla. Ja vaihtoehtoja tälle on aika paljon. Heitetäänpä hatusta pari esimerkkiä:
(Laitan lihasryhmät sellaiseen järjestykseen, joissa itse ne treenaisin...)
1. päivä, Ojentavat lihakset (rinta, etureidet, olkapäät, pohkeet, ojentajat)
2. päivä, Koukistavat lihakset (selkä, takareidet, hauis)
1. päivä, Kropan etupuoli (rinta, etureidet, hauis, olkapäät)
2. päivä, Kropan takapuoli (selkä, takareidet, ojentajat, pohkeet)
1. päivä, Rinta, takareidet, selälle vedot ylhäältä (leuanveto, ylätalja), pohkeet, hauis
2. päivä, Etureidet, selälle vedot alhaalta (kulmasoudut, alatalja), ojentajat, olkapäät
Kaksi ekaa on ohjelmana tavallaan raskaampia kuin vika. Kahdessa ekassa on mm rinta ja olkapäät samana päivänä. Jos rintatreenin tekee ensin, voit huomata että olkapäät eivät jaksakaan suoriutua liikkeistä lähellekkään maksimipainoilla. Vikassa ohjelmassa on vähennetty treenattujen lihasten vaikutusta seuraavissa liikkeissä.
3-jakoinen treeni on ollu mulla se yleisin. Pisimpään on tullut treenattua,
1. jalat, olkapäät
2. selkä, ojentaja
3. rinta, hauis
Toimiva ohjelma kerta kaikkiaan. Välillä aina tullut toki sekoiteltua 3-jakoista treeniä eri muotoon, mutta aina olen oikestaan palannut tuohon ns perus-kolmijakoon. Usein olen vaihtanut hauis- ja ojentajatreenien paikkaa.
Kehitellään vielä yksi vaihtoehto 3-jakoon... Hajoitetaan jalkatreeni osiin tähän vaihtoehtoon:
1. takareidet, selkä
2. etureidet, rinta, olkapäät
3. pohkeet, ojentaja, hauis
Nykyisin kun saan tapella kipeän selkäni kanssa ajatuksenani on ollut tehdä treenikerroista ajallisesti lyhyempiä, olen hajoittanut tuon 3-jakoisen treenin yksinkertaisesti osiin:
1. jalat
2. olkapäät
3. selkä
4. ojentaja
5. rinta
6. hauis
Mielessäni on käynyt jakaa jalkatreeni etu- ja takareisien osalta, mutta toisaalta omalle kuosilleni sopii hyvin, että välissä on tavallaan kevyempi treenipäivä ja treenattavana on pienempi lihasryhmä. Näin salilla tulee käytyä, mutta treeni pysyy etenkin kipeän selän osalta kevyenä.
Parin viikon ajan olen hieman tiivistänyt treeniä että saisin yhden lepopäivän viikolle lisää, joten veivaan nyt näin:
1. jalat
2. olkapäät
3. selkä
4. rinta
5. ojentajat, hauikset
Erilaisia ohjelmia ja niiden variaatioita on siis tosi paljon. Ja tähän suohon kun sekoitetaan mukaan supersetit ym erikoistekniikat ja aletaan jakamaan treeniä voima- ja volyymipainoitteisiin osiin niin saattaa salitreeniä aloittelevalla henkilöllä mennä sormi suuhun.
Paskoja ohjelmia ei mun mielestä ole olemassa kun muistaa muuttaa ohjelmaa säännöllisesti. Tekemällä oppii huomaamaan että mikä juttu toimii ja mikä ei. Esimerkiksi vuosia sitten treenailin kuukauden pari samana päivänä rinnan ja olkapäät. Olkapäät olivat aivan loppu jo rintatreenin jälkeen eikä rauta tahtonut oikein nousta enää olkapäillä. Aikani kun kituutin ja muutin ohjelmaa ja tein taas olkapäät jalkojen kassa samalla kerralla ja silloin huomasin kuinka paljon olkapäihin olikin tullut poweria lisää! Kannatti kärvistellä!
Ja jos joku ihmettelee, että milloin vatsalihaksia jumpataan... Niitä mä oon tehny joko himassa treenin välipäivinä tai sitten salitreenin jälkeen. Monet tekee vatsoja alkulämmittelyn yhteydessä, mutta mä oon huomannu, että väsyneillä vatsoilla ei pidetäkkään kroppaa enää ihan niin kunnolla nipussa esim kyykkyä tehdessä... Mutta taas: niin monta tapaa kuin on tekijää!
Tässä oli muutamat ajatukset ja ohjelmat.
Eli mä pistän biisiä soimaan ja alan rustaamaan. Tässä voi ehkä mennä tovi... Aloitetaan biisittely ajan kuvaan sopivalla Killswitch Engagen "Desperate Times"- biisillä"
Salillahan voi treenata monella eri tavalla. Voi tehdä joka kerta koko kropan läpi tai jakaa treenin osiin. Jos salilla käydään kerran tai kaksi viikossa, voi tuo koko kropan jumppaaminen läpi olla ihan hyvä juttu. Kaikki riippuu oikeastaan siitä, kuinka usein käyt salilla. Ja kuinka intensiivistä treenaaminen on.
Mutta jos mennään treenijakoja läpi hieman. 2 jakoisessa treenissä kroppa käydään läpi kahdella treenikerralla. Ja vaihtoehtoja tälle on aika paljon. Heitetäänpä hatusta pari esimerkkiä:
(Laitan lihasryhmät sellaiseen järjestykseen, joissa itse ne treenaisin...)
1. päivä, Ojentavat lihakset (rinta, etureidet, olkapäät, pohkeet, ojentajat)
2. päivä, Koukistavat lihakset (selkä, takareidet, hauis)
1. päivä, Kropan etupuoli (rinta, etureidet, hauis, olkapäät)
2. päivä, Kropan takapuoli (selkä, takareidet, ojentajat, pohkeet)
1. päivä, Rinta, takareidet, selälle vedot ylhäältä (leuanveto, ylätalja), pohkeet, hauis
2. päivä, Etureidet, selälle vedot alhaalta (kulmasoudut, alatalja), ojentajat, olkapäät
Kaksi ekaa on ohjelmana tavallaan raskaampia kuin vika. Kahdessa ekassa on mm rinta ja olkapäät samana päivänä. Jos rintatreenin tekee ensin, voit huomata että olkapäät eivät jaksakaan suoriutua liikkeistä lähellekkään maksimipainoilla. Vikassa ohjelmassa on vähennetty treenattujen lihasten vaikutusta seuraavissa liikkeissä.
3-jakoinen treeni on ollu mulla se yleisin. Pisimpään on tullut treenattua,
1. jalat, olkapäät
2. selkä, ojentaja
3. rinta, hauis
Toimiva ohjelma kerta kaikkiaan. Välillä aina tullut toki sekoiteltua 3-jakoista treeniä eri muotoon, mutta aina olen oikestaan palannut tuohon ns perus-kolmijakoon. Usein olen vaihtanut hauis- ja ojentajatreenien paikkaa.
Kehitellään vielä yksi vaihtoehto 3-jakoon... Hajoitetaan jalkatreeni osiin tähän vaihtoehtoon:
1. takareidet, selkä
2. etureidet, rinta, olkapäät
3. pohkeet, ojentaja, hauis
Nykyisin kun saan tapella kipeän selkäni kanssa ajatuksenani on ollut tehdä treenikerroista ajallisesti lyhyempiä, olen hajoittanut tuon 3-jakoisen treenin yksinkertaisesti osiin:
1. jalat
2. olkapäät
3. selkä
4. ojentaja
5. rinta
6. hauis
Mielessäni on käynyt jakaa jalkatreeni etu- ja takareisien osalta, mutta toisaalta omalle kuosilleni sopii hyvin, että välissä on tavallaan kevyempi treenipäivä ja treenattavana on pienempi lihasryhmä. Näin salilla tulee käytyä, mutta treeni pysyy etenkin kipeän selän osalta kevyenä.
Parin viikon ajan olen hieman tiivistänyt treeniä että saisin yhden lepopäivän viikolle lisää, joten veivaan nyt näin:
1. jalat
2. olkapäät
3. selkä
4. rinta
5. ojentajat, hauikset
Erilaisia ohjelmia ja niiden variaatioita on siis tosi paljon. Ja tähän suohon kun sekoitetaan mukaan supersetit ym erikoistekniikat ja aletaan jakamaan treeniä voima- ja volyymipainoitteisiin osiin niin saattaa salitreeniä aloittelevalla henkilöllä mennä sormi suuhun.
Paskoja ohjelmia ei mun mielestä ole olemassa kun muistaa muuttaa ohjelmaa säännöllisesti. Tekemällä oppii huomaamaan että mikä juttu toimii ja mikä ei. Esimerkiksi vuosia sitten treenailin kuukauden pari samana päivänä rinnan ja olkapäät. Olkapäät olivat aivan loppu jo rintatreenin jälkeen eikä rauta tahtonut oikein nousta enää olkapäillä. Aikani kun kituutin ja muutin ohjelmaa ja tein taas olkapäät jalkojen kassa samalla kerralla ja silloin huomasin kuinka paljon olkapäihin olikin tullut poweria lisää! Kannatti kärvistellä!
Ja jos joku ihmettelee, että milloin vatsalihaksia jumpataan... Niitä mä oon tehny joko himassa treenin välipäivinä tai sitten salitreenin jälkeen. Monet tekee vatsoja alkulämmittelyn yhteydessä, mutta mä oon huomannu, että väsyneillä vatsoilla ei pidetäkkään kroppaa enää ihan niin kunnolla nipussa esim kyykkyä tehdessä... Mutta taas: niin monta tapaa kuin on tekijää!
Tässä oli muutamat ajatukset ja ohjelmat.
torstai 7. marraskuuta 2013
Torstai
Eilen keskiviikkona kävin puntilla aamupäivästä pyörähtämässä ja salilta lähtiessäni päätin, että seuraava päivä on "take-it-easy-päivä". Niin pahalta tuntui treenin lopettamisen jälkeen. On kyllä omituista... Vaikka ajatuksen, hyvän tuntuman ja fiiliksen kanssa treenailee menemään ja treenin aikana ei mitään pahoja tuntemuksia ole laisinkaan niin odotas kun pääset pukuhuoneen pankille istumaan ja alat ottamaan treenitossuja pois jalasta... Siinä vaiheessa suusta pääsee se suurin ähkäisy koko treenin ajalta. Fillarointimatkan aikana kotiin kroppa taas hieman "lämpenee", mutta kun hyppäät pois fillarin selästä ja tallustelet fillarivarastosta kohti kotioveasi kivut alkavat taas raastaa olemustasi.
Olenhan jo aikaisemminkin sanonut, että käyn treenailemassa juurikin siksi, että tekemisen aikana kun lihakset ovat lämpiminä, ei kivut vaivaa niin pahasti. Se lyhyt kivuttomampi hetki vuorokauden aikana ajaa minut kuntoilemaan kerta toisensa jälkeen.
Toki asiat eivät olleet näin silloin kun aloittelin salitreeniä kolme kuukautta selkäoperaation jälkeen. Silloin oikeastaan kaikki tekeminen oli kivuliasta. Esimerkiksi penkillä selällään tekeminen (penkkipunnerrukset ym...) ei oikein luonnistunut kun en yksinkertaisesti päässyt penkille selälleen. Ja kun selälleen menin, ylös könyäminen oli todella hankalaa. Treeni alkoi kulkea oikestaan vasta siinä vaiheessa kun lihakset alkoivat "pehmenemään" hieman ja ottamaan treeniä vastaan. Vaikutusta oli tietysti myös sillä kun osasin jättää ne "huonot liikkeet" pois ohjelmasta ja treenata määrällisesti oikein. Eli oikeastaan vasta vajaa vuosi sitten koin, että nyt treenin laatu ja määrä alkaa olemaan oikea. Eli nelisen vuotta meni oikeanlaista treeniohjelmaa ja rytmiä hakiessa. Mutta ei terveydentila ole silti paljoakaan parantunut...
Alkulämmittelyt piti myöskin muuttaa täysin. Ennen veivasin kuntofillaria tai soutulaitteella. Nyt fillaroinnin osalta riittää se, että polkaisen salille (alle 10min). Soutulaittetta ei edes kannata harkita. 5 minuutin veivaamisen jälkeen kestää 10 minuuttia että selkä on taas suorassa ja tuon rupeaman huomaa kipukäyrässä pari päivää.
Nykyisin alkulämmittelyt teen kuminauhoilla, kepillä, kevyesti venyttelemällä sekä aloittamalla treenin tekemällä runsaasti toistoja kevyillä painoilla. Aikaa lämmittelyyn menee ehkä noin 10min + fillarointi salille. Omasta mielestäni lämmittelyjä tulee tehtyä liian vähän, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävästi koska salilla ei ole vuosikausiin sattunut vahinkoja/vammoja/kramppeja. Tai no, harvemmin liikun oikeasti painojen suhteen niin äärirajoilla että vahinkoja pääsisi tapahtumaan. Täytyy koputtaa puuta!
Toki kaikki muu tekeminen vaikuttaa jaksamiseen, mutta jos katsotaan viimeistä puolta vuotta taakse päin... Elämässäni ei ole oikeastaan muuta ollutkaan kuin treeni ja lepo. Jos tähän soppaan lisätään yhtään muuta tekemistä, jaksaminen kärsii välittömästi. Mutta toisaalta nämä "älä-tee-mitään-päivät" ovat niitä pahimpia. Niin mielelle kuin kropalle. Siksi vietänkin nyt "take-it-easy-päivää"!
Aamupalan jälkeen naksautin saunan päälle, siemailin kahvit ja samalla katselin päivän uutistarjonnan läpi. Aamusauna ja join reilusti vettä. Kohta voisin rakennella jotakin syömistä ja napata kipulääkkeen. Selkää ja jalkaa alkaa särkemään. Eli jotakin pientä liikettä täytyy alkaa kropalla suorittamaan, mutta iisisti!
Olenhan jo aikaisemminkin sanonut, että käyn treenailemassa juurikin siksi, että tekemisen aikana kun lihakset ovat lämpiminä, ei kivut vaivaa niin pahasti. Se lyhyt kivuttomampi hetki vuorokauden aikana ajaa minut kuntoilemaan kerta toisensa jälkeen.
Toki asiat eivät olleet näin silloin kun aloittelin salitreeniä kolme kuukautta selkäoperaation jälkeen. Silloin oikeastaan kaikki tekeminen oli kivuliasta. Esimerkiksi penkillä selällään tekeminen (penkkipunnerrukset ym...) ei oikein luonnistunut kun en yksinkertaisesti päässyt penkille selälleen. Ja kun selälleen menin, ylös könyäminen oli todella hankalaa. Treeni alkoi kulkea oikestaan vasta siinä vaiheessa kun lihakset alkoivat "pehmenemään" hieman ja ottamaan treeniä vastaan. Vaikutusta oli tietysti myös sillä kun osasin jättää ne "huonot liikkeet" pois ohjelmasta ja treenata määrällisesti oikein. Eli oikeastaan vasta vajaa vuosi sitten koin, että nyt treenin laatu ja määrä alkaa olemaan oikea. Eli nelisen vuotta meni oikeanlaista treeniohjelmaa ja rytmiä hakiessa. Mutta ei terveydentila ole silti paljoakaan parantunut...
Alkulämmittelyt piti myöskin muuttaa täysin. Ennen veivasin kuntofillaria tai soutulaitteella. Nyt fillaroinnin osalta riittää se, että polkaisen salille (alle 10min). Soutulaittetta ei edes kannata harkita. 5 minuutin veivaamisen jälkeen kestää 10 minuuttia että selkä on taas suorassa ja tuon rupeaman huomaa kipukäyrässä pari päivää.
Nykyisin alkulämmittelyt teen kuminauhoilla, kepillä, kevyesti venyttelemällä sekä aloittamalla treenin tekemällä runsaasti toistoja kevyillä painoilla. Aikaa lämmittelyyn menee ehkä noin 10min + fillarointi salille. Omasta mielestäni lämmittelyjä tulee tehtyä liian vähän, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävästi koska salilla ei ole vuosikausiin sattunut vahinkoja/vammoja/kramppeja. Tai no, harvemmin liikun oikeasti painojen suhteen niin äärirajoilla että vahinkoja pääsisi tapahtumaan. Täytyy koputtaa puuta!
Toki kaikki muu tekeminen vaikuttaa jaksamiseen, mutta jos katsotaan viimeistä puolta vuotta taakse päin... Elämässäni ei ole oikeastaan muuta ollutkaan kuin treeni ja lepo. Jos tähän soppaan lisätään yhtään muuta tekemistä, jaksaminen kärsii välittömästi. Mutta toisaalta nämä "älä-tee-mitään-päivät" ovat niitä pahimpia. Niin mielelle kuin kropalle. Siksi vietänkin nyt "take-it-easy-päivää"!
Aamupalan jälkeen naksautin saunan päälle, siemailin kahvit ja samalla katselin päivän uutistarjonnan läpi. Aamusauna ja join reilusti vettä. Kohta voisin rakennella jotakin syömistä ja napata kipulääkkeen. Selkää ja jalkaa alkaa särkemään. Eli jotakin pientä liikettä täytyy alkaa kropalla suorittamaan, mutta iisisti!
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Tilanteen arviointia
Tilannettani kuvastaa hyvin mm jenkki-armeijassa tutuksi tullut lyhenne "SNAFU", eli "situation normal: all fucked up".
Ainoaat positiiviset havainnot ovatkin kuuluneet terveyskeskuksen puolelta. Olen parit kerrat käynyt fysikaalisessa saamassa jumppaohjeita ja keskuisteluissa on tullut ilmi jopa höpinöitä jonkilaisesta kuntoutusjaksosta. Sellaisia kun kuulemma on ihmisille järjestetty. Minulle ei tietystikään ole moisista koskaan puhuttukaan. Pillerireseptejä vaan käteen ja koulutuskokeiluihin testaamaan kivunsietokyvyn rajoja.
"Jos koulutuskokeilu ei onnistu niin tilanne arvioidaan uudelleen". Näin minulle sanottiin viimeksi kun olin puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiöön. No, tilanne arvioitiin pieleen menneen kokeilun jälkeen niin, että minulle annettiin terveen paperit käteen ja annettiin potku perseelle. Näinhän se menee, jos ei hommat ala sujua.
Omaehtoista liikehoitoa olen toki harrastellut. Muuten treeni menee ihan mukavasti mitä nyt jalkatreenissä on pitänyt jättää isot liikkeet pois ja muutenkin jättää kumartelut ja syvemmät kyykistelyt väliin. Kävelylenkit myös saa jäädä pois kuvioista. En kyllä ole käynytkään pitkiin aikoihin pitemmällä lenkillä... Alkuviikosta kävin lyhyen lenkin tekemässä ja välillä tuntui, että en jaksa pitää selkää kunnolla suorassa ja vatsalihakset jumittivat pahasti.
Olen viiden kuluneen vuoden aikana pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, että omatoimisella kuntoilulla en taida päästä takaisin työkuntoon. Milloinkohan muut alkaisivat tajuamaan saman?
Parina viimeisenä viikonloppuna kävin harrastamassa sosiaalista elämää viinilasin ääressä. Oli mukava käydä "rentoutumassa" ja vaihtaa maisemaa edes hetkeksi. Tuli myös huomattua taas kunnon huonous. Kahvipöytäkeskustelut ja saunomiset ovat todellista myrkkyä. Yhden illan istuskelemisesta selkä ja etenkin vatsalihakset ovat aivan hajalla. Mielessä kävi jopa niinkin hassu toive, että olisinpa edes samassa kunnossa kuin missä olin esimerkiksi 2 vuotta sitten. Silloin pystyin olemaan edes sen yhden päivän jotenkin muiden menossa mukana. Nyt sosiaalinen elämä on alkanut kaventumaan entisestään. Punttiksella ja kombatanissa käyminen ovatkin olleet oikeastaan ne ainoat tilanteet arkielämässäni milloin tapaan ihmisiä. Muuten aika kuluukin kotona levätessä. Maisemanvaihdos tekisikin nyt hyvää. Auton remppailu ym pakolliset menot vain teettivät niin suuren loven lompakkoon, ettei nyt vain ole varaa lähteä mihinkään.
Huomenna olisi tapaaminen lääkärin kanssa. Saa nähdä onko kyseessä taas yhtä turha käynti kuin viimeksi... Viimeksi lääkäri vain luki papereitani ja höpisi, että kyllähän minun pitäisi mennä takaisin töihin. Pelkkien paperien perusteella lääkäri totesi, että ei minussa ole mitään sellaista vikaa, jota esim leikkaamalla voitaisi korjata, eikä magneettikuvissakaan todennäköisesti mitään nähdä. Näiden saarnojen jälkeen hän kuitenkin kysyi minulta, että mitkä minun ajatukseni ovat työhön palaamisen suhteen. Jostain syystä lääkärin leuka loksahti auki kun sanoin, että "ensin toivoisin että minut tutkitaan kunnolla, sitten katsotaan mitä asialle voidaan tehdä, leikata tarpeen mukaan/kuntouttaa kunnolla, sitten mahdollisesti uudelleenkoulutus ja sitten töihin." Kai tuokin lääkäri ajatteli, että olen vain taas yksi muuten vain selkäänsä valittava, työtä vieroksuva henkilö joka on ennemmin kotona tietokoneen ääressä istuva kuin työssä elantonsa ansaitseva veronmaksaja. Tuosta käynnistä jäi suuhun vain paskan maku. Ihme, ettei kirjoittanut burana-reseptiä... Toivottavasti huominen käynti olisi parempi ja asioissa mentäisiin edes jollakin tasolla eteenpäin. Tämä takaperin asiassa eteneminen alkaa kyllästyttämään.
Ainoaat positiiviset havainnot ovatkin kuuluneet terveyskeskuksen puolelta. Olen parit kerrat käynyt fysikaalisessa saamassa jumppaohjeita ja keskuisteluissa on tullut ilmi jopa höpinöitä jonkilaisesta kuntoutusjaksosta. Sellaisia kun kuulemma on ihmisille järjestetty. Minulle ei tietystikään ole moisista koskaan puhuttukaan. Pillerireseptejä vaan käteen ja koulutuskokeiluihin testaamaan kivunsietokyvyn rajoja.
"Jos koulutuskokeilu ei onnistu niin tilanne arvioidaan uudelleen". Näin minulle sanottiin viimeksi kun olin puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiöön. No, tilanne arvioitiin pieleen menneen kokeilun jälkeen niin, että minulle annettiin terveen paperit käteen ja annettiin potku perseelle. Näinhän se menee, jos ei hommat ala sujua.
Omaehtoista liikehoitoa olen toki harrastellut. Muuten treeni menee ihan mukavasti mitä nyt jalkatreenissä on pitänyt jättää isot liikkeet pois ja muutenkin jättää kumartelut ja syvemmät kyykistelyt väliin. Kävelylenkit myös saa jäädä pois kuvioista. En kyllä ole käynytkään pitkiin aikoihin pitemmällä lenkillä... Alkuviikosta kävin lyhyen lenkin tekemässä ja välillä tuntui, että en jaksa pitää selkää kunnolla suorassa ja vatsalihakset jumittivat pahasti.
Olen viiden kuluneen vuoden aikana pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, että omatoimisella kuntoilulla en taida päästä takaisin työkuntoon. Milloinkohan muut alkaisivat tajuamaan saman?
Parina viimeisenä viikonloppuna kävin harrastamassa sosiaalista elämää viinilasin ääressä. Oli mukava käydä "rentoutumassa" ja vaihtaa maisemaa edes hetkeksi. Tuli myös huomattua taas kunnon huonous. Kahvipöytäkeskustelut ja saunomiset ovat todellista myrkkyä. Yhden illan istuskelemisesta selkä ja etenkin vatsalihakset ovat aivan hajalla. Mielessä kävi jopa niinkin hassu toive, että olisinpa edes samassa kunnossa kuin missä olin esimerkiksi 2 vuotta sitten. Silloin pystyin olemaan edes sen yhden päivän jotenkin muiden menossa mukana. Nyt sosiaalinen elämä on alkanut kaventumaan entisestään. Punttiksella ja kombatanissa käyminen ovatkin olleet oikeastaan ne ainoat tilanteet arkielämässäni milloin tapaan ihmisiä. Muuten aika kuluukin kotona levätessä. Maisemanvaihdos tekisikin nyt hyvää. Auton remppailu ym pakolliset menot vain teettivät niin suuren loven lompakkoon, ettei nyt vain ole varaa lähteä mihinkään.
Huomenna olisi tapaaminen lääkärin kanssa. Saa nähdä onko kyseessä taas yhtä turha käynti kuin viimeksi... Viimeksi lääkäri vain luki papereitani ja höpisi, että kyllähän minun pitäisi mennä takaisin töihin. Pelkkien paperien perusteella lääkäri totesi, että ei minussa ole mitään sellaista vikaa, jota esim leikkaamalla voitaisi korjata, eikä magneettikuvissakaan todennäköisesti mitään nähdä. Näiden saarnojen jälkeen hän kuitenkin kysyi minulta, että mitkä minun ajatukseni ovat työhön palaamisen suhteen. Jostain syystä lääkärin leuka loksahti auki kun sanoin, että "ensin toivoisin että minut tutkitaan kunnolla, sitten katsotaan mitä asialle voidaan tehdä, leikata tarpeen mukaan/kuntouttaa kunnolla, sitten mahdollisesti uudelleenkoulutus ja sitten töihin." Kai tuokin lääkäri ajatteli, että olen vain taas yksi muuten vain selkäänsä valittava, työtä vieroksuva henkilö joka on ennemmin kotona tietokoneen ääressä istuva kuin työssä elantonsa ansaitseva veronmaksaja. Tuosta käynnistä jäi suuhun vain paskan maku. Ihme, ettei kirjoittanut burana-reseptiä... Toivottavasti huominen käynti olisi parempi ja asioissa mentäisiin edes jollakin tasolla eteenpäin. Tämä takaperin asiassa eteneminen alkaa kyllästyttämään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)