Sairaus noussu päähän?

Telkkarissa tuli tänään "Inhimillinen tekijä". Keskustelun aiheena oli borrelioosi ja haastateltavana oli kaksi tautia sairastavaa henkilöä. Toinen oli kärsinyt taudista pitkään, mutta diagnoosia ei oltu löydetty ja henkilö kärsi kaikenlaisista oireista ja hänet oli jo leimattu luulosairaaksikin...

Tuli mieleen ohjelmaa katsellessani, kuinka olen itsekin kuullut kavereiltani epäilyksiä kunnostani. "Onkos tuo sairasloma vaan sun päässä"... 

"Täytyyhän sulla nyt töitä tehdä"... 

"Kyllähän ny sullekki töitä löytyy"...

"No jos sä pystyt nytki täällä olemaan nii miten sä et töissä voi olla?"

Näitä juttuja on kuultu ja tulen niitä kuulemaan vielä tulevaisuudessakin.

Onhan se totta että pystyn olemaan bileissä aivan kuten muutkin, istuskelemaan terassilla tuoppi kädessä, heilahtamaan tanssilattialla ja saunomaan jatkoilla aamuun asti... Mutta eipä kovin moni tajua/tiedä minkälaista elämää vietän tuollaisen riemukkaan päivän jälkeen. Kipukierteen alkamiseen ei tarvita muuta kuin vaikka tuollainen "nollauspäivä". Muut eivät näe mitä kulissin takana tapahtuu. En ole jatkuvasti valittavaa ihmistyyppiä, vaan pidän kipuni usein omana tietonani ja kun kivut äityvät liian koviksi, häivyn paikalta vähin äänin. Onneksi minulla on muutamat kaverit, jotka ymmärtävät edes jollakin tasolla minkälaista elämää vietän. Heille ei tarvitse olla selittelemässä. 

Totta on sekin että saisin varmasti keikkaluonteistakin työtä kun vain ottaisin muutaman puhelun, mutta mitä järkeä on tehdä työtä, jos pahimmassa tapauksessa kroppa menee samaan kuntoon missä se oli esimerkiksi helmi-maaliskuussa. Ja jos helpolla pääsen niin olen muuten vaan huomattavasti kipeämpi kuin nyt niin sanotusti "normaalisti".

Työhommat vaikuttaisivat elämään kipujen muodossa sekä saisin toki enemmän sisältöä elämääni. Rahallista hyötyä tuskin saisin, koska tienaamani liksa vähennettäisiin tapaturmaeläkkeestäni. Todellisuudessa saisin rahallisesti takkiin jos lähtisin tekemään jotakin osa-aikaisesti. Matkat, safkat,liiton maksut ym kun vie oman osansa.

Toki ajatus työskentelystä kuulostaisi ja tuntuisi hienolta. Ei tarvisi änkytellä ja sössöttää mitään "mitäs sä teet työkses?"- kysymykseen ja saattaisin jopa unohtaa ajatukset "kakkosluokan kansalaisuudesta". 

Mutta en näe mitään järkeä tehdä elämästäni vielä vaikeampaa kuin mitä se nyt jo on. Ja ihan sama mitä kaverit tai muut ihmiset sanovat!

Voisin jopa sanoa olevani kovassa kunnossa, olenhan treenannut säännöllisesti. Uskallan väittää että pesisin terveen normi konttorirotan lihaskuntotestissä mennentullen, mutta näitähän ei voida vertailla mitenkään. Siis jos toisenlaista "kuntoa" verrataan. Kuin verrattaisiin voimanostajan ja maratoonarin kuntoa. Voimanostajan vahvuus on lyhytkestoisissa suorituksissa ja maratoonari jaksaa veivata tuntikausia. Itse pystyn touhuilemaan lyhyitä aikoja, mutta konttorirotalla riittää kestävyyttä istuskella, seisoa ja käveleskellä ympäriinsä aamusta iltaan. Terveellä on myöskin kyky toipua päivän rasituksista illan ja yön aikana. 

Tämänkin asian selittelemiseen saisi kulumaan aikaa vaikka kuinka ja paljon. Asia on tavallaan hyvin yksinkertainen, mutta silti hyvin hankala selittää lyhyesti ja ymmärrettävästi. Ja lääkäreille on näitä on saatu selitellä. Mutta eipä nuo lääkärinlausuntoihin päätyneet selvitykset ole vakuutusyhtiön kantaa muuttaneet mihinkään. Eikä vakuutusyhtiöstä ole kuulunut kuukausiin mitään. Eikä myöskään vakuutusoikeudesta. Vakuutusoikeuteen olisi melkein pitänyt kirjoitella vielä yksi vastine kunnolla, ajatuksen kanssa... Mutta nyt se on myöhäistä. Kaikki faktat on sinne jo toimitettu ja toivon, että jonkilaista ymmärrystä/järkeä vakuutusoikeudesta löytyisi.

Lisää kuraa niskaan

Noin viikko sitten niksauteltu niska alkoi taas kiusaamaan pahemmin maanantain tappelutreenien jälkeen. Nukkuminen muuttui hankalaksi ja aamuisin niska oli kipeä ja jumissa. Eilen keskiviikkona kävin tekemässä salilla treenin käsivarsille ja niskassa tuntui välillä melkoinen puristus ja treenin jälkeen alkoikin loppupäivän kestänyt päänsärky. Eli tappelutreenit sai jäädä jälleen kerran väliin, ties monennen kerran...

Onneksi tälle päivälle olin varannut ajan kaverin niksautuspajalle. Aamulla olo oli ihan hirveä. Niska jumissa ja omituinen tutina päällä koko kropassa. Olo onneksi helpottui paljon hieronnassa ja niksattelussa. Kaveri sanoi että niska oli niin jumissa, että avatut nikamat keräävät ympärilleen paljon nestettä. Ja tuo neste saattaa aiheuttaa ongelmia. Mutta kyllä siellä lihaksetki oli jumissa...

Selkäkin on taas huonompaan suuntaan... Kävin lauantaina kaverin remppatalkoissa + saunomiset päälle. Siitä se selän kunto taas huononi. Pitkään tuli oltuakin paremmassa kunnossa... Reilu kuukausi, jos oikein muistan.

Kun nyt saisin tuon niskan vaivat pois niin olo helpottuisi paljon ja pääsisin kärvistelemään "vain" selkäni kanssa.

Snap, crackle, pop!

Viikko on kulunut niskan kanssa tapellen. Maanantaina kävin hierojalla. Hieronnan jälkeen venyttelin kunnolla niskan seudun lihaksia ja jonkinlaista apua tuosta käsittelystä oli. Pari päivää meni paremmin ja kävin salillakin jumppailemassa. Keskiviikkona kuitenkin menin aamusta salille suorittamaan jalkatreenin, jonka aikana alkoi taas tuo jyskyttävä kipu niskassa ja hetkelliset repivät päänsäryt. Tyypillisesti väänsin treenin kuitenkin loppuun asti, vaikka välillä sain kysellä itseltäni että "onko tässä itsensä kiduttamisessa mitään järkeä?"

Sitten soitin treenikaverilleni joka tekee töikseen niksauttelu- ja hierontahommia. Miksiköhän en tuotakaan ollut aikaisemmin tehnyt? (Tyhmä)
Sain hänen vastaanotolleen ajan jo täksi aamuksi ja kävinkin jo hänen hoitopöydällään makoilemassa. Kaveri sanoi hetken tutkinnan jälkeen, että niskassa on nikama lukossa. Noniin, eipä normi hieroja tällaisesta puhunut mitään. Ei tainnut kyllä tietääkkään asiasta mitään.
Jonkin aikaa hierontaa, ilmeisesti paikkoja hieman auki ja sitten kaveri väänteli pääni niin outoon asentoon, että rupesi pelottamaan! Melkoiset rutinat ja paukkeet kaveri sai niskastani kuulumaan! Paukuttelun jälkeen ei enää kuulemma uskaltanut enää tehdä mitään... Sen verran isoja asioita jo tapahtui että enempää ei nyt käsittelyjä tehty. Noin puoli tuntia siinä meni. Potilaskorttiin tietoja ylös, jubailua, lihasten pehmitystä ja nikamien paukuttelua. Kiitos, näkemiin! Tälle päivälle ei urheilua, ainoastaan riittävästi juoda nestettä ja varautua että niska tulee olemaan pari päivää kipeä.

Atlasnikama oli jumissa. Ja todennäköisesti on ollut jumissa kauan. Nyt kun muistelee niin oireet alkoivat pahenemaan pääsiäisen tienoilla... Mutta on kuulemma mahdollista että tämänkin alkuperä saattaa juontaa juurensa erääseen keväiseen päivään vuonna 2008. Jumitus voi olla oireeton vuosikausia ja pahentua pienestäkin ärsykkeestä.

Olo on nyt outo... Päässä heittää, lievä päänsärky, korvissa humisee, koko oikea hartia on omituisen rennon tuntuinen, oikean lavan alla ollut kipukohdassa tuntuu hassu kutina/värinä ja vasemman käsivarren kipukohta tuntuu myös jotenkin erilaiselta. Saa nähdä, että johtuiko kaikki ylävartalon vaivat tuosta nikaman lukkotilasta. Jos vaikka ensi viikolla pääsisin kunnolla salille ja pitkästä aikaa tappelutreeneihin!! Viime treeneistä on kulunut aikaa aivan liikaa!

Kaikenlaista paskaa sitä vastaan tulee!  

Niska

...on aivan jumissa! Kävin muka salilla treenailemassa, jos vaikka alkaisi paikat aukenemaan, mutta mitä vielä! Aina kun sykkeet nousivat korkeammalle alkoi niskassa hirvittävä tykytys ja aivan hullu päänsärky! Pari kertaa tuntui että meinaa oksennus lentää mutta onneksi sain sen verran pidäteltyä...

Penkkipunnerruksen ehdin suorittaa ja hammerissa pari sarjaa kunnes raja tuli vastaan...

Hiljaisuus ennen myrskyä (vesilasissa)

Jätin treenin alkutekijöihin ja kävin salin naapurissa olevasta hierontalaitoksesta varaamassa ajan... Toivottavasti tuosta olisi oikeasti jo kerralla hyötyä. Ettei hieroja ole solmimassa kanssani elinikäistä työsuhdetta. Pari kertaa huomannut, että akuuttia vaivaa mennessäni hoitamaan ollaan alettu korjailemaan varpaiden asennosta lähtien kroppaa kuosiin. Välillä on pitänyt oikeasti sanoa, että jos nyt vaan tämän akuutin vaivan saat kuntoon niin riittää mulle.

Kerran sain lähetteen niskajumituksen takia hierojalle. Olikohan 5 kertaa... Tai jotain sellaista. 4 kertaa pelkkää silittelyä ja viimeisellä käynnillä kundi runnoi niskan auki vängellä. Pauke vain kuului kun heppu hiki hatussa väänteli ja käänteli. Olisi nyt ajatellut hieman meikäläistäkin hoitojen aikana... Vaikka jo ekalla kerralla runnonut paikat auki kerralla ja loput käynnit käsitellyt muuten niskaa ja hartioita parempaan kuosiin.

Tulin siis salilta himaan hieman pettyneenä. Nyt kun selkä on paremmassa kunnossa paikat prakaavat muualta. Ensin käsivarsi ja nyt niska. No tätä tämä treenaaminen kai on. Vaivojen kanssa taistelua. Päivä kuluikin tennispallon ja venyttelyjä tehden niskaa pehmitellessä. Vitutuspäissäni kävin hakemassa päkin kaljaa ja saunoin oikein kunnolla. Kohta alkaa Suomi - Venäjä jääkiekkomatsi telkkarista, eli keskityn täysillä siihen ja kärvistelen itseni uneen. Viikonloppuna taas ohjelmassa vain lepoa. Kaipaisin tekemistä mutta en sitä järjestä. Taas vanha virsi: ensin paikat kuntoon, sitten tehdään enemmän!

Vuosipäivää pukkasi

Eilen tuli täyteen 5 vuotta onnettomuudestani, eli voisiko sanoa "uuden elämäni" alkamisesta. Eilen tuli asioita ajateltua, vaikka olenkin aihetta tarkoituksella vältellyt... Jossittelu ei ole fiksua, mutta välillä ajatuksissa rypeminen vain kuuluu asiaan.

"Mitä jos..."

...olisin vaihtanut työpaikkaa kun ajatus alkoi pyörimään mielessäni...
...en olisi luottanut tiettyihin henkilöihin...
...olisin vain tehnyt asiat toisin tuona aamuna...

Nyt pärjäisin suurella todennäköisyydellä taloudellisesti paremmin, olisin työelämässä, voisin paljon paremmin fyysisesti ja etenkin henkisesti, mahdollisuuksia mihin tahansa olisi enemmän ja suurimpana... Ei tarvitsisi ihmetellä ja odotella jotakin... Ei olisi tätä pysähtyneisyyttä. Ei olisi taistelua vakuutusyhtiön kanssa.

Mutta näitä ajatuksia ei kannata liikaa. Kannattaa keskittyä ennemmin vain tähän hetkeen... Ulkona on kaunis ja lämmin kevätilma, sauna on lämpenemässä ja olo on mukavan raukea tiukan salitreenin jäljiltä.

Viimeksi kävin salilla kevyesti jumppailemassa viime keskiviikkona. Tappelutreeneissä en ole käynyt yli viikkoon. Olen antanut käsivarren levätä. Ja heti kun sali- ja tappelutouhut on jäänyt pois, on selkä alkanut kipeytyä. Niska on tosi jumissa ja tuntuu että niskan jumituksella on yhteys tuohon kipeään käsivarteen... Tänään olikin pakko lähteä salille kokeilemaan jos paikat alkaisivat aukenemaan.

Vuorossa oli jalka-hartiapäivä.

Kyykky kevyesti, prässi, reisi ojennus, -koukistus ja pohkeita.
Pystypunnerrus smithissä istuen, vipunostot sivulle käsipainolla, kohautukset käsipainoilla, kohautukset alataljassa naruilla.
Lopuksi vatsoja jumppapallon kanssa.

Tein nyt olan kohautuksia enemmän kuin normaalisti. Katsotaan jos niska alkaisi aukeamaan... Täytyy vain venytellä KUNNOLLA tänään.

Tuo niskan jumitus ja käsivarren kipu on jotenkin outoa. Kivut kädessä ja jumitus niskassa on pahinta aina aamuisin. Kävi mielessä, että voisiko nämä vaivat johtua vain jonkinlaisesta stressi/ahdistus/vitutusreaktiosta. Että yön aikana puristan alitajuisesti lihaksilla... Olen kokeillut eri tyynyjä, nukkua eri alustoilla sekä yöreissuillaki tullut käytyä ja aina sama juttu. Aamuisin jumittaa pahimmin. Ja itseasiassa olen nukkunut levottomasti viimeaikoina. Tiedä häntä.

Nyt saunaan ja sitten ruoan laittoon!