Loppuvuosi...

...ja uuden alku. Joulu meni rauhallisesti mökkeillessä ja levätessä. Ja tuskaisen kipeänä. Kuvittelin että alkava muuttohässäkkä menee hienosti läpi kun lepäilen kunnolla varastoon, mutta eihän siinä niin käynyt. Mökiltä palasikin ennen uutta-vuotta kotiin entistä enemmän hajalla oleva ihmisraunio. Selkä aivan paskana ja jalka/polvi kipeänä. On se kummallista. Runsas lepo, välillä pienet ulkoilut ja puuhastelut vain pahensivat kipuja. Ja polven kivut tuntuivat vain pahenevan. Kivut eivät olleet polven sivulla kuten ennen, eli kuten se nettikysymykseeni vastauksensa antanut lääkäri mainitsi ettei se limapussin tulehdus todennäköisesti ole ainoa syy polven kipuihin. Tulipahan sekin todistettua. Vielä kun saisi tuon lääkärinlausuntoon...

Vuodenvaihteessa sain avaimet uuteen asuntooni. Aloitin pikku remppailut heti ja pikkuhiljaa olen tuonut tavaroitani uuteen osoitteeseen. Nyt puolitoista viikkoa avaimien saamisesta kämppä alkaa olemaan jo hyvällä mallilla. Kiitos perheen sisäisen ja kavereiden tuoman avun! Oma jaksaminen on aika lähelle pyöreä nolla. Nukkuminen on ollut todella huonoa. Kun illalla romahdan sänkyyn alkavat kivut häiritä nukahtamista. Tramadolikaan ei auta nukahtamisen kanssa, enemmänkin pahentaa asiaa. Pitäisi soitella lääkärille ja kysellä jotain muuta lääkettä tilalle. Lääkeitähän olen siis syönyt vain viimeisenä vaihtoehtona jos millään muulla keinolla en kipuja saa hallintaan. Ja nyt viime viikkoina niitä on syöty. Ja hauskinta on ollut se, että pillerit eivät auta kipuihin eikä sitä kautta nukahtamiseen eli yöt tulee kukuttua ja lopulta kun nukahdan niin en herää edes herätyskelloon... Ja aamupäivät menevät haahuillessa kun pää ei toimi kunnolla. Perseestä.

Huomenna olisi virallinen muuttopäivä. Kavereita tulee auttamaan muutossa mukavasti, eli saan ottaa toivonmukaan työnjohtajan roolin tässä urakassa. Kun tavarat ovat uudessa kodissa, on pakko ottaa pari totaalista lepopäivää ja toivoa että se aalto nakkaisi minut täältä aallonpohjasta edes hieman lähemmäksi sitä suhteellisen matalalla olevaa omaa huippuani.

Liikuntaharrastuksia voisin harkita sitten, kun pääsen aamulla kiroilematta nostettua itseni ylös sängystä ja kengät jalkaan helpommin. Viimeisestä punttiskäynnistä on aikaa kauan. Kombatan- treeneissä kävin viimeksi muistaakseni viikko ennen joulua.... 

Tuskaa, tuskaa ja vielä kerrän tuskaa.

Ja vielä pitäisi miettiä opiskeluja... Hyvä kun ruokapöydässä jaksaa ruokailun ajan istua kun selkä ei jaksa pitää miestä suorassa.