Aika on kulunut viime aikoina aika rauhallisesti. Joka päivä olen laitellut tavaroita niiden lopullisille sijoilleen ja tehnyt asunnon rempan loppusilauksia, siivoiluja ym. Pikku kävelylenkkejä olen myös tehnyt. Lähinnä kauppareissuja kun kaupat löytyy aivan lähistöltä. Pitempiä lenkkejä en ole vielä uskaltanut tehdä koska kauppakassinkin kantaminen kotiin tuntuu selässä pahalta. Sinänsä kävely tuntuu ihan mukavalta selän osalta, mutta reiteen tulee kipuja samaan tapaan kuin vuonna -08... Eli pistävää kipua aivan yllättäen, joka tuntuu välillä tekevän stopin koko kävelytouhulle.
Kipuja on ja niitä tulee, mutta en halua jäädä paikoilleni makaamaan neljän seinän sisälle. Jos liikkuminen aiheuttaa pahaa niin kyllä se tuottaa enemmän hyvääkin. Lihakset vertyvät ja mieli piristyy kun maisema vaihtuu ja keuhkot saavat raitista ilmaa.
Etenkin kombatan-treenit auttavat liikkuvuuteen paljon, jos treenit eivät ole liian paikkallaan olevaa tekniikoiden harjoittelua. Muuttoruljanssin aikana jätin treenit suosiolla väliin mutta nyt olen käynyt muutaman kerran jumppaamassa. Parasta treeneissä on ollut niiden tarjoama liike ja sosiaalinen kanssakäyminen. Kunto on kylläkin päässyt romahtamaan aivan totaalisesti. Treenin jälkeen olo on ollut hyvä, mutta huono. :) Henkinen olo loistava, mutta fyysinen aika huono. Jos aamuisin sukkien jalkaan laittaminen on ollut vaikeaa niin kenkien laittaminen jalkaan treenien jälkeen on vähintään yhtä hankalaa...
Nyt kun ajattelee kirjoittamaani... "Auttaa liikkuvuuteen"... "Treenien jälkeen kenkien jalkaan laittaminen on vaikeaa"... Täytyypä selventää.
Selkä jumittaa ihan normaaliin tapaansa, mutta lantion liikkuvuus paranee mikä vaikuttaa paljon kävelyyn. Treeneissä tehty liikkuminen on niin erilaista ja enemmän tasapainoa vaativaa kuin esimerkiksi kävelyssä. Esimerkiksi potkujen tekeminen oli alkuun aivan mahdotonta kun lantion lihakset osasivat olla vain yhdessä asennossa: "jumissa".
On suorastaan hauskaa lähteä kävelemään treenien jälkeen kun oikeasti huomaa miten lantio liikkuu, eikä vain pönötä yhdessä asennossa paikoilleen jumittuneena.
Selkä tosin jämähtää pääsääntöisesti aika tukkoon joka kerta, mutta niinhän se tekee aina. Tekisinpä ihan mitä tahansa 1,5 tunnin ajan.
Niin paljon ne treenit ottaa, mutta niin paljon ne antaakin!
Ennemmin liikun itseni kipeäksi kavereiden kanssa, kuin jään kotiin makaamaan television ääreen!
Tulipa mieleeni... Toissa iltana meinasin katsella elokuvaa samalla kun syön päivällistä. Eli ruokalautanen olohuoneen sohvapöydälle ja ruokaa maistellen elokuvan kimppuun. Eihän siitä tullut mitään! Selkä oli niin kipeä etten pystynyt kumartelemaan matalalla olevalle lautaselle! Sitten keksin että menenkin lattialle istumaan ja näin olisin paremmin lautasen äärellä. Eihän sekään toiminut! Selkä oli niin jumissa, että melkein kaaduin selällee lattialle kun yritin istua lattialla jalat levällään. Aikani lattialla kiemurreltuani päätin vain odottaa, että lautanen jäähtyy niin paljon että pystyn pitämään sitä leukani alla samalla kun istun röhnötysasennossa sohvalla.
Asia enemmänkin nauratti, kuin olisi nostattanut kiukkua pintaan. Oma asennoituminen kipuun ja näihin tilanteisiin on muuttunut melkoisesti. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti