Ilmapuntari

Olipahan eilen taas ihmettelyä ilmassa!

Aamulla kävin salilla tekemässä ojentajia. Ranskalaista punnerrusta, ristitaljaa naruilla ylhäältä alas ja samalla ristitaljalla yhden käden "kick back". Ja nyt tuntuma oli huikea oikealle kädelle kun taas kiinnitin huomiota oikean lavan asentoon! Ojentajan ulkosyrjä otti huikean tuntuman! Aika kauan olen huomaamattani tehnyt kaikkia liikeitä näköjään väärällä tekniikalla tuon olkapään takia. Oikeaa ja vasenta ojentajaa kun vertaa keskenään niin erilaisethan ne on. Vasen puoli on ulkosyrjältään selvästi paremmin kehittynyt. Toivottavasti nyt tulee kaikkeen muutos ja muotopuolet saadaan korjattua. Vaikka en mitään huikeaa symmetriaa ole hakemassakaan bodarityyliin!

Ja tuo lavan asentoon huomion kiinnittäminen saa aikaan ilkeää niskan kipeytymistä... Eiköhän paikat pikkuhiljaa ala tottumaan tähän uuteen asentoon! Ilmeisesti olen kuitenkin jo kauemmin tehnyt liikkeet väärin, eli ei ihmekkään että lihakset reagoivat kun vanhaan totuttuun tulee muutos.

Illemmalla piti alkaa ihmettelemään kun vasen jalka rupesi kiukuttelemaan tosissaan. Reiteen tuli hermokipua aivan kuten pahimpina aikoina konsanaan. Päivälläkin olin hieman ihmetellyt pientä jalan voimattomuutta. Meinasin että kipuilu johtuu vain liiasta rasituksesta, mutta tuo illalla päälle tullut paha tuska pisti miettimään, että onko jokin oikeasti pielessä...
Mutta sitten koko homma valkeni. Ukkonen alkoi jyrisemään taivaalla. Siitähän se johtui! Muutamia kertoja aikaisemmin voimakkaalla matalapaineella jalkaa oli särkenyt ja muutenkin olo oli ollut tosi huono kipujen takia. Asia sai vain varmistuksensa kun kivut alkoivat parin tunnin päästä helpottamaan ja kävin parvekkeella vilkaisemassa taivaalle. Taivas alkoi taas selkenemään. Mitähän ihmettä. Onko mulle tehty sairaalassa selkäoperaation yhteydessä jotain kokeiluja vai onko tuon hermovaurion ansiota, että kroppani toimii ilmapuntarin tavoin. Säätilan vaihtelut siis saavat kroppani reagoimaan.
Välillä olen ihmetellyt kun huomaan lämpötilanvaihtelut omituisen selvästi. Johtuukohan tämäkin hermojen rikki menemisestä? Tätä aihetta voisi jo hieman googletella ja katsoa löytyykö tähän selitystä!

Tänään ajattelin olla laiska. Paikkoja kolotteli aamulla sen verran, että päätin jättää salin väliin tältä päivältä. Kävin auton katsastamassa ja päivän urheilusuoritus tulee tehtyä tappelutreenin muodossa. Huomenna sitten salille tekemään jalat. Jos jaloissa on yhtä paha fiilis kuin nyt, teen hartiatreenin...Ja jos nyt ottaisin taas kirjanpidon mukaan salille pitkästä aikaa ja laittaisin tuloksia ylös.

Jalkaa kolottaa taas ja ulkona sataa vettä kaatamalla. Taitaa olla ukkosta ilmassa!   

Katkonaista treeniä...

Sääilmiöitä

Tuli käytyä "lomailemassa"... Serkun häät yhdistettynä mökkireissuun. Vähän reilun viikon mittainen keikka. Ensin kipeytyi ranne, sitten tuli flunssa jota tuli podettua koko mökkireissu. Kyllä harmitti. Olisi ollut mökillä mukavaa pikku puuhastelua taas tiedossa, mutta mukavahan siellä on käydä oli keli/olo mikä tahansa! Suunnitelmissahan oli muka käydä parit salitreenit tekemässä kylillä, mutta eipä sitä flunssassa tule tehtyä juurikaan niin suuria tekoja.


Mökiltä kun kotiuduin niin ehdin pari päivää levähtää ja pote tautia vähemmälle ennen seuraavaa kombatan-treeniä. Onneksi oli ulkotreenit ja suht kevyt sellainen. Jalat eivät vain oikein tykänneet toipilaana hillumisesta ja räkä lensi. Odotelin vielä muutaman päivän, että yskimiset ja niistämiset vähenisivät ja kävin vain tappeluhommisaa avaamassa paikkoja. Ja sitten taas salille! Ehtihän salitouhuista tullakin takuoa jo melkein kaksi viikkoa. Siinäkin ajassa ehtii tulla takapakkia tuntuman kanssa, mutta toisaalta lepo tekee aina hyvää, terveenä vietetty lepo ainakin.


Lukujärjestys ilmoitti että vuorossa olisi jalkatreeni. Siihen en kuitenkaan lähtenyt, koska illalla olisi tappelutouhut johon jalkojen rääkkääminen tod.näk. vaikuttaisi turhan paljon, joten valitsin kohteekseni selän.
Kulmasoutua, ylätaljaa kolmiokahvalla, alataljaa suoralla LEVEÄLLÄ tangolla ja jollakin selänhumppauslaitteella... (?). Ylätalja tuntui huikealta! Kipeän olkapään syy on alkamassa löytymään ja syynä on virheasento, jälleen kerran. Eli nyt lavat täytyy vetää yhteen niin että trapsit tekevät myöskin töitä lapojen asennon säilyttämiseksi... On se vaikeeta... Niin se ylätalja! Nyt kun huomasin lapojen asennossa virheen, aloin huomioimaan lapojen työskentelyä paremmin ja sen myötä tuon oikean lavan lihakset rupesivat toimimaan suunnilleen niinkuin niiden pitääkin. Jumitukset vähenivät ja muljahtelut loppuivat. Samoin alataljassa sain paljon paremman tuntuman nyt kuin aikaisemmin.


Seuraava treeni olikin sitten jalkojen vuoro. Olin niin hurjalla tuulella että päätin kokeilla taas vaihteeksi normaalia kyykkyä! Ja hyvältähän se tuntui! Jopa 90kg meni muutamat toistot puhtaasti ennen kuin selkä rupesi hieman pyöristymään, eli paukut alkoivat loppumaan. Mutta positiivinen kokemus! Prässiä 250kg+kelkka 60kg(yllättävän kevyesti), reisi ojentajat + koukistajat, pohkeet. Pohkeiden jälkeen hädintuskin omin jaloin pukuhuoneeseen, saunaan ja jalat muusina kävellen kotiin. :) Ihanaa!


Seuraavalle päivälle rintatreeni. Tuo olkapään tappajapäivä. Nyt piti olla erityisen tarkkana tekniikan kanssa kun ainakin luulin päässeeni asiasta jyvälle!
Penkki tuntui hieman hassulta kun hartianseutu oli aiva eri asennossa penkissä kuin ennen... Hieman oli hakemista asennon kanssa, pientä kipua välillä olkapäässä, mutta tällä ensimmäisellä kokeilukerralla tangossa painoa parhaimmillaan 105kg ja ykkönen nousi kevyesti, eli olen tyytyväinen. Lisää tekniikkaharjoitusta niin alkaa tapahtumaan!
Hammerissa tuo lapojen yhdessä pitäminen tuntui todella omituiselta koska työntöhän suuntautuu enemmän yläviistoon. Tämä vaatii vielä kevyitä painoja ja paljon toistoja.
Dippejä ja loppuun pec deck, jossa olkapää tuntui olevan taas kovilla, kunnes taas keksin pitää olkapäät takana. On se vaikeaa.


Ja illalla olikin tappelutreenit. Jalat olivat aivan hapoilla edellispäivän jalkatreenistä... Treenit oli hienot! Alkuun jalkapalloa vankilasäännöillä, sitten tekniikka osuudessa potkujen käyttöä ja loppujumpassa taas jalkojen rääkkäystä. Mä en hikoillut vaan mä valuin. Taas : ihanaa!


Aamulla heräsin jostain syystä jo ennen kasia. Oli pakko ääneen naurahtaa kun käänsin kylkeä ja hieman venyttelin itseäni. Vittu! Paikat oli oikeasti kipeänä! Ja joka paikka! Eihän siinä voinut muuta kuin kömpiä aamupalalle, surffata netistä aamun uutiset läpi ja lähteä salille. Onneksi on hausipäivä, hieman kevyempi päivä siis.
Mutkatangolla selkänojaan nojaten hauiskääntö seisten, käsipainoilla istuen ja ristitaljalla käännöt pään taakse. Vatsoja muutamat sarjat ja kotiin polvi portaissa rutisten (?) kirjoittelemaan tätä.


Täytyy varmaankin kirjoitella joku päivä vakuutusyhtiön kanssa tapahtuneesta kirjeenvaihdosta vaikka niin aikaisemmin ilmoitinkin etten ala niistä tänne kirjoittelemaan. Tuli pari päivää sitten taas valituskirjeitä kirjoiteltua...
Sen verran minä mieltäni pahoitin!!!

Asennetta!

Aina asiat ei mene niinkuin leffoissa...

Kun onnettomuuden jälkeen sain ilmaa keuhkoihini ensimmäisen kerran kunnolla ja ajatus jälleen liikahti päässäni ja tajusin että nyt on tapahtunut jotain sain suustani ulos sanat:" Nyt alkoi kesäloma". Nyt kun tuota lausahdusta ajattelee niin ehkä sieltä kajastaa läpi positiivisuutta, joka ei ole kovinkaan usein hävinnyt ajatuksistani.
Kun sairaalassa kuulin, että selkärankani on palasina ajattelin vain, että eihän tässä mitään. Leikkauspöydälle vain ja palikat takaisin paikoilleen, kotiin toipumaan, takaisin töihin ja jatkamaan elämää normaalisti. Näin ei tietystikään aivan käynyt, ainakaan sillä aikataululla mitä olin mielessäni varovaisesti suunnitellut. Ajattelin vain, että nyt ollaan tällaisessa jamassa ja tällä mennään eteenpäin ja suuntana on vain ylös!

Tietysti ajatusmaailma on ollut miinus-merkkinen aika-ajoin, mutta suurin osa näistä aallonpohjista on johtunut joko lääkityksestä tai sitten ulkoisista syistä, esim. taisteluista vakuutusyhtiön kanssa. Luulo kun oli, että asiat sujuisivat ilman tappeluita ja saisin keskittyä itseni kuntouttamiseen jotta pääsisin takaisin työelämään mahdollisimman pian. Takaisin työelämään pääsyn kun luulisi olevan vakuutusyhtiönkin päätavoite, mutta vaikuttaakin siltä että heidän päätavoitteensa on pitää kukkaron nyörit kiinni eikä kunnollisen kuntoutuksen tarjoaminen "asiakkaalleen". Mutta se siitä asiasta.

Kivun kanssa eläminen ei ole hääviä. Kokoajan kipuileva kroppa aiheuttaa oireita. Ajatus ei toimi kunnolla. Olen huomannut unohtelevani asioita, hukkaavani tavaroita jne. Ja en koe olevani se samalla tavalla "aina iloinen" henkilö joka ennen koin olevani. Nyt tilalla on iloinen ihminen, mutta paljon rauhallisempi ja harkitsevampi. Suurin osa tekemisistä täytyy laskelmoida etukäteen oman jaksamisen mukaan. Joskus asiat eivät mene haluamallani tavalla, mutta välillä kroppani yllättää minut positiivisesti ja silloin tulee tuuleteltua entiseen malliin ilman tuota alitajunnassa olevan käsijarrun vaikutusta. Jälkeenpäinhän siitä kunnon riehumisesta maksellaan kipurahoja!

Monesti olen huomannut mielen vaikutuksen kipuun. Kuten jo mainitsemani salilla käymiset. Kivut tuntuvat katoavan kun laitan korvanappeihin musiikin soimaan ja aloitan treenin. Keskityn vain ja ainoastaan musiikkiin ja treeniin. Jonkinlaista meditaatiota kai tuokin... Vaikka tiedän tulevani treenaamisesta kipeämmäksi, tuo kivuton hetki saa minut salille uudelleen. Sama vaikutus on tappelutreeneillä, hieman eri tavalla mutta silti.
Ajatusten kääntäminen johonkin mielekkääseen tekemiseen saa ihmeitä aikaan. Jos olisin tuudittautunut kipuihini ja kykenemättömyyteeni olisin ehkä ollut jo monesti hakemassa apua pään sisälle tulleiden ongelmien takia.

Asenne elämään taitaakin olla se paras lääke. Olen yrittänyt pitää itseni mahdollisimman aktiivisena, olen kiinnostunut kuntoni kehittämisestä ja kokeilen jatkuvasti vanhoja juttuja jotka eivät aikasemmin toimineet sekä yritän ottaa selvää jatkuvasti uusista asioista, joita voisin kokeilla päästäkseni parempaan kuntoon.
Ihmiskehossa on paljon luita ja lihaksia. Minulla meni palasiksi vain muutama luu ja muutaman lihaksen toiminta häiriintyi. Onko tuossa tarpeeksi syitä lopettaa koko kropan kehittäminen?

Kipu kuuluu elämääni, siihen ajatukseen olen jo tottunut. Jos teen jotain, kivut lisääntyvät. Jos jään kotiin makaamaan, kivut lisääntyvät. Parasta on siis keikkua tekemisen ja tekemättömyyden rajamailla sopivasti keikkuen kummankin pahan puolessa välissä.
Joillekin tämä ajattelutapa ei ole vaihtoehto. Ennemmin maataan kotona ja syödään lääkkeitä, koska lääkkeillä kivut saadaan pois ja näin eläminen helpottuu.
Näitä kivulle allergisia ja lannistuneita ihmisiä näin paljon käynneilläni sairaaloissa. Valitellaan kun paino on noussut lääkkeiden takia, eikä pystytä kotona muuhun kuin sängyllä makaamiseen, kanavasurffailuun ja jääkaapin ovella roikkumiseen. Toki joillakin tilanne on huomattavasti pahempi kuin minulla, mutta kun monesti kuulosti siltä että taisin olla sairaalan vastaanoton tervein potilas. Vai olenko vain tottunut jo kipuihini niin hyvin, että en jaksa enää valittaa kuin vasta silloin kun oikeasti on mistä valittaa? Voi olla! Mutta vähemmällä valittamisella olisi kiva pärjätä, vaikka huono tapahan tuo vain on. Asenteella vain valittamisenkin kimppuun!

Ja treeni uusiksi

Elämä jatkui punttitreeneillä, tappelutreeneillä, kävelyillä ja fillaroidessa. Ja kunto tuntui kohenevan. Aika vain ei tuntunut oikein kuluvan... Johtuikohan tuo vain siitä, että lisääntynyt liikunta nosti kropan energialevelit sen verran ylös, että muutaman tunnin joutenolo kotona alkoi tuntumaan tuskalta. Alkoikin tuntumaan siltä, että netti on surffattu läpikotaisin ja television tarjonta tylsää. Keskittyminen johonkin semi-kiinnostavaan tv-ohjelmaan tuntui mahdottomalta tehtävältä.

Vuodenvaihteessa ajatus välähti pääkopassa. Lisätään treenikertoja! Olipahan vuosisadan ajatus!
Aikaisemmin siis salikäyntejä oli 3 viikossa... Nyt pilkoin nuo kolme salitreeniä palasiksi kuuteen osaan ja ohjelmaa miettiessäni tulin tulokseen, että homma olisi suoritettava niin ettei edellisen päivän treeni haittaisi liikaa seuraavan päivän treeniä. Kehittelin seuraavanlaisen ohjelman, jota olen muutaman kuukauden ajan tehnyt. Treenikertoja salin osalta tulee nykyisin 5-7 viikkoon.

1. Jalat
2. Hartiat
3. Selkä
4. Rinta
5. Hauis
6. Ojentaja

Vatsalihasten tekemisestä en ole muistanut mainita mitään... Vatsoja jumppaan lähes jokaisella treenikerralla, yleensä lopuksi. Vatsalaitteet ovat olleet hyviä, myös ihan vaan lattialla kiemurrellessa saa ihan hyvät poltot aikaiseksi. Perinteinen sit-up ei vain tuon jäykistetyn selän kanssa ole oikein sujunut... Vai onko se vaan huonoa kuntoa?

Alkuun tuo ohjelma tuntui hieman tyhmältä... Tuntui niinkuin treeni loppui ennen aikojaan, kun riitti että käy vain yhden osa-alueen kropasta läpi. Mutta, mutta... Mitäs alkoikaan tapahtumaan...
Nyt pelkkään jalkatreeniin menee melkein yhtä kauan aikaa kuin ennen meni jalka/hartia-päivänä.
Ja hyvää ohjelmassa on myös se, että väliin mahtuu tavallaan kevyempiä päiviä, jolloin etenkin helposti rasittuvat selkä ja jalat saivat olla aika rauhassa.

Jalkapäivästä on alkanut tulla mielenkiintoisempi kun olen alkanut paremmin eristämään liikkeitä etu- ja takareisien mukaan. Eli liikkeitä on tullut mukaan hieman lisää. Kyykyn tekeminen ei oikein onnistu edelleenkään selän kipeytymisen takia, mutta nyt on ollut kokeilussa etukyykky. On tuntunut hyvältä. Tekniikan kun saisi vielä kunnolla hiottua kohdalleen tangon sijoittelun ja käsien osalta.

Hartiat saavat kyytiä samanlaisella tavalla kuin ennenkin. Pystypunnerrusta smithissä istuen, käsipainoilla vipunostoja edestä yhdistettynä pystypunnerrukseen ja vipunostot sivuilta, olan kohautukset... Siinäpä se. Voin sanoo, että olkapäät saa osumaa kun nuo setit tekee kunnolla läpi.

Selkätreenissä olen myös lisännyt hieman liikeitä. Selkälaitteita kun on salin laitteista prosentuaalisesti paljon, niin olen koittanut vaihdella yhtä-kahta liikettä jokaiselle treenille. Perusliikkeinä, joita olen pitänyt mukana joka treenissä ovat kulmasoutu, ylä- ja alatalja. Ja taljoissa vaihdellut tankoa. Mielessä on käynyt maastanoston kokeilu... Mutta jos ensin kokeilisi vaikka vain polviltanostoa ja katsotaan miltä se tuntuu.

Rintaa revitään penkissä, penkin jälkeen olen tehnyt dippiä ja loppuun rintalaitteessa jossa työnnetään istuen painot rinnalta yläviistoon. Eli olisikohan tuo nyt sitten vinopenkkilaite tai joku... Pitäisi välillä kokeilla tehdä käsipainoilla penkkiä/vinopenkkiä. Vaihtelu kun virkistäisi.

Hauista ja ojentajia tulee rääkättyä milloin mitenkin. Vaihtoehtoja on valtavasti erilaisista laitteista taljojen kautta vapaisiin painoihin. 3-4 liikettä/treeni.

Ja nyt alkoi löytymään tekemistä! Ja kun aamupäivisin käyn salilla, illan tappelutreenit toimii hienosti "loppuverryttelynä" kahdesti viikossa. Edelleen iltojen ajankulu on välillä vähän tuskaista, jos mitään ihmeellistä kevereitten kanssa tule keksittyä. Mutta siihen auttaa aina hyvä kävelylenkki tai fillarointi.

Ohjelman suorittaminen sujuu hienosti, mutta jos jotain muuta fyysistä tähän pakettiin lisään (remppailuja, rassailuja ym.) niin tuloksena on runsaasti kipuja. En tiedä kuinka omalla "äärirajalla" tässä menen, mutta hyvältä on tuntunut. Lepoa saan näköjään riittävästi ja paukut ovat riittäneet kaikkeen tähän tekemiseen.

Ja jos jossain vaiheessa alkaa tuntumaan että vähempi olisi parempi, vähennän treeniä (pitkin hampain). Hyvä puolihan tässä on, että en ole kenellekkään tulosvastuussa näissä asioissa!
Teen kaiken tämän vain itselleni ja pyrin pitämään itseni tyytyväisenä!

Uudenlaista liikuntaa

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt ja tutkinut erilaisia vaihtoehtoja toisenlaiselle liikuntaharrastukselle. Tuo pelkkä punttiksella käyminen, kävely ja pyöräily eivät tuntuneet oikein riittävältä. Mieleni teki päästä harrastamaan ohjatusti ja monipuolisemmin.
Vuosikausia kun itsekseen treenailee/kuntoilee niin jokin jää touhuista puuttumaan. Ehkä se on lievää samaan tuttuun kaavaan jämähtämistä, vaikka mitään tylsistymistä ei koskaan ole ilmassa ollut.
Ja kun sitä vapaa-aikaa tuntui riittävästi olevan muutenkin.
Vai kertooko vapaa-ajan määrästä se, että kävin kaupassa ostoksilla lähes päivittäin ostamassa tavaraa kaappiin vain yhdeksi päiväksi kerrallaan. Näin "piti" lähteä päivittäin kaupoille aikaa kuluttamaan. Kotona kun ei aika oikein kulunut. Siellä kun tuli maattua ihan tarpeeksi telkkarin ja tietokoneen edessä.


Kamppailu-urheilu oli kiinnostanut jo kauan. Olisin jo aiemmin aloittanut jonkin lajin harrastamisen, mutta silloinen työni oli niin epäsäännöllistä ja aikaa vievää pitkine työpäivineen ja reissuluonteisen työnkuvansa takia. Mutta nyt sitä aikaa olisi. Lajejahan on olemassa vaikka kuinka ja paljon, mutta lajivalinta kävi omalta osaltani helposti. Serkkupoika oli jo kauemmin harrastellut nujuamista ja hän mainosti, että lähiseudulle olisi aukeamassa uusi treenisali, jossa alkaisi peruskurssit muutamaan lajiin.
Kaikki lajit, joissa tekniikat vaatisivat nostelua, vääntämistä ja kääntämistä koko kropalla ei minulle kävisi... Eli painimiset ym. systeemit jäisivät pois laskuista minun osaltani.


Yksi laji sieltä löytyi mikä kiinnosti. Kombatan. Kävin netistä vähän googlettelemassa ja lajikuvauksessa mainittu lause: "Kombatan harjoittelu ei edellytä akrobaattisia ominaisuuksia tai vaativien tekniikoiden opettelua, sillä luonnollisuus, yksinkertaisuus ja tehokkuus ovat harjoittelun ydinasioita" kuulosti sen verran hyvältä, että päätin lähteä katsomaan lajinäytökseen miltä touhu näyttää. No, lajinätyös oli aika lyhyt eikä mitenkään syväluotaava, mutta täytin samantien peruskurssin osallistumislomakkeen ja seuraavana päivänä oli ensimmäiset treenit.
Tästä on aikaa noin puolitoista vuotta.


Vaikka treenaamaan lähtemisellä tuntui olevan välillä huomattavasti korkeampi kynnys kuin salitreenillä, johtuen kiputilanteista ja muuten vaan uuden aloittamisen "jännittämisestä", kävin sitkeästi kaksi kertaa viikossa 1½ tunnin treenit hoitamassa parhaalla mahdollisella tavallani läpi. Nyt kun katsoo taaksepäin tuonne puolentoista vuoden päähän, voin kertoa olevani erittäin tyytyväinen uuteen harrastukseeni. Olen kehittynyt henkisesti ja fyysisesti paljon. 
Henkistä pääomaa on kertynyt, kun olen päässyt uuteen ympäristöön, uusia ystäviä, oppinut paljon uutta, huomannut kehittyväni ja huomannut olevani kehityskelpoinen yksilö. HAH! :)
Fyysinen kehitys on ollut myös huimaa. Kestävyyttä on tullut paljon lisää ja kropan liikkuvuus on lisääntynyt etenkin selän ja lantion seudun osalta paljon. Lantio kun tuntuu jämähtävän paikoilleen kun tarpeeksi kauan varoo helposti kipeytyvää selkää. 
Toki paikat kipeytyvät näissäkin treeneissä, mutta näillä kokemuspisteillä voin sanoa, että se mikä ei tunnu missään ei myöskään ilahduta mieltä. 


Tappelutouhu on hyvää vastapainoa salitreenille. Aivan erilaista ja toimii myös hyvänä palauttavana treeninä! Lajien kirjohan on suuri ja vastaavanlaisia fyysisesti "kevyempiä" (en sano että treenit ovat kevyitä... Joka kerta on saanut paita märkänä lähteä kotiin) lajeja varmasti löytyy varmasti. 


Eli viikon treeniohjelmaan kuului kolmisen salitreeniä ja kaksi tappelutreeniä. Nyt oli ohjelmaa viidelle päivälle viikkoon. Välipäiville kävelylenkkejä tai pyöräilyä. Aika tuntui kuluvan jotenkin mukavammin kun kalenterissa oli enemmän merkintöjä...