Tapahtumia!

Olipa kerran eräs perjantai-iltapäivä. Asetin perseeni sohvalle ja selailin interwebbiä mahdollisten potentiaalisten avoimien työpaikkojen varalta. Kun mitään potentiaalista ei oikein löytynyt, siirryin selailemaan ihan vaan sattumalta työkkärin koulutustarjontaa ja silmiini osui ilmoitus CAD-pajasta, eli kyseessä olisi teknisen piirtämisen koulutus. Muistelin, että kouluaikoinani tekninen piirtäminen oli yksi lempiaineistani, joten nappasin puhelimen käteeni ja soitin kyseiseen oppilaitokseen lisätietojen utelu mielessäni. Mutta tyypillinen flaksi iski kasvoilleni, kun kello raksutti kolmea minuuttia yli kolmen ja koulun puhelimet suljettiin tasan kello kolme.

Noh, meinasin ettei kurssille hakeminen maksa mitään ja laitoin hakemukset menemään, olihan tuo perjantai viimeinen hakupäivä kyseiseen koulutukseen. Vasta hakemuksen "lähetä"-nappia painettuani tajusin vilkaista että mitä lukikaan kohdassa, jossa ilmoitettiin kurssin alkamispäivä. Seuraavan viikon torstai! No eipähän tarvitse kauan jännittää kurssille pääsemistä!
Kelpaa!

Maanantaina puhelin kilahti ja sain ilmoituksen että olen päässyt kurssille. No ei muuta kuin torstaina opiskelemaan! Kelpasi mulle!

Torstaina illalla eka koulupäivä oli takana ja muistelin että eräs tuttuni työskentelee yrityksessä, jossa harrastellaan mm. teknistä piirtämistä. Napautin hänelle sähköpostia samantien ja kyselin että mitä suunnitteluohjelmia he työssään käyttävät. Aika vauhdilla hän vastasikin postiini ja lisäksi hän ilmoitti kertovansa minusta eteenpäin. Perjantaina kesken koulupäivän puhelin soi ja tuttuni siellä soitteli ja kertoi etten olisi parempaan aikaan asiasta alkaa kyselemään ja että minuun tullaan olemaan yhteyksissä. Ei mennyt kuin iltapäivään kun sain sähköpostia, jossa kysyttiin että pääsenkö parin viikon päästä työhaastatteluun. No, kelpasi mulle, taas!

Sain vielä vakuutusyhtiöstä puhelun, jossa kerrottiin piiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa oikeasti hyviä uutisia! Vakuutusyhtiö suostuu korvaamaan koulutuksen, sekä suurella todennäköisyydellä lähtee mukaan tukemaan minua, jos löydän itselleni oppisopimuspaikan! Vittu, kelpaa! Ja sanotaan se saatana vielä kerran: kelpaa!

No, menin käymään työhaastattelussa ja siellä kävi vähän niinkuin pelkäsinki, eli siellähän ei oikein tiedetty mitään oppisopimushommista ja he toivoisivat minulta ennemminkin AMK-tasoisen ammatin suorittamista, jota oppisopimuskoulutus ei kata. Tuo vähän latisti tunnelmaa. Sain kotitehtäväkseni ottaa selvää tarkemmin oppisopimushommista ja muista asianhaaroista. Muutamat puhelut tehtyäni ja metrin mittaista sähköpostia kyseiseen firmaan kirjoitellessani mieleen pälkähti ajatus:
Ehdotin firmalle, että aloittaisin suunnitteluassistentin työt oppisopimuksella, johon mahdollisesti saisin vakuutusyhtiön tuen ja vuoden päästä aloittaisin työn ohella työhön soveltuvan AMK-tutkinnon suorittamisen monimuoto-opiskeluna. Eli aloittaisin hommat aikalailla alimmalta portaalta. Se kelpais mulle (taas!). Kyseessä on kuitenki meikäläiselle suht tuntematon ala, joten paras lähteä katsomaan hommaa turvalliselta etäisyydeltä, alaviistosta. Ensin suunnitteluassarin paperit ja siihen päälle AMK-tutkinto tai ainakin sen osia.

Nyt vain taas odotellaan päätöksiä. Aika perseestä taas odotella kun itsellä ei oikein ole vaikutusmahdollisuuksia asian etenemisen kanssa. Ainoa mitä voin tehdä on tietysti ottaa asioista tarkemmin selvää ja lähetellä lisää meiliä firmaan... Mutta toisaalta parempi pitää paketti selkeänä, kuin hämmentää asioita jatkuvasti.

Jos tämä homma ei natsaa niin sitten täytyy vain jatkaa CAD-opintoja koululla ja jatkaa työpaikkojen etsintää.

Asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin lähes yhtä nopeasti kuin se legendaarinen kelkka alamäessä! Yhtenä päivänä haen koulupaikkaa ja viikon päästä mulla on tiedossa jo mahdollinen työpaikka. Ei haittaa ollenkaan vaikka asiat menee nyt eteenpäin vauhdilla. Niin kauan tässä on kaikki hommat edenneet etanan vauhtia tai sitten eivät ole edenneet ollenkaan.

Ja jumpat salilla jatkuu normisti ja kehitystä on havaittavissa. Kelpaa! (--------) Suoraan alaselkää rasittavat liikkeet ovat aika vähissä mun saliohjelmassa, koska ne aiheuttavat kipua ei niinkään treenatessa vaan treenin jälkeen. Maastavedon mm. olen unohtanut. Lihaskontrolli on kuitenkin parantunut selän, ja etenkin jalkojen osalta, eli nyt olen pystynyt tekemään jopa hack-kyykkyä ilman selän suurempaa kipeytymistä. Kevyillä painoilla mennään luonnollisesti, mutta silti! Ennen kun tyhjän kelkan liikuttelukin teki selälle pahaa...

Eli positiivisia ajatuksia ilmassa! Harvinaista että tänne tulee tällaisia kuulumisia kirjoiteltua!
Toivon että tämä linja jatkuu tulevaisuudessa. Ihan vaan siksi että parin vuoden päästä ei tarvitse tulla tänne lukemaan omia kirjoituksiaan ihan vaan vitutuksen maksimoinnin takia!