Eli eipä ole ollut juurikaan mitään ihmetyksiä meikäläisen kalenterissa viime kuukausina. Samat meiningit ovat jatkuneet, eli työhakemusten lähettelyä ja sähköpostin ja puhelimen kyttäämistä, jos vaikka jostakin ilmoitettaisiin että pääsisin työhaastatteluun.
Pariin koulutukseen olen hakenut, mutta saapa nähdä miten niiden kanssa käy, kun saatujen hakuprosessien väliaikatietojen mukaan hakijoita näihin koulutuksiin on ollut satoja! Hurjan paljon on porukkaa liikkeellä työnhakumarkkinoilla, mikä tietysti vaikeuttaa työhönpääsyä.
Ja hommaa tietysti hankaloittaa sekin, että lähes jokaiseen työhön vaaditaan nykyjään juuri siihen työhön spesifi koulutus. Mikä tuntuu välillä aika hassulta. Ja nykyisinhän ei työssäopittuja taitoja tunnuta arvostavan juuri lainkaan. Katsotaan vain että täytyy olla vähintään insinööri, että pääsee töitä tekemään.
Mullahan on teknisen alan koulutus, en tosin ole insinööri joten inssin papereilla mun kanssa samaa työtä hakeva ajelee todennäköisesti ohituskaistaa pitkin muhun verrattuna, oli sitten tuolla inssillä työkokemusta tai ei.
Ajatushautomoa kun olen ehtinyt pitää yllä taas muutaman kuukauden näiden asioiden kanssa niin paras skenaario tällä hetkellä tuntuis edelleen olevan se, että löytyisi se hyvä oppisopimuspaikka, mielellään teknisen puolen hommista. Hankalaksi mulla näitä hakujuttuja tekee se, etten ihan tarkkaan tiedä että mitä hommia tässä oikeasti haluaisin alkaa tekemään. Mutta jotain mikä ei ole pelkkää toimistossa istumista. Ja aika vähän näitä oppisopimuspaikkoja mainostellaan missään vaan pitäisi oikeastaan itse löytää se ala mitä haluaa lähteä oppimaan, sitten pitäisi löytää sen alan yritys ja ottaa sinne yhteyttä. Muutamiin paikkoihin olen ollut yhteydessä, mutta eipä ole natsannut.
Ainoa valo tunnelin päässä on se, että sama homma mitä tein viime kesän, on odottamassa alkamistaan jos mitään muuta ei löydy. Tod näk hommat jatkuisivat toukokuussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti