Noniin.
Alkaa tää mun puolen vuoden mittainen määräaikainen työura olemaan lopuillaan, mutta duunihakemuksia on lähetelty säännöllisesti menemään. Mitään ei juurikaan ole mistään kuulunut. Korkeintaan on tullut se sähköposti missä ilmotetaan että valitettavasti mua ei oo valittu kyseiseen tehtävään... Ja kun työllisyystilanne on mitä se on, on aika hankalaa saada duunia kun sellaiseen "matalankynnyksen"- duuniin, eli mihin ei kovinkaan huikeita koulutuksia vaadita, on hakijoita parhaimmillaan ollut yli 130. Pitäisi olla taas suhteet kunnossa, että duunia irtoisi.
Alunperin tää mun työsuhde oli vähän yli 5 kuukauden mittainen mutta sain puhuttua itselleni hieman jatkoa työsuhteeseen ja vajaan kuukauden mittaisen jatkon sain. Kannatti siis tehdä hommia kunnolla, eikä vaan jäädä laiskottelemaan ja väistelemään hommia niin kuin moni muu teki. Ja tosiaan hieman vaikuttaa siltä, että pikku duunikeikkaa saattaa irrota nykyisten tekemisten kautta. Jalka on siis parin varpaan verran oven välissä, eli todellakin kannatti tehdä hommat kunnolla!
Hyville työntekijöille löytyy duunia, kunhan vaan pääsee antamaan näyttöjä!
Kroppa on kestänyt duunit, mitä nyt pari kuukautta sitten lonkan seudulla alkoi jumittelemaan. Asentovirhe se siellä ilmeisesti teki taas ison jumin ilmeisesti SI-niveleen ja se sitten aiheutti jumia kankkuun ja sieltä selkään. Viime sunnuntaina tein harjoitteita vähän isommalla mittakaavalla ja olo hieman helpottui. Harjoitusten jälkeen istuin sohvalle sellaiseen kunnon röhnötysasentoon, pyöristin alaselkää ja silloin lonkan seudulla tunsin todella terävän vihlaisun ja korviin asti kantautui kunnon niksahdus. Oli pakko pompata sohvalta ylös ja tunnustella vähän olo ja saman tien koko selkä tuntui rentoutuvan. Loppu ilta menikin venytellessä ja rentoutuessa.
Maanantai aamuna (eilen) heräsin suu rutikuivana ja jalat oli törkeen kipeät, etenkin etureidet! Sama homma jatkuu edelleen. Nyt on vaan kaiken lisäksi aika flunssainen olo. Toivotaan että tää olo menee ohi. Kunnolla vaan kivennäisvettä, vitamiineja ja kaikkea mahdollista kaapista lärviin millä vain voisi kuvitella olevan terveysvaikutuksia!
Vakuutusyhtiö teki uudelleen päätöksen, että he jatkaa 30% mukaan tapaturmaeläkkeen maksamista. Jos tässä nyt duunia on pystynyt tekemään 3 päivää viikossa niin rehellisyyden nimissä toi 30% on aika lähellä totuutta. Ja hyvää tuolla duunissa on ollut että jos pitäisi jotain raskasta tehdä niin kyllä siellä on kyselty että mitä pystyn selän kanssa tehdä, eli ei olla lapiohommiin pakotettu. Itse vaan tunnun olevan sellainen että kaikkea pitää yrittää tehdä, vaikka takaraivossa olisikin sellainen fiilis, ettei ehkä kannattaisi... No, tää työ on ollu hyvä mittari töiden suhteen. Nyt pystyn tekemään töitä! Nyt vaan pitäisi löytää se sellainen työ mikä olisi sopiva mulle. Eli liikkuvaista, sopivasti kuormittavaa, ei istumatyötä. Sen oppisopimuspaikan kun jostain löytäisi ja kun vielä keksisi että miltä alalta haluisi alkaa hommia tekemään! Ei oo helppoo!
Kun sain ekan kerran ton 30% päätöksen niin olin aika herneet nenässä kun kunto oli totaalisen kuralla... Nyt se on ihan ok. Taloudellisesti pärjää ihan ok, ton eläkkeen ja osa-aikaduunin palkalla, mutta kohtapa se duuni loppuu ja sitte täytyy saada kehitettyä jotakin muuta ettei tarvitsisi palata taas siihen totaaliseen pennin venyttämiseen. Nyt on sentään raha riittänyt jopa uusien saliverkkareitten ostoon! :) No, ostin mä lopultakin uuden sängyn, mikä on ollu mulla ostoslistalla jo varmaan 5-6 vuotta ja uus puhelin kans ku vanha oli kiukutellu tosissaan vastaan suunnilleen vuoden päivät. Jotkut satkut oon saanu säästöön, mutta eipä ne siellä pitkään tule olemaan jos ei mitään hommaa ala löytymään. Laskuihin ja ruokaan ne sieltä menee lopulta.
Salijumpalla oon käyny aika säännöllisesti ja ihan kivasti siellä on treeni mennyt. Kyykkyhommat vapaalla tangolla ja hackissa ja maastanosto on pois kuvioista. Alaselän liikkuvuus on ollut niin huonoa viime aikoina että on ollut parmpi jättää nuo liikkeet kokonaan pois. Hackissa ei taas pysty tekemään kunnolla kun vasen reisi ja polvi ei tykkää siitä... Smithissä kyykkäily on onnistunut yllättävän hyvin, etenkin kun on kyykännyt vain perse penkkiin asti. Syväkyykyt saa tehdä sellaiset tyypit kenellä kroppa taipuu ja nivelet kestää! Ja vaikka tää alaselkä nyt tuntuukin vetreämmältä niin saatan jättää syvemmät pyllistelyt ihan vaan venyttelysessioihin.
Nyt vaan saa jäädä salijumpat väliin kun tää olo on lentsuinen. Tylsistyttää istuskella himassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti