Pääsiäinen tuli ja meni ja kevät pukkaa päälle. Hyvä niin koska tuo mennyt niin sanottu talvi oli niin hanurista kuin olla ja voi. Niin kelien puolesta kuin omien fiiliksieni puolesta. Tuntuu paremmalta aloittaa "uusi nousu" nyt kun kesäkin alkaa hiljalleen lupailemaan tulemisestaan. Ulkoiluun on tullut uutta virtaa kun luonto alkaa heräilemään ja maisemat alkavat muuttua talven jälkeen.
ENMG-tutkimus meni ihan ok. Tällä kertaa homma meni kivuttomammin kuin edellisellä kerralla, mitä nyt lonkan seudulle pistetyn neulan kohta on ollut vieläkin välillä hieman kipeä... Mutta se on pientä!
Selkä on pysynyt edelleen ihan mukavassa kunnossa. Tuntemuksia selässä on edelleen ja istumisen, seisomisen, kävelyn jne kanssa on pientä hakemista, mutta suoranaisia kipuja ei ole juurikaan ollut. Vasen jalka ei tunnu normaali olemisessa ja liikkuessa heikolta. Reidessä tuntuu etenkin levossa pientä kipuilua, minkä lasken ihan normaaliksi kun siinä ei ole juurikaan muutoksia ollut onnettomuuden jälkeen. Reidessä kivut tulevat tod näk pysymään aina. Selkä on taas ollut se minkä kipuilu on heilunut kivuttoman ja tosi kipeän välillä.
Pääsiäisen jälkeen repäisin ja kävin hakemassa salikorttiin aikaa. Muutamia kertoja viikossa on tullut käytyä vetämässä läpi kevyttä jumppaa. Ja keskittyminen on nyt selässä ja selän asennoissa eri liikkeitä tehdessä. Yllättävän vaikeaa puuhaa... Mutta kuten salitreeni on mulla jo kauan mennyt: kevyet painot, runsaasti toistoja, tekniikka hallussa loppuun asti, keskitettyä treeniä ja paljon happoa lihaksiin.
Nyt tavoite on kerätä kuntoa ja pitää kivut hallinnassa. Ensi viikolla olisi juttelutuokio TK:n fyssarin kanssa ja odottelen aikaa ortopedin vastaanotolle, kun pitäisi päästä kuulemaan niistä ENMG-tutkimuksen tuloksista... Niin, kiireellisenähän mut laitettiin tutkimuksiin... Helmikuun lopulla. Aika parantaa haavat! Vai mitä? (Sarkastinen kommentti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti