Kävin reilu viikko sitten ortopedin vastaanotolla. Samalla reissulla kävin röntgenissä otattamassa selän taivutuskuvat ja sain lähetteen hermoratatutkimukseen, eli homma jatkuukin ilmeisesti Töölön sairaalassa. Vastaanotolla ei pahemmin puhuttu vaivaavasta välilevynpullistumasta vaan yliliikkuvasta selästä. Eli lannerangassa on instabiili nikamaväli ja lääkärit ovat höpisseet, että edessä olisi mahdollisesti leikkaus jossa lannerankaa jäykistettäisiin lisää...
Eli todennäköisesti edessä olisi koko lannerangan jäykistäminen. Ensimmäinen ajatus oli, että jos sillä operaatiolla selkä saataisiin kivuttomammaksi niin sitten ehdottomasti menisin leikkaukseen, mutta asiasta tietoa etsiessäni ja ajattelutyötä tehtyäni tuo ajatus ei oikein houkutellutkaan. Kuinka paljon kokonaan jäykistetty lanneranka rajoittaisi tekemistä ja olemista....
Selän taivutuskuvien ottaminen tuntui todella pahalta. Kotiin tultuani vasemman jalan reisi oli kipeä ja olo muutenki harvinaisen ryytynyt. Mutta illemmalla huomasin että selkä ja voimaton vasen jalka tuntui paremmalta! Ilmeisesti selän vääntely taivutuskuvia ottaessa teki hyvää, vaikka selän taivuttelu oli aikaisemmin ollut melkoista myrkkyä! No, nyt pääsin yli kahden kuukauden sängyssä makaamisen jälkeen taas hieman ulkoilemaan! Hienoa! Olo ei luonnollisesti ollut vieläkään loistava, mutta pienikin nytkähdys parempaan sai suupielet nousemaan pitkästä aikaa ylöspäin.
Ajatustyö mahdollisen leikkauksen suhteen jatkui ja aloin miettimään että milloin selän kunto oli ollut hyvä, mistä se hyvä jakso oli alkanut ja miten kunto oli aina alkanut pikkuhiljaa huononemaan.
Hyvä jakso alkoi oikeastaan aina ns nollauksesta. Joko kyseessä oli hermojuuripuudutus, jäsenkorjaajalla käynti tai viimeksi niskaleikkaus aloitti hyvän jakson. Alkoholilla nollaaminen ei ole toiminut, kokeiltu on!
"Nollaamisen" jälkeen kunto on alkanut pikkuhiljaa huononemaan. Välillä hyvä jakso on kestänyt muutaman päivän tai parhaimmillaan noin kuukauden-puolitoista. Kivut alkavat hitaasti lisääntyä ja unen laatu huononee. Jalkeillaoloaika lyhenee itsestään jatkuvasti kun kivut lisääntyvät ja nukahtaminen vaikeutuu. Kohta taas saa huomata, että kotoa ei poistuta kuin maksimissaan kauppaan tai nopealle treenille salille.
Kaivelin netistä tietoa yliliikkuvasta selästä ja löysin OMT fysioterapeutti Harri Laineen kirjoittaman artikkelin aiheesta. Artikkelista löytyy paljon asioita, jotka kuulostavat hyvin tutuilta! Ja tulkitsen tekstiä myös siten, ettei leikkaus ja selän jäykistys pakosti ole se paras vaihtoehto.
"Instabiliteetin taustalla on hyvin usein trauma, synnynnäinen rakenteellinen poikkeama tai usein se on itseaiheutettu."
"Häiriintynyttä ryhtitasapainoa
ja segmentaarisen asentokontrollin
puutteita epäselvien
yliliikkuvuuskipujen aiheuttajana
selässä on alettu pitää yhtenä
merkityksellisimmistä tekijöistä
viime vuosikymmenen
aikana julkaistuissa dynaamisen
stabiliteetin kirjallisuudessa
sekä tutkimuksissa. Tällainen
asiakas on tyypillinen romahtaneessa
ryhtitasapainossa
oleva henkilö jonka liikunnallisella
aktiivisuudella ei ole
juurikaan apua kipuluun sillä
virheellinen asentotasapaino
pahentaa oireita lisäämällä rakenteiden
kuormitusta liikkuessa.
Pehmykudosten käsittelyn
suhteen ehkä kiitollisin asiakaskunta,
joka saa aina helpotusta
kipuoireisiinsa vaikkakaan pikässä
juoksussa tilanne ei helpotu
ellei asentokuormitukseen vaikuteta."
" 90%
kuntoutettavista on hyötynyt
merkittävästi sekä kipujen että
toiminnallisuuden osalta, mikäli
hypermobiliteettia aiheuttavien
paikallisten tukilihasten
stabiloiva toiminta ja pinnallisten
liikettä tuottavien lihasten
aktivaatiojärjestykset on saatu
palautumaan normaaleiksi ja
sitä kautta muutettua virheelliseksi
muodostunut asentotasapainokuormitus
takaisin hallitun
neutraaliasennon alueelle."
"Kaiken kaikkiaan yliliikkuvan
selän kipuilun hoidon kulmakivi
on neutraaliasennon
hallinnan palauttaminen ja sitä
kautta kudosten aineenvaihdunnan
normalisoiminen, sekä
hermostollisen ohjauksen tasapainon
palauttaminen kaikkiin
rakenteisiin. Fasciaverkkoihin
syntyneiden kiinnikkeisten toimintahäiriöiden
ja kalvorakenteiden
keskinäisten liukuliikkeiden
palauttaminen erilaisin
fasciatekniikoin saattaa tulevaisuudessa
olla yksi merkittävimmistä
hypermobiliteetin aiheuttaman
kudoskivun hoitometodeista
aktiivisen harjoittelun
tukena."
Kun nyt miettii omaa seisomista, kävelyä ja istumista niin olen todellakin ollut tuossa "romahtaneessa" asennossa, eli alaselkä köyryssä ja lantio edessä on menty ja oltu. Hieronnasta on ollut aina apua, mutta vain vähän aikaa. Liikunnallisella aktiivisuudella ei tosiaan ole juurikaan ollut apua sillä virheasentoja ei pelkkä liikkuminen korjaa.
Printtailin artikkelin mukaani ja kävin tällä viikolla terveyskeskuksen asiantuntijafysioterapeutin vastaanotolla höpisemässä ajatuksistani. Nyt voin sanoa, että ensimmäisen kerran kohta seitsemään vuoteen koin saaneeni oikeasti hyötyä fysioterapeutin tapaamisesta! Ja nyt voin sanoa, että kävin todellakin tapaamassa asiantuntijaa!
Nyt sainkin kotitehtäväksi olla alaselkä korostetun kaarella, eli korostaa kyfoosia ja selkä tuntuu paljon paremmalta! Vasen jalka ei tunnu epämääräiseltä, kävellessä horjumiset ja polven yhtäkkiset yliojentumiset eivät ole vaivanneet. Alaselässä tuntuu hassu paineen tunne alimpien nikamien ja ristiluun tienoilla, mutta en sitten tiedä että onko tuo kirkistys ja paine vain tunnetta siitä, että syvät selkälihakset tekevät nyt pitkästä aikaa sitä työtä mihin ne on tarkoitettu? En osaa sanoa, koska selän ja lantionseudun asentotunto ja hallinta on ollut aivan totaalisen hukassa...
Lisäilen aktiivisuuttani ulkoilemalla ja muuten vain lisäämällä jalkeillaoloa, teen harjoitteita ja pyrin jatkuvasti ajattelemaan alaselän asentoa ja tekemään tästä kipuja aiheuttamattomasta olemisesta pysyvää. Toivottavasti leikkauksia ei tarvita!
Ja sitten loppuun se perinteinen jossittelu. Jos olisi löytynyt resursseja omasta takaa tai jos vakuutusyhtiö olisi kustantanut ne lakisääteisiin vakuutuksiin aina ensisijaisesti kuuluneet kuntoutukset, niin olisi ehkä voinut löytyä nämäkin tiedonjyväset paljon aikaisemmin. Voisinko olla jo takaisin työelämässä ja pois vakuutusyhtiön mustalta listalta?
Näistä tiedoista viisastuneena lähden mielenkiinnolla tapaamaan Töölön ortopedia ja keskustelemaan aiheesta! Ja nyt olisi parasta että vastassa on ortopedi, joka osaa puhua suoraan. Kierteleviä vastauksia on saatu ihan riittävästi.
Totaalisen pohjalta tuli taas lähdettyä kohti parempaa, mutta eipä vielä uskalla liputtaa paremman ja kivuttoman puolesta. Niin monta kertaa on rysähdetty takaisin pohjalle! Hitaasti hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti