Falunin MM-hiihdot menossa! Eli nyt on ollut päivisin "tekemistä" kun on saanut katsella urheilua. Eipä nuo suomalaiset ole kovin hienosti pärjänneet, lukuun ottamatta tämän päivän naisten viestin pronssia. Eivät ole jaksaneet pysyä aivan hiihtomaailman terävimmän kärjen mukana nuo Suomen edustajat... Toki en voi moittia urheilijan suoritusta jos pääsee arvokisoissa kahdenkympin sakkiin. Sekin on kuitenkin aikamoinen suoritus ja tuohon pääseminen on vaatinut järkyttävän määrän duunia. Otsikon tsemppi-huutoa ovat hiihtäjämmekin saaneet varmasti kuulla ladun varrelta!
Itsellänikin on menossa melkoinen "urheilusuoritus". Paska kuosi jatkuu edelleen ja tasaisen tappavaa tahtia kunto menee huonompaan suuntaan. Vasen jalka heikkenee ja muut välilevynpullistumaan liittyvät oireet ovat voimissaan edelleen.
Huomenna olisikin tapaaminen ortopedin kanssa. Siellä sitten keskustellaankin mahdollisesta leikkauksesta. Onhan tuo pullistuma oireillut jo vuodesta 2008. Magneettikuvat selästä otettiin -09 keväällä ja muistaakseni silloin lekuri sanoi, että selässä ei näy mitään mikä selkeästi aiheuttaa kipuja ja muita oireita... Nyt kun vilkaisin lausuntoja läpi niin onhan siellä näkynyt vaikka mitä. On näkynyt tämä nyt pahemmaksi äitynyt pullistuma ja muutenkin ollut hermot ahtaalla. Mikähän siinä on sitten lääkäreillä ollut kun ovat vain ilmoittaneet ettei oikein mitään ole selässä vialla sitä palasiksi mennyttä nikamaa lukuunottamatta? Outoa.
Leikkaisivat nyt perkele niin pääsisin näkemään että mihin kaikkeen saankaan helpotusta. Tiedä vaikka kävisi samalla tavalla kuin viime keväänä operoidun niskan kanssa... Välilevynpullistuma oli sielläkin ja sen leikkauksen jälkeen hävisivät kaikki tekniikkavirheet joiden kanssa olen punttiksella tapellut. Ja nuokin tekniikkavirheet ilmestyivät yllättäen tuon -08 tapahtuneen työtapaturman jälkeen!
Kaikkien työntöliikkeiden kanssa ja ylhäältä alas suuntautuvien vetojen kanssa oli suuria ongelmia kun oikea lapa ei pysynyt paikoillaan. Eli esimerkiksi penkkipunnerruksessa oikea olkapää ei pysynyt millään penkissä kiinni vaan työntö kääntyi vängellä olkapäälle. Ja ylätalja tuntui ihan mahdottomalta kun toinen lapa ei pysynyt paikoillaan. Meinasi nauru päästä ääneen kun ekoja kertoja kävin salilla operaation jälkeen ja tekniikkavirhe oli tiessään!
Vielä pitäisi siis jaksaa odotella huomiseen ja sitten täytyy odotella siihen mahdolliseen leikkaukseen, kuin pitkään sitä nyt saakaan odotella... Eli "Jaksaa, jaksaa" mullekin!
Niin, kello on kohta kolme yöllä ja unesta ei tietoakaan. Viime yönä taisin nukkua ruhtinaalliset 5 tuntia! Hieman jopa pelottaa tuo aamuinen lääkärin reissu. Jos uni ei tule ennen aamu seiskaa niin sitten on pakko könytä vain ylös sängystä ja lopettaa tämä "väkisin makaaminen". Parit kerrat on käynyt niin, että kello on ollut aamulla soimassa ja olen saanut unen päästä kiinni paria tuntia ennen kellon soittoa. Uni on ollut ilmeisesti niin sikeää sen parin tunnin nukkumisen jälkeen että en yksinkertaisesti ole herännyt kellon soittoon tai sitten olen koomaillut kellot hiljaiseksi ja jatkanut unia. Selkeämpää saattaisi vain valvoa aamuun asti niin ei tarvitse jännittää enää muuta kuin lyhyttä ajomatkaa terveyskeskukseen.
Voi, kun edes muistaisi että minkälaista on herätä aamulla oikeasti pirteänä...
Jos tähän tulisi kohta muutosta.
Sitä odotellessa: Jaksaa, jaksaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti