Kävin siis maanantaina Ortonissa pyörähtämässä. Kotiin tulin apteekin kautta, mukanani pussillinen pillereitä. Celebraa, Tramalia ja Tradolania. Tähän mennessä en ole kokeillut kuin Celebraa.
Punttiksellakin on tullut käytyä! Aika rauhallista treeniä... Ihan vaan tuon kuntosaliohjaajakurssin "motivoimana". Ajattelin, että olisi hyvä käydä totuttamassa kroppaa painojen nosteluun kun kurssilla kuitenkin tehdään harjoituksia salin puolellakin. Olisi edes jonkinlainen tuntuma tekemiseen.
Viimeviikon tiistaina hain laatuaikaa salikorttiin ja olisinkohan käynyt salilla n.5-6 kertaa. Aika tukkoista toimintaa, mutta alkuhan on aina hankalaa. Treenin olen saanut pidettyä sopivan kevyenä, eli lihakset eivät ole tulleet kipeäksi. Harvinaista! :) Toivottavasti kone lähtee käyntiin ilman suurempia yskähtelyjä.
Ja se kurssi! Sehän alkoi eilen. Päivä oli aika rentoa puuhastelua enimmäkseen luokkatilassa keskustelutyyppistä "opiskelua". Mietittiin mitä liikkeitä ja kropan osia kannattaisi harjoittaa silloin kun treenataan koko kroppa yhdellä kertaa salilla ja kävimme kiertelemässä salin puolella ihmettelemässä millaisia laiteita sieltä löytyy. Mukava ja mielenkiintoinen päivä. Sinänsä mitään uutta ja ihmeellistä ei vielä eteen tullut, mutta sain pieniä vinkkejä ja miettimisen arvoisia juttuja treeniohjelman tekoon.
Selkäkin tuntui kestävän istumiset. Olin tunkenut tyynyn reppuun ja laitoin repun tuolin selkänojalle, että sain istuma-asennon hieman enemmän takakenoon. Eilinen opiskelupäivä kesti puoli kolmesta ilta kahdeksaan. Tänään ja huomenna olisi edessä reippaan 8 tunnin päivät + ajomatkat.
Muuten hyvää opiskelumotivaatiota kalvaa luonnollisesti selkä. Kello on nyt 6.10 aamulla... Nukahtaminen venyi yhden-kahden nurkille... Heräsin ennen viittä ja selkä on todella jumissa ja kipeä. Eli eipä tuo perkeleen selkä kestänytkään istumisia. Jälleen pääsin huomaamaan kuinka selkäni toimii. Tekemistä ja olemista kestää, mutta kun se tekeminen ja oleminen muuttuu levoksi... Silloin ongelmat alkavat. Selkä kuin kipeä rautakanki ja vasen reisi ja nivunen ovat kuin tulessa.
Nyt tekisi mieleni kävästä testaamassa jompaakumpaa vahvempaa särkylääkettä... Aion kuitenkin lähteä ajelemaan kurssille, joten parempi jättää lääkitys väliin. Kaksi 8 tunnin opiskelupäivää tähän oloon tuntuvat... Utopialta.
Turhautuneisuutta, pettymystä, vitutusta, mutta silti hieman toiveikkuutta.
Eihän tällä nyt pitänyt ihan näin mennä, mutta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti