Olemista ja pientä puuhastelua

Aika on kulunut viime aikoina aika rauhallisesti. Joka päivä olen laitellut tavaroita niiden lopullisille sijoilleen ja tehnyt asunnon rempan loppusilauksia, siivoiluja ym. Pikku kävelylenkkejä olen myös tehnyt. Lähinnä kauppareissuja kun kaupat löytyy aivan lähistöltä. Pitempiä lenkkejä en ole vielä uskaltanut tehdä koska kauppakassinkin kantaminen kotiin tuntuu selässä pahalta. Sinänsä kävely tuntuu ihan mukavalta selän osalta, mutta reiteen tulee kipuja samaan tapaan kuin vuonna -08... Eli pistävää kipua aivan yllättäen, joka tuntuu välillä tekevän stopin koko kävelytouhulle.
Kipuja on ja niitä tulee, mutta en halua jäädä paikoilleni makaamaan neljän seinän sisälle. Jos liikkuminen aiheuttaa pahaa niin kyllä se tuottaa enemmän hyvääkin. Lihakset vertyvät ja mieli piristyy kun maisema vaihtuu ja keuhkot saavat raitista ilmaa.

Etenkin kombatan-treenit auttavat liikkuvuuteen paljon, jos treenit eivät ole liian paikkallaan olevaa tekniikoiden harjoittelua. Muuttoruljanssin aikana jätin treenit suosiolla väliin mutta nyt olen käynyt muutaman kerran jumppaamassa. Parasta treeneissä on ollut niiden tarjoama liike ja sosiaalinen kanssakäyminen. Kunto on kylläkin päässyt romahtamaan aivan totaalisesti. Treenin jälkeen olo on ollut hyvä, mutta huono. :) Henkinen olo loistava, mutta fyysinen aika huono. Jos aamuisin sukkien jalkaan laittaminen on ollut vaikeaa niin kenkien laittaminen jalkaan treenien jälkeen on vähintään yhtä hankalaa...

Nyt kun ajattelee kirjoittamaani... "Auttaa liikkuvuuteen"... "Treenien jälkeen kenkien jalkaan laittaminen on vaikeaa"... Täytyypä selventää.
Selkä jumittaa ihan normaaliin tapaansa, mutta lantion liikkuvuus paranee mikä vaikuttaa paljon kävelyyn. Treeneissä tehty liikkuminen on niin erilaista ja enemmän tasapainoa vaativaa kuin esimerkiksi kävelyssä. Esimerkiksi potkujen tekeminen oli alkuun aivan mahdotonta kun lantion lihakset osasivat olla vain yhdessä asennossa: "jumissa".
On suorastaan hauskaa lähteä kävelemään treenien jälkeen kun oikeasti huomaa miten lantio liikkuu, eikä vain pönötä yhdessä asennossa paikoilleen jumittuneena.
Selkä tosin jämähtää pääsääntöisesti aika tukkoon joka kerta, mutta niinhän se tekee aina. Tekisinpä ihan mitä tahansa 1,5 tunnin ajan.

Niin paljon ne treenit ottaa, mutta niin paljon ne antaakin!
Ennemmin liikun itseni kipeäksi kavereiden kanssa, kuin jään kotiin makaamaan television ääreen!

Tulipa mieleeni... Toissa iltana meinasin katsella elokuvaa samalla kun syön päivällistä. Eli ruokalautanen olohuoneen sohvapöydälle ja ruokaa maistellen elokuvan kimppuun. Eihän siitä tullut mitään! Selkä oli niin kipeä etten pystynyt kumartelemaan matalalla olevalle lautaselle! Sitten keksin että menenkin lattialle istumaan ja näin olisin paremmin lautasen äärellä. Eihän sekään toiminut! Selkä oli niin jumissa, että melkein kaaduin selällee lattialle kun yritin istua lattialla jalat levällään. Aikani lattialla kiemurreltuani päätin vain odottaa, että lautanen jäähtyy niin paljon että pystyn pitämään sitä leukani alla samalla kun istun röhnötysasennossa sohvalla.
Asia enemmänkin nauratti, kuin olisi nostattanut kiukkua pintaan. Oma asennoituminen kipuun ja näihin tilanteisiin on muuttunut melkoisesti. Hyvä niin.

Aamujumppa

Pitkästä aikaa tuli nukuttua edes kohtuullisen hyvin. Ja pitkään.
Suorittamani aamujumppa ei ollut hikinen, rentouttava eikä edes sykettä nostava. Irvistelyä sen sijaan oli havaittavissa. Liikkeitä oli vain kaksi: sukkien jalkaan laitto, eli taivutukset oikealle ja vasemmalle. Istuma-asennossa kun tuo ei meinannut onnistua millään niin piti turvautua vanhaan kikkaan, eli sänkyyn selälleen, jalat koukkuun, polvet kohti kattoa, toinen jalka toisen päälle ja ei muuta kun sukkaa jalkaan!

Eilen illalla venyttelin jalkoja ja selkää. Tai siis yritin venytellä. Ennen kuin sain kunnollista venytystä aikaiseksi kipu alaselässä ja lantiossa esti syvemmät taivutukset. Olen venytellyt aika säännöllisesti, jalkoihin saan kyllä venytykset puremaan, mutta selkä ei jostain syystä ole alkanut ottamaan venytyksiä vastaan pitkään aikaan. Jokin siellä laittaa vastaan aika pahasti.

Soittelin siis viime viikolla ortoniin ja jätin lääkärille soittopyynnön. Eilen hän soittelikin minulle takaisin. Suoraan puhelimitse hän ei alkanut määräämään uutta lääkereseptiä, koska edellisestä käynnistäni on kulunut niin pitkään. Pitäisi mennä paikanpäälle katsastamaan tilanne ajantasalle. Eli lääkäri lähettää vakuutusyhtiöön maksusitoumuspyynnön ja sen mahdollisesti saatuani voin varailla aikaa vastaanotolle.

Kaveri soitteli eilen ja kyseli salikaveriksi. Parin kuukauden treenailutauon jälkeen ajatus salille paluusta kuulostaa aika hyvältä. Jos siellä saisin lämmiteltyä lihaksia auki... Alkuun tietysti täytyy tehdä kaikki liikkeet superkevyesti. En kaipaa tähän tilanteeseen enää yhtään lisää kipuja/jumituksia. Jos pitäisi treenin alkuun enemmänki aerobisena, eli paljon toistoja ja vähän painoja. Etenkin alaselän ja jalkojen osalta. Yläkropalle luonnollisesti voi pistää vähän enemmän vastusta! :)
Tuo kyllä kuulostaa aivan siltä, miten liian moni treenaa salilla... Yläkroppaa kovaa ja jalkoja vähän. Tuloksena tikkujalat ja iso yläkroppa! :) Tuloksena kunnon supersankarivartalo!

Kipujen mittailuja

Muutto tehty ja osa tavaroista edelleen laatikoissa ja laatikot ympäri kämppää... Remppaa olen viimeistellyt pikkuhiljaa. Joka päivä jotain pientä. Kaveri tulee viikonloppuna jeesailemaan isompien juttujen kanssa ja toiveissa olisi, että viikonloppuna kaikki loput vielä tekemättömät hommat saataisiin tehtyä. Sitten olisi jäljellä enää tavaroiden paikoilleen laittamista...

Kroppa edelleen aivan paskana ja nukkuminen huonoa. Ja pää ei toimi... Keskittyminen ei riitä edes Aku Ankan lukemiseen. Sanoisin että ajatus harhailee, mutta sehän ei taida pitää paikkaansa koska päässäni ei ole ajatuksia kun ajatuskupla ammottaa tyhjyyttään.
Saunassakin olisi kiva käväistä, mutta pystyn istumaan lauteilla vain pari minuuttia ennenkuin selkä väsyy liikaa... Turhapa tuota on lämmittää...
Kävelylläkin olisi kiva käväistä raikasta pakkasilmaa hengittelemässä. Mutta... Jos tässä näytön edessä makoillessa selkää ja jalkaa särkee niin mitähän tapahtuu jos lähden kävelemään. Voi olla, että saisin taas valvoa yön ja sitä myöten huominenkin olisi pilalla.
Jospa sitä vain töräyttäisi punaviiniä lasiin ja pistäisi päivän pakettiin, makoilla ilta sohvalla ja siirtyä jossakin vaiheessa sänkyyn odottelemaan auringon nousua.

Aamulla mietiskelin, että milloin viimeksi selkä/jalka on ollut näin kipeä. Kivut ovat hieman muuttuneet ajan kanssa, joten kysymykseen on vaikea vastata. Noin 4 vuotta sitten hyppäsin aamuyöllä taksiin ja menin Töölön sairaalaan hakemaan apua kipuihin. Silloin olin valvonut kipujen takia yli kolme vuorokautta putkeen. Silloin sain kipupiikin jonka avulla nukuin osastolla pari tuntia ja herättyäni sain lyrica-reseptin. Nyt ei tilanne kuitenkaan ole mennyt aivan noin pahaksi. Olen kuitenkin saanut nukuttua muutaman tunnin yössä, ikävän usein pillereiden voimalla kylläkin. Pillereistä yritinkin soittaa tänään Ortoniin lääkärilleni... Tramadolit eivät toimi. Kauan nuo tramadolit kestivätkin ilman reseptin uusimista, kun pärjäsin pitkään ilman lääkkeitä.
Olisinkohan viimeksi ollut yhtä hajalla Järvenpään koulutuskokeilun aikana... Silloin piti myös nukkua särkylääkkeiden voimalla... Ja huhhuh niitä aamuja! Kahtena aamuna oli kolari enemmän kuin lähellä! Pillereillä nukkuminen ja aamu-autoilu eivät sovi yhteen!!! Nyt ei onneksi ole ollut aamuisin pakollista menoa mihinkään vaan olen sopinut kaikki tapaamiset ym. menot iltapäivän puolelle.

Kipujen muuttumisesta...
Selkäkivut ovat levittäytyneet hieman alemmas selkään, vasemmalta puolelta lantion seutu kipeytyy ja hermosärky jalassa on edelleen pysynyt reidessä, polvessa ja pohkeessa, mutta nyt kipu ei ole yhtä terävää ja aivan niin pistävää kuin ennen. Samalla tavalla kipu voi tulla aivan yllättäen todella kovana, mutta hieman eri tavalla... Tai sitten olen vain niin tottunut kipuihin, että niistä on se "terävin kärki" jo hieman tylsynyt.

Nyt en tunne olevani penaalin teräväkärkisin kynä... Tämänkin kirjoittamiseen on mennyt 1½ tuntia! Vaikea saada ajatukset kirjoitettua selkeään muotoon. Parempi kai maistaa pari lasillista sitä viiniä ja jättää pillerit syömättä tältä illalta/yöltä. Jos viini soisi paremman unen ja selkeämmän huomenen...

Loppuvuosi...

...ja uuden alku. Joulu meni rauhallisesti mökkeillessä ja levätessä. Ja tuskaisen kipeänä. Kuvittelin että alkava muuttohässäkkä menee hienosti läpi kun lepäilen kunnolla varastoon, mutta eihän siinä niin käynyt. Mökiltä palasikin ennen uutta-vuotta kotiin entistä enemmän hajalla oleva ihmisraunio. Selkä aivan paskana ja jalka/polvi kipeänä. On se kummallista. Runsas lepo, välillä pienet ulkoilut ja puuhastelut vain pahensivat kipuja. Ja polven kivut tuntuivat vain pahenevan. Kivut eivät olleet polven sivulla kuten ennen, eli kuten se nettikysymykseeni vastauksensa antanut lääkäri mainitsi ettei se limapussin tulehdus todennäköisesti ole ainoa syy polven kipuihin. Tulipahan sekin todistettua. Vielä kun saisi tuon lääkärinlausuntoon...

Vuodenvaihteessa sain avaimet uuteen asuntooni. Aloitin pikku remppailut heti ja pikkuhiljaa olen tuonut tavaroitani uuteen osoitteeseen. Nyt puolitoista viikkoa avaimien saamisesta kämppä alkaa olemaan jo hyvällä mallilla. Kiitos perheen sisäisen ja kavereiden tuoman avun! Oma jaksaminen on aika lähelle pyöreä nolla. Nukkuminen on ollut todella huonoa. Kun illalla romahdan sänkyyn alkavat kivut häiritä nukahtamista. Tramadolikaan ei auta nukahtamisen kanssa, enemmänkin pahentaa asiaa. Pitäisi soitella lääkärille ja kysellä jotain muuta lääkettä tilalle. Lääkeitähän olen siis syönyt vain viimeisenä vaihtoehtona jos millään muulla keinolla en kipuja saa hallintaan. Ja nyt viime viikkoina niitä on syöty. Ja hauskinta on ollut se, että pillerit eivät auta kipuihin eikä sitä kautta nukahtamiseen eli yöt tulee kukuttua ja lopulta kun nukahdan niin en herää edes herätyskelloon... Ja aamupäivät menevät haahuillessa kun pää ei toimi kunnolla. Perseestä.

Huomenna olisi virallinen muuttopäivä. Kavereita tulee auttamaan muutossa mukavasti, eli saan ottaa toivonmukaan työnjohtajan roolin tässä urakassa. Kun tavarat ovat uudessa kodissa, on pakko ottaa pari totaalista lepopäivää ja toivoa että se aalto nakkaisi minut täältä aallonpohjasta edes hieman lähemmäksi sitä suhteellisen matalalla olevaa omaa huippuani.

Liikuntaharrastuksia voisin harkita sitten, kun pääsen aamulla kiroilematta nostettua itseni ylös sängystä ja kengät jalkaan helpommin. Viimeisestä punttiskäynnistä on aikaa kauan. Kombatan- treeneissä kävin viimeksi muistaakseni viikko ennen joulua.... 

Tuskaa, tuskaa ja vielä kerrän tuskaa.

Ja vielä pitäisi miettiä opiskeluja... Hyvä kun ruokapöydässä jaksaa ruokailun ajan istua kun selkä ei jaksa pitää miestä suorassa.