Sain hyvät jouluterveiset vakuutusyhtiöltä. Heidän lisävastineensa vakuutusoikeuteen menevästä valituksestani. Vastine koski pelkästään polvi- asiaa. Kirjoittivat seuraavaa:
"Lääketieteellinen kuvaus on ristiriidassa puhelimitse antamani selvityksen kanssa. Polven oireilua ja lausunnossa kuvattua toistuvaa altapettämistä ei ole todennettu lääketieteellisin menetelmin. MRI-kuvauksessa polvessa ei ole todettu rakenteellista, tapaturman yhteydessä syntynyttä vammaa.
Olen puhelimitse (puheluiden päivämäärät mainittu) kertonut harrastavani raskasta liikuntaa 5 kertaa viikossa. Kuntosaliharjoittelun lisäksi olen kertonut harrastavani kovaa kuntoa vaativaa filippiiniläistä itsepuolustuslajia 1,5h kestävinä rankkoina harjoituksina 2-3 kertaa viikossa. Laji vaatii harrastajaltaan nopeutta ja liikkuvuutta, jolloin on ilmeistä, että kuvatut polvioireet ovat ristiriidassa kerrotun kanssa. Tapaturmasta ei kertomani mukaan ole haittaa kuntosali- tai itsepuolustuslaji-harrastuksessa.
Polven limapussin tulehdus voi johtua liiallisesta rasituksesta sekä toistuvista iskuista tai revähdyksistä. Polven limapussin tulehdus on todennäköisemmin seurausta liiallisesta rasituksesta sekä liikunnasta. Vasemman polven oireet eivät ole syy-yhteydessä tapaturmavammaan."
Siinä tiivistettynä kirjelmän sisältö.
Polva ei siis ole tutkittu riittävästi. Lääkärit ovat tähän mennessä taivutelleet ja väännelleet polvea. Ei muuta. Lisätutkimuksia siis kaipailen.
Kuntosali- ja itsepuolustuslajin treenien raskautta ja vaativuutta on paisuteltu aivan äärimmäisyyksiin. Yhtiön edustajahan ei tiedä laisinkaan mitä osaltani treenisaleilla tapahtuu.
Ristiriidassa on myös lausuntoni ettei tapaturmasta ole haittaa harrastuksissani. Viimeisimmässä puhelussa kuitenkin mainitsin, että en ole kyennyt kunnolliseen treenitouhuun lähes 1½ kuukauteen. Tämä jäi mainitsematta. Ilmeisesti ihan vahingossa.
Näpyttelin uuden vastineen samantien. Vaadin polven lisätutkimuksia sekä fysioterapeutin/OMT-fysioterapeutin opastuksen kanssa tapahtuvaa kuntoutusta.
Vakuutusyhtiön selitykset alkavat mennä saivarteluksi ja olen havaitsevani jälleen suoranaista valehteluakin. Jokaisen kiven he kääntävät ja kokeilevat. Hehän eivät tämän asian päätöksen viivästymisestä kärsi pätkääkään. Heillä on aikaa antaa lakimiesten kaivella ja tonkia lääkäreiden kanssa koko keissi läpi ja tehdä sivulauseessakin mainitusta asiasta käänteentekevä asianhaara.
Voin sanoa, että joulu meni aika pipariksi. Päässä pyöri nämä asiat ja siihen lisäksi vakuutusyhtiöstä soittelivat ja ehdottivat minulle kuntosaliohjaajan koulutusta. Nyt pitäisi sitäkin tutkia netistä ja katsoa minkälainen koulutus olisi kyseessä. Aikalailla paskanmaku suussa ja kivuliaana tässä saa elämää eteenpäin katsoa.
perjantai 28. joulukuuta 2012
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Työkykyä on siis jäljellä
Vakuutusyhiöstä soitettiin tänään. Kysymys oli tästä työkyvyn arvioinnista sekä minun omasta arviostani mahdollisesta työhön palaamisesta/ opiskelusta. Lääkärin lausunnon mukaanhan minulla on työkykyä jäljellä. Olivat pitäneet palaveria tänään tapaukseni eteenpäin saamisesta ja kyselivät, että kiinnostaisiko minulla kouluttautua esimerkiksi liikunta-alalle. Esimerkiksi kuntosaliohjaajaksi tai jos jotain löytyisi harrastamani taistelulajin puolelta.
Olipa vakuutusheppu niinkin luovalla tuulella, että kyseli jos vaikka kokkaushommat kiinnostaisivat... TV-kokiksi niin ei olisi niin pitkiä työrupeamia. HAH! :) Sanoin, että nyt on niin paljon kokkausohjelmia että suositun formaatin kehittäminen vaatisi jo aika omaperäistä ajatusta. Oikeasti alaston kokki-ohjelma voisi ehkä saavuttaa suosiota alkuyön ohjelmistossa!
Ja tulihan se puhelinmyyjä-kysymyskin sieltä... Jos niitä hommia kiinnostaisi alkaa tekemään. Vastasin, että saan allergiakohtauksen jo ajatellessani asiaa.
Aikaisemmin sain kyselyn jossa käskettiin mainitsemaan työ jota pystyisin tekemään. Eipä käynyt mielessä, että vakuutusyhtiö olisi jälleen halukas kustantamaan minun opiskelujani. Menihän se 2010 vuonna tehty koulutuskokeilu täysin mönkään...
Ajatus esimerkiksi kuntosaliohjaajan työstähän ei kuulosta ollenkaan pahalta. Olenhan kerran käynyt pääsykokeissa liikunnanohjaajan koulutukseenkin. Ja kuntosali onkin ollut lähes ainoa paikka sairaslomien/eläkkeelläolon aikana, jossa olen tuntenut oloni hyväksi. Siellä olen saanut ajatukseni muualle ja välillä jopa unohtanut olevani krooninen kipupotilas. Ja salilla on lähes poikkeuksetta ollut aina mukavaa.
Täytyy tutkiskella jälleen kerran nettiä ja katsoa minkälaisia mahdollisuuksia minulla olisi lähteä opiskelemaan. Kurssimuotoinen opiskeluhan onnistuisi... toivottavasti. Kolme iltaa putkeen kestäneen metsästäjänkurssin pystyin tuskalla istumaan läpi, eli enköhän pystyisi samantyyppisiä rykäisyjä hoitamaan nytkin. Vaikka parin drinkin voimalla, jos ei muuten! :)
Tammikuussa kuulemma palaavat asian ääreen... Ja siihen mennessä pitäisi minullakin tehdä asian eteen mietintöjä. Ja näitä asioita ei tarvitse hirveästi enää miettiä. Voin vaatimattomasti sanoa, että kaikki vaihtoehdot on käyty mielessä läpi moneen kertaan!
En ole viettänyt 4,5 vuotta haavi auki kotona odotellen, että joku kolkuttaa oveen, ottaa kädestä kiinni ja ilmoittaa mihin suuntaan minä nyt lähden jatkamaan elämääni. Tulevan suunnitteleminen kuuluu tietääkseni lähes jokaisen ihmisen ominaisuuksiin. Pysähtymällä täysin paikoilleen saa aikaiseksi vain ongelmia.
Jos tästä vielä hyvää seuraisi... Jos tulevana vuonna tapahtuisi jotain. Sellaista jolla olisi vaikutusta pidemmälle kuin siihen seuraavaan vakuutusyhtiöstä tulevaan kirjeeseen tai puheluun asti. Ja mielellään tuo tapahtuma voisi olla pitkästä aikaa jotain positiivista.
Olipa vakuutusheppu niinkin luovalla tuulella, että kyseli jos vaikka kokkaushommat kiinnostaisivat... TV-kokiksi niin ei olisi niin pitkiä työrupeamia. HAH! :) Sanoin, että nyt on niin paljon kokkausohjelmia että suositun formaatin kehittäminen vaatisi jo aika omaperäistä ajatusta. Oikeasti alaston kokki-ohjelma voisi ehkä saavuttaa suosiota alkuyön ohjelmistossa!
Ja tulihan se puhelinmyyjä-kysymyskin sieltä... Jos niitä hommia kiinnostaisi alkaa tekemään. Vastasin, että saan allergiakohtauksen jo ajatellessani asiaa.
Aikaisemmin sain kyselyn jossa käskettiin mainitsemaan työ jota pystyisin tekemään. Eipä käynyt mielessä, että vakuutusyhtiö olisi jälleen halukas kustantamaan minun opiskelujani. Menihän se 2010 vuonna tehty koulutuskokeilu täysin mönkään...
Ajatus esimerkiksi kuntosaliohjaajan työstähän ei kuulosta ollenkaan pahalta. Olenhan kerran käynyt pääsykokeissa liikunnanohjaajan koulutukseenkin. Ja kuntosali onkin ollut lähes ainoa paikka sairaslomien/eläkkeelläolon aikana, jossa olen tuntenut oloni hyväksi. Siellä olen saanut ajatukseni muualle ja välillä jopa unohtanut olevani krooninen kipupotilas. Ja salilla on lähes poikkeuksetta ollut aina mukavaa.
Täytyy tutkiskella jälleen kerran nettiä ja katsoa minkälaisia mahdollisuuksia minulla olisi lähteä opiskelemaan. Kurssimuotoinen opiskeluhan onnistuisi... toivottavasti. Kolme iltaa putkeen kestäneen metsästäjänkurssin pystyin tuskalla istumaan läpi, eli enköhän pystyisi samantyyppisiä rykäisyjä hoitamaan nytkin. Vaikka parin drinkin voimalla, jos ei muuten! :)
Tammikuussa kuulemma palaavat asian ääreen... Ja siihen mennessä pitäisi minullakin tehdä asian eteen mietintöjä. Ja näitä asioita ei tarvitse hirveästi enää miettiä. Voin vaatimattomasti sanoa, että kaikki vaihtoehdot on käyty mielessä läpi moneen kertaan!
En ole viettänyt 4,5 vuotta haavi auki kotona odotellen, että joku kolkuttaa oveen, ottaa kädestä kiinni ja ilmoittaa mihin suuntaan minä nyt lähden jatkamaan elämääni. Tulevan suunnitteleminen kuuluu tietääkseni lähes jokaisen ihmisen ominaisuuksiin. Pysähtymällä täysin paikoilleen saa aikaiseksi vain ongelmia.
Jos tästä vielä hyvää seuraisi... Jos tulevana vuonna tapahtuisi jotain. Sellaista jolla olisi vaikutusta pidemmälle kuin siihen seuraavaan vakuutusyhtiöstä tulevaan kirjeeseen tai puheluun asti. Ja mielellään tuo tapahtuma voisi olla pitkästä aikaa jotain positiivista.
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Jatkuvaa sairastelua
Mikähän nyt mättää. Syksyn pitkät flussat haittasivat elämää. Kun aloin päästä taas takaisin hyvään vauhtiin taas treenien suhteen alkoi vatsatauti. Ja tämä taas on kestänyt jo kaksi viikkoa! Onko vika nykyajan sitkeämmissä taudeissa vai onko syy minussa?
Mietin että voiko vika olla liian tiukassa treeniohjelmassa? Tarvisiko muutenkin hajalla oleva kroppa enemmän lepoa? Ja vaikuttaako nämä asuntokauppahommat myös psyykkiseen kuntoon ja sitä kautta fyysiseen? Ja voiko ruokahommilla olla jotain tekemistä tämän kanssa?
Vaikka lähes joka päivä tehty treeni tuntui hyvältä, enkä tuntenut itseäni väsyneeksi, saattoi olla liikaa. Kroppahan ilmoittelee sairasteluilla, jos meno on mennyt liian raskaaksi. Tämän olen pariin otteeseen huomannut kun olin työelämässä. Ja nyt kun kroppa on muutenkin hajalla ja rasituksesta palautuminen huomattavasti hitaampaa, uskallan epäillä levon puutetta syyksi tähän romahtamiseen.
Nyt tarvitaan muutoksia meininkiin. Jätän salitreenit tekemättä, kunnes olen saanut muuton ja pikku remppailut tehtyä. Tappelemassa pyrin käymään, jotain liikuntaa täytyy lukujärjestykseen kuulua!
Kun tämä kaikki muu hässäkkä rauhoittuu aloitan ja jatkan salihommia siten, että lepo lisääntyy. Ei enää salilla lähen joka päivä. Vaikka se mukavalta tuntuikin. 3 kertaa (max 4) salilla/viikko ja siihen muuta treeniä päälle jaksamisen mukaan. Täytyy vaan keksiä jotain kevyempää ajanvietettä muulle ajalle. Ja mitähän sekin sitten olisi. Jos vaikka alkaisin lueskelemaan lisää yhteiskuntaa kritisoivaa journalismia!
Kun olen kiinnostunut terveyteen liittyvistä asioista olen lueskellut juttuja ravinnon vaikutuksesta terveyteen. Hetki sitten luin tutkimuksesta jossa todettiin, että paremmin tienaavien odotettu elinikä on n.10 vuotta pidempi kuin huonotuloisten. Kun mietitään syytä tuohon mieleen tulee ensin terveydenhuollon laatu. Toiseksi parempituloisilla on varaa hankkia ruokapöytään laadukkaampia raaka-aineita.
Rahalla pääsee yksityiselle hoitoon nopeammin kuin kunnalliselle ja yksityispuolella hoitokin tuppaa olemaan parempaa. Ja jos vertaat kunnallisen terveysaseman henkilökunnan naamoja yksityisen puolen henkilökuntaan niin ero on melkoinen (omat kokemukset). Yksityisellä käydessäni palvelu on iloista ja pirteää. Kunnallisessa henkilökunta näyttää yleensä siltä, että ei vois hommat hirveästi kiinnostaa. Eli onko kunnallisessa töissä kaikki jotka eivät ole päässeet töihin yksityiselle? Ja sekös ottaa päähän!
Kun ruokakaupassa katsellaan hintoja, huomataan että lähes kaikki halpa on pitkälle prosessoitua ruokaa. Valmisruokaa ja puolivalmisteita, josta on poistettu kaikki terveellinen ja tilalle on jätetty pelkkä tyhjänpäiväinen vatsantäyte. Kun rahasta on ollut puutetta ainoana vaihtoehtona on tuo teollinen kuona, jota ruoaksikin jotkut kutsuvat. Monessa tapauksessa ruokavalion puutteellisuus voi johtua myös vanhoista päähän pinttyneistä tavoista, tietämättömyydestä tai vain välinpitämättömyydestä. Ruoka kuin ruoka, jos sillä nälkä lähtee niin se riittää ja halvempihan on se parempi.
Mietin että voiko vika olla liian tiukassa treeniohjelmassa? Tarvisiko muutenkin hajalla oleva kroppa enemmän lepoa? Ja vaikuttaako nämä asuntokauppahommat myös psyykkiseen kuntoon ja sitä kautta fyysiseen? Ja voiko ruokahommilla olla jotain tekemistä tämän kanssa?
Vaikka lähes joka päivä tehty treeni tuntui hyvältä, enkä tuntenut itseäni väsyneeksi, saattoi olla liikaa. Kroppahan ilmoittelee sairasteluilla, jos meno on mennyt liian raskaaksi. Tämän olen pariin otteeseen huomannut kun olin työelämässä. Ja nyt kun kroppa on muutenkin hajalla ja rasituksesta palautuminen huomattavasti hitaampaa, uskallan epäillä levon puutetta syyksi tähän romahtamiseen.
Nyt tarvitaan muutoksia meininkiin. Jätän salitreenit tekemättä, kunnes olen saanut muuton ja pikku remppailut tehtyä. Tappelemassa pyrin käymään, jotain liikuntaa täytyy lukujärjestykseen kuulua!
Kun tämä kaikki muu hässäkkä rauhoittuu aloitan ja jatkan salihommia siten, että lepo lisääntyy. Ei enää salilla lähen joka päivä. Vaikka se mukavalta tuntuikin. 3 kertaa (max 4) salilla/viikko ja siihen muuta treeniä päälle jaksamisen mukaan. Täytyy vaan keksiä jotain kevyempää ajanvietettä muulle ajalle. Ja mitähän sekin sitten olisi. Jos vaikka alkaisin lueskelemaan lisää yhteiskuntaa kritisoivaa journalismia!
Kun olen kiinnostunut terveyteen liittyvistä asioista olen lueskellut juttuja ravinnon vaikutuksesta terveyteen. Hetki sitten luin tutkimuksesta jossa todettiin, että paremmin tienaavien odotettu elinikä on n.10 vuotta pidempi kuin huonotuloisten. Kun mietitään syytä tuohon mieleen tulee ensin terveydenhuollon laatu. Toiseksi parempituloisilla on varaa hankkia ruokapöytään laadukkaampia raaka-aineita.
Rahalla pääsee yksityiselle hoitoon nopeammin kuin kunnalliselle ja yksityispuolella hoitokin tuppaa olemaan parempaa. Ja jos vertaat kunnallisen terveysaseman henkilökunnan naamoja yksityisen puolen henkilökuntaan niin ero on melkoinen (omat kokemukset). Yksityisellä käydessäni palvelu on iloista ja pirteää. Kunnallisessa henkilökunta näyttää yleensä siltä, että ei vois hommat hirveästi kiinnostaa. Eli onko kunnallisessa töissä kaikki jotka eivät ole päässeet töihin yksityiselle? Ja sekös ottaa päähän!
Kun ruokakaupassa katsellaan hintoja, huomataan että lähes kaikki halpa on pitkälle prosessoitua ruokaa. Valmisruokaa ja puolivalmisteita, josta on poistettu kaikki terveellinen ja tilalle on jätetty pelkkä tyhjänpäiväinen vatsantäyte. Kun rahasta on ollut puutetta ainoana vaihtoehtona on tuo teollinen kuona, jota ruoaksikin jotkut kutsuvat. Monessa tapauksessa ruokavalion puutteellisuus voi johtua myös vanhoista päähän pinttyneistä tavoista, tietämättömyydestä tai vain välinpitämättömyydestä. Ruoka kuin ruoka, jos sillä nälkä lähtee niin se riittää ja halvempihan on se parempi.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Pankkifarssi
Reilun viikon verran olen saanut repiä hiuksia päästäni asuntokauppojen yhteydessä tapahtuneiden sähläysten kanssa. Nyt on hommat näiden ongelmien kanssa lähes selvitetty. Huomenna teen kaupat tulevasta kodistani. Kerrataan kuitenkin mitä on tapahtunut.
Kävin tekemässä alkukaupat omasta asunnostani ostajan pankissa. Unohdin tyhmyyksissäni ottaa mukaan tilinumeroni (en muista ulkoa), joten virkailija keksi avata tilin minulle heidän pankkiinsa. Rahat siis kilahtivat tuolle uudelle tililleni. Samalla reissulla pyysin lainatarjousta samaiselta virkailijalta.
Hänen lainatarjouksensa oli hyvä, joten soitin muutaman päivän päästä hänelle ja ilmoitin, että he saavat minusta asiakkaan. Olin jo löytänyt itselleni asunnon ja tarjoukseni oli hyväksytty joten sovimme kaupantekotilaisuuden kyseiseen pankkiin. Loppukaupat vanhasta asunnostani tehtäisiin keskiviikkona ja torstaina olisi kaupat uudesta. Näppärää, eikö?
Kauppojen tekoa edeltävällä viikolla virkailija kyseli sähköpostilla, että mihin korkoon haluan sitoa asuntolainani. Tuohon kysymykseen vastattuani sain sähköpostin missä kerrottiin lainan marginaali sekä lainan nostosta aiheutuvat kulut. Marginaali oli 0,22% korkeampi kuin lainatarjouksessa ja lisäksi nyt tuli ilmi nämä lainannostokulut (nosto/toimituskulu yht. 1000€). Ihmettelin tätä marginaalin nousua sekä näitä kuluja, joista ei ollut aikaisemmin mitään puhetta. Virkailija vain vastasi, että hän ei ole tehnyt minulle lainatarjousta vaan ainoastaa "suuntaa-antavan laskelman".
Verenpaineet kävi aika korkealla tuon sähköpostin lukemisen aikana!!!
En lähtenyt tuohon vedätykseen mukaan, vaan soitin heti toiseen pankkiin, josta olin saanut LAINATARJOUKSEN. Marginaali oli kohtuullinen ja lainannostokulut 200€. Tähän asti hommat menivät vielä aika helposti. Soittelin uuden asuntoni välittäjälle, hän oli yhteydessä myyjään ja uuteen pankkiini ja päätimme kauppapäivän. Eli keskiviikkona myyn omani ja perjantaina ostan uuden. Aikaisempi ajankohta ei käynyt, koska myyjän pankki oli jo ehtinyt lähettää asunnon osakekirjan tuohon alunperin sovittuun pankkiin. Perjantaihin mennessä posti on varmasti saanut osakekirjan toimitettua pankkiini.
Tuli keskiviikko ja menimme tekemään loppukaupat. Virkailija lähti siirtämään rahoja ja me muut jäimme neukkariin käymään kauppakirjaa läpi ja jutustelemaan noin puoleksi tunniksi. Ehdittiin muutaman kerran miettiä, että mikä voi rahan siirtämisessä kestää niin kauan? Vitsiäkin asiasta heiteltiin. Lopulta virkailija palasi huoneeseen ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Rahat oli siis siirretty nykyisen asuntolainani hoitotilille ja loput omalle tilille pankkiin johon olin menossa asiakkaaksi. Kaikki hyvin!
Seuraavana , eli torstai-aamuna heräsin puhelinsoittoon. Nykyisen pankin virkailija soitti ja kyseli, että teimmekö me asuntokauppaa edellisenä päivänä? Puhelun syynä oli se, että rahaa ei ollut tilille ilmestynyt. Pyysin virkailijaa soittamaan kaupantekopankkiin ja kysyä sieltä. Katsottiin vielä läpi kuitit jotka sain keskiviikon rahalähetyksestä ja tilinumerot täsmäsivät. Lähetin vielä sähköpostia rahat siirtäneelle henkilölle ja sain vastauksen, että asia on kunnossa. Siis kaikki hyvin!
Koitti perjantai. Eli tänään tehdään kaupat tulevasta kodistani! Juuri kun olin lähdössä ovesta ulos puhelin soi. Uuden pankkini virkailija soitti ja ilmoitti ettei tililläni ole rahaa. Eli kauppoja ei voida tehdä jos minulla ei ole rahaa. Kaiken lisäksi asunnon myyjä oli jo mennyt pankkiin... Hyvissä ajoin kuulemaan ettei kauppoja voida tehdä. Pettymys oli ollut suuri. Virkailija selvitti asian myyjälle, välittäjälle ja myöskin minulle. Kovimmin tämän uutisen otti vastaan välittäjä, joka joutui perumaan seuraavan viikon lomansa koska nämä asuntokaupat siirtyivät juuri seuraavalle viikolle. Sovimme, että kaupat tehdään seuraavan viikon tiistaina (huomenna). Maanantaita ei uskallettu valita, koska meillä olisi maanantai aikaa vielä odotella jos rahat eivät jostain kumman syystä olisi vieläkään tililläni.
Erikoista oli vielä osakekirjan seikkailut. Ne oli lähetetty tuolta "suuntaa-antavasta" pankista eteenpäin, mutta välittäjän saaman seurantakoodin mukaan paketti/kirje oli kadonnut matkallaan. Välittäjä soitteli postiin ja kyseli kirjojen perään ja postissakin oltiin ihmeissää, että mitä on voinut oikein tapahtua. Lopulta kirjat löytyivät. Ne olivat pankkia lähinnä olevassa postikonttorissa! Ja pankkivirkailijalle oli tullut saapumisilmoitus. Nämä osakekirjat eivät kuulemma liiku tällä tavalla yleensä, mutta saatiinpahan tämäkin asia hoidettua erikoisemmalla tavalla.
Perjantaina soitteli vielä nykyisen pankkini virkailija ja tiedusteli, että olenko kartalla tapahtumissa. Eli että rahat eivät ole edelleenkään lainanhoitotililläni. Hän oli yrittänyt saada kiinni rahat siirtänyttä virkailijaa, mutta ei ollut saanut konttorista ketään kiinni, koska koko konttorillinen oli lähtenyt pikkujouluristeilylle. Eli perjantaina ei asiaan saataisi mitään selkoa.... Maanantaina asiat ovat varmasti hoidossa! Ja sitten kaikki on hyvin!
Tänään aamusta puhelin soi ja siellähän soitteli tulevan pankkini virailija. Tilillä ei edelleenkään rahaa. Tarkisteltiin vielä, että kuiteissa olevat tilinumerot ovat oikein. Oikein olivat. Mutta. Maksun saajana olin minä ja maksajana minä. Siis rahat oli ensin lähetetty sille minulle avatulle tilille ja sieltä eteenpäin. Miksi näin? Uuden pankin virkailija sai lopulta kiinni tuon "suuntaa-antavan" virkailijan. Anteeksipyyntöjen jälkeen hän lupasi laittaa rahat tililleni pikana. Pikanahan ne rahat olisi pitänyt jo alunperin laittaa eteenpäin!!!!!!!!!!!!!
Harvinaisen paljon harmia ja monelle henkilölle näistä sotkuista tuli. Uusi pankkiyhteyshenkilöni onneksi hoiti hommat hienosti, välittäjä samoin sekä asunnon myyjä ymmärsi sotkujen johtuvan muusta kuin minusta. Myyjä itseasiassa soitteli minulle tänään ja käytiin asioita hieman läpi. Hän pyysi myös tuon "suuntaa-antavan" henkilön puhelinnumeroa. Aikoo vaatia korvauksia ainakin matkakuluista jotka hänelle koitui tuosta turhasta pankkireissusta. Oikein. Itsekin kirjoittelin kyseiseen pankkiin kirjelmän jossa vaadin korvauksia näistä sotkuista ja sen aiheuttamista kuluista sekä harmaista hiuksista. Korvausten määrää tulen varmasti vielä hämmästelemään.
Jos jollakin on asuntokaupat menneet vielä monimutkaisemmaksi niin en edes halua kuulla kyseistä tarinaa. :) Haluan, että huomenna saadaan nimet paperiin ja raha-asiat hoidettua. Sen jälkeen haluan rauhoittua ja keskittyä vain tulevaan jouluun ja muuttoon. Ja jos tästä jo viikon päällä olleen vastataudin saisi kuriin. Ei ollut kovinkaan mukava juosta pankeissa keskustelemassa asioista, kun piti keskittyä siihen että ei tule lasti housuun jos keskittyminen herpaantuu... Onneksi vessassakin voi hoitaa näitä asioita puhelimitse. Ja kuinkahan paljon aikaa näiden sähläilyjen takia on vietetty puhelimessa? Ei taida meikäläisen puhepaketti riittää!
Huominen on toivoa täynnä! Ehkä huomenna voin sanoa "kaikki hyvin!" sitä itseään tarkoittaen!
Kävin tekemässä alkukaupat omasta asunnostani ostajan pankissa. Unohdin tyhmyyksissäni ottaa mukaan tilinumeroni (en muista ulkoa), joten virkailija keksi avata tilin minulle heidän pankkiinsa. Rahat siis kilahtivat tuolle uudelle tililleni. Samalla reissulla pyysin lainatarjousta samaiselta virkailijalta.
Hänen lainatarjouksensa oli hyvä, joten soitin muutaman päivän päästä hänelle ja ilmoitin, että he saavat minusta asiakkaan. Olin jo löytänyt itselleni asunnon ja tarjoukseni oli hyväksytty joten sovimme kaupantekotilaisuuden kyseiseen pankkiin. Loppukaupat vanhasta asunnostani tehtäisiin keskiviikkona ja torstaina olisi kaupat uudesta. Näppärää, eikö?
Kauppojen tekoa edeltävällä viikolla virkailija kyseli sähköpostilla, että mihin korkoon haluan sitoa asuntolainani. Tuohon kysymykseen vastattuani sain sähköpostin missä kerrottiin lainan marginaali sekä lainan nostosta aiheutuvat kulut. Marginaali oli 0,22% korkeampi kuin lainatarjouksessa ja lisäksi nyt tuli ilmi nämä lainannostokulut (nosto/toimituskulu yht. 1000€). Ihmettelin tätä marginaalin nousua sekä näitä kuluja, joista ei ollut aikaisemmin mitään puhetta. Virkailija vain vastasi, että hän ei ole tehnyt minulle lainatarjousta vaan ainoastaa "suuntaa-antavan laskelman".
Verenpaineet kävi aika korkealla tuon sähköpostin lukemisen aikana!!!
En lähtenyt tuohon vedätykseen mukaan, vaan soitin heti toiseen pankkiin, josta olin saanut LAINATARJOUKSEN. Marginaali oli kohtuullinen ja lainannostokulut 200€. Tähän asti hommat menivät vielä aika helposti. Soittelin uuden asuntoni välittäjälle, hän oli yhteydessä myyjään ja uuteen pankkiini ja päätimme kauppapäivän. Eli keskiviikkona myyn omani ja perjantaina ostan uuden. Aikaisempi ajankohta ei käynyt, koska myyjän pankki oli jo ehtinyt lähettää asunnon osakekirjan tuohon alunperin sovittuun pankkiin. Perjantaihin mennessä posti on varmasti saanut osakekirjan toimitettua pankkiini.
Tuli keskiviikko ja menimme tekemään loppukaupat. Virkailija lähti siirtämään rahoja ja me muut jäimme neukkariin käymään kauppakirjaa läpi ja jutustelemaan noin puoleksi tunniksi. Ehdittiin muutaman kerran miettiä, että mikä voi rahan siirtämisessä kestää niin kauan? Vitsiäkin asiasta heiteltiin. Lopulta virkailija palasi huoneeseen ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Rahat oli siis siirretty nykyisen asuntolainani hoitotilille ja loput omalle tilille pankkiin johon olin menossa asiakkaaksi. Kaikki hyvin!
Seuraavana , eli torstai-aamuna heräsin puhelinsoittoon. Nykyisen pankin virkailija soitti ja kyseli, että teimmekö me asuntokauppaa edellisenä päivänä? Puhelun syynä oli se, että rahaa ei ollut tilille ilmestynyt. Pyysin virkailijaa soittamaan kaupantekopankkiin ja kysyä sieltä. Katsottiin vielä läpi kuitit jotka sain keskiviikon rahalähetyksestä ja tilinumerot täsmäsivät. Lähetin vielä sähköpostia rahat siirtäneelle henkilölle ja sain vastauksen, että asia on kunnossa. Siis kaikki hyvin!
Koitti perjantai. Eli tänään tehdään kaupat tulevasta kodistani! Juuri kun olin lähdössä ovesta ulos puhelin soi. Uuden pankkini virkailija soitti ja ilmoitti ettei tililläni ole rahaa. Eli kauppoja ei voida tehdä jos minulla ei ole rahaa. Kaiken lisäksi asunnon myyjä oli jo mennyt pankkiin... Hyvissä ajoin kuulemaan ettei kauppoja voida tehdä. Pettymys oli ollut suuri. Virkailija selvitti asian myyjälle, välittäjälle ja myöskin minulle. Kovimmin tämän uutisen otti vastaan välittäjä, joka joutui perumaan seuraavan viikon lomansa koska nämä asuntokaupat siirtyivät juuri seuraavalle viikolle. Sovimme, että kaupat tehdään seuraavan viikon tiistaina (huomenna). Maanantaita ei uskallettu valita, koska meillä olisi maanantai aikaa vielä odotella jos rahat eivät jostain kumman syystä olisi vieläkään tililläni.
Erikoista oli vielä osakekirjan seikkailut. Ne oli lähetetty tuolta "suuntaa-antavasta" pankista eteenpäin, mutta välittäjän saaman seurantakoodin mukaan paketti/kirje oli kadonnut matkallaan. Välittäjä soitteli postiin ja kyseli kirjojen perään ja postissakin oltiin ihmeissää, että mitä on voinut oikein tapahtua. Lopulta kirjat löytyivät. Ne olivat pankkia lähinnä olevassa postikonttorissa! Ja pankkivirkailijalle oli tullut saapumisilmoitus. Nämä osakekirjat eivät kuulemma liiku tällä tavalla yleensä, mutta saatiinpahan tämäkin asia hoidettua erikoisemmalla tavalla.
Perjantaina soitteli vielä nykyisen pankkini virkailija ja tiedusteli, että olenko kartalla tapahtumissa. Eli että rahat eivät ole edelleenkään lainanhoitotililläni. Hän oli yrittänyt saada kiinni rahat siirtänyttä virkailijaa, mutta ei ollut saanut konttorista ketään kiinni, koska koko konttorillinen oli lähtenyt pikkujouluristeilylle. Eli perjantaina ei asiaan saataisi mitään selkoa.... Maanantaina asiat ovat varmasti hoidossa! Ja sitten kaikki on hyvin!
Tänään aamusta puhelin soi ja siellähän soitteli tulevan pankkini virailija. Tilillä ei edelleenkään rahaa. Tarkisteltiin vielä, että kuiteissa olevat tilinumerot ovat oikein. Oikein olivat. Mutta. Maksun saajana olin minä ja maksajana minä. Siis rahat oli ensin lähetetty sille minulle avatulle tilille ja sieltä eteenpäin. Miksi näin? Uuden pankin virkailija sai lopulta kiinni tuon "suuntaa-antavan" virkailijan. Anteeksipyyntöjen jälkeen hän lupasi laittaa rahat tililleni pikana. Pikanahan ne rahat olisi pitänyt jo alunperin laittaa eteenpäin!!!!!!!!!!!!!
Harvinaisen paljon harmia ja monelle henkilölle näistä sotkuista tuli. Uusi pankkiyhteyshenkilöni onneksi hoiti hommat hienosti, välittäjä samoin sekä asunnon myyjä ymmärsi sotkujen johtuvan muusta kuin minusta. Myyjä itseasiassa soitteli minulle tänään ja käytiin asioita hieman läpi. Hän pyysi myös tuon "suuntaa-antavan" henkilön puhelinnumeroa. Aikoo vaatia korvauksia ainakin matkakuluista jotka hänelle koitui tuosta turhasta pankkireissusta. Oikein. Itsekin kirjoittelin kyseiseen pankkiin kirjelmän jossa vaadin korvauksia näistä sotkuista ja sen aiheuttamista kuluista sekä harmaista hiuksista. Korvausten määrää tulen varmasti vielä hämmästelemään.
Jos jollakin on asuntokaupat menneet vielä monimutkaisemmaksi niin en edes halua kuulla kyseistä tarinaa. :) Haluan, että huomenna saadaan nimet paperiin ja raha-asiat hoidettua. Sen jälkeen haluan rauhoittua ja keskittyä vain tulevaan jouluun ja muuttoon. Ja jos tästä jo viikon päällä olleen vastataudin saisi kuriin. Ei ollut kovinkaan mukava juosta pankeissa keskustelemassa asioista, kun piti keskittyä siihen että ei tule lasti housuun jos keskittyminen herpaantuu... Onneksi vessassakin voi hoitaa näitä asioita puhelimitse. Ja kuinkahan paljon aikaa näiden sähläilyjen takia on vietetty puhelimessa? Ei taida meikäläisen puhepaketti riittää!
Huominen on toivoa täynnä! Ehkä huomenna voin sanoa "kaikki hyvin!" sitä itseään tarkoittaen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)