Treeniä ja ruokaa. Missä suhteessa mitäkin?

Tuli sellaisesta asiasta jutusteltua, kuin treenailun ja ruokailujen määrät. Mikä mättää kun ei homma toimi?

Mä ku oon aika kaukana ammattilaisesta niin nää on nyt ihan mutu-tuntumaa ja omaa perstuntuman varassa sävellettyä...

Salilla näkee paljon ihmisiä joilla ei näytä oikein tuloksia syntyvän. Enemmänkin näyttää takamukset paisuvan ja mahat kasvavan tai sitten suunta näyttää olevan enemmänkin kuihtuvaan suuntaan.

Nämä treenatessa paisuvat ihmiset taitavat kärsivän tästä treenailun aiheuttamasta lisääntyneestä ravinnontarpeesta tai sitten seurataan isojen poikien ohjeita ja ollaan alettu syömään 6-8 ateriaa päivässä tietämättä mitään syötyjen kalorien ja kulutettujen kalorien määristä. Omia kokemuksia on.
Joko treeni ei ole lähellekkään aikuisten oikeasti niin raskasta/kuluttavaa kuin treenaaja kuvittelee ja/tai ne 6-8 ateriaa koostuu voileivistä jne ns tyhjänpäiväisistä ruuista. Eli isot ja huonot kalorit ja huonot ja pienet treenit... Tämä tuntuu olevan miesten ongelma enemmänkin...
Syödään liikaa ja väärin ja treeni on mitä on. Voihan siinä voimatasot kasvaa ja sitä kautta tulla ihan ok fiilis, mutta kun jossakin vaiheessa huomaa että vaatteet alkaakin kiristää muualtakin kuin niistä oikeista, hyvistä paikoista... Sitten tehdäänkin niin kuin seuraavassa kerrotaan!

Naisilla taas on yleisempää että kun se kuntoilukuuri alotetaan niin syödään aamulla vihreää salaattia, lounaaksi herne-maissi-paprika-pussi ja iltapalaksi vihreää teetä. Sitten ihmetellään kun ei oikein jaksanut käydä salilla töiden jälkeen ja se illan kymmenen kilometrin juoksulenkki meni jotenkin nihkeästi! Eli lopetetaan syöminen ja treenataan enemmän. Ei hyvä. Ja naisilla kuulostaa olevan käsijarru päällä syömisen kanssa etenkin jos ollaan salitreeniä lähdössä tekemään kun "Mä en halua isoja lihaksia". Ja että "mä en voi lähtee salille ku mulle kasvaa heti niin isot lihakset"!
Eli vedetään kroppa säästöliekille ja yritetään polttaa kropasta läskiä josta elimistö pitää kiinni loppuun asti, koska muuta energiaksi kelpaavaa kropassa ei enää oikein ole!

Nämä ihmisten laihdutuskeinot ovat muutenkin saaneet välillä koomisia piirteitä... Näitä "oon laihiksella enkä oo syöny tänäänkää muuta ku puolikkaan HK:n sinisen"- juttuja on kuultu. Mutta minkäs teet jos ei ole tietoa ja jos syömistottumukset on perseestä... Oma mielipiteeni on, että lihavuus ei ole perinnöllistä, vaan ruokailutottumukset ovat. Toki joidenkin kroppa on taipuvaisempi lihomaan muita herkemmin...

Olen itse kokeillut kaikenlaisia jutuja niin treenissä kuin ravinnossakin... Tyhmimmältä tuntui se, kun lisäsin ruoan määrää niin läski alkoi palamaan... Eli olin tehnyt tämän "naisten" mokan: kovaa treeniä, liian vähän ruokaa. Junnumpana tuli tehtyä tämä isosti huonoa ruokaa ja heikot treenit-meininki. Tuloksena tuli kroppaan lihaakin, mutta tuli sitä läskiäkin ja kun oikeanlaisesta laihduttamisesta ei ollut hajuakaan niin plösönä sitä sitten oltiin..

Alotin aikanaan karppaamisen ja se toimikin aika hyvin tiettyyn pisteeseen asti. Kun treenit alkoivat kovenemaan niin sitten alkoikin puhti loppua ja alkoi etenkin illalla tulla päälle hulluja roskaruoan himoja. Tulostasot salilla ja peilissä junnasivat myös paikallaan.
Sitten lisäsin hiilarin määrää ja lisäsin yhden aterian päivälle ja tulosta alkoi tulemaan. Läski paloi ja salilla painot liikkui mukavasti. Mutta sitten läskiä alkoi kertymään ja huomasin että mulla täytyy pitää hiilarit suht alhaisella tasolla. Että onko tuo nyt sitten sitä "perintötekijää" meikäläisen osalla.

Mulla autto paljo se, että otin sykemittarin treeneihin mukaan mikä näyttää myös kulutetut kalorit. Kun kulutusta pystyi tarkkailemaan niin sai hitusen verran tuntumaa siihen, että pitääkö lisätä ruoan määrää... Jos kovan jalkatreenin aikana sykemittarin mukaan kulutin 800-900 kilokaloria (en toki luota sykemittarin lukemiin satavarmasti, mutta kai se suuntaa antaa...) niin voisi kuvitella että ei sitä millään laihduttajan 1500 kilokalorilla jaksa päivää hillua! Ja tuosta tuli ajatusta, että treenipäivinä syödään treenin mukaan ja välipäivinä ei tarvitse syödä yhtä paljon.

Ennen kun sitä mätettiin joka päivä samaa sontaa suuhun ja treenin päälle otettiin pari mittakupillista sitä karseen makusta heraprotskua.... No meni se appelsiinimehuun sekotettuna alas ihan hyvin. :)

Sitä ku on kasvatettu perheeseen jossa syötiin sitä mitä tarjottiin, mukisematta, ja ruokien perusraaka-aineet oli peruna, makaroni, jauheliha ja kala. Ja leipää syötiin joka käänteessä. Aamu-, väli- ja iltapala oli leipää ja ruokien kanssa vedettiin leipää. Ja kahvin kanssa kahvileipää. Siihen kun on oppinut niin ei se ihme, että saattaa kuullostaa hullulta nämä viljojen pois jättämiset ja hiilareiden rajoittamiset... Ennen tosin ajat olivat erilaiset. Liikuttiin paljon enemmän ja kalorit kärysivät vauhdilla.  

Ihmetystä on herättänyt myös tämä ilmiö, että perheen vanhemmat syövät viimeisen päälle terveellisesti, mutta lapsille syötetään roskaa. On lihapiirakoita, leipää joka käänteessä, sokerimehuja, limuja, sokerilla kyllästettyjä jugurtteja... Eikös sitä pitäisi penskoille opettaa että miten syödään terveellisesti ettei kaikilla tarvitse alkaa syömistä opettelemaan siinä vaiheessa kun aikuisiän kynnyksellä terveys on kuralla?