Alexander-tekniikkaa

Kuosi on ollut viime viikkoina ihan ok. Pitkästä aikaa voin rehellisesti noin sanoa.

Ja tuo ok-olo on tarkoittanut sitä, että kipuja on ollut vähemmän mikä taas tarkoittaa sitä, että aktiivisuus ja ajatuksenjuoksu on lisääntynyt paljon. Kun kivut vähenivät alkoivat kaikenlaiset arkiaskareet lisääntymään ennemmin kuin itse sitä tajusinkaan.

Aamupalan jälkeen pienelle aamukävelylle, sitten aamukahvit ja kevyt katsaus netistä maailman tapahtumiin, siivoilua, kaupassa käymistä jne. Ja vasta myöhemmin päivällä saatoin tajuta että pelkästään aamupäivän aikana oli tullut tehtyä asioita enemmän kuin olisin kuukausi sitten tehnyt viikossa. Ja kaikki tuo ilman suurempia kiroiluja ja kipeän kropan ajattelua.

Se mitä kirjoittelin aikaisemmin OMT-fysioterapeutin artikkelista "Yliliikkuvan selän kipuilusta" ja kropan virheasentojen korjaamisesta sai lisää ajatuksia aikaiseksi kun kävin kansalaisopiston järjestämällä Alexander-tekniikan kurssilla pari viikkoa sitten.

Olen kuullut Alexander-tekniikasta jo kauan sitten mutta noin kuukausi sitten törmäsin aiheeseen netissä. Ja sattumoisin kansalaisopisto oli järjestämässä kurssia, joka oli tietysti buukattu täyteen. Ilmoittauduin varasijalle ja yllätyksenä tuliki, että perumisia oli tullut sen verran että pääsin kurssille! Kerrankin kävi flaksi!

Kurssi oli viikonlopun mittainen (la-su), kaikenkaikkiaan 11- tuntinen setti. Alkuun tietysti persiissä oli pelko siitä että miten selkä jaksaa 5,5 tuntia päivässä istuskelua... Tulin kuitenkin siihen tulokseen että jos kurssin aiheena on virheasentojen korjaamisessa ja muutenkin rennon olemisen opiskelussa niin voisi kuvitella että kurssillahan pitäisi juurikin oppia oikeanlaisia tapoja olemiseen!

Aika paljon tuli kyllä istuttua ja melkoista penkissä kiemurtelemistahan se oli, mutta paljon hyvää tuli opittua! Etenkin kurssin vetäjän yksilöohjauksessa tuli huomattua taas kuinka hukassa vartalonhallintani on. Istuessa etenkin tajusin olevani juuri tuon OMT-fyssarin mainitsemassa "romahtaneessa" asennossa eli alaselkä on lysähtänyt kasaan, samoin on käynyt yläkropalle.

Nyt olen kiinnittänyt isuma-asentoihin huomiota alaselän ja lantion osalta. Kävely on vielä melkoista asennon hakemista ja onkin tuntunut että pakka on aika sekaisin... Kun kuvittelen, että lantio ja alaselkä olisi suurinpiirtein oikeassa asennossa niin yläkroppa on alkanut hakea paikkaansa... Rintakehä meinaa lysähtää kasaan ja siitä aiheutuu sitten ongelmia niskan kanssa. Leuka ikäänkuin alkaa työntymään eteenpäin, niska jumittuu ja välillä meinaa alkaa huimaamaan. Kun ajatuksen kanssa "röyhistää" rintaa seistessä ja kävellessä niskan jumitukset lievittyvät.

Kropan hallinta on siis aivan hukassa. Ja kun koko ajan joutuu ajattelemaan yhtä asiaa liikkuessa, alkaa toisaalla tulemaan uusia ongelmia. Hankala tilanne, mutta jos ajattelee asiaa siltä kannalta että kroppa on ollut virheellisessä asennossa kohta 7 vuotta, ei voi kuvitellakkaan että sormia napsauttamalla voisi pinttynyttä tapaa korjata.

Kun ajattelee näitä kuluneita 7 vuotta voi nyt hieman taas jälkiviisastella. Kun olen ollut paremmassa kunnossa, en ole osannut hahmottaa että mistä se hyvä kunto on oikeasti johtunut. Kun kunto on taas alkanut mennä huonompaan suuntaan on hyvin vaikea korjata tilannetta kun ei ole ollut tiedossa tarkkaa vikaa jota olisi voinut alkaa korjaamaan. Etenkään kun yksinään tätä kuntoutustouhua on joutunut tekemään. Ei näitä virheasentoja itse huomaa, eikä huomaa kyllä kaikki fysioterapeutitkaan. Nyt kun saatan olla ehkä pienellä hajulla asioista on helpomi alkaa ajatuksen kanssa korjailemaan asioita ja asentoja. Ehkä. Toki ulkopuolista apua tulen tarvitsemaan kun ajatuksena olisi saada kunto luonnollisesti vieläkin paremmaksi ja päästä tästä noidankehästä irti. 

Ajatuksen juoksu on siis lisääntynyt paljon. Heti kun tajusin pärjääväni arjessa ilman suurempia tuskia, alkoi päähän poksahtelemaan ajatuksia kouluttautumisesta tai työelämään palaamisesta. Vielä ei kuitenkaan uskalla alkaa suuria suunnitelmia tekemään, kun takana on kuitenkin niin monia kertoja hyvistä fiiliksistä ja toiveiden heräämisistä tulevaisuuden suhteen, mutta niin monta kertaa on tullut petyttyä kun kunto onkin taas romahtanut.

Ensi viikolla olisi taas ihana ENMG-tutkimus ja sen jälkeen odotellaan taas aikaa ortopedille.

Oleminen on siis parempaa ja helpompaa. Nyt vain pitäisi keksiä jotain sellaista tekemistä, joka pitää mielen virkeänä. Urheiluharrastukset saa vielä jäädä... Punttiksella en ole käynyt suunnilleen kolmeen kuukauteen ja Kombatan-harrastushan on ollut poissa kuvioista viime vuoden marraskuusta asti. Lisääntynyt energia alkaa vaatimaan purkamisen kohteita! Mutta hiljaa hyvä tulee...  

Kivun ja stressin oireita

Otsikon aiheesta keskusteltiin Kelan kuntoutuksessa.

Kroppa reagoi erilaisilla tavoilla kipuun ja stressiin. Omakohtaisia kokemuksia löytyy etenkin kun duunissa oli ollut kovaa kiirettä. Työtunteja tuli valtavia määriä ja takki oli aivan tyhjä. Silti jaksoin tehdä hommia eikä muita oireita juurikaan ollut kuin väsymystä. Kun jokin suurempi projekti saatiin ajettua loppuun, alkoivat oireet. Vakio oli, että muutama päivä kiireen loppumisesta sairastuin yleensä flunssaan. 

Joillakin vatsa prakaa, uniongelmat ovat yleisiä, joillakin alkaa sydän oireilemaan jne...

Sunnuntaina olin aamulla vessassa harjaamassa hampaita ja huomasin hiusrajassani jotai omituista... Lyhyitä noin sentin mittaisia hiuksia päänahka täynnä... Näin on käynyt aikaisemminkin! Pari vuotta sitten päällä oli samanlainen pahempi kipujakso selän kanssa ja makasin kotona pilleripurkin kanssa muutamat viikot. Kun kivut hellittivät niin menin käymään parturissa hiustenleikkuussa niin parturi-lady parkui päänahkani nähtyään niin että meinasin alleni laskea! Koko pääni oli täynä ihan lyhyttä hiuksentynkää, ihan kuin nytkin.

On todella erikoista miten hiukset alkavat lähteä kun kivut vaivaavat... Alkuvuoden aikana oli kyllä aika pahoja vatsavaivojakin, mutta en ihmettelisi yhtään jos vatsan ongelmat johtuisivat lääkkeistäkin. 

Kuinka paljonkaan ihmiset juoksevat lääkärissä kaikenlaisten oireiden takia ja syövät lääkkeitä oireisiinsa, kun syy vaivoihin on ainoastaan kiirreesä ja stressissä... Ja näköjään kivuissa.

Ihmisten itsetietoisuus on hämärtynyt. Tai sitten tietoisuus on edelleen olemassa, mutta kropan antamia signaaleja ei vain kuunnella ja sitten kun romahdetaan kunnolla pohjalle aletaan miettimään, että vuosikausiahan tässä ollaan tiedostamatta poltettu kynttilää molemmista päistä.

Ihmisistä on tullut samanlaista kertakäyttötavaraa kuin kaikesta muustakin nykyään. Jos joku palaa loppuun niin sitten hommataan vain uusi duunari tilalle. Ja jos ostetaan se joku kodin gizmo-härpätys niin hommataan sitten se halpa. Jos se menee rikki niin sitten voidaan ostaa uusi samanlainen paska tilalle. Halpaa kun on. Pääasia, että osakkaat saavat osinkonsa, vaikka lainarahalla.

Jos kertakäyttökulttuuri loppuisi, voisi osakkeenomistajille tulla vastavaivoja, uniongelmia tai vaikka lähteä hiukset päästä! 

Instabiili selkäranka/yliliikkuvan selän kipuilu

Kävin reilu viikko sitten ortopedin vastaanotolla. Samalla reissulla kävin röntgenissä otattamassa selän taivutuskuvat ja sain lähetteen hermoratatutkimukseen, eli homma jatkuukin ilmeisesti Töölön sairaalassa. Vastaanotolla ei pahemmin puhuttu vaivaavasta välilevynpullistumasta vaan yliliikkuvasta selästä. Eli lannerangassa on instabiili nikamaväli ja lääkärit ovat höpisseet, että edessä olisi mahdollisesti leikkaus jossa lannerankaa jäykistettäisiin lisää...

Eli todennäköisesti edessä olisi koko lannerangan jäykistäminen. Ensimmäinen ajatus oli, että jos sillä operaatiolla selkä saataisiin kivuttomammaksi niin sitten ehdottomasti menisin leikkaukseen, mutta asiasta tietoa etsiessäni ja ajattelutyötä tehtyäni tuo ajatus ei oikein houkutellutkaan. Kuinka paljon kokonaan jäykistetty lanneranka rajoittaisi tekemistä ja olemista....

Selän taivutuskuvien ottaminen tuntui todella pahalta. Kotiin tultuani vasemman jalan reisi oli kipeä ja olo muutenki harvinaisen ryytynyt. Mutta illemmalla huomasin että selkä ja voimaton vasen jalka tuntui paremmalta! Ilmeisesti selän vääntely taivutuskuvia ottaessa teki hyvää, vaikka selän taivuttelu oli aikaisemmin ollut melkoista myrkkyä! No, nyt pääsin yli kahden kuukauden sängyssä makaamisen jälkeen taas hieman ulkoilemaan! Hienoa! Olo ei luonnollisesti ollut vieläkään loistava, mutta pienikin nytkähdys parempaan sai suupielet nousemaan pitkästä aikaa ylöspäin.

Ajatustyö mahdollisen leikkauksen suhteen jatkui ja aloin miettimään että milloin selän kunto oli ollut hyvä, mistä se hyvä jakso oli alkanut ja miten kunto oli aina alkanut pikkuhiljaa huononemaan.
Hyvä jakso alkoi oikeastaan aina ns nollauksesta. Joko kyseessä oli hermojuuripuudutus, jäsenkorjaajalla käynti tai viimeksi niskaleikkaus aloitti hyvän jakson. Alkoholilla nollaaminen ei ole toiminut, kokeiltu on!

"Nollaamisen" jälkeen kunto on alkanut pikkuhiljaa huononemaan. Välillä hyvä jakso on kestänyt muutaman päivän tai parhaimmillaan noin kuukauden-puolitoista. Kivut alkavat hitaasti lisääntyä ja unen laatu huononee. Jalkeillaoloaika lyhenee itsestään jatkuvasti kun kivut lisääntyvät ja nukahtaminen vaikeutuu. Kohta taas saa huomata, että kotoa ei poistuta kuin maksimissaan kauppaan tai nopealle treenille salille.

Kaivelin netistä tietoa yliliikkuvasta selästä ja löysin OMT fysioterapeutti Harri Laineen kirjoittaman artikkelin aiheesta. Artikkelista löytyy paljon asioita, jotka kuulostavat hyvin tutuilta! Ja tulkitsen tekstiä myös siten, ettei leikkaus ja selän jäykistys pakosti ole se paras vaihtoehto.

"Instabiliteetin taustalla on hyvin usein trauma, synnynnäinen rakenteellinen poikkeama tai usein se on itseaiheutettu."

"Häiriintynyttä ryhtitasapainoa ja segmentaarisen asentokontrollin puutteita epäselvien yliliikkuvuuskipujen aiheuttajana selässä on alettu pitää yhtenä merkityksellisimmistä tekijöistä viime vuosikymmenen aikana julkaistuissa dynaamisen stabiliteetin kirjallisuudessa sekä tutkimuksissa. Tällainen asiakas on tyypillinen romahtaneessa ryhtitasapainossa oleva henkilö jonka liikunnallisella aktiivisuudella ei ole juurikaan apua kipuluun sillä virheellinen asentotasapaino pahentaa oireita lisäämällä rakenteiden kuormitusta liikkuessa. Pehmykudosten käsittelyn suhteen ehkä kiitollisin asiakaskunta, joka saa aina helpotusta kipuoireisiinsa vaikkakaan pikässä juoksussa tilanne ei helpotu ellei asentokuormitukseen vaikuteta."

" 90% kuntoutettavista on hyötynyt merkittävästi sekä kipujen että toiminnallisuuden osalta, mikäli hypermobiliteettia aiheuttavien paikallisten tukilihasten stabiloiva toiminta ja pinnallisten liikettä tuottavien lihasten aktivaatiojärjestykset on saatu palautumaan normaaleiksi ja sitä kautta muutettua virheelliseksi muodostunut asentotasapainokuormitus takaisin hallitun neutraaliasennon alueelle."

"Kaiken kaikkiaan yliliikkuvan selän kipuilun hoidon kulmakivi on neutraaliasennon hallinnan palauttaminen ja sitä kautta kudosten aineenvaihdunnan normalisoiminen, sekä hermostollisen ohjauksen tasapainon palauttaminen kaikkiin rakenteisiin. Fasciaverkkoihin syntyneiden kiinnikkeisten toimintahäiriöiden ja kalvorakenteiden keskinäisten liukuliikkeiden palauttaminen erilaisin fasciatekniikoin saattaa tulevaisuudessa olla yksi merkittävimmistä hypermobiliteetin aiheuttaman kudoskivun hoitometodeista aktiivisen harjoittelun tukena."

Kun nyt miettii omaa seisomista, kävelyä ja istumista niin olen todellakin ollut tuossa "romahtaneessa" asennossa, eli alaselkä köyryssä ja lantio edessä on menty ja oltu. Hieronnasta on ollut aina apua, mutta vain vähän aikaa. Liikunnallisella aktiivisuudella ei tosiaan ole juurikaan ollut apua sillä virheasentoja ei pelkkä liikkuminen korjaa.

Printtailin artikkelin mukaani ja kävin tällä viikolla terveyskeskuksen asiantuntijafysioterapeutin vastaanotolla höpisemässä ajatuksistani. Nyt voin sanoa, että ensimmäisen kerran kohta seitsemään vuoteen koin saaneeni oikeasti hyötyä fysioterapeutin tapaamisesta! Ja nyt voin sanoa, että kävin todellakin tapaamassa asiantuntijaa!

Nyt sainkin kotitehtäväksi olla alaselkä korostetun kaarella, eli korostaa kyfoosia ja selkä tuntuu paljon paremmalta! Vasen jalka ei tunnu epämääräiseltä, kävellessä horjumiset ja polven yhtäkkiset yliojentumiset eivät ole vaivanneet. Alaselässä tuntuu hassu paineen tunne alimpien nikamien ja ristiluun tienoilla, mutta en sitten tiedä että onko tuo kirkistys ja paine vain tunnetta siitä, että syvät selkälihakset tekevät nyt pitkästä aikaa sitä työtä mihin ne on tarkoitettu? En osaa sanoa, koska selän ja lantionseudun asentotunto ja hallinta on ollut aivan totaalisen hukassa...

Lisäilen aktiivisuuttani ulkoilemalla ja muuten vain lisäämällä jalkeillaoloa, teen harjoitteita ja pyrin jatkuvasti ajattelemaan alaselän asentoa ja tekemään tästä kipuja aiheuttamattomasta olemisesta pysyvää. Toivottavasti leikkauksia ei tarvita!

Ja sitten loppuun se perinteinen jossittelu. Jos olisi löytynyt resursseja omasta takaa tai jos vakuutusyhtiö olisi kustantanut ne lakisääteisiin vakuutuksiin aina ensisijaisesti kuuluneet kuntoutukset, niin olisi ehkä voinut löytyä nämäkin tiedonjyväset paljon aikaisemmin. Voisinko olla jo takaisin työelämässä ja pois vakuutusyhtiön mustalta listalta?

Näistä tiedoista viisastuneena lähden mielenkiinnolla tapaamaan Töölön ortopedia ja keskustelemaan aiheesta! Ja nyt olisi parasta että vastassa on ortopedi, joka osaa puhua suoraan. Kierteleviä vastauksia on saatu ihan riittävästi.

Totaalisen pohjalta tuli taas lähdettyä kohti parempaa, mutta eipä vielä uskalla liputtaa paremman ja kivuttoman puolesta. Niin monta kertaa on rysähdetty takaisin pohjalle! Hitaasti hyvä tulee.